Kohti stressittömämpää hihnakäyttäytymistä

Eli tarina siitä, kuinka meistä tuli flexistejä ja kuinka koiran pakkolomasta on jotain hyötyä.

Minä en ole erityisemmin flexien ystävä. Flexit on minulle hieman luovuttamista ja oikotie onneen kun koiralle ei saada opetettua tai ei jakseta opettaa kunnon hihnakäyttäytymistä. Flexin päästä löytyy yleensä ne mummojen fifit, jotka saavat touhottaa flexin pituudelta ympäriinsä ja jotka singahtelevat vastaantulijoita kohti, kun flexin lukitusnappia ei käytetä tai osata käyttää. Tai sitten koira hinataan lukitusnäppäimen avulla luokse sieltä viiden metrin päästä kun koira ei kuuntele omistajansa epätoivoisia käskyjä.

Kuinka meistä siis on tullut flexistejä?
Kaikki alkoi eräänä kauniina päivänä (tai en muista oliko päivä erityisen kaunis, mutta mukavampi ajatella näin, eikö?) kun Lidlin tavarapaljouden seasta löytyi koirien 8 metrin flexi n.8 euron hintaan. Ja olipa jopa painoluokaltaan Jalille sopiva ja vielä kolmen vuoden takuulla ja hienolla kakkapussitelineellä. No tässähän olisi hyvään hintaan meille oma flexi vaelluksia ajatellen, tuumasin ja nappasin flexin koriini.

Flexi pyöri tyhjänpanttina kaapissa kunnes Jalmar sai lyhyet lenkit ja ravikäskyn. Kuinka mä saan sen ravaamaan nätisti hihnassa? Joko mä joudun huomautella sille hihnassa peitsaamisesta, koska mun vauhti ei ole Jalin raville ollenkaan hyvä. Tai sitten mä joudun huomautella sitä vetämisestä, koska mun vauhti ei ole Jalin raville ollenkaan hyvä. Mutta hahaa, kaivanpa flexin kaapista ja ongelma on ratkaistu! Minun ei tarvi huomautella koiraa oikeastaan ollenkaan enää lenkillä peitsistä, koska Jali pystyy menemään omaa tahtiaan. Sen lisäksi mun ei tarvi toppuutella koko ajan sen vetämistä eikä jäädä odottamaan, että herra suvaitsee jatkaa matkaansa ojan pohjasta, jonne oli pakko päästä haistelemaan ja merkkaamaan. Aikalailla winwin-situation.

Miksi en ollut ottanut flexiä aiemmin käyttöön? En siksi, että pelkäisin Jalin singahtelevan narussa edes takaisin tai koska se ei hihnassa kuuntelisi. Kyllä ne korvat pelaa vaikka koira onkin siellä kauempana eikä mun tarvi kelata sitä koiraa luokse flexin lukitusnäppäimen avulla. Pelkäsin ohituksia. Jalin ohitukset on ollut vähän niin ja näin. Nyt kun ollaan pakosta jouduttu pysymään 20min säteellä (tai 10min jos tarkkoja ollaan) kodista eli taajama-alueella ja kun ollaan oltu ulkonakin useamman kerran päivässä lyhyiden lenkkien takia, ollaan myös pakosta törmätty muihin koiranulkoiluttajiin. Mä en aikasemmin tajunnutkaan kuinka vähän me edes kuljettiin hihnassa ja jouduttiin tehdä ohituksia kun suunnattiin yleensä jonnekin korpeen, missä voi pitää koiraa vapaana eikä siellä mitään ohituksia tarvinut miettiä. Ylipäätään kuinka vähän Jali on ravannut aikaisemmin, koska vapaanahan ei tunneta semmoista askellajia kuin ravi tai käynti vaan yleensä laukalla mennään ja kovaa. Tämä hihnalenkkeily on siinä mielessä ollut kyllä meille vaan hyväksi.

Niin niistä ohituksista. Flexi ja toista koiraa kohti singahteleva 37kg pelkkää lihasta ja voimaa kuulostaa riskialttiilta yhdistelmältä. Niin minäkin luulin, mutta näiden kolmen viikon aikana me ollaan jouduttu tekemään ainoastaan yksi vaikea ohitus, jossa oikeasti vähän pelkäsin pitääkö flexin lukko. Yksi vaikea ohitus. Ja senkin voi laittaa osittain vastaantulijan piikkiin. Jalin ohitukset on parantunut huimasti. Enää se ei sinkoa heti koiran nähtyään toista kohti tai jää tuijottamaan tai vaanimaan vaan pysähtyy ja kääntyy minua kohti. Vastaehdollistaminen rules! En olisi edes uskaltanut kokeilla flexiä jos se ei näin toimisi, tämä ollaan saatu treenattua jo aikaisemmin kuntoon. Lähinnä pelotti se Jalin ohituksissa toisen koiran kohdalla tapahtuva sinkoilu, mitä se välillä harrasti. Nyt saan flexin hyvin lukittua huomaamattomasti lyhyelle eikä minun tarvi kerätä hermostuneesti hihnaa käsieni ympärille niinkuin normihihnalla. Ja sitten enemmän tai vähemmän namittamalla ohi, riippuen ohitettavasta. Näiden kolmen viikon aikana kun ohituksia on kertynyt hurjasti normaaliin verrattuna on Jalin hihnakäytöskin parantunut ihan älyttömästi eikä se kerää hirveitä kierroksia joka koiran kohdalla vaan pystyy ohittamaan ihan rennosti. Provosoivat ohitettavat (haukkuvat, rähisevät, vaanivat, tuijottavat...) saa edelleen pilkun joko syömään mun sormet kun pitää sitä painetta johonkin purkaa tai singahtamaan itsekin vähän rähisten kohti, mutta kuten sanoin, tämmöisiä sinkoamisrähinä ohituksia on tähän mennessä ollut vain yksi. Kerran yritti aloittaa, mutta lopetti heti kun huomautin. Pääsääntösesti ohitukset on ollut rentoja ja minäkin olen alkanut luottaa tuohon flexiin ja koiraan.

Voiko hihnalenkkeily olla oikeasti näin rentoa ja helppoa? Mä oon jopa alkanu nauttia meidän pienistä hihnalenkeistä kun mun ei tarvi tapella sen vetämisen tai peitsaamisen kanssa tai jumittaa joka pissan kohdalle odottamaan. Edelleen tämä on vähän "menen sieltä mistä aita on matalin", koska kyllä se varmasti pystyis kävellä ravilla ja peitsaamatta mun vierellä muutenkin kuin vain hetkittäin kun jaksaisin olla johdonmukainen. Ja tehdä enemmän hihnalenkkejä. Mutta kai välillä saa olla vähän mukavuudenhaluinen ja luistaa periaatteistaan? Jos mä nautin enemmän flexin kanssa lenkkeilystä ja jos koira nauttii enemmän flexin kanssa lenkkeilystä niin onko se jostain pois? Jali kuitenkin kulkee flexissä ihan siivosti ja paljon rennompaa ravia eikä peitsaa. Hihnaa käytetään kyllä "ihmisten ilmoilla" eli keskustassa ja treeneissä (paitsi ajattelin alkaa kyllä lämpät ja jäähkät tehdä myös flexin kanssa), mutta muuten voi olla, että jäädään saikunkin jälkeen pahamaineisiksi flexisteiksi.

Miksi on hyvä, että meidän lenkit maistuu molemmille? Koska fyssari ei antanut meille vieläkään treenivapautusta! Venytyksistä ja kevyemmästä lenkityksestä oli ollut selkeästi hyötyä ja vasen haukkarikin oli paaaaljon parempi ja muutkin kireydet oli kauttaaltaan lieventyneet. Jali tuntuu minunkin käteen pehmeämmältä eli vähemmän lihaskireyksiä. Jatketaan samalla setillä kunnes saan venytettyä vasemman hauiksen samalle tasolle kuin oikean ja katsotaan sitten taas fyssarilla. Lenkkejä saadaan venyttää jo puoleen tuntiin, mikäli lenkin jälkeen ei haukkari venyttäessä pahene. Muuten tämä ei oikeastaan edes haittaa, hyvä vaan että hoidetaan kuntoon, ettei mennä takapakkia jos liian aikaisin rasitetaan, mutta agitreenejä mietin. Olisiko järkevää jäädä tältä jaksolta kokonaan pois? Yrittää hommata joku tuuraamaan meitä kunnes saadaan taas treenilupa? Mennä treeneihin ja jos saan vieraan koiran lainaan niin ohjailla sillä? Hmm.

Kommentit

  1. Mäkin vierastin aluksi flexiä ja ihan samoista syistä. Jossain vaiheessa ("murkkuiässä"..) tuon dallun tollikan hihnassa perseily oli niin älytöntä että mua ärsytti joka kerta lähteä käyttämään ulkona, sillon otettiinkin avuksi vedonestovaljaat ja kuonopanta. Valjaat oli aivan turhat, panta toimi täydellisesti ja annoin itseni laiskotella jonkun aikaa ja menin ihan täysin kuonopannan turvin. Jossain vaiheessa huomasin että nopeilla pissalenkeillä kun nappasin vain tavalliseen pantaan vetäminen oli melkein täysin loppunut ja pikku hiljaa luovuttiin kuonopannasta kokonaan. Tätä luksusta kestikin varmaan puolisen vuotta kunnes taas ihan tyhjästä alkoi aivan älytön vetäminen, silloin palasi myös kuonopanta ja alettiin _alusta_ opetella miten siinä hihnassa kuljetaan. Jossain vaiheessa se alkoi sujua taas moitteetta mutta vain ja ainoastaan kuonopannan kanssa, samantien kuin laittoi tavalliseen pantaan niin hölmöily alkoi vaikka sitä kuinka tahkottiin ja välillä hämäsinkin sitä laittamalla kuoniksen päähän mutta kiinnittämällä hihnan tavalliseen pantaan. Jossain vaiheessa ostin flexin ja kaikki ongelmat loppui siihen.. Koira ohittaa 90%kerroista nätisti toiset koirat (ihmiset aina), kulkee nätisti sivulla (tämä melko usein kun meillä on lastenrattaat mukana niin sillon ei saa haihatella) ja kun on pitkällä flexissä tulee käskystä luo, eikä tässä siis tosiaan tarvita kuonopantaa. Mä en tiedä mikä siinä on mutta kaikki natsaa (jopa se nätisti sivulla olo) paljon paremmin flexi+tavispanta kanssa kun lyhyenhihnan+tavis-/kuonopanta kanssa. En tiedä onko se juuri se etten mä itse pysty hermostumaan ja pyörittämään sitä hihnaa käsieni ympäri vai mikä mutta meille flexi oli ihan pelastus :D Se on myös reippailla kävelylenkeillä ihan loistava juurikin siksi ettei tarvi jatkuvasti itse pysähdellä kun koira haistelee, juoksulenkeillä käytän sitten taas tavallista hihnaa kun vauhti on sen verran reippaampi ettei sitä vetoa niissä hommissa kerkeä tulla. :) Nyt on ihana kun kaikki metsälenkkitietkin on sulaneet niin pääsee käyttämään lenkillä niin että ajaa itse pyörällä ja koira juoksee vapaana, aivan loistava liikkumismuoto tälle meidän energiapommille. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen että se oma hermostumattomuus ja rentous vaikuttaa. Meillä on vähän samaa huomattavissa vapaana. Koira kulkee nätisti sivulla vapaana ollessaan, mutta kun laitetaan hihna kiinni niin kummallisesti se nätisti kulkeminen unohtuu. Jotenkin se koira yhdistää sen hihnan siihen, että nyt ei tarvi kulkeakaan niin sievästi vierellä tai luultavasti mä kiinnitän vapaanaollessa sen kulkemiseen sitten kuitenkin enemmän huomiota. En tiedä. Flexissäkin Jali hakee ihan eri tavalla kontaktia mitä hihnassa.

      Tuo, ettei hihnaa tarvitse koko ajan keriä on kyllä aivan ihanaa. Kiva että joku muukin on löytäny helpotusta flexistä :)

      Poista
  2. Mä kuljetan flexeillä kahta dalmisnarttua. Syy on se, että vanhempi nartuistani on tottunut flexeilemään ja sen kuljettaminen tavishihnassa on tuskaa. Ei se vedä missään remmissä, mutta se ei pidä tiettyä etäisyyttä koko ajan, jää välillä laahustamaan taakse, ravaa välillä ohi... Se jatkuva hihnan keräily/päästely on hankalaa yhdenkin koiran kanssa, saati sitten kun niitä on kaksi. Siiri on nuorempana kulkenut mulla tavishihnassa kun sen korvat oli hukassa/flexikäytös ei vielä kohdillaan, mutta nykyään ne menee molemmat flexissä. Vastaantulijat ohitetaan joko mun vierellä (koirakot) tai muuten vaan reunassa pitemmällä narulla (pelkät ihmiset). Ei oo tullut ilmaseksi ja vieläkin välillä pitää olla tosi tarkkana, mutta työ on kannattanut! Juuri Siirin sterkan vuoksi flexeiltiin pari viikkoa ja meni ihan helposti vaikka etukäteen vähän asiaa tuskailin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voit sitten ehkä kuvitella miten tää mun uros kulkee hihnassa :D Se tosiaan ei vetämällä vedä (siis kisko koko voimallaan henki vinkuen eteenpäin), mutta juurikin haihattelee hajujen perässä eikä pysty mun tahdissa menemään tahtiin sopivaa ravia vaan jos ravaa niin kulkee kyllä siinä hihnan mitan päässä.

      Jalikin on siitä helppo, ettei se välitä muista ohikulkijoista ollenkaan, ainoastaan ne koirakot kiinnittää Jalin huomion. Muutenkin kulkee kivasti reunassa (välillä hajut tahtoo viedä mutta uskoo kun komennan) ja tosiaan korvatkin pelaa. Vielä kun ei hajujen perässä yrittäis toiselle puolelle nii mulla ei ois mitään valittamista.

      Kyllä sitä flexikäyttäytymistäkin pitää koiralle opettaa. Usein vaan liikenteessä näkyy ne koirat, joille vaan on flexi lyöty pantaan kiinni ja sitten mennään. Oikein käytettynä flexi on ihan pätevä väline :)

      Poista
  3. Meillä on käytetty flexiä samasta syystä kuin teillä. Vaikka koira olikin pikkuinen Netta sheltti (36cm) niin sen ravi on niin lennokasta etten minä pystynyt niin ripeään kävelemään. Hitaammalla vauhdilla Netta oli krooninen peitsaaja. Flexi toi koiralle vapautta kulkea sopivaa vauhtia edellä ja välillä jäljessä, joten pysyi ravilla selvästi helpommin. Onneksi nuo ongelmat tuntuvat jääneen nyt pois, mutta siltin Netta pääsee joskus lenkille valjaissa ja flexissä kun haluat tarjota sille mahdollisuuden liikkua enemmän omaan tahtiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon huomannu, että nyt kun se on päässyt flexissä kunnolla ravaamaan niin sen on helpompi ylläpitää sitä ravia myös hitaammassa vauhdissa. Eli ehkä meilläkin se peitsaaminen vois jossain vaiheessa myös lyhyessä hihnassa hävitä. Mutta on tuo flexissä liikkuminen koiralle kyllä mukavampaa kun saa tosiaan mennä ihan omaa tahtiaan eikä sovitella sitä tahtia jonkun muun mukaan :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!