30 heinäkuuta 2017

Voittajaluokan korkkaus

Reilun vuoden tauon jälkeen korkattiin rallytokon VOI-luokka. Tuskin oltaisiin korkattu ellei meitä olisi kysytty paikallisen kerhon joukkueeseen piirimestaruuskisoihin kun oli tarvetta ylemmän luokan koirakolle. Olin ajatellut pyhittää kesän treenit tokolle ja vihdoin korkata se tokon avo-luokka, mutta muutin suunnitelmia. Ei tosin ennätetty treenata sitä mitä ajattelin ja olin jo perumassa koko kisat kun ei vaan yksinkertaisesti osattu kaikkea eikä oltu ennätetty treenaamaan mitä ajattelin. Kenraalitreeneissä tehtiin toista kertaa ikinä voittajaluokan ratatreeniä ja kun se oli ihan treenimäärään nähden ok, niin ajattelin että lähdetään yrittämään. Tulosta en kuvitellutkaan saavani kun niin paljon voi-luokassa on juttuja jotka ei vain yksinkertaisesti toimi vielä näin hätäsesti koottuna radalla ja tavoitteena olikin lähinnä että kunhan koira radalla hanskassa pysyy.

Kisat siis Lapualla 29.7., samalla kistaat toimivat Etelä-Pohjanmaan piirimestaruus kisoina ja tuomarina Tytti Lintenhofer. Kisapäivälle sattui kesän ainoita lämpimiä päiviä ja näkyihän se hieman koirassakin. Oltiin ensimmäisiä luokassamme ja Jali tuntui lähtöön mennessä melko kivalta. Lähdössä kuitenkin tapahtui joku pieni blaaaah ja kun ensimmäinen kyltti oli hyppy niin johan se pakka jo siinä vähän hajosi. Täytyy ottaa treeniin kehään saapumiset ja palkkailla hihnan irrottamisesta.

Hyppyä ollaan kyllä itseasiassa yksittäisenä onnistuneesti treenattu, mutta lähetin koiran liian aikaisin hypylle ja otin samalla juoksuaskelia ja sinnehän se koira sujahti. Pysähtyi ja kääntyi kun käskytin, mutta se hyppää niin laajoja hyppyjä niin olin auttamattomasti myöhässä. Hetken mietin jo uusimista, mutta kerkesin siinä ajatella että radalla on tulossa muitakin vaikeita kylttejä ettei tuhlata uusimista heti tähän ja kun onnistumisesta ei olisi mitään takeita. Tästä saatiin -3p kontr (karkaaminen) ja -10p tvä (rintamasuunta). 

Seuraava kyltti 270 astetta oikealle sujui hypyn jälkeen koiralta hämmennyksen vallassa, ei ollenkaan tahtonut kääntyä. Jalihan oli jo lähestulkoon kyltillä hypyn jälkeen niin en saanut sitä kunnolla seuraamiseen. Ihme kun ei tästä saatu virhettä. Jali kokosi itsensä kivasti seuraavalle kyltille ja liikkeestä seiso, kierrä koira sujui hienosti.

Pyörähdyksestä -3p ov (ohjaaja hiljensi). Tämän huomasin itsekin, aloin sipsuttaa kun jäin varmistelemaan että Jali tekee pyörähdyksen, se kun on alkanut sekoittaa sitä ilmeisesti molemmat käännös vasempaan kylttiin kun käsimerkki on ihan samallainen enkä ole keksinyt parempaa eikä erottele vielä käskysanoja. Pyörähti kyllä, mutta aika hitaasti ja laajalla kierroksella.

Seuraavalta kyltiltä molemmat käännös oikeaan -3p tvä (laaja kierros ohjaajan takana). Tämä oli niitä kylttejä joita ei vielä vaan osata enkä vaan ymmärrä miten tämän opettaa koiralle sujuvaksi? Vinkkejä otetaan vastaan.

Koira eteen, vasemmalta oikealle, istu -3p ov (ohjaaja taputti). Tuomari mainitsi radan alussa että muistakaahan ettei voittajaluokassa enää houkutella koiraa taputteluilla yms. Jäi ehkä sitten kummittelemaan sillä todentotta tässä menin sitten taputtelemaan, mutten enää muista että missä tilanteessa? Ehkä oikealle puolelle istumisessa taputtelin jalkaa?

Tässä pitkä pätkä oikealla seuraamista, joka yllätys yllätys sujuikin treeniin nähden yllättävän kivasti. Jopa oikealla juokseminen ja käännös vasempaan sujui ok, eikä pujottelustakaan saatu virhepisteitä! Sitäkään ei koskaan aiemmin ole treenattu joten siihen nähden se sujui yllättävän hyvin! Onhan se epävarma ja joudun kannustaa kehuilla ja pitää käsimerkkiä, mutta siitä mistä lähdettiin oikean puolen seuraamisessa liikkeelle ollaan tultu pitkä matka eteenpäin.

Seuraava virhe kyltiltä istu, koira eteen, oikealta vasemmalle, istu -3p uusi. Hakeutui oikealle perusasentoon. Lähetin sen itseasiassa väärällä käsimerkillä ja käskytyksellä kiertämään vasemmalle eli mun virhe. Uusinta hyvä.

Seuraava virhe molemmat vasempaan täyskäännös kyltiltä -10p tvä (väärä käännös). Ei osata vielä radalla, ei kääntynyt. Tämä oli taas niitä hetkiä kun pohdin että uusinko, mutta enpäs sitten lähtenytkään jostain syystä uusimaan. Kai ajattelin etten lähde lannistamaan koiraa kyltillä jota ei osata ja joka ei todnäk olisi uusinnassakaan onnistunut. Tämän kanssa oli kenraaleissakin ongelmia. Jälkeenpäin mietittynä tätä olisi ehkä pitänyt yrittää uusia...

Loppu virheettä paitsi käytösruutu oli vasemmalla maaten ja siitä -1p py. Ei aavistustakaan että mistä? Eikö koira saa haistella maata tai kurkata mitä radalla tapahtuu? Pitäisikö sen tuijottaa koko ajan ohjaajaa? Kehuin ja käskyttelin koiraa maahan aina silloin tällöin (turhaan...), olisiko pitänyt olla vaan hiljaa?

Paljon oli virheitä, mutta paljon oli kyllä ihan ohjaajastakin johtuvia virheitä. Ja ei vaan tosiaan yksinkertaisesti vielä olla tällä treenillä valmiita voittajaluokkaan. Jali tsemppasi hyvin ja meno oli hetkittäin ihan kivaa. Oikealla puolella seuraaminenkin onnistui odotettua paremmin, eikä pyrkinyt seuraamaan vasemmalle. Olin itse yllättäin tosi rento kehässä, ajattelin että tehdään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää. Joku toinen saattaisi olla kovinkin pettynyt, mutta olin itse radan jälkeen hyvin tyytyväinen koiraan. Se yritti parhaansa sen mukaan mitä sille on opetettu ❤
Pisteitä kertyi siis 64p eikä näin ollen tulosta eli VOI0, mutta olen silti erittäin tyytyväinen meihin! Huomasiko joku, että jätettiin tosiaan yksi uusiminen hyödyntämättä? Oon tässä jossitellut että jos oltaisiin onnistuneesti joku uusittu niin oltaisiin saatettu saada tulos. Ei tämä kuitenkaan vaivaamaan jäänyt sillä palkintojenjaossa ensimmäisenä jaettiin tuomarinpalkinto ja olin ihan suu auki kun tuomari huikkaili Hennaa ja Jalia hakemaan palkinnon! Vitsit miten kivaa! Saatiin pystiä ja ruusuketta ja karkkia ja treeninamia! Tuomarin kommenttina "Oikea puoli vaatii harjoittelua. Miellyttävä ohjaus, kiva koira".  On se huippu!
Joukkuekisassa ei pärjätty vaikka muut joukkueessa tuloksen saivatkin, jäi vähän niinkuin meistä kiinni kun oltiin ylempiluokkalaisia. Meitä oli hyvä jengi kun joukkueeseen kuului samojedi, amerikancockerspanieli, irlanninterrieri ja me ja meidän joukkueessa kaksi sai tuomarinpalkinnon! Me Kauhavan Kisakireet Rakit tehtiin parhaamme :D

Treenataan Jali ensi kokeeseen enemmän, eikö 😊

26 heinäkuuta 2017

Pentuarkea

Pentuarki on lähtenyt rullaamaan varsin mukavasti, aika paljon ollaan pyöritty Keski-Pohjanmaalla nyt kesällä. Pupsi on käynyt muutaman kerran uimassa (kun oli näitä lämpimiäkin päiviä jopa...), ensimmäistä kertaa vajaa 8 viikkoisena kun seuraili ensin rannalta muiden uimista ja totesi, että pirskuta minäkin ja sieltä se yhtäkkiä tupsahti jalkoihin uimaan. Sellainen se on, jos se jotain päättää niin se myös toteuttaa. Postauksen kuvat on tältä uimareissulta eli Waltsu on vielä ihan vauva kuvissa. Onpas se kyllä kasvanutkin kun näitä kuvia katsoo! Jotkut kuvista muuten vesileimasta huolimatta siskon käsialaa.
Siis mitä nuo muut oikein hommaa?
Minä myös!!
Veljen noin kuukauden vanhemman noutaja/spanieli sekoituksen kanssa ovat välillä aikamoinen kaksikko. Kaapo haluaisi leikkiä noutajamaisen innokkaalla asenteella ja jyrää isompana Waldoa ja Valtsuahan se kiukuttaa kovin eikä spanielimix tajua jättää pientä rauhaan. Waldo kompensoi pienempää kokoa suurella äänellä ja terävillä hampailla. Kaksi pentua yhtä aikaa on kovin hasardi yhdistelmä... Saa nähdä miten tosiaan käy kun kasvavat kun molemmat ovat tosiaan uroksia ja ikäero on näin pieni. Muidenkin perheen koirien kanssa tulee kivasti juttuun, sujahti mukaan eläintarhaan niinkuin ei mitään. Mutta on kyllä usein varsin äänekäs leikkijä. Ja jostain kumman syystä Elmeriä pitäis välillä nylkyttää, toivon kovin että kyse on vain jostain vaiheesta.
Attack!
Kaapokin tykkää vedestä
Suurpilkku se jatkaa vain kahlaamislinjaansa :D
Sisäsiisteydessä ei juurikaan edistystä, mutta moni muu asia on jo ihan kivalla mallilla. Yksin on jäänyt lyhyitä ja pidempiä aikoja sekä Jalin kanssa että täysin yksin ja välillä laitettu pupsien riehuessa omaan rauhaan tai rauhoittumaan huoneeseen. Pienen hetken on saattanut huutaa, mutta nopeasti rauhoittunut ja kotona on aina vastassa ollut uninen pupsi. Jos jättää luutikun kanssa niin ei edes huomaa kun lähden ja muutenkin hengaa omissa oloissaankin eikä ole samallainen perskärpänen kuin Jali, joten eiköhän yksinolot lähde rullaamaan ihan kivasti. Autossa matkustaa rauhassa takakontissa nukkuen, ainoastaan treenatessa on kiukuttanut kun kehtaan jättää autoon siksi aikaa kun hihkun Jalin kanssa kentällä. Tottelee melko kivasti luoksetulovihellystä ja jopa leikin tiimellyksestä ryntää luo. Mukana on kulkenut pääasiassa vapaana ja reippaasti kulkee. Yöt pupsi nukkuu tyytyväisenä lattialla pedillä eikä herättele turhaan aamuisin. Herää touhuamaan itsekseen ja tekemään tarpeet ehkä siinä seitsemän maissa, mutta menee takaisin nukkumaan jos (ja kun :D) en vielä itse herää.
Waldo osaa tarjota jo istumista, maahamenoa, katsekontaktia, käsikosketusta, kohteelle hakeutumista ja uusimpana kapulaan tarttumista sekä osaa odottaa ruokakupilla lupaa. Ja onpa se melkein kokonaisen noudonkin jo tehnyt...  Käskysanoja pitäisi hiljalleen rakentaa toiminnoille. Tosi järkevä tyyppi, keskittyy ihan superisti ja on ahne! Ei ole ollenkaan sellainen turhan "häslä" vaan usein oikeasti ajattelee mitä tekee. Sheippaamalla oppiikin tosi näppärästi ja hoksaa todella nopeaa mitä haluan. Olenkin jo kerennyt pohtia että etenenköhän liian nopeasti, muttakun toinen vaan on niin välkky niin kiva tehdä! Leluista taistelee Jalia täpäkämmin vaan ruoka vie vielä ehdottomasti voiton jos saa valita. Pitäisikin muistaa palkkailla lelulla ahkerammin ja leikkiä muutenkin.

Kaupunki, cittari, eläintarvikeliikkeet, liukuovet, erilaiset pinnat, ei ole vielä tuottaneet mitään ongelmaa. Ei ressaa vaikka ollaan seilattu tässä kahden kunnan väliä. Kiipeilee itsekseen missä sattuu, eikä haittaa vaikka pinta ei olekaan ihan vakaa (kivikot, lautakasat, lankkusillat). Ei ole ollenkaan sellaisen kömpelön oloinen vaan tosi ketterästi metsässäkin kulkee ja hyppelee kiville ja oksien yli. Mustissa ja mirrissä ihmettelivät kui se on muka noin nuori kun käyttäytyy niin rauhallisesti. Waldo istui ja tuijotti silmiin namin toivossa ja tarjosi tätä myyjillekin :D Navetassakin on käynyt ja isot eläimet vähän (fiksustikin) jännätti, mutta tosi reippaasti tuli mun tuella. Lapset ihan vähän ehkä jännittää myös, eikä muutenkaan ole suinpäin vieraiden sylissä ensimmäisenä, muttei pane rapsutuksia pahaksikaan.

Jali ei ole vieläkään oikein lämmennyt pennulle niin että sen kanssa viitsisi kunnolla leikkiä. Siinähän se pentu saa mukana kulkea kunhan jättää rauhaan, on Jalin yleinen mielipide. Kyllä se ajan kanssa, en ole huolissani. Jali nyt on kaikkien pentujen kanssa ollut samallainen. Jalista on pennun myötä tullut ehkä hitusen "tuhma". Ruokakupilla ei oikein malta odottaa lupaa kun ei luota ettei pentu mene kupille. Ei oikein taida muutenkaan aina tietää käskyistä että kenellehän nää on tarkotettu ja onko mun pakko noudattaa jos pennekin on paikalla. Taitaa vähän käyttää tilannetta hyväkseenkin. Oppimista kaikille, itsekin olen vielä kovin hukassa kuinka käskyttää ja palkkailla kahta koiraa.
Jali ihmettelee mitä se pentu nyt taas riehuu
No oonko söpö vai enkö oo söpö? Siis kattokaa ny noita valkosia silmäripsiä! 
Joka tapauksessa penne on sujahtanut arkeen varsin kivuttomasti ja mielenkiinnolla odotan mitä tästä kasvaa!

Kuvasia löytyy muuten jonkun verran lisää flickr-kansiosta. Ja ajankohtasempaa menoa hei instagramista nimimerkillä jali.waldo.dals

19 heinäkuuta 2017

Pentusaastetta

Throwback Waldon pentukotiin. On ne 5 viikkoset naperot söpösiä <3 Waldoa voi bongailla ruskealla pannalla varustettuna.
Waldossa on mun mielestä jotenkin aika paljon Dana-äidin ilmettä
Waltsu kuvassa oikealla

16 heinäkuuta 2017

Kansallispuisto road trip: Isojärven kansallispuisto 21.-22.6.2017

Puuh, vielä viimeinen osa meidän kesäkuun road tripistä. Niin paljon olisi kuvia käsittelemättä ja tekstiäkin jota voisi tänne suoltaa vaan ei tahdo ennättää.
Road tripin viimeinen etappi vei kohti Kuhmoista ja Isoveden kansallispuistoa. Pientä kisaväsymystä oli ehkä jo liikkeellä, lähinnä kun ilma alkoi olla jo viileä ja vettä sateli ja ajaminenkin alkoi tympästä. Isojärvelle päästiin yllättävän aurinkoisessa kelissä, mutta muistelisin että tuuli melko viileästi, ettei taas oikein tiennyt mitä pukea päälle. Leirille oli kaksi vaihtoehtoa, joista lopulta päädyin lähempänä olevaan Kuorejärven telttailualueelle, jonne oli Heretyn parkkipaikalta noin 3,5km.
Kannussalmi ylitettiin siltaa pitkin
Niin kirkasta vettä kaikkialla!
Ei mitään sileää polkua ei
Maasto oli yllättävän vaihtelevaa, tai lähinnä siis nousut yllätti ja juurakkoiset/kivikkoiset polut. Olin jo tottunut liian siisteihin polkuihin :D Olin tosiaan jotenkin jo väsynyt ja lähellä leiripaikkaa epäröin pitääkö tosiaan nousta ylös kallioille vai kulkea polkua joka vie rantaa pitkin. Jätin rinkan ja käytiin tsekkaamassa rantapolku vaan kalliollehan se piti kivuta. Urheasti lähdettiin kipuamaan ja kyllähän se Kuorejärven nuotiopaikka laavuineen pian näkyikin. Laavulla oli perhe kahden collien kanssa, olivat pystyttäneet kaksi telttaa tasaisimmille paikoille. Laitoin Jalin kiinni ja lähdin etsimään teltalle paikkaa. Ei oikein hyviä tasaisia paikkoja ollut ja mietinkin jo että jatkaisin matkaa toiselle telttapaikalle, mutta päädyin mallaamaan teltan pieneen painaumaan kun ei vaan jaksanut enää talsia. Tiesin että seuraavalle päivälle oli mahdollisesti sadetta tiedossa, joten otin pienen riskin, kun sadevesi olisi valunut suoraan teltan alle jos kunnolla olisi satanut. Ajattelin että kunnon yöunet voittavat kuitenkin sen riskin, että teltta ei pitäisikään vettä.
Melkosta nätti ilta oli jälleen
Iltapalan jälkeen kaivauduttiin nukkumaan. Alusta tuntui yllättävän tasaiselta, vaikka siellä juurakkoa kulkikin, joten hyvin saatiin unta. Aamusta herättiin yllättäin aurinkoiseen aamuun. Aamupalan jälkeen päätin lähteä vielä kiertämään pienen kiekan Latokuusikon lehdossa kun sääkin oli niin kiva.

Ilmeisesti majavat vähän päättivät vaikeuttaa reittiä :D

Palailtiin teltalle ja hetki hengähdettiin ennekuin pakkailin kamppeet taas kasaan. Paluumatkassa oli melko pitkä pätkä leveää metsäautotien tyyppistä polkua, jota oli oikeenkin mukava kulkea nousujen ja laskujen ja juurakkoisten polkujen jälkeen. Sadepilvet alkoivat uhkaavasti taas lähestyä ja kun kylttien mukaan takaisin lähtöpisteeseen oli enää alle kilometri, alkoi sataa kutakuinkin kaatamalla. En sitten jaksanut alkaa kötystää sadevermeitä päälle kun mukamas oltiin niiiiiin lähellä autoa.  Pakko oli rinkansuojus kyllä virittää kun ei niin lähellä oltukaan... Olin ihan varma, että oltaisiin ennätetty sateen edeltä takaisin autolle. Aivan likimärkänä saavuttiin luontotuvalle, jonka pihapiirin ladossa hetki kuivateltiin ja kaivoin sadeviittaa päälle. Pikainen siirtyminen autolle ja pysähdyin luontotuvalle vaihtamaan kuivat vaatteet päälle ennen kuin otettiin suunta kohti kotia.
Sadetta pitämässä
Isojärveltä mieleen jäi melko jyrkät nousut ja juurakkoiset polut, vesistöt, monet kaatuneet puut (jotka tosin näytti ihan ihmisvoimin kaadetuilta vaikka yritinkin niitä majavien jälkiä tiiraillakin). Tännekin jäi hirveästi reittiä vielä tutkittavaksi ja kun itsekin oli jo jotenkin väsynyt niin ei varmasti saanut reitistä ihan kaikkea irti.

Tosi kiva trippi kaiken kaikkiaan kuitenkin. Viisi kansallispuistoa, kuusi päivää. Hienoja paikkoja Suomi täynnä :)