20 helmikuuta 2017

Agikuvia - Seinäjoki 12.2.

Seinäjoella järjestettiin 11.-12.2. viikonloppuna agikisaviikonloppu. Mun on tehnyt mieli lähteä harjoittelemaan uudella putkella vauhtikuvia, joten mikäs sen parempi paikka treenata kuin pimeä halli ja vauhdikkaat 3lk aksakoirat! Eiku? No haastetta oli ainakin, mutta ihan suht kivoja räpsyjä joka tapauksessa ainakin osa. Kohisee joo, mutta se taitaa olla enemmänkin rungosta kiinni (sit seuraava varustepäivitys...) ja mä en tykkää sellasista muovailuvahaksi käsitellyistä kuvista. Pieni kohina häiritsee vähemmän. Olosuhteisiin nähden varsin jees kuitenkin!

(Ja koska ite haluaisin nähdä enemmän näitä speksejä niin: Canon 600D+Tamron 70-200 
f/2.8 Di VC USD ja suurimmassa osassa kuvista f/2.8. 1/640 ISO 3200)
Lisää kuvia mineistä löytyy täältä ja makseistä täältä. Kuvia tuli räpsittyä jokaisesta luokan koirasta ja melko vähän tuli tehtyä kuvissa karsintaa vaikka olisi kyllä voinut raaemmalla kädellä noita tuolta poimia. Musta kun itestä oli aina niin kiva löytää omaa koiraa jonkun linssin eestä niin josko nämäkin jotain ilahduttavat :)

Jalmar sai tulla mukaan vähän kisahumuun turistina. Ettei se ihan metsity täällä kun koiria tulee vastaan joskus ja jouluna eikä kisoissa olla käyty pieneen ikuisuuteen. Vaan eipä pilkullinen tuumannut hälystä sen kummempaa. Pientä tokontynkää tehtiin huomaamattamme kaiuttimen edessä eikä pilkullista hätkähdyttänyt pätkääkään kun kaiuttimista alkoi kuulua kuulutusta. Pieneen poikaana ois saattanu säikähtää. Ei oikeastaan edes tullut hirveä aksaikävä, vaikka vähän pelkäsinkin. Vaan kyllä mun seuraava aksakoira tulee olemaan mini tai medi kun jotenkin nuo kolmosten kiemurat vaatii koiralta aika paljon. Saatoin esim. ihastua noihin aksabichoneihin! Vaan miksi niin monella kivalla pikkukoiralla pitää olla niin rasittava turkki? Tai miksi niin moni pikkukoira pitää olla sitten terrieri, joka taas ei ehkä luonteensa puolesta ole se mitä hakisin. Jaaaaa, enpä tiedä, ehkä sitten tulevaisuuden murheita.

04 helmikuuta 2017

Odota hetki, palvelemme teitä hetken kuluttua!

Mistä tietää, että kevät alkaa lähestyä? No tästä:
Jalin palvelin on ollut lähiaikoina hiukan tukossa. Nenä vie, nenä tuo. Luoksetulossa tapahtuu toisinaan (kröhöm) viivettä ja kun moisesta seurauksena joudutaan käskyn alle mutistaan selän takana "mutta äääiiitiiii, hyvä hajuuuu tuolla, tahtoo!". Poseerauskuvia varten paikkakäskyn alle joutuminen aiheuttaa saman onko ihan pakko mutinan. Ah kevät. Ah urokset, kaikella rakkaudella <3 Joka kevät sama juttu, onneksi ei ole pysyvää :)
Kassokaa, sillä on taas uutta vaatetta (hupsanhei). Aikoinaan agilitytreeneissä meidän treeniryhmässä oli pari vinttiä, joilla oli tällaiset fleecepaidat ja muistan ihastelleeni niitä jo silloin. Törmäsin tähän merkkiin jo jokunen aika sitten, mutten uskaltanut lähteä tilaamaan kun ajattelin että vinttikoiralle suunnitellut vaatteet ei ehkä Jalille istuisi ja en osannut valita oikeaa kokoa. Näin kuitenkin kuvan tällaisesta fleecepaidasta dallulla ja siitä rohkaistuneena päätin tilata meillekin. Päädyin kokoon XL ja pienempi koko olisi saattanut olla parempi. Eipä tuosta liian pitkästä selästä nyt haittaakaan ole ja muuten istuu ihan kivasti niin jääköön palautusrumbat. Jos mietit tilaamista urokselle niin kannattaa ottaa huomioon tuo mahakappale, se kun tulee melko pitkälle. Meillä loppuu juuri kriittiseen kohtaan ja toivon että säilyy puhtaana.

Paitahan on siis DG Outdoor Top Shirt-fleecepaita eli tämä. Rakastan tuota väriä! Halusin ehdottomasti sellaisen joka toimii samalla huomioliivinä päiväseltään eli että tuon talmaatinkin metsästä erottaa. Ja saan samalla kaksi kärpästä yhdellä iskulla kun saadaan myös kaivattua lämmikettä pikkupakkasille. We love it!

ps. Kyllä, täällä on taas lunta :D