31 lokakuuta 2012

Valtakunnassa kaikki hyvin!

Mä oon 101 Valtakunnan Aateloitu Ritari Aina Valmiina ja Sisimmiltään Rohkea Sir Jali ja mä kerron vähän suojelemastani valtakunnasta. Tätä valtakuntaahan johtaa Kuningatar ja mä oon niinku sen oikea käsi. Tosin se ei oo varmaan koskaan kuullu demokratiasta vaikka mun mielestä me eletään jo 2000-luvulla kun se tekee kaikki päätökset ja harvoin kysyy mun mielipidettä. Kyllä sitä välillä pitää vähän kyseenalastaa ja kapinoida, jotku sen käskyt ja mielipiteet kun on ihan naurettavia.
Joka päivä me kierretään tarkistamassa valtakunnan tärkeimmät puolustusrajat. Mä hoidan puolustuksen vahvistuksen ja kuningatar lähinnä vahtii, että suoritan toimenpiteet kunnolla. Tosin mä en ymmärrä miten sillä on joskus ihan hirveän kiire jatkamaan, eikö se ymmärrä ettei puolustukseen voi jättää aukkoja? Ja sitte se valittaa ku mä yritän pitää ripeää vauhtia yllä. Samalla mä myös tarkistan uusimmat haju-uutiset ja jätetyt viestit, kuningattaren mukaan mä oon kehittyny siinä tosi taitavaks!

Joskus tarkistuskierroksella tulee vastaan muitakin. Mun mielestä ois elintärkeää tarkistaa onko kyseessä vihollinen vai ystävä. Sehän vois olla vaikka tuleva liittolainen tai rajoja rikkova muukalainen! Mut ei, kai sen imago kärsii jos jokaista mennään tervehtimään tai jotain.

Mä oon ottanu myös asiakseni kuningattaren suojelun. Erityisesti pimeällä liikkuu monenlaisia epäilyttäviä kaksilahkeisia, joilta mun pitää kuningatarta suojella. Kuningatar ei taas ymmärrä ollenkaan omaa parastaan, se kai luulee pystyvänsä suojelemaan itseään (ja pah sanon minä). Kyllä mä koen velvollisuudekseni ainakin ilmoittaa laitapuolen kulkijoille, että mä oon valmiina toimimaan tarvittaessa.

Yhestä toisesta asiasta me ollaan kans eri mieltä. Mä hokasin hetki sitten, että meiän valtakuntahan kuihtuu kasaan jos me ei saada sinne uusia jäseniä ja jos syntyvyys on vähäistä! Onneks me käyään noin kerran viikossa alueella, jossa on paljon potentiaalisia jäseniä. Ja mä teen parhaani turvatakseni valtakunnan tulevaisuuden! Mutta hei, kertokaa joku se kuningattarelleki, se aina kieltää mua kun mä oon just päässy asiaan, se ei taas ymmärrä mistään mitään. Mut hei, ei kenestä vaan oo jatkamaan mun aatelissukua eli en mä nyt ihan tyhmä oo. Kuningattaren mukaan kastroituja uroksia on turha yrittää, mutta tässäki se on niiin väärässä. En mä tosin tiedä mitä kastroitu tarkottaa, mut se on varmaan vähän niinku aateloitu eli jotain tosi hienoa ja tärkeetä. Ja mä oon ihan varma, että se on erehtyny tuossa uros asiassaki, kyllä mä nyt urokset haistan! Mä oon todennu, että ne on parhaita jatkamaan mun sukua ja tuottamaan valtakuntaan lisää alaisia. Kyllä nyt kastroitu on paljon parempi vaihtoehto ku vain joku narttu! On siellä muutenkin hyvä luoda niitä uusia suhteita, liittolaisia ei oo koskaan liikaa.

Joskus törmää myös pyrkyreihin, jotka ei ymmärrä pysyä kastissaan. Niitä pitää aina vähän laittaa takas ruotuun ja muistutella kumpi tässä on ylempiarvonen.Mä yritän olla tosi kärsivällinen, mut jotkut ne vaan hyppii nenille. Mut pääsääntösesti oon yrittäny olla ihan peace and love- meiningillä.
----------------------------------------------------
Mun pienestä viattomasta pojasta on alkanu kasvaa iso ja ei niin viaton mies o.O
(ps. miten niin pitäis olla lukemassa tenttiin?)


26 lokakuuta 2012

Agiraportti

Tuttuun tapaan torstain agiraportti.

Jali kyllä rrrrrakastaa agilityä, se on aina ihan mielettömän innoissaan kun hallille tullaan ja on koko ajan, että joko tehään, saanko mä mennä, kai nyt on mun vuoro?! Mikä on kyllä hyvinkin rasittavaa välillä, se kun kyttäilee muitten suorituksia ja ois aina iteki menossa (mäki haluuuuuuuun!!!). Se on kans alkanu välillä hyppiä mua vasten (ja kouluttajia vasten...) kun on niin innoissaan ja vaatii sitä tekemistä. Nätisti se on vaan jos mä temputan sitä tai muuten keksin sille jotain muuta ajateltavaa, mut heti ku mä hetkeks herpaannun niin saan melkein raahautua koiran perässä jonneki jossa tapahtuu. Mä kateellisena kattelen muita koiria ku tuntuu, että ne osaa nätisti oottaa omaa vuoroaan ja istua tapittavat onnellisena omistajiaan. Jali on vähän, hmm, keskittymiskyvytön välillä...

A-este ja rengas: Ekaa kertaa A-estettä eikä mitään suurempia ongelmia. Ainoa vaan, että vähän turhan nopeaa ois tulossa sieltä alas niin ei meinannu kontaktille jäädä. Muuten meni ihan hyvin kyllä. Rengas meni tällä kertaa myös paremmin (oli tuttu kouluttaja), kerran hyppäs ihan täydellisesti oikeesta välistä eikä ees meinannu yrittää muista väleistä! Se tosin tais olla vahinko, koska seuraavalla toistolla piti taas yrittää päästä muistakin väleistä :D













Pituus ja puomi: Pituus oli myös uus juttu, mutta tässäkään ei ollu mitään ongelmaa. Ei yrittäny kiertää vaan hyppäs joka kerta yli vaikka olikin irti. Mutta rontti meinas koko ajan varastaa lähdössä (istui siis paikoillaan) ennen käskyä. Ja mä kun oon luullu, että meiän paikallaolo ois ihan hyvä, mutta ilmeisesti halu namikupille on niin kova, ettei malteta oottaa. Hirveetä nykimistä se paikallaan istuminen ja pari kertaa varastikin kupille. Hyvin kätevä, että toisessa päässä on joku joka estää sen, ettei koira saa väärästä toiminnasta palkintoa. Noh, ainaki se irtoo namikupille tosi hyvin :D

Puomissa (edelleen madallettu) oli ekalla toistolla vähän kontaktille jäämisen kans taas ongelmia, mutta saatiin me ihan kivojakin toistoja. jopa niin että ne molemmat takatassut jäi sinne kontaktille. Ei mitään arkailuongelmia, puomi on ihan kiva este nykyään.

Kepit ja keinu: Pujottelu muuten ok, mutta eka väli tuottaa vaikeuksia. Me mennään edelleen hihnassa kun joutuu vähän ohjata alkuun ja meinaa välillä hypätä ohjureista yli. Mut into kepeille (tai sinne namikupille) on kyllä ihan valtava!

Keinu meni huomattavasti paremmin kuin viimeksi. Se yllätti mut ja meni ekalla toistolla vauhdilla keinulle (luulee puomiksi?), mutta heti kun aletaan laskea keinua alas alkaa jäykistellä. Mutta ei se keinu sille vissiin ihan hirveä kammotus oo kun seuraavillakin toistoilla meni hirveellä vauhdilla keinulle. Ja loppujen lopuks ei ees jäykistelly yhtään niin paljon ko ekalla kerralla vaan vikalla toistolla se häntäkin jo vähän uskalsi sieltä jalkojen välistä liikkua! Hieno poika! Alastulon kontaktille jää keinussa yllättävän hyvin eikä sieltä oo ollenkaan niin kiire pois. Muutaman kerran hyppäs kyllä ylöstulon kontaktit yli/lähti kiipeämään keinua sivusta, pitää siihen vähän kiinnittää huomiota.


Loppuun vielä:
Kun luulet olevasi koiraa viisaampi...
Jali on mestari poimimaan kelluvat raksut veden päältä juomatta pisaraakaan, se varmaan siivilöi ne viimeisetki vesipisarat hampaiden välistä poimiessaan niitä raksuja. Ei siis toimi.

Mä tein empiirisen tutkimuksen ja huomasin, että juusto ei kellu. Ai että mä oon nero, ei muutakun juustopaloja juomakuppiin ja koira niitä kalastamaan. Tottakai se juo ne vedet siitä pinnalta pois, että pääsee juustoon käsiks. Vähän ajan päästä alkoi juomakupilta kuulua epämäärästä kurlutusta. Ja siellähän se koira sukelsi onnistuneesti niitä juustopaloja sieltä kupin pohjalta
...olet useimmiten väärässä

22 lokakuuta 2012

Taistelu kiteitä vastaan jatkuu

Uraattikivien kans sitä samaa vanhaa. Rakossa olevat kivet oli kuulema hitusen ehkä pienentyny, mutta niitä kiviä ja sakkaa oli silti rakossa runsaasti. Myös virtsanäytteessä oli kiteitä. Mä en ymmärrä miten niitä kiteitä nyt yhtäkkiä virtsanäytteessäki on runsaasti kun monta puhdasta näytettä on kuitenkin ollut? Eikä kyllä mikään oo muuttunu, ainoa vaan, että söi noin kuukaus sitte tosiaan yhden viikon toista ruokaa. Ja edelleenkään eläinlääkärin mukaan ei voi johtua vaan yhden viikon erilaisesta ruokinnasta.

Lisättiin lääkitystä (ihan hurjia määriä tuo kyllä vetää tuota allonolia...) ja saatiin ohjeistus juoda vieläkin enemmän. Juu u, kaikki ruuat se saa runsaan veden kera ja vettä on muutenkin koko ajan tarjolla, miten ihmeessä sen saa muka juomaan vielä enemmän? "Käytä mielikuvitusta" oli eläinlääkärin vastaus... Se on jo mestari poimimaan raksuja vedestä juomatta tippaakaan eli ei toimi. Tänään testasin laittamalla öljyä veteen ja kyllähän se sitten jopa joi, mutta vaan niin kauan kun sitä öljyä siinä veen pinnalla on. Mut täytynee yrittää käyttää vaikka tuota konstia. Tai vois kans koittaa sitä lihalientä liuottaa veteen.

Mä oon jo valmistautunu siihen, että joudutaan leikkauspöydälle kun nuo kivet ei muuten häviä. Koko ajan on kuitenki riski, että ne kivet tukkii virtsatiet, jolloin viimeistään sinne veitsen alle joudutaan.

Tyhmät virtsakivet!
Noh, jotain positiivista. Ilmeisesti tuo nykyinen ruoka sopii paremmin Jalille. Ei enää rapsuttele poskia ja iho on muutenkin normaali. Korvatki alkaa pikku hiljaa parantua vaikka kyllä ne vielä ruvella on. Tassuja se vielä nuolee ja ne on jotenki kuivat/kummalliset, melkeen oon miettiny sille jotai tossuja jo jalkaan. Mut elättelen toiveita, että kun nyt nää kelit vähän paranee niin tassutki paranee. Kun tuntuu että ne vaivaa aina enemmän kun pääsevät kastuun.

Kuukauden päästä taas uutta raporttia...

18 lokakuuta 2012

Kertaus on opintojen äiti

Me oltiin tänään taas oppimassa agilityä. Nimenomaan me, koska mäkin opin tänään asioita.

Madallettu puomi: Taidettiin tehä yhteensä kolme toistoa (yks toisto, tauko, toinen toisto...). Mä osasin jo odottaa viime kerran jälkeen jonkin verran ongelmia ja olihan se vaikeaa pysyä siinä puomilla, 
meinas hypätä sieltä alas eikä kontaktille todellakaan oltu jäämässä. Poika oli taas ihan apua, apua, apua, missä mä oon, mitä mun pitää tehä, tohtiiko tässä mennä eteenpäin?! Noh, hetken tuumailu tauko ja uudestaan. Eikä mitään ongelmaa. Mä en ihan aina pysy ton aivotuksissa mukana, poika meni puomille oikeasti kuin vanha tekijä, ei aristellu yhtään ja jäi alastulon kontaktille. Sen jälkeen puomille ois pitäny päästä kiipeileen joka välissä. Ihme tyyppi :D
Oppitunti nro1: Älä pudottele nameja, äläkä varsinkaan alastulossa juuri kun koira on täydellisesti kontaktilla.

Keinu: Keinussa mentiin jo kyytiin keikkumaan. Noh, poika meni melko rohkeasti keinulle, mutta heti kun alettiin keinua liikuttamaan niin se ei enää ollukaan kiva ja piti yrittää hypätä pois. Tähän oltiinki varauduttu, joten kyydissä pysyttiin ja hirveellä namituksella. Keinun kontakteihin ei tosin tohtinu jäädä millään, liian pelottavaa. Tässä ei oikeastaan rohkaistunu edes niillä toistoilla vaikka keinua liikutettiin hyvin vähän ja hitaasti. Harmi ettei tätä voi oikein kotona mitenkään harjoitella. Otettiin vielä lopuks yks toisto puomilla, ettei pojalle jääny siitä mitään traumoja keinun jälkeen.
Oppitunti nro2: Hiljaa hyvä tulee. Niin ja ota seuraavalla kerralla enemmän nameja mukaan, niitä kuluu yllättävän paljon.

Pussi: Uusi ohjaaja (joka oli Jalin mielestä kyllä ihan kiva) mutta jotenki pussi ei meinannu millään sujua vaikka viimeks melko nopeeta meniki alkujännityksen jälkeen pussiin. Ei vaikka pussin suuta pidettiin koko ajan täysin auki. Ei vaikka minä houkuttelen pussin suulla kun ohjaaja pitää koiraa (ohjaajalla oli taas hieman pitelemistä pojan kans, 35kg energiaa ei tosiaankaan oo mikään helppo pidettävä :D). Lopulta mä sit lähin eeltä konttaamaan pussiin (kokemus tämäkin :D) ja tohtihan se poikakin vihdoin tulla perässä. Ja taas, sen jälkeen ei ollukaan juuri mitään ongelmaa kun ensimmäistä kertaa sinne pussiin tohdittiin. Poika oli ilman hihnaa tässä vaiheessa ja pääsi karkaamaan pari kertaa yhen pikku koiran luo (murrr, ei siis aikasemmin oo karannu kenenkään luo vaikka onkin ollu välillä irti). Onneks meni vaan tahtomaan leikkiin, tuo on kyllä siitä kiva ettei tartte pelätä että se tekis kellekään mitään vaikka pääsiski karkaamaan, vaikka ei se sais noin karkailla ollenkaan. Toivottavasti ei ottais tavaks. Ohjaajan mukaan voi olla, että se paineistu pussista ja purki sitä painettaan tuolla tavalla. Tuntuu, että se paineistuu vähän joka esteellä.

Rengas: Renkaassa ei mitään ihan hirveitä ongelmia. Ainoo vaan, että ekalla hyppäs väärästä kohasta enkä päästäny tarpeeks aikasin hihnasta irti niin säikähti vähän. Mutta kyllä se lopulta hyppäs sieltä oikeastaki kohasta, mut jotenki jäi huonompi fiilis tästäki kun viime kertaan vertaa.

Kepit: Kepeissä ei suurempaa ongelmaa. Täälläkin oli uus ohjaaja tällä kertaa, joka ei ollu ollenkaan ohjureiden kans esteenä vaan seisoskeli namikupin luona. Poika hyppäski ekalla toistolla ohjureiden yli ja vaati vähän kädellä ohjausta että mites niistä kepeistä mentiinkään. Lopulta menikin sitten ihan yksikseenki hyvin.
Oppitunti nro3: Kuiskaa käskyt! Jalilla on hirvee into kepeille, jolloin aivot ei oo oikeen mukana. Älä nosta virettä hirveellä innostuksella vaan kuiskaa hiljaa käsky kepeille niin koiraki joutuu kuunteleen ja keskittymään ja käyttämään niitä aivoja. Että se vauhti tulee kyllä sitte lopulta, mutta nyt ois tärkeempi, että se oppis oikeen keppien suoritustavan. Se oli hauskaa ku ohjaaja demonstroi sitä puhumalla Jalille hiljempaa ja poika istu rauhassa ja kuunteli mitä hälle sanottiin :D Mulle sanottiin vähän samaa tokon alkeissa, että yritä välillä hillitä sitä koiran virettä omalla olemuksella äläkä nosta hirveellä hihkumisella ja innokkuudella. Nii ehkä mun pitäis ottaa opiks... Varsinki ku agilityssä meillä ei todellakaan oo mitään vireongelmia ollu.

Muuri: Muurissa ei ongelmaa, este mikä este. Muuten hirmu hyviä toistoja ja jäi jopa paikalleen istumaan odottamaan käskyä, mutta se viimenen toisto. Enää ei ois jaksanukaan hypätä vaan lähettiinki kiertämään. Ja mäku olin ihan että jeee, saatiin loppuun tämmönen täysin onnistunu sarja, mutta ei :D Saatiin me onneks se vikaki hyppy lopulta onnistumaan.

Semmosta tällä kertaa. Jotenki ei ihan saatu niin paljon onnistumiskokemuksia mitä viimeks. Oli jotenki Jalilleki vaikeempi kerta, ehkä kun alotettiin tommosilla vaikeilla esteillä. Mut toisaalta oli kiva lopettaa Jalille helppoon esteeseen niin jäi koiralleki ehkä vähän parempi fiilis.


11 lokakuuta 2012

Parempi katsoa kuin katua!

Jos Jalilla ois motto niin se ois kyllä otsikon mukainen.

Meillä oli taas agilitytreenit. Ei ollakaan nyt kahteen viikkoon päästy treeneihin mun menojen takia niin oli tosi kiva päästä pitkästä aikaa treenaamaan. Poikaki oli ihan innoissaan ku tajus mihin mennään!

Alotettiin pussilla ja renkaalla. Molempia oli muut menny jo viime kerroilla, niin oli Jalille uusia asioita. Pussi oli aluks melkosen pelottava, meni kyllä melko hyvin houkuttelun jälkeen sisään kun pussin suuta pidettiin ylhäällä, mutta heti kun pussin suuta laskettiin niin iskiki panikki ja peruutettiin pussista pois. Onneks ei jääny hirveitä traumoja vaan loppujen lopuks meni pussiin hyvinkin innolla kun vaan näki, että pussista pääsi läpi. Eli eiköhän me tää saada sujumaan kun vaan saadaan enemmän toistoja.

Mä jostain syystä odotin että rengas tulis olemaan kans ongelma. Mut eeeii, hyvin hyppäs renkaasta sisään eikä aristellu estettä yhtään. Ei se kyllä vielä varmasti tajunnu, että mistä välistä se pitääkään hypätä, mut mä oon hirmu tyytyväinen ku se sentää hyppäs sieltä mistä piti ku vaan ei päästäny muualta hyppäämään. Hyvä hyvä, kyllä tääki tästä.

Seuraavaks otettiin pöytää. Mentiin matalalla pöydällä näin aluks. Tässä ei ongelmaa, tuo osaa kyllä odottaa paikallaan, eikä pöydälle hyppäämisessä ollu mitään ongelmaa.

Pöydän jälkeen otettiin puomin pätkää, jonka toinen pätkä oli nostettu nojaamaan pöydän päälle. Siis huomattavasti loivempi puomi, mitä se oikeasti on. Täähän oliki sitte se hirvitys kammotus! Alotettiin siis hyppäämällä enste pöydälle, josta sitte lähettiin nameilla houkuttelemaan puomia alas ja alhaalla jäätiin sitte kontaktille. Jalilla oli enste ihan hirvee vauhti puomilta alas, mahdollisimman äkkiä vaan piti päästä pois, häntä koipien välissä. Eikä sillä ollu kyllä mitää kontrollia takapäähänsä vaa takajalat putoili koko ajan puomilta. Tuo puomi on kyllä yllättävän kapee isolle koiralle! Koska tästä tavasta ei tullu mitään nii mä ehotin, että jos otetaan vaan lopun kontaktia. Saatiinki hirmu hyviä toistoja niin että Jali meni puomille puomin loppupäästä ja jäi seisomaan kontaktille. Aluks toinen takajalka oli kaikkialla muualla paitsi puomilla, mutta onneks seki saatiin lopulta puomille mukaan. Kun tää alko sujua uskallauduttiin kokeilemaan puomia ylhäältä asti. Ja se MENI! Ei lipsumista, ei mitään arkailua ja alaski jäätiin nätisti molemmat takajalat kontaktilla! JES! Siis se tunne ku koira ylittää ittensä ja uskaltaa on jotain ihan mahtavaa! :)

Sittenpä keinua. Suurin osa meni niin, että namitettiin vieressä kun keinu päästettiin paukahtamaan maahan. Mä namittelin jo muiden suoritusten aikana kun huomasin, että ääni jo kauempana ollessa vähän jännitti. Koko keinu oli Jalille jostain syystä vähän mörkö, joten me otettiin vaan niin, että liikuteltiin keinua Jalin vieressä ja namitettiin siitä. Lopussa namit sai vaan keinun kyydistä, samalla ku keinu liikkui. Kyllä se häntä koipien välissä tais olla koko ajan, mutta ei sentään niin lukossa, etteikö ois uskaltanu ottaa nameja keinun päältä. Lopussa jo vähän rohkeammin. Hyvä se on alottaa hitaasti kun on tämmönen arkailija kyseessä kuin että saada koiralle hirveet raumat keinusta. Mä oon aika varma, että keinu tulee olemaan meille myöhemminkin vaikein este.

Keinun jälkeen vielä keppejä samalla vanhalla tavalla eli ohjureilla. Poika keksi hypätä ohjurin yli kun ohjaaja ei enää ollukaan edessä, joten ohjaaja oli seuraavilla toistoilla taas vähän esteenä siinä yhellä käännöksellä. Lopussa Jalin meno alko näyttääki jopa pujottelulta (tai niin pujottelulta ku neljällä kepillä yleensäkään voi näyttää). Ja Jalilla on hirvee into kepeille eli hyvä hyvä! Ekalla kerralla ku piti näitäki vähän aristella.

Mä kyllä tykkään tosta agiryhmästä ja tavasta miten siellä opetetaan. Että kukin koirakko menee omaan tahtiinsa eikä koiraa pakoteta mihinkään. Ja että koira saa keksiä asiat itse eikä ohjata liikaa esim. kepeille. Tämmöselle arkajalkailijalle on ihan superhyvä, että se saa edetä omaan tahtiinsa ja varsinki ettei sitä pakoteta mihinkään mitä se ei pysty tekeen. Niinku puomillaki, arastelihan se sitä enste kun se oli uus juttu, mutta kun se sai siihen rauhassa tutustua niin mitään hirveetä ongelmaa ei loppujen lopuks ollukaan. Jaltuska vaatii joissain asioissa vaan vähän enemmän aikaa ku muut.

Onpa mua pohdittanu muuten tän kuvauttaminenki. Onko mitään järkeä kuvauttaa tätä jo näin nuorena kun kuitenkin agilityä ollaan jo aloteltu harrastaan? Vai odottaako, että koira on lähempänä sitä kahta vuotta. Mietin vaan, että missä määrin sen kans tohtii harrastaa ennenku se on kuvautettu terveeks. Mä oon tullu sen verran pessimistiseks tän koiran kans, että oon jo varautunu siihen, että sillä kuitenki on ne d-lonkat (juu ei pitäis maalata piruja seinille...)

10 lokakuuta 2012

Missio: Toisten koirien ohitus

Tämän hetkinen tilanne: Toisia koiria jo kaukaa vaaniva peto, joka koiran kohdalla vaihtaa vaihteen kuutoselle ja pyrkii tervehtimään. Ohituksen aikana/jälkeen on hirveillä kierroksilla.
Tavoite: Nätisti toiset koirat ohittava, mieluusti kontaktia omistajaan pitävä koira.
Utopistinen tavoite: Vapaana ollessaan, toisen koiran nähdessään ottaa heti kontaktin muhun, siirtyy vierelle seuraamaan ja pysyy vierellä kunnes annan luvan poistua (tämmönen tuli kerran lenkillä vastaan ja mä niiiiiin kateellisena seurasin vierestä...)

Suunnitelma:

  • Hihnassa ei tervehditä lenkillä ketään. Jos ei muu auta niin tää syö iholle pyrkiviä pikkufifejä aamupalaks ja napostelee lounaaks suurempia sessejä (tai vois tällä olla vaikka kennelyskäki, ettei aiheuteta mummoille sydänkohtausta)
  • Jos mahdollista, ei ohiteta vielä läheltä, vaihdetaan suuntaa tai hypätään pusikkoon.
  • Joka lenkille nameja mukaan. Heti kun Jali huomaa toisen koirakon niin hirveet kehut ja namit naamaan (=vastaehdollistaminen). Ihan ylisuuret juhlat jos sattuu ottamaan katsekontaktia!
  • Mennään tuijotteleen koiria johonki missä niitä on paljon. Koirapuiston lähelle (tulee olemaan Jalille vaikeaa), mätsäreihin...
  • Kierretään sitä rantaraittia, jossa yleensä tulee paljon koiria vastaan. Liikutaan "ruuhka-aikoina" (mut ei unoheta tuota kakkoskohtaa)
  • Se kuonopanta vois olla ihan hyödyllinen näin aluks (sen päälle laittaminen ei vie mun kallista aikaa niin paljon, ettenkö mä vois laittaa sitä pojalle päälle...)
  • Vahvistetaan sitä kontaktia muutenki ihan normilenkilläki. Ei ois pahitteeks, että se osais oikeesti seurata kontaktissa.
  • Hengitä syvään, älä hermostu, älä kiinnitä huomiota toiseen koiraan...
Helppo homma!
Noni, nyt ku tää on täällä ylhäällä nii mun on ehkä pakko alkaa tehä asialle tosissani jotain, eikö niin?

01 lokakuuta 2012

Oikotie onneen?

Tuntuuko sinustakin joskus siltä, että olisit valmis luovuttamaan?
Että koirasi lenkittää sinua, etkä sinä koiraasi?
Että toisten koirien ohitukset ovat katastrofaalisia?
Että kuukausien työ on valunut yhtäkkiä hukkaan?
Syynä voi olla kaistapää murkkuikäinen dalmatialainen, jonka aivokapasiteetti riittää vain vieraiden hajujen perässä kulkemiseen.
Etkö kaipaisi hetken taukoa?
Onneksi ongelmaan on myös ratkaisu!
Et oo tosissas...
(Pilkkupoika ei oikeen arvostanu tätä ratkasua :D)