31 maaliskuuta 2014

Roskahaaste heitetty!

Hei kuulkaas, heitän teille eteenpäin pienen haasteen.

Osallistukaa facebookissa pyörivään Koiraihmisten roskahaasteeseen! Haaste alkaa virallisesti huhtikuussa eli huomenna. Riittää kun nappaat lenkille mukaan ylimääräisen muovipussin, jonne keräät lenkin varrella näkyvät roskat. Jos haluat, nappaa kuva koirastasi roskien kanssa ja lisää se facebookin haasteryhmään. Mikään ei edellytä ryhmään liittymistä eli osallistu toki haasteeseen vaikket olisi edes facebookissa!

Helppoa, eikö?
Mekin osallistutaan!
Ja ihmiset ne jaksaa valittaa joka ikinen kevät koirankakasta? 

27 maaliskuuta 2014

Oi jospa oisit saanut olla mukana

Joka ikinen viikko treeneissä mä mietin "oi kunpa mä saisin tehdä näitä Jalin kanssa". Nuo radat mitä ollaan tehty on ollut sopivasti haastavia, muttei mahdottomia ja niiiin mieluusti niitä Jalin kanssa haluaisin päästä treenaamaan. Vaikka Domista alkaa jopa hiljalleen löytyä sitä vauhtia minunkin kanssa (jee!) niin silti se on hyvin eri tyyppinen kuin Jali ja musta tuntuu, että mä "laiskottelen" sen ohjauksen kanssa kun se antaa niin paljon anteeksi ja ohjaan entistä huolimattomammin. Enää se ei tuntunut oikeastaan ollenkaan perässä vedettävältä vaan sain kyllä itsekin liikkua. Toisaalta mä kiirehdinkin ihan turhaan ja saatan liikaa esteille. Rytmitys, mikä se on? Samaa teen tosin Jalin kanssa. Eli oikeastaan ainoa ero on ehkä siinä, että Domi on estevarmempi ja -hakuisempi. Mun ohjaushan nyt on mitä on, oli koira mikä tahansa eli lopeta koirien vertaaminen ja keskity siihen ohjaamiseen!?
Jotakuinkin näin
Olipa taas kiva rata. Kakkoshyppy pakkovalssimaisesti ja kepeille kerkesin niistämään. Jalin kanssa tuskin olisin eli oltais testattu varmaan hakeeko itsenäisesti alun, ehkä ohjureiden avustuksella. Meillä oli vähän erimielisyyttä Domin kanssa keppien suorituksessa ja mä sekoilin tuon niiston kanssa, mutta saatiin ihan onnistunutkin suoritus sieltä. Koira pöydälle, josta kutsumaan oikealla kädellä jo esteen 6 yli. Ysille odottamaan koiraa putkesta tai oikeastaan, jotta oma liike jatkuu niin ei liian lähelle estettä. Eikä hei muutenkaan saa saattaa liian lähelle estettä kun ohjauksen ois syytä kuitenkin tulla ajoissa ja siihen koiraan voi vaikka luottaakin. Välistävedolla kympille, vastakäännös ja 11 esteelle. Myöhässä, myöhässä, myöhässä. Aaaarrgghh. 12 hyppy takaakiertona.

Oikeestaan tää ois voinu olla ihan kivakin rata Jalin kanssa. Keppien hakeminen ois ollut luultavasti hankala ja en tiedä miten olisin kerennyt kepeille ohjaamaan. Tuota 6 hypyn tyylistä näyttämistä ei olla tehty, mutta eiköhän se ois käteen tullut ja siitä sitten esteen yli. Putkeen se hakee sen verran hyvin ettei niissä ole ongelmaa ja A on myös kiva este. Välistävetoja ollaan tehty ja ne sujuu hyvin jos ajoissa ohjaan eli 9-10 ois luultavasti ollu ihan ok. Kympin jälkeen kääntyminen 11 esteelle ois ehkä ollu se kohta missä venähtää kaarrokset kun samaa ongelmaa mulla oli Dominkin kans ja sillä on sentään lyhyempi loikka. Kun oon myöhässä ohjaukseni kanssa niin eipä se koira voi ajatuksia lukea. Lopussakaan ei ehkä ois ollu ongelmia. Virtuaali-Jalin kanssa selvittäisiin radasta hyvällä tuurilla viidellä virhepisteellä, mutta koska ohjaaja ois jotain lisämokaillut niin hylkynä se varmaan ois läpi menny :D

23 maaliskuuta 2014

Kohti stressittömämpää hihnakäyttäytymistä

Eli tarina siitä, kuinka meistä tuli flexistejä ja kuinka koiran pakkolomasta on jotain hyötyä.

Minä en ole erityisemmin flexien ystävä. Flexit on minulle hieman luovuttamista ja oikotie onneen kun koiralle ei saada opetettua tai ei jakseta opettaa kunnon hihnakäyttäytymistä. Flexin päästä löytyy yleensä ne mummojen fifit, jotka saavat touhottaa flexin pituudelta ympäriinsä ja jotka singahtelevat vastaantulijoita kohti, kun flexin lukitusnappia ei käytetä tai osata käyttää. Tai sitten koira hinataan lukitusnäppäimen avulla luokse sieltä viiden metrin päästä kun koira ei kuuntele omistajansa epätoivoisia käskyjä.

Kuinka meistä siis on tullut flexistejä?
Kaikki alkoi eräänä kauniina päivänä (tai en muista oliko päivä erityisen kaunis, mutta mukavampi ajatella näin, eikö?) kun Lidlin tavarapaljouden seasta löytyi koirien 8 metrin flexi n.8 euron hintaan. Ja olipa jopa painoluokaltaan Jalille sopiva ja vielä kolmen vuoden takuulla ja hienolla kakkapussitelineellä. No tässähän olisi hyvään hintaan meille oma flexi vaelluksia ajatellen, tuumasin ja nappasin flexin koriini.

Flexi pyöri tyhjänpanttina kaapissa kunnes Jalmar sai lyhyet lenkit ja ravikäskyn. Kuinka mä saan sen ravaamaan nätisti hihnassa? Joko mä joudun huomautella sille hihnassa peitsaamisesta, koska mun vauhti ei ole Jalin raville ollenkaan hyvä. Tai sitten mä joudun huomautella sitä vetämisestä, koska mun vauhti ei ole Jalin raville ollenkaan hyvä. Mutta hahaa, kaivanpa flexin kaapista ja ongelma on ratkaistu! Minun ei tarvi huomautella koiraa oikeastaan ollenkaan enää lenkillä peitsistä, koska Jali pystyy menemään omaa tahtiaan. Sen lisäksi mun ei tarvi toppuutella koko ajan sen vetämistä eikä jäädä odottamaan, että herra suvaitsee jatkaa matkaansa ojan pohjasta, jonne oli pakko päästä haistelemaan ja merkkaamaan. Aikalailla winwin-situation.

Miksi en ollut ottanut flexiä aiemmin käyttöön? En siksi, että pelkäisin Jalin singahtelevan narussa edes takaisin tai koska se ei hihnassa kuuntelisi. Kyllä ne korvat pelaa vaikka koira onkin siellä kauempana eikä mun tarvi kelata sitä koiraa luokse flexin lukitusnäppäimen avulla. Pelkäsin ohituksia. Jalin ohitukset on ollut vähän niin ja näin. Nyt kun ollaan pakosta jouduttu pysymään 20min säteellä (tai 10min jos tarkkoja ollaan) kodista eli taajama-alueella ja kun ollaan oltu ulkonakin useamman kerran päivässä lyhyiden lenkkien takia, ollaan myös pakosta törmätty muihin koiranulkoiluttajiin. Mä en aikasemmin tajunnutkaan kuinka vähän me edes kuljettiin hihnassa ja jouduttiin tehdä ohituksia kun suunnattiin yleensä jonnekin korpeen, missä voi pitää koiraa vapaana eikä siellä mitään ohituksia tarvinut miettiä. Ylipäätään kuinka vähän Jali on ravannut aikaisemmin, koska vapaanahan ei tunneta semmoista askellajia kuin ravi tai käynti vaan yleensä laukalla mennään ja kovaa. Tämä hihnalenkkeily on siinä mielessä ollut kyllä meille vaan hyväksi.

Niin niistä ohituksista. Flexi ja toista koiraa kohti singahteleva 37kg pelkkää lihasta ja voimaa kuulostaa riskialttiilta yhdistelmältä. Niin minäkin luulin, mutta näiden kolmen viikon aikana me ollaan jouduttu tekemään ainoastaan yksi vaikea ohitus, jossa oikeasti vähän pelkäsin pitääkö flexin lukko. Yksi vaikea ohitus. Ja senkin voi laittaa osittain vastaantulijan piikkiin. Jalin ohitukset on parantunut huimasti. Enää se ei sinkoa heti koiran nähtyään toista kohti tai jää tuijottamaan tai vaanimaan vaan pysähtyy ja kääntyy minua kohti. Vastaehdollistaminen rules! En olisi edes uskaltanut kokeilla flexiä jos se ei näin toimisi, tämä ollaan saatu treenattua jo aikaisemmin kuntoon. Lähinnä pelotti se Jalin ohituksissa toisen koiran kohdalla tapahtuva sinkoilu, mitä se välillä harrasti. Nyt saan flexin hyvin lukittua huomaamattomasti lyhyelle eikä minun tarvi kerätä hermostuneesti hihnaa käsieni ympärille niinkuin normihihnalla. Ja sitten enemmän tai vähemmän namittamalla ohi, riippuen ohitettavasta. Näiden kolmen viikon aikana kun ohituksia on kertynyt hurjasti normaaliin verrattuna on Jalin hihnakäytöskin parantunut ihan älyttömästi eikä se kerää hirveitä kierroksia joka koiran kohdalla vaan pystyy ohittamaan ihan rennosti. Provosoivat ohitettavat (haukkuvat, rähisevät, vaanivat, tuijottavat...) saa edelleen pilkun joko syömään mun sormet kun pitää sitä painetta johonkin purkaa tai singahtamaan itsekin vähän rähisten kohti, mutta kuten sanoin, tämmöisiä sinkoamisrähinä ohituksia on tähän mennessä ollut vain yksi. Kerran yritti aloittaa, mutta lopetti heti kun huomautin. Pääsääntösesti ohitukset on ollut rentoja ja minäkin olen alkanut luottaa tuohon flexiin ja koiraan.

Voiko hihnalenkkeily olla oikeasti näin rentoa ja helppoa? Mä oon jopa alkanu nauttia meidän pienistä hihnalenkeistä kun mun ei tarvi tapella sen vetämisen tai peitsaamisen kanssa tai jumittaa joka pissan kohdalle odottamaan. Edelleen tämä on vähän "menen sieltä mistä aita on matalin", koska kyllä se varmasti pystyis kävellä ravilla ja peitsaamatta mun vierellä muutenkin kuin vain hetkittäin kun jaksaisin olla johdonmukainen. Ja tehdä enemmän hihnalenkkejä. Mutta kai välillä saa olla vähän mukavuudenhaluinen ja luistaa periaatteistaan? Jos mä nautin enemmän flexin kanssa lenkkeilystä ja jos koira nauttii enemmän flexin kanssa lenkkeilystä niin onko se jostain pois? Jali kuitenkin kulkee flexissä ihan siivosti ja paljon rennompaa ravia eikä peitsaa. Hihnaa käytetään kyllä "ihmisten ilmoilla" eli keskustassa ja treeneissä (paitsi ajattelin alkaa kyllä lämpät ja jäähkät tehdä myös flexin kanssa), mutta muuten voi olla, että jäädään saikunkin jälkeen pahamaineisiksi flexisteiksi.

Miksi on hyvä, että meidän lenkit maistuu molemmille? Koska fyssari ei antanut meille vieläkään treenivapautusta! Venytyksistä ja kevyemmästä lenkityksestä oli ollut selkeästi hyötyä ja vasen haukkarikin oli paaaaljon parempi ja muutkin kireydet oli kauttaaltaan lieventyneet. Jali tuntuu minunkin käteen pehmeämmältä eli vähemmän lihaskireyksiä. Jatketaan samalla setillä kunnes saan venytettyä vasemman hauiksen samalle tasolle kuin oikean ja katsotaan sitten taas fyssarilla. Lenkkejä saadaan venyttää jo puoleen tuntiin, mikäli lenkin jälkeen ei haukkari venyttäessä pahene. Muuten tämä ei oikeastaan edes haittaa, hyvä vaan että hoidetaan kuntoon, ettei mennä takapakkia jos liian aikaisin rasitetaan, mutta agitreenejä mietin. Olisiko järkevää jäädä tältä jaksolta kokonaan pois? Yrittää hommata joku tuuraamaan meitä kunnes saadaan taas treenilupa? Mennä treeneihin ja jos saan vieraan koiran lainaan niin ohjailla sillä? Hmm.

20 maaliskuuta 2014

Lainaferrarilla ajelua

Yllättäin meidän agirintamalla ja muulla treenirintamalla on ollut hiljaista, koska Jali on edelleen saikulla. Katsotaan mitä sunnuntaina fyssari sanoo, omaan käteen se on välillä tuntunut jo varsin hyvältä ja välillä taas venyttelyssä nykii ja tuntuu kipeältä. En siis uskalla toivoa. Hyvin on pilkullisen pää treenitauon kestänyt, eikä oikeastaan ole huomattavaa pään hajoamista edes havaittavissa vaan ihan tyytyväisenä se käy meidän "lenkkien" jälkeen omalle pedille. Kunhan ensin saa venyttelykäsittelynsä, jota osaa jo odottaa ja vaatia jos  unohdan :D Pieniä tunnarialkeita ollaan tehty, mutta ei edes joka päivä. Ihanan helppoa pitää levossa koiraa, joka ei ole heti hyppimässä seinille- arvostan!

Agitreeneissä olen kyllä käynyt, ilman koiraa! Mulla onkin ollut meidän kouluttajan appenzellipoika Domi lainassa. Huh, kun on vaikeaa ohjata vierasta koiraa. Domi on vähän sitä mieltä, ettei mun kanssa tarvi tehdä kunnolla töitä ja tuntuu vähän perässä vedettävältä. Vaikka kolmosluokan koirana vauhtia kyllä varmasti löytyykin. Ferrarilla on jarru pohjassa eikä mun kaasutteluyritykset ole vielä oikein tuottanut tulosta. Eka kerta meni enemmän tai vähemmän haahuillen kun koira ei ollut milläänlailla tuttu ja olin vähän "mitä ihmettä mun pitää tän kans tehä" kun se tuntui niiiiiin erilaiselta mitä Jali ja me molemmat oltiin ihan kuutamolla.

Radat muistiin, koska oli niin näppäriä valssitreenejä, että näitä täytyy käydä tekemässä Jalinkin kanssa. Oikeanpuoleinen rata on hyvä myös persjättö ja takaaleikkaus treeninäkin, mutte me treenattiin valssilla. Tarkoitus oli ohjata pysymällä keskilinjalla eikä saattaa koiraa hypyille. Vaikeaa, vaikeaa.
 

Tänään tuntui ehkä hitusen luontevammalta vaikka edelleenkin oltiin toki ihan ulapalla ja koira teki puoliteholla. Tämän päiväisestä voi jopa olla videomateriaalia tulossa, liitän sen sitten postaukseen. Pidettiin alussa fysiikkatreenit ohjaajille ennen rataa, olipa hauskaa! Vitsit miten kiva on päästellä kunnon sprinttejä :)

Tämän päiväinen rata myöskin kutakuinkin muistiin. Tässä oltais Jalin kanssa oltu ongelmilla persjättöjen kanssa eli luultavasti nuo pätkät 3-5 ja 8-11 olisi ollut haastavia ja kaarrokset luultavasti ois venynyt hirveiksi ja tuota 3/9 estettä se olisi luultavasti näppärästi ohitellut. Domihan hakee esteitä ihan eri tavalla mitä Jali ja on muutenkin estevarmempi ja sen lisäksi vielä muutenkin pelastelee mun huonoja ohjauksia. Ja kun en koiralle saanut juuri vauhtiakaan niin oikeastaan ainoat ongelmat radalla tuli kun minä unohtelin minne seuraavaksi tai ehkä lähinnä unohdin tehdä persjätöt ja hämäännyin kun olinkin väärällä puolella. Eiku sorruinhan mä mun normaaliin "unohda koira" ohjailuun. Se katse himputti vieköön siellä koirassa! Ja vaikka koira ei tullutkaan täysillä niin jotenkin musta itestä tuntuu, että häslään ja kiirehdin radalla.
Katsotaan saanko ensi viikolle oman ferrarin käyttöön vai mennäänkö vielä lainakoiralla. Toki vieraalla koiralla treenaamisesta on hyötyä minulle ohjauksien opettelussa, mutta onhan meillä ihan omat ongelmamme Jalin kanssa eikä niitä vieraalla koiralla korjata/treenata. Täytyy yrittää huomioida tuota omaa ohjausta nyt sitten, että sitä saan selkiytettyä ja rauhotettua kun Domin kanssa mulla ei niin hirvittävä kiire pitäisi olla.

Paranehan pian Jali, mulla on jo ikävä mun duracelpupua!

17 maaliskuuta 2014

Seuraamisen ABC

Mä kirjoittelin pyynnöstä eräälle keskustelupalstalle vinkkejä seuraamisen treenaamiseen ja ajattelin, että kerta ne tuli kertaalleen jo kirjoitettua niin ehkä ne voisin myös julkaista täälläkin. Jos näistä nyt kenellekään on mitään hyötyä, mutta minä ainakin olisin ollut/olen noviisina iloinen kaikista mahdollisista vinkeistä :)

Olen laittanut esimerkkeinä linkkejä omiin treenivideoihin, koska itse opin myös videoista tosi paljon ja noilta videoilta näkee myös aika hyvin niitä virheitä (=älä tee näin) ja meidän kehitystä. Ja nuo videot voi toimia ehkä jollekin myös motivaattorina, että kukaan ei ole tosiaan seppä syntyessään (paitsi jotkut luonnonlahjakkuudet) vaan koiran kouluttamisessakin on mahdollista kehittyä. Koskaan ei ole myöskään liian myöhäistä korjata tekemiään virheitä.

Kaikki neuvot ei varmaankaan sovellu kaikille koirille, mutta näitä asioita mä oon tän talmaatin kans ajan saatossa pohtinut ja oppinut kantapäänkin kautta.
  • Älä koskaan treenaa koiraa liian matalassa vireessä tai kun koiraa ei vois vähempääkään kiinnostaa treenata! Yhtään mitään. Älä treenaa myöskään sillon kun itse olet huonossa vireessä. Tää on oikeesti ollu mulle se yks juttu mikä on vieny ihan hirveästi meitä eteenpäin. Sille koiralle pitää rakentaa se motivaatio tehä sun kans hommia (tää on kaikessa treenaamisessa oikeestaan se ensimmäinen juttu mikä pitää hoitaa kuntoon) ja kun koira oppii tekemään asiat hyvässä vireessä se myös tekee suuremmalla todennäköisyydellä sen myös siellä kokeessa samassa vireessä. Sä et halua, että se koira yhdistää seuraamista laamailuun... Hyvä seuraaminen mun silmiin on kaukana laamailusta. Enemmänki mä tykkään tottis tyylisestä seuraamisesta ja jos tokotuomarit rokottaa liian tiiviistä tai korkea vireisestä seuraamisesta nii siinäpähän rokottavat.
  • Esimerkiksi tämä ei ole seuraamista saatikka esimerkki hyvästä treenistä Nolottaa katsoa itsekin tuota videota kun teen niin miljoonan verran virheitä. Koiralla on matala vire, sitä ei juuri kiinnosta tehdä mun kans yhtään mitään. Mä palkkaan koiran tosi innottomasti ja liian harvoin ja jos palkkaan niin vääristä asioista. Eikä koira oikeastaan edes palkkaudu. Liian pitkät ja tylsät treenipätkät, eikä koirakaan oikein tiedä mitä me tehdään enkä taida minäkään. Tässä jo huomattavasti järkevämpää treenailua. Koiralla on parempi vire ja se oikeasti palkkautuu tuosta palkasta ja mä oikeasti palkkaan sitä koiraa paljon järkevämmin. Tosin palkan suunta on väärä ja huomaa, että koira juurikin aukeaa herkästi takaa, koska palkka tulee oikeasta kädestä.
  • Seuraaminen koostuu moooonesta osasta, älä yritä opettaa niitä kaikkia kerralla vaan niitä voi ja pitää treenata erikseen. Se on vähän niinku palapeliä kokoais. Mun ongelma oli ehkä "kaikki mulle heti nyt"-asenne (näkee tuosta ensimmäisestä videosta kun tehdään liian pitkiä seuraamisia vaikka koira ei osaa), enkä tosiaan hoksannut, että parempaan tulokseen pääsee kun ne osasuoritukset opettaa koiralle erikseen. Perusasento-katsekontakti-liikkeellelähdöt-seuraamisen paikka-käännökset-vauhdinmuutokset-seuraamisen ilme.... Meidän liikkeellelähtö/kontaktitreeniä.
  • Mä alotan seuraamisen aina vasemmalla jalalla, jättöliikkeet (esim. luoksetulo) lähden oikealla. En tiedä miten hyvin koira osaa tuota vinkkiä lukea, mutta haittaakaan siitä ei missään nimessä ole.
  • Mun mielestä joskus voi ihan hyvin seurauttaa koiraa liian korkeassa vireessä ja vähän katsoa läpi sormien esim. korkeasta vireestä mahdollisesti seuraavaa edistämistä. Tällee voi rakentaa sitä fiilistä siihen koiran tekemiseen. Mutta ehkä kuitenkin vasta siinä vaiheessa kun se koira käytännössä osaa sen seuraamisen. Liian alussa kun se paikka ei ole vielä ihan varma muutenkaan niin tämmöset läpi sormien katsomiset ehkä hajottaa sitä ennestään. Mut ylipäänsä jos seuraaminen on ihan laamailua ja koirasta blaah, niin ei ehkä ensimmäisenä kannata alkaa nillittää sille niistä pikkujutuista vaan sitä koiran virettä siihen seuraamiseen ois hyvä saada nostettua. Jos se tarkottaa sitä, että sen seuraamispaikka vähän hajoaa niin sitte hajoaa. Sen pystyy kyllä korjaamaan sitten jälkeenpäin kun koiran fiilis on kohdillaan.
  • Lyhyitä treenejä ja oikeesti kunnon palkka (eli se mikä koiraa nyt ikinä sattuukaan parhaiten motivoimaan) sille koiralle. Joko mä sanoin, että lyhyitä treenejä? Varsinkin alkuvaiheessa. Lopeta sillon kun koiralla on vire korkeimmillaan ja se vielä haluaa tehdä, ei siinä vaiheessa kun se on jo ihan kyllästynyt. Jos sä ajattelet, että "no jos mä vielä yhen toiston" niin on jo korkea aika lopettaa. Lopeta aina onnistuneeseen toistoon.
  • Opeta koiralle vapautuskäsky, jollon se saa sen THE palkan. Ja kun vapautat ja palkkaat niin oo oikeesti tosi iloinen ja mukana siinä palkkauksessa.
  • Sä et voi palkata koiraa liian usein, mutta muista aina palkata vain syystä! Jos koira ei ansaitse palkkaa, se ei myöskään saa palkkaa. Kannattaa myös palkata tosi monipuolisesti ja yllättäin. Jalilla pysyy ainakin vire tosi hyvin kun se ei ikinä tiedä millon palkka tulee ja sen pitää tavallaan koko ajan pysyä hereillä, koska se palkka voi tulla koska vaan. Eli välillä palkkaat siitä pelkästä alun perusasennosta, ensimmäisen askeleen jälkeen, käännöksen jälkeen, perusasentoon, lennosta...
  • Mun mielestä vahva perusasento on aika hyvä seuraamisen perusta ja tuon mun hörhöilyn jälkeen meiän seuraaminen parantu tosiaan huimasti näillä perusasento-askel-perusasento sarjoilla. Oikeaa seuraamispaikkaa harjottelin myös ihan imuttamalla.
  • Riippuu varmaan vähän koirasta kannattaako seuraamisen aikana kehua esimerkiksi hyvästä kontaktista. Mä en ehkä kehuis, ainakaan samallalailla kuin tuossa ekassa videolla. Voisin kuvitella palkkaavani ja vapauttavani koiran heti kun se ottaa kontaktin ja pikku hiljaa alkaa vaatia pidempää kontaktia, mutta en lähtis tosiaan kerjäämään kontaktiakehumalla/huomauttelemalla/nyppimällä hihnasta.
  • Siinä vaiheessa kun se koira jotain osaa, niin sun pitää muistaa sitä myös siltä vaatia. Esimerkiksi kuten tuolla ylhäällä linkkaamassani liikkeellelähtö/kontakti treenissä. 
  • Häiriö sen koiran mukaan. Vaikeassa häiriöässä ei voi vaatia juttuja mitä se koira ei varmasti osaa. Meille toimii paremmin kun ne jutut opetellaan ilman häiriötä, häiriössä on ihan turha alkaa opetella mitään uusia juttuja.
  • Älä koskaan jätä vinoa perusasentoa huomiotta, äläkä tosiaan anna korjailusta palkkaa. Jos haluat varmasti suorat perusasennot niin muista myös vaatia ne aina äläkä kato vinoja läpi sormien. (mun pitäis terästäytyä tässä kohtaa :D)
  • Käännökset oon opettanu myöskin perusasennon kautta eli ollaan pyöritty lähestulkoon paikoillaan ja koira on saanut hakea sen perusasennon. Käännöksistä saa helposti koiralle virettä nostavan kun seuraamisessa palkkailee usein käännösten jälkeen. Koita opetella ne käännökset ensin ilman koiraa (mä en osaa edelleenkään kääntyä esim vasemmalle...). Käännöksiä voi harjoitella myös seuruuttamalla koiraa erillaisia kaarroksia.
  • Mieti sitä palkan suuntaa. Mä esimerkiksi yhdessä vaiheessa palkkasin oikeasta kädestä, jollon mä sain Jalin poikittamaan/aukeamaan takaa. Sillä palkan suunnalla voi hyvin korjailla väärää seuraamispaikkaa. Meille on toiminu tuo taate päin palkan heittäminen ja itsekin vähän peruuttaminen kun se varsinkin tosi korkeassa vireessä edistää helposti.
  • Opettele kävelemään jo alusta asti suorassa katse eteenpäin ja normaalisti käsiä heilutellen. Mulle on monesti huomautettu noista käsistä, että heiluttelen niitä liian leväällään, varsinkin koiran puoleista, minkä kuulema jotkut tuomarit voi tulkita vartaloavuksi. Ison koiran kans se normaali käsien heiluttelu tuntuu mulle tosi hankalalta kun Jali seuraa kuitenkin tosi tiiviisti.
  • Muista treenata kohtuullisesti ja pitää treenitaukoja. Koiralle oikeasti auttaa kun se saa vähän aikaa hautoa uutta asiaa mielessään eikä sitä vaan jankata loputtomasti.
Meidän nykyseuraaminenhan näyttää suurinpiirtein tältä. Aika iso ero kun vertaa tuohon ensimmäiseen videoon! Mä pidän itseäni edelleen ihan noviisina, vaikkakin kehitystä on toki tapahtunut, että en tiedä onko mulla tietoa ja taitoa tämmösiä vinkkejä kirjoittaa, mutta tulipahan kirjoitettua. Luultavasti mulla on vielä paaaaaljon asioita, joita en tiedä tai osaa ottaa huomioon. Onneksi tekemällä oppii ja muiden neuvoja kannattaa aina kuunnella :)

13 maaliskuuta 2014

Vastauksia kysymyksiin

Kiitos kaikille lähetetyistä kysymyksistä, näitä tulikin ihan kivasti! Ja olipahan vaikeita kysymyksiä joukossa, joutui oikein miettiä.

Lempikoirarotusi ?
Minun on oikeasti tosi vaikea valita jotain yhtä ja tiettyä rotua, joka olisi lempikoirarotuni. Rotuja on niin paljon ja mä oon tutustunut niin pieneen osaan roduista. Dalmatialainen on toki yhtenä listalla, tykkään rodusta kyllä hirveästi. Kaipa se siis tällä hetkellä on yksi lempikoiraroduista :)
Otatko toista koiraa, jos niin minkä rotuisen?
Tästä mulla on itseasiassa ollut postaus tekeillä jo vaikka kuinka kauan, mutta en oo saanu aikaseks kirjoittaa sitä loppuun. Jollainlailla mua ihmetyttää, miten kiire kaikilla on ottaa toinen koira, vaikka ensimmäinenkin on vasta nuori. Mä nautin hirveästi elämästä kaksistaan Jalin kanssa ja koen, että pystyn paremmin panostaa Jalin koulutukseen kun jaloissa ei ole pyörimässä toista koiraa. Jali on mun mielestä vielä myös kovin nuori (eh, eihän se täytä tänä vuonna kuin vasta 3 :D) ja monessa mielessä vielä mun mielestä hyvin keskeneräinen, joten en halua tai tarvitse vielä toista koiraa. En ole siis milläänlailla krooninen pentukuumeilija niinkuin jotkut ovat vaan olen ihan tyytyväinen tähän yhteen. Toki siitä pennusta olisi varmasti Jalille seuraa ja koira on laumaeläin ja blaablaablaa, mutta mun mielestä on vähän köykästä ottaa toinen koira pelkästään näillä perusteilla. Vain koska "oispa kivaa ku näitä ois kaks". Enkä nyt väitä, että kukaan näin köykäsillä perusteilla toista koiraa ottaisikaan, mutta ne mun omat perustelut tällä hetkellä olisivat kutakuinkin tuota luokkaa. En koe myöskään tarvetta "päivittää" mun ladaa ferrariksi vaan Jalilla on mun tarpeisiin hyvinkin rahkeita harrastaa. En mä sen ferrarin kans sais yhtään sen kummosempia tuloksia aikaiseksi :D Tähän elämäntilanteeseen en muutenkaan voisi edes ajatella ottavani toista koiraa, mutta ehkä parin vuoden päästä voisi miettiä uudestaan.

Seuraava koira riippuu ihan siitä haenko agilitykoiraa vai koiraa muuhun harrastamiseen. Seuraava voi hyvinkin olla dalmatialainen, jos haussa ei ole agilitykoira. En tosiaan ole uhrannut ajatusta toiselle koiralle sen kummemmin, mutta aikoinaan dalmatialaisen ohella oli mietinnässä mm lk. collie, appenzellinpaimenkoira, lancashire heeler ja welsh corgi cardigan. Nyt mun "ota selvää" listalla on mm. beauceron, dobermanni, kooikerhondje, mudi, lk. pyreneittenpaimenkoira, keskikokoinen villakoira, jackrusselinterrieri, pinseri, phalene... Hyvin laajasti, hyvin erityyppisiä rotuja. Ihan vain koska haluan ottaa roduista selvää ja en tiedä vielä mitä seuraavalta koiralta haluan.

Mitä mieltä olet koiraharrastuksena suojelusta?
Tiedän lajista kovin vähän, mutta se mitä tiedän niin nostan hattua kaikille harrastajille. Laji ilmeisesti vaatii tosi paljon panostamista ja kun pelataan korkeassa vireessä olevan koiran kanssa on koiran hallinta äärimmäisen tärkeää! Jos tätä tehdään kunnon seurassa eli osaavan maalimiehen kanssa niin mun mielestä se on laji siinä missä muutkin. Samoin kun karsastan "takapiha-agilityä" niin karsastan "takapiha-suojelua", jota tuskin harva kylläkään (toivottavasti ainakaan) harrastaa. Tuskin itse koskaan tulen lajia harrastamaan kun omat rotumieltymykset on vähän toisessa suunnassa kuin mitä nää suojeluskoirarodut. Mielenkiintoinen laji kuitenkin ja jollainlailla kiehtova kun tosiaan pelataan niin korkeassa vireessä ja koira pitäisi silti olla hallinnassa. Kunhan koulutuksessa ei käytetä ylinmäärin pakotteita ja väkivaltaa, mikä toivottavasti on erittäin erittäin harvinaista nykyään, niin tosiaan ihan mielenkiintoinen laji kyseessä.
Oletko varusteurheilija?
Mielestäni en. En omista tokovälineitä muuta kuin yhden noutokapulan. Sen lisäksi mulla kulkee treeneissä mukana lähinnä treenitasku ja yleensä treenileluista mukana on vain THE pallo. Kaipa tuon BOT-loimen voi jonkinlaiseksi treenivarusteeksi myös lukea kun agilitya ajatellen sen olen ostanut. Mutta Jalilta ei siis löydy miljoonaa eri treenilelua tai kapulaa tai muuta härpäkettä. Jonkun verran on pakko olla varusteurheilija, että harrastaminen onnistuu, mutta en koe tarvetta esimerkiksi ostaa aina vaan uusia treenileluja. Joskus miettinyt, että millon ihmiset oikein palkkaa koiraa noilla miljoonilla eri treenileluilla :D Tunnarikapulat ja ruutu kartiot ja nauhat me tarttettais, mutta nekin ajattelin käydä hakemassa Biltemasta tai vastaavasta. En tarvi mitään Berran ihkupinkkejä ruutunauhoja, vaikka niitä on kyllä superkivan värisiä. Jos mulla olis enemmän rahaa käytettävissä moisiin "turhuuksiin" niin toki varmasti riemusta kiljuen tyhjentäisin kaupat kaikista kivoista treenileluista ja härpäkkeistä ihan vaan siitä ilosta, että voisin.

Pantoja Jalille toisaalta on kerääntynyt ehkä liikaa. Muttakun jokaisella on oma tarkoituksensa! Tai ainakin niin olen perustellut itselleni :D Ei niitäkään ole kuin yhdellä kädellä laskettava määrä, muttakun periaatteessa se koira pärjäisi vain sillä yhdellä.
Meinaatko kisata Jalin kanssa ?
Kyllä, jossain vaiheessa. Mä oon pikkasen siinä mielessä täydellisyyden tavoittelija, etten uskalla kisoihin, ennenkuin tiedän, että koira osaa. Koska jos mä en luottais siihen koiran osaamiseen niin mä jännittäisin kisoissa varmaan ihan älyttömästi ja pilaisin jo sillä jännittämisellä meidän suorituksen. Kun oon jännittäjä jo ihan muutenkin :D Tokossa voisin jo ehkä harkita pikku hiljaa kisoihin osallistumista jos sen paikkamakuun saan treenattua joskus varmaksi. Agilityssä esteenä on ehkä keinu ja kepit, sekä oman ohjaamisen epävarmuus.
Mikä on ollu haastavinta Jalin kanssa ja mikä taas on yllättäny positiivisesti? Noin niinkun jos vertaa siihen millanen mielikuva sulla oli ennen kun olit saanu Jalin :)
Eli jos mietitään minkälainen kuva mulla oli siis dalmatialaisesta ennenkuin sain Jalin? Mä pyörittelin rotua tosi kauan ja lähinnä sen takia, että kaikista keskusteluista ja netissä kirjoitetuista jutuista sai sen kuvan, että dalmatialaisurokset varsinkin on jotenkin äärimmäisen vaikeita ja rotu on ihan äärimmäisen aktiivinen. Mietin riittääkö mulla rahkeet moiseen rotuun ja miten mä tuun pärjäämään, mulle kuitenkin se uros tuntuu omimmalta. Noh, odotuksiin nähden mä oon päässy ihan tosi helpolla :D Jali ei ole mun mielestä mitenkään kyllä äärimmäisen vaikea ollut missään vaiheessa, eikä mulle tuo aktiivisuuskaan oo ollu mitenkään ongelma. Tosin mä vähän luulen, ettei Jali oo ihan sieltä aktiivisimmasta päästä rodussa. 

Jalissa haastavinta on ollut ehkä nää uraattikivijutut, mitkä toisaalta kans yllätti mut. Olin lukenut kyllä näistäkin jo etukäteen, mutta en ollut sisäistänyt ollenkaan, että käytännössä tämä tosiaan tarkoittaa sitä koiran ruokinnan muuttamista totaalisesti jos taipumus sattuu kohdilleen. Ettei koiralle voikaan syöttää kaikkea mahdollista. Näistä puhutaan jotenkin esimerkiksi yhdistyksen sivulla niin sivulauseessa, että harva rotuun tutustuva oikeasti ehkä ymmärtää mitä nää käytännössä tarkoittaa. Mä miellän nää esimerkiksi hankalemmaksi vaivaksi kuin esimerkiksi allergiat. Koira ei kuole allergiaan, mutta kun sopivasti sattuu niin koira voi käsittääkseni kuolla uraattikivien aiheuttamaan tukokseen ja tukoksen hoito on vaikeampaa kuin esimerkiksi allergian hoito. Yhtään väheksymättä allergioiden kanssa kamppailevia, ikävä vaiva sekin! Joku voisi sanoa, että tän pehmeys ja pidättyväisyys (arkuus?) ois haastavaa, mutta itse en ole kokenut sitä millään tavalla haastavaksi loppujen lopuksi.

Yllättänyt positiivisesti on ehkä tuo Jalin tekemisen into. Se on loppujen lopuksi niin helppo motivoida, ettei miellyttämishalun puuttumisesta ole mitään haittaa. Se, että siitä koirasta oikeasti on monenlaiseen harrastamiseen ja että sieltä löytyy myös sitä "potkua". Ja tosiaan tietyllä lailla se "helppous" eli se koira ei todellakaan ollut niin hirviö kuin olin odottanut :D Kyllähän tuon kanssa on saanut vääntää, mutta odotin oikeasti pahempaa. Ehdottomasti plussaa on myös, että tämä on näinkin koirasosiaalinen ja tulee pääsääntöisesti kaikkien kanssa juttuun.
Miten alunperin päädyit dalmatiankoiraan?/Miten päädyit dalluun? 
Hain ensisijaisesti ihan vaan seurakoiraa, joka jaksaisi kulkea monenlaisessa menossa mukana. Mielessä kutkutteli myöskin kyllä mahdollisuus aloitella jotain koiraharrastusta. Dalmatialainen tuntui sopivan sporttiselta ja monipuoliselta. Se ei ole ferrari eikä tarvikkaan, mutta sen kanssa voi harrastaa ja kokeilla kaikenlaista, minulla kun ei ollut minkäänlaista näkemystä mitä sitten ehkä mahdollisesti alkaisin harrastaa. Rodun puolesta dalmatialainen tuntui avaavan ovet monenlaiseen puuhaan, onhan rodulla ne pk-oikeudetkin.
Tottakai rodun ulkomuotokin iski. Se on minulle "koiran näköinen koira" (luppakorvat ne olla pitää! ;D) ja jollainlailla kevyt ja siro vaikka onkin iso koira (vrt. esim rotikka). Hain kuitenkin isoa/keskikokoista koiraa, mutta en halunnut mitään tankkia. Rotu oli tullut jonkun verran jo tutuksi naapurin dalmatialaisnartun kautta ja tietty tuo oma dallumix antoi myös ehkä jonkinlaista kuvaa rodusta. Se iloisuus ja huumorintaju iski. Tykkään, että koirassa saa olla luonnetta ja jääräpäisyyttä, en koe olevani välttämättä paimenkoiraihminen vaikka joitain paimenia pallottelinkin vaihtoehtoina. Ehkä tää on sama asia koin aineenopettajilla. Toiset haluaa opettajaksi lukioon, toiset yläasteelle. Ehkä arvaatte kummalle tasolle mulla on ensisijaisesti suunnitelmat?

Jokin sai mut mun mietinnöissä aina uudestaan palaamaan dalmatialaiseen, vaikka tosiaan olinkin sen välillä kuopannut "liian haastavana ja aktiivisena". Onneksi uskalsin, en ole katunut. Näissä on sitä "jotain", jota ei ehkä voi sanoin kuvailla ja joka pitää ehkä sitten vain itse kokea.

Miltä osin Jali on täyttänyt sun odotukset ja onko siinä jokin piirre yms jota jäät kaipaamaan?
Kyllä se on täyttänyt mun odotukset monin verroin, koska mun odotukset oli tosi matalat koiraa hankkiessa :D Sen kanssa on päässyt testaamaan lajeja kuin lajeja, se jaksaa aina olla menossa mukana. Koirasosiaalisuus on ollut pelkkää plussaa. Kun mä itsekin pääsin yli siitä "koska se on dalmatialainen" tekosyystä niin tuosta on löytynyt potkua kyllä ihan kunnon harrastuksiinkin. Se on tosiaan ihan helppo kaveri arjessa ja kaikin puolin ihan fiksu tapaus eli ei valittamista. Koska tää on mun ensimmäinen harrastuskoira, niin en osannut odottaa tai toivoa koiralta mitään tiettyä piirrettä enkä näin ollen ole joutunut missään suhteessa pettymään.

Toivoisin Jalille vähän enemmän rohkeutta ja itsevarmuutta. Kaiken kaikkiaan. Vaikka sen kanssa voi kyllä ihan surutta kulkea minne vain niin sillä menee esim. uusissa treenihalleissa aina hetki ennenkuin se rentoutuu. Oisko se nyt jollainlailla sitä toimintakyvyn puutetta näin luonnetestitermein? Ehkä Jalin hermorakenteessakin olisi vähän parantamisen varaa. Harrastuksia ajatellen Jalissa vois olla ehkä kuitenkin vielä hitusen enemmän tietynlaista röyhkeyttä. Taistelutahtoa. Mä en usko, että mä koskaan sanoisin näin, mutta se on joskus liian kiltti :D

Kaipaisin sille myös yhtä tiettyä geeniä. Sitä geeniä, joka tekis sen aineenvaihdunnasta normaalin.

Onko se nyt sit yks dallu, aina dallu? vai ootko miettinyt seuraavaks/tulevaisuudessa jotain muutakin rotua?
Ei ole. Luulisin, ettei tämä tule jäämään viimeiseksi dalluksi, koska rodusta kyllä tykkään. Se, onko seuraava koira dalmatialainen on vielä hyvin auki ja riippuu siitä mitä seuraavalta koiralta haluan. Rotuja on niin paljon, että olisi kiva tutustua muihinkin rotuihin. Rotuja kirjasinkin jo tuonne ylös, toisena olevaan kysymykseen. Varmaa on kuitenkin se, että toista dallua tähän taloon ei tule, ellei se ole LUA.
Mikä Jalissa on parasta? :)
Vaikeita kysyt, mutta joitain ajatuksia. Se kun sen silmät syttyy kun se huomaa kun mä kaivan treenitaskun esiin. Se tietynlainen "aina valmis mihin vain" asenne, mutta että se kuitenkin osaa ottaa tarvittaessa ihan rennosti eikä hypi seinille. Mulle kuitenkin on tärkeempää se helppo arki, kuin se kisakenttien tykki. Se kun se saa piristettyä mun huonosti mennyttä päivää ihan vaan olemalla olemassa. Kun se vaan on oma itsensä kaikkine vikoineen ja on opettanu mulle niiiin paljon. Nyt meni/menee jo imeläksi, mutta loppujen lopuksi mä en kuitenkaan muuttais tuossa koirassa mitään vaan se on ihan paras just tuommosena kuin se on.

Mistä nimi Jali tulee? (:
Jali tuli mulle tosiaan 5kk ikäisenä ja oli kasvattajalla saanut jo kutsumanimekseen "Jalle" (alunperin poika oli kuulema ollut "Kalle"). Jali toki tuossa iässä tunsi jo nimensä, mutta koska Jalle ei oikein mulle iskenyt niin lähdin siitä vääntämään vähän saman tyyppistä nimeä. Jali tuli ensimmäisenä mieleen ja vaikka sitä monenlaisia nimiä pyörittelinkin ensimmäisten päivien aikana niin Jali siitä tuli. Vaikka veli nimestä vääntelikin Jari Kurri vitsejä *pyörittelee silmiään* Olisihan se uuden, ihan erilaisenkin nimenkin varmasti oppinut, mutta loppujen lopuksi Jali on hyvin Jalin näköinen nimi. Niin minun, kuin muidenkin Jalin tuntevien mielestä. Jos tiedätte elokuvan Jali ja suklaatehdas niin Jali on kyllä itseasiassa hyvin elokuvan päähenkilön oloinen. Vähän semmonen raukka ja kiltti naapurinpoika. Semmonen huomaamaton, joka jää aina vähän sivuun, mutta on oikeasti tosi fiksu ja lopulta ratkaisee kaikki ongelmat. Pieni partiopoika.
Laji koiran mukaan vai koira lajin mukaan, mitä mieltä itse olet? Onko agilitysta muodostunu sulle se "the" juttu, ettet vois kuvitella ottavas jatkossa lajiin soveltumatonta koiraa? Vai ajatteletko, että seuraava laji - oli se sitten agi tai joku täysin muu - valikoituisi täysin koiran mukaan?
Tällä hetkellä mä ajattelen jossain määrin, että koira lajin mukaan. Varsinkin kun puhutaan agilitystä. Mikä ei tarkoita sitä, että "haluun bortsun, koska bortsut on agilityssä parhaita!!1!" vaan haluan koiran, joka soveltuu lähinnä rakenteensa ja toisekseen muiden ominaisuuksien perusteella valitsemaani lajiin. Se, onko se laji agility vai joku muu on vielä hyvin auki.

Dalmatialainen rotuna on siitä kiva, että se lähtökohtaisesti soveltuu lajiin kuin lajiin. Mutta kyllä mun on myönnettävä, että agilityyn (uros)dalmatialainen on usein liian raskas. Enkä tarkoita nyt sitä, että dalmatialainen olisi huono valinta agilityyn siksi, että kun se vaikka raskaana koirana ois niin hidas ja kömpelö, vaan siksi, että ison ja raskaan koiran kroppa on agilityssä oikeasti tosi kovilla. Ymmärtääköhän kukaan mun pointtia? Eli jos haen seuraavaksi koiraa, jolla ajatuksena on harrastaa agilityä, niin haluan tosiaan valita sen koiran sen perusteella, että sen kroppa sen lajin kestää, en sen perusteella, että se rotu olisi agilityssä mahdollisimman hyvä ja nopea. Minulle kun ne tulokset ja pärjääminen eivät ole kuitenkaan se tärkein juttu. En esimerkiksi tosiaan koe välttämättä bortsun tai kelpien sopivan itselleni vaikka ne agilitykoirina ovatkin siellä huipulla, enkä  tällä perusteella valitse koiraa lajin mukaan.
Agility ei ole mulle se "the" juttu, vaan nyt kun näitä loukkaantumistapauksia on saanut lukea enemmänkin niin olen alkanut miettiä koko lajin harrastamisen kannattavuutta ylipäänsä. Se on raskas ja kuluttava laji niille bortsuille ja kelpieillekin. Tykkään lajista ihan hirveästi, mutta ajatus siitä, että rikkoo koiransa ennen aikaisesti vain agilityn takia kyllä kolkuttelee mielessä koko ajan. Onko vika sitten lajissa vai koirien rakenteessa vai vaillinaisessa verryttelyssä vai jossain muussa?

Luulen, että mun mahdollinen seuraava agikoira tulee olemaan mini-luokkalainen, koska jotenkin ajattelisin agilityn olevan vähemmän kuluttavaa minikoirille? En tiedä. Mutta lyhyesti vastaus sun kysymykseen on siis, että ei, en voisi kuvitella ottavani agilityyn soveltumatonta koiraa, koska mulle se soveltumaton koira on koira, joka ei rakenteensa puolesta sovellu agilityyn.

Jos seuraava koira on dalmatialainen, niin yrittäisin ainakin etsiä hieman eri tyyppistä dalmatialaista kuin Jali, mikäli agikentille haluan. Toisin sanoen vähän kevyempää ja pienikokoisempaa, ehkä sitten se narttu. Luulen, että seuraavan dalmatialaisen kanssa suuntaan katseeni ehkä pelastuskoira- tai pk-puolelle ja siellä sitten hakuun tai jäljelle, koirasta ja treenimahdollisuuksista riippuen. Eli kun on kyse agilitystä niin koira lajin mukaan. Muuten minä voisin ajatella valitsevani lajin koiran mukaan kun en sinne huipulle ole tähtäämässä. Jos huipulle olisin tokossa esimerkiksi tähtäämässä niin valitsisin varmaan siinäkin koiran lajin mukaan. Turha myöskin esimerkiksi suojelukentille on pyrkiä soveltumattoman koiran kanssa. Se, kuinka sovelias se koira loppujen lopuksi onkaan siihen mun valitsemaan lajiin onkin sitten jollainlailla arpapeliä. Eli loppujen lopuksi kuitenkin se laji pitää jollainlailla valita sen koirankin mukaan. Olikohan nyt varmasti tarpeeksi epäselvä vastaus :D

Mitä temppuja Jali osaa? 
Löysin vanhan temppuvideon :D Tuon lisäksi Jali osaa ristiä tassunsa maate ollessaan, antaa "high five", nostaa asioita maasta, laittaa valot päälle/sammuttaa (tai lähinnä rämpyttää katkasijaa :D), kiertää esineitä ympäri. Ja tietty nämä "tokotemput". Olikohan siinä kaikki? Loppujen lopuksi en kuitenkaan ole opettanut Jalille mitenkään hirveästi temppuja.

Mikä on Jalin lempi herkku? 
Kyllä ne on varmaan nämä meidän treeninameina käytettävät brotskupallerot. Jalihan ei valitettavasti saa syödä kaupasta saatavilla olevista koiran herkuista juuri mitään.

Entä mukavin lelu?
Paras lelu on ehdottomasti treeneissä palkkana käytössä oleva THE pallo. "Kotileluista" mieluisin on varmaankin Kong Tugger Knots merkkinen vetolelu. Se kun on pehmolelu/vetolelu/vinkulelu. Myöskin porukoitten mäyräkoiran "majavapallo" (pallo, jolla on häntä ja jossa on vinku sekä hännässä, että pallon sisällä) on huippu, mutta en ole samanlaista Jalille löytänyt.

Paljonko kulutat koiraan liittyviin asioihin (ell, ruoka, harrastukset, vapaa-ajan jutut) kuukaudessa?
Vaikea tarkalleen sanoa kun en koskaan ole laskenut. Eniten rahaa kuluu varmaankin juurikin harrastuksiin ja ruokaan ja ehkä myös eläinlääkäriin. Pyrkinyt pitämään ruuan ja terveyden ykkössijalla ja nipistämään sitten harrastuksista jos on ollut tarve. Agilityn seuran kausimaksu tälle kaudelle maksoi 200e mutta tämä tietenkin jakaantuu useammalle kuulle. Samoin koiravakuutus. Eläinlääkärikulut ovat myöskin satunnaisia, virtsakivitarkastuksiin menee se noin 30e, mutta kuukausittain en ole näytettä käynyt viemässä vähään aikaan. Ruokaan kuluu kuussa tällä hetkellä ehkä reilu 50e, se on oikeastaan ainoa kiinteä, kuukausittainen kulu. Harrastuskuluihin voi tietyllä tavalla varmaankin laskea nämä hieronnat/fyssarit, niihin tietty menee oma summansa, mutta sekään ei ole kuukausittaista. Paitsi tietty nyt tulee noita fyssarikäyntejä vähän useammin. Mä en oikeastaan sitten ostakaan tuolle mitään ylimääräsiä herkkuja tai leluja. Mitään yksittäistä summaa en nyt osaa sanoa kun useat kulut tosiaan jakaantuu usealle kuulle. Mutta kaikki ylimääräinen menee mulla kyllä aika tehokkaasti koiraan.
Pidätkö koiranäyttelyistä ja mitä ajattelet itse niistä?
Minulla ei ole mitään näyttelyitä vastaankaan. En vaan näe niitä koiran kannalta välttämättä mieluisena (poikkeuksiakin ehkä löytyy) harrastuksena, lähinnä kyse on ihmisten harrastuksesta. Ihan mielenkiintoista on kyllä kuulla mitä tuomari omasta koirastaan sanoo ja varmasti varsinkin jos oma koira näyttelyissä pärjää niin niihin jää helposti koukkuun. Jos näyttelyt ohjaa liikaa rodun jalostusta, niin näen ne hieman ongelmallisena. Hyvä näyttelymenestys ei pitäisi olla missään tapauksessa ainoa syy käyttää koiraa jalostukseen.

Huoh, tulipahan tekstiä :D Jos heräsi lisäkysymyksiä niin kommentteja voi toki edelleen lähettää :)

07 maaliskuuta 2014

Kysymyspostaus

Siinäpä se tarvittava info löytyy otsikosta ja kuvasta. Koska meidän arki on tällä hetkellä sattuneesta syystä jokseenkin tylsää niin ajattelin, että voisi olla kysymyspostauksen aika. Jos me nyt edes muutama kysymys saataisiin mihin voidaan vastata. Kakaiskaa ulos siis mitä on mielenpäällä ja kaikenlaiset palautteet/kommentit/toivomukset jne. otetaan myös ilolla vastaan.

Sana on vapaa!

02 maaliskuuta 2014

Ja takaisin tauolle

Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Käytiin eläinfysioterapeutti Maarit Hankaniemen vastaanotolla fysioterapiassa ja saatiin tuliaiseksi 2-3 viikon "pakkolomatuomio". Tykkäsin fyssarista ja Jalikin tykkäsi (ja se on paljon se kun oli kyse kuitenkin täysin ennestään tuntemattomasta henkilöstä), antoi tosi hyvin käsitellä ja oli oikeastaan tosi rentona. Oli kuulema oikein mallioppilas ja "harvinaisen fiksun oloinen dalmatialaiseksi". Maarit puhui, että oli törmännyt lähinnä erittäin häsliin ja "aivottoman tuntuisiin" dalmatialaisiin :D Siitä kuinka rodunomainen dalmatialainen Jali sitten oikeasti onkaan voi olla montaa mieltä, mutta on se minustakin kaiken kaikkiaan ihan fiksu tapaus.
Mikäs tässä nukkuessa, tuumasi Jali
Mistäs me lepotuomio saatiinkaan. Hoito-ohjeet ja diagnoosi tullaan vielä saamaan onneksi sähköpostilla kun en nyt esimerkiksi varmasti muista kummasta puolesta puhuttiin. Mutta toisen puolen etujalan hauislihas oli kuitenkin hyvin jumissa ja Maarit epäili Jalin reaktioista, että siellä voisi olla jopa ehkä jännetuppitulehdus. Siispä maksimissaan 20min rauhallisia lenkkipätkiä, ei riehumista, ei agilityä, ei mieluusti tokoakaan. Ravia, ravia, ravia. Jos tuntuu ettei kotivenyttelyssäkään tapahdu mitään muutosta tai jos alkaa selkeästi oireilemaan niin kipulääkekuurikin voisi olla paikoillaan (kaapista sattuu löytymään Rimadyliä jonkun verran). Katsotaan sitten kolmen viikon päästä uudestaan onko tilanne yhtään helpottanut.

Sehän ei ole millään tavalla oireillut tai ontunut ja liikkeet olivat nytkin puhtaat, mutta selkeästi aristi venytyksessä toista puolta. Tosin kun tietenkin alkoi jälkeenpäin miettiä mahdollisia oireiluja niin tuli mieleen pujottelu, että se on tehnyt ne välin ohittelut ehkä vain tietylle puolelle eli vältellyt painon siirtämistä ja tiukkaa käännöstä toiselle puolelle? Etuosahan pujottelussa kuitenkin ottaa aika paljon painoa vastaan ja ehkä se tosiaan räiski koska oli kipeä. Ja oli ehkä sen verran ollut tauolla, että pystyi taas perjantaina kuitenkin pujottelemaan kunnolla. Tai tekikö frisbeellä repiminen ja tavoittelu kipeää? Tiedä häntä, spekulointiahan tämä on. Harmittaa vaan jos tuo on kovinkin kipeä ollut eikä milläänlailla näytä asiaa.

Lonkkaa mietti myös, että voisiko siellä olla löysyyttä. Se ei kuulemma välttämättä kuvissa näy vaikka tälle ne B-lonkat onkin kuvattu. Toivottavasti ei, mutta tarkkaillaan tilannetta! Kaiken kaikkiaan kuulemma oli kuitenkin hyvässä kunnossa ja taipui venytyksiin hyvin. Lihaskuntoa kehui useammankin kerran, mutta syviä lihaksia olisi syytä kuitenkin vahvistaa minkä tiesinkin.

Onneksi minulla on vähän jo ajatuksia pilkun päänmenoksi ettei ihan tulla hulluksi. Taidetaan aloittaa tunnarin opettelu ja vihdoin rakentaa siihen noutokapulan pitoon kestoa. Harmi kun meidän uusi agilityjakso alkaa nyt tällä tavalla, mutta parempi kuitenkin ottaa varman päälle ja saada koira kuntoon.

01 maaliskuuta 2014

Tauolta paluu rytinällä

Torstainahan pidettiin uuden agility jakson aloituksen kunniaksi ryhmätapaaminen ilman koiria. Meidän ryhmässä on vain neljä treenaajaa ja kaksi kouluttajaa eli mielenkiinnolla odotan mitä jakso tuo tullessaan! Kerrottiin vähän koirista ja millä tasolla ollaan ja mitä pitää vielä treenata. Saatiin myös ensi viikon rata jo ihmeteltäväksi, ei tule olemaan meille mitenkään helppo.

Kiitos Sannille viime jaksosta, en tosiaan edes älynnyt että viime treenit oli jo jakson viimeiset :)
Tauon jälkeen en malttanut olla käymättä perjantaina (osin myös torstain keskusteluiden innoittamana) hallilla aksaamassa. Jos nyt ihan vaan pikaisesti käydään... Teemana lähinnä keinu ja kepit kerta ne meillä vielä tarvii esteinä treenausta. Keinua paukuteltiin ja mentiin kokonaisena. Oli ihan ok, mutta tarvitsi tällä kertaa paljon tukea. Ei puhettakaan, että olisin pystynyt irtoamaan kauemmaksi niinkuin olen jollain treenikerroilla pystynyt vaan piti olla vieressä tukemassa, että uskalsi. Parhaaksi palkkaustavaksi olen todennut kombon "namita ja kehu hirveästi kontaktilla ja vapauta pallolla".

Mutta mitkä kepit! Viikon tauko on tehnyt kyllä tehtävänsä ja jos siellä oli jotain jumia niin ne on kyllä selkeästi helpottanut ja nyt oli jo Jalin näköiset kepit. Ei puhettakaan mistään roiskimisesta vaan nättiä ja rytmikästä pujottelua hyvällä vireellä. Okei, alussa teki normaalit "keskeytän puolivälissä" ja "jätän viimeisen välin tekemättä". Kai se pitää sitten näköjään testata alussa pääsisikö sitä vähän helpommalla. Teki kyllä hienot täyspitkät kepit eikä haitannut vaikka otin reilusti etäisyyttä sivusuunnassa.

Loppuun vielä putkihöntsäilyä ja hypyille irtoamista mm. kaarroksien avulla. Ja ensi viikon rataa ajatellen treenattiin vähän saksalaista, jota ollaan treenattu aikaisemminkin omatoimisesti video-opastuksen avulla. Mä jotenkin tykkään tuosta ohjauksesta, mutta voi olla, että teen sen jotenkin väärin kun se tuntuu niin mukavalta ja jopa helpolta :D Täytyy katsoa testaanko sitä treeneissä kun pakkovalssikin voisi olla tuohon kohtaan ihan käypä ratkaisu. Meidän jäähkälenkki venyi lähes tunnin pituiseksi kun "eksyttiin" tutkimaan treenihallin maastoja. Sieltä löytyi kivoja uusia polkuja.
Lauantaina eli tänään käytiin Jalin kanssa testaamassa  koirafrisbeetä. Arvelin, että Jali voisi innostua lajista ja se voisi olla meille sopivaa höntsäilyä, jota voisi hyödyttää omatoimitreenien jaksottamiseen ja tauottamiseen ja treenailla aina välillä aksailun tai tokon välissä.

Koulutus järjestettiin Haukkuvaarassa ja kouluttajana toimi lajia kisannut Csilla. Csillalta sai lainaan pari frisbeetä. Jali innostui pienen houkuttelujen jälkeen frisbeistä hyvin ja niihin tarttuminenkaan ei tuottanut ongelmaa vaikka vähän mietin, että niinköhän tuo tarttuu kovahkoon kiekkoon. Leikittiin kahdella kiekolla, mitään heittoja ei tehty vaan aina "hetsattiin" ja annettiin koiran ottaa kiinni, irrotettiin kiekosta ja alettiin innostaa taas toisella kiekolla. Irrotti hyvin saadusta kiekosta ja lähti taas saalistamaan toista.

Tämän jälkeen leikityksestä heitettiinkin "rolleri" (termistä en ole varma, mutta siis kiekko heitetään maahan niin, että se pyörii pystysuunnassa oman keskipisteensä ympäri eteenpäin). Lähti hyvin "rollereiden" perään juoksemaan ja sai se niitä kiinnikin napattua kunhan itse sain kunnon heiton aikaseksi. Jossain vaiheessa meni kuitenkin pienen pojan mielestä vissiin liian jänskäksi kun piti aloittaa sijaistoiminta ja hirveä maan haistelu. Jali ei tehnyt parhaassa vireessä ja selkeästi vierasti vähän uutta hallia ja kouluttajaa. Ja kun Csilla yritti näyttää itse mallia mitä tehdään seuraavaksi niin meni liian jännäksi. Tokihan kenttä varmasti pojan nenään haisi muutenkin, mutta ei mielestäni ollut semmosta hajujen perässä nyysäämistä vaan enemmän itsensä rauhottelua kun alotti sen ihan "ex tempore". Ei innostunut enää leikkimään frisbeellä vaikka yritin vielä innostaa. 
Jälkeenpäin ajateltuna sen kanssa olisi pitänyt tehdä jotain helppoja, rauhallisempia juttuja väliin, vaikka muutamat perusasennot tai temputukset, eikä yrittää kiihdyttää sitä itse lisää mikä vaan aiheutti lisää rauhoittelua. Ensi kerralla lyhyempi treeni ja lopetetaan kun koira on vielä superinnostunut eikä kerkeä paineistua. Csillakin totesi, että tykkää rodusta, mutta ne on kyllä turhan pehmeitä (Csilla on itse kotoisin Hollannista jos oikein muistan). Mamman pieni herkkis. Se alkaa niin helposti epävarmaksi, jos ei oikein tiedä mitä pitää tehdä eikä oikein pääkoppakaan aina kestä. 

Loppuun treenailtiin erilaisia heittoja ilman koiraa. Kotiläksyksi frisbeellä leikkimistä ja siihen innostamista ja noita rollereita. Täytyy katsoa josko sitä laittais pari kiekkoa jossain vaiheessa tilaukseen, nythän mulla on vaan tuommoinen marketin "lelukiekko". Olisiko jollain kiinnostusta liittyä jakamaan postikuluja? Halvimmat kiekot on siinä 6e tuntumassa ja kalliimmat noin 13e. Samasta nettikaupasta saa mm. myös frisbeegolf kiekkoja.

Huomenna Jalilla onkin sitten varattu fyssariaika. Toivotaan ettei mitään suurempaa remonttia tarvi tehdä ja päästään hyvillä mielillä alottamaan taas uusi jakso.

ps. Muoksin pikaisesti myös vähän keväisempää ulkoasua, miltä näyttää?