Valtakunnassa kaikki hyvin!

Mä oon 101 Valtakunnan Aateloitu Ritari Aina Valmiina ja Sisimmiltään Rohkea Sir Jali ja mä kerron vähän suojelemastani valtakunnasta. Tätä valtakuntaahan johtaa Kuningatar ja mä oon niinku sen oikea käsi. Tosin se ei oo varmaan koskaan kuullu demokratiasta vaikka mun mielestä me eletään jo 2000-luvulla kun se tekee kaikki päätökset ja harvoin kysyy mun mielipidettä. Kyllä sitä välillä pitää vähän kyseenalastaa ja kapinoida, jotku sen käskyt ja mielipiteet kun on ihan naurettavia.
Joka päivä me kierretään tarkistamassa valtakunnan tärkeimmät puolustusrajat. Mä hoidan puolustuksen vahvistuksen ja kuningatar lähinnä vahtii, että suoritan toimenpiteet kunnolla. Tosin mä en ymmärrä miten sillä on joskus ihan hirveän kiire jatkamaan, eikö se ymmärrä ettei puolustukseen voi jättää aukkoja? Ja sitte se valittaa ku mä yritän pitää ripeää vauhtia yllä. Samalla mä myös tarkistan uusimmat haju-uutiset ja jätetyt viestit, kuningattaren mukaan mä oon kehittyny siinä tosi taitavaks!

Joskus tarkistuskierroksella tulee vastaan muitakin. Mun mielestä ois elintärkeää tarkistaa onko kyseessä vihollinen vai ystävä. Sehän vois olla vaikka tuleva liittolainen tai rajoja rikkova muukalainen! Mut ei, kai sen imago kärsii jos jokaista mennään tervehtimään tai jotain.

Mä oon ottanu myös asiakseni kuningattaren suojelun. Erityisesti pimeällä liikkuu monenlaisia epäilyttäviä kaksilahkeisia, joilta mun pitää kuningatarta suojella. Kuningatar ei taas ymmärrä ollenkaan omaa parastaan, se kai luulee pystyvänsä suojelemaan itseään (ja pah sanon minä). Kyllä mä koen velvollisuudekseni ainakin ilmoittaa laitapuolen kulkijoille, että mä oon valmiina toimimaan tarvittaessa.

Yhestä toisesta asiasta me ollaan kans eri mieltä. Mä hokasin hetki sitten, että meiän valtakuntahan kuihtuu kasaan jos me ei saada sinne uusia jäseniä ja jos syntyvyys on vähäistä! Onneks me käyään noin kerran viikossa alueella, jossa on paljon potentiaalisia jäseniä. Ja mä teen parhaani turvatakseni valtakunnan tulevaisuuden! Mutta hei, kertokaa joku se kuningattarelleki, se aina kieltää mua kun mä oon just päässy asiaan, se ei taas ymmärrä mistään mitään. Mut hei, ei kenestä vaan oo jatkamaan mun aatelissukua eli en mä nyt ihan tyhmä oo. Kuningattaren mukaan kastroituja uroksia on turha yrittää, mutta tässäki se on niiin väärässä. En mä tosin tiedä mitä kastroitu tarkottaa, mut se on varmaan vähän niinku aateloitu eli jotain tosi hienoa ja tärkeetä. Ja mä oon ihan varma, että se on erehtyny tuossa uros asiassaki, kyllä mä nyt urokset haistan! Mä oon todennu, että ne on parhaita jatkamaan mun sukua ja tuottamaan valtakuntaan lisää alaisia. Kyllä nyt kastroitu on paljon parempi vaihtoehto ku vain joku narttu! On siellä muutenkin hyvä luoda niitä uusia suhteita, liittolaisia ei oo koskaan liikaa.

Joskus törmää myös pyrkyreihin, jotka ei ymmärrä pysyä kastissaan. Niitä pitää aina vähän laittaa takas ruotuun ja muistutella kumpi tässä on ylempiarvonen.Mä yritän olla tosi kärsivällinen, mut jotkut ne vaan hyppii nenille. Mut pääsääntösesti oon yrittäny olla ihan peace and love- meiningillä.
----------------------------------------------------
Mun pienestä viattomasta pojasta on alkanu kasvaa iso ja ei niin viaton mies o.O
(ps. miten niin pitäis olla lukemassa tenttiin?)