Pentusaastetta

Throwback Waldon pentukotiin. On ne 5 viikkoset naperot söpösiä <3 Waldoa voi bongailla ruskealla pannalla varustettuna.
Waldossa on mun mielestä jotenkin aika paljon Dana-äidin ilmettä
Waltsu kuvassa oikealla

Kansallispuisto road trip: Isojärven kansallispuisto 21.-22.6.2017

Puuh, vielä viimeinen osa meidän kesäkuun road tripistä. Niin paljon olisi kuvia käsittelemättä ja tekstiäkin jota voisi tänne suoltaa vaan ei tahdo ennättää.
Road tripin viimeinen etappi vei kohti Kuhmoista ja Isoveden kansallispuistoa. Pientä kisaväsymystä oli ehkä jo liikkeellä, lähinnä kun ilma alkoi olla jo viileä ja vettä sateli ja ajaminenkin alkoi tympästä. Isojärvelle päästiin yllättävän aurinkoisessa kelissä, mutta muistelisin että tuuli melko viileästi, ettei taas oikein tiennyt mitä pukea päälle. Leirille oli kaksi vaihtoehtoa, joista lopulta päädyin lähempänä olevaan Kuorejärven telttailualueelle, jonne oli Heretyn parkkipaikalta noin 3,5km.
Kannussalmi ylitettiin siltaa pitkin
Niin kirkasta vettä kaikkialla!
Ei mitään sileää polkua ei
Maasto oli yllättävän vaihtelevaa, tai lähinnä siis nousut yllätti ja juurakkoiset/kivikkoiset polut. Olin jo tottunut liian siisteihin polkuihin :D Olin tosiaan jotenkin jo väsynyt ja lähellä leiripaikkaa epäröin pitääkö tosiaan nousta ylös kallioille vai kulkea polkua joka vie rantaa pitkin. Jätin rinkan ja käytiin tsekkaamassa rantapolku vaan kalliollehan se piti kivuta. Urheasti lähdettiin kipuamaan ja kyllähän se Kuorejärven nuotiopaikka laavuineen pian näkyikin. Laavulla oli perhe kahden collien kanssa, olivat pystyttäneet kaksi telttaa tasaisimmille paikoille. Laitoin Jalin kiinni ja lähdin etsimään teltalle paikkaa. Ei oikein hyviä tasaisia paikkoja ollut ja mietinkin jo että jatkaisin matkaa toiselle telttapaikalle, mutta päädyin mallaamaan teltan pieneen painaumaan kun ei vaan jaksanut enää talsia. Tiesin että seuraavalle päivälle oli mahdollisesti sadetta tiedossa, joten otin pienen riskin, kun sadevesi olisi valunut suoraan teltan alle jos kunnolla olisi satanut. Ajattelin että kunnon yöunet voittavat kuitenkin sen riskin, että teltta ei pitäisikään vettä.
Melkosta nätti ilta oli jälleen
Iltapalan jälkeen kaivauduttiin nukkumaan. Alusta tuntui yllättävän tasaiselta, vaikka siellä juurakkoa kulkikin, joten hyvin saatiin unta. Aamusta herättiin yllättäin aurinkoiseen aamuun. Aamupalan jälkeen päätin lähteä vielä kiertämään pienen kiekan Latokuusikon lehdossa kun sääkin oli niin kiva.

Ilmeisesti majavat vähän päättivät vaikeuttaa reittiä :D

Palailtiin teltalle ja hetki hengähdettiin ennekuin pakkailin kamppeet taas kasaan. Paluumatkassa oli melko pitkä pätkä leveää metsäautotien tyyppistä polkua, jota oli oikeenkin mukava kulkea nousujen ja laskujen ja juurakkoisten polkujen jälkeen. Sadepilvet alkoivat uhkaavasti taas lähestyä ja kun kylttien mukaan takaisin lähtöpisteeseen oli enää alle kilometri, alkoi sataa kutakuinkin kaatamalla. En sitten jaksanut alkaa kötystää sadevermeitä päälle kun mukamas oltiin niiiiiin lähellä autoa.  Pakko oli rinkansuojus kyllä virittää kun ei niin lähellä oltukaan... Olin ihan varma, että oltaisiin ennätetty sateen edeltä takaisin autolle. Aivan likimärkänä saavuttiin luontotuvalle, jonka pihapiirin ladossa hetki kuivateltiin ja kaivoin sadeviittaa päälle. Pikainen siirtyminen autolle ja pysähdyin luontotuvalle vaihtamaan kuivat vaatteet päälle ennen kuin otettiin suunta kohti kotia.
Sadetta pitämässä
Isojärveltä mieleen jäi melko jyrkät nousut ja juurakkoiset polut, vesistöt, monet kaatuneet puut (jotka tosin näytti ihan ihmisvoimin kaadetuilta vaikka yritinkin niitä majavien jälkiä tiiraillakin). Tännekin jäi hirveästi reittiä vielä tutkittavaksi ja kun itsekin oli jo jotenkin väsynyt niin ei varmasti saanut reitistä ihan kaikkea irti.

Tosi kiva trippi kaiken kaikkiaan kuitenkin. Viisi kansallispuistoa, kuusi päivää. Hienoja paikkoja Suomi täynnä :)

Uudet kortit on jaettu

Moi kaikki, mää oon Waldo! Sillee virallisesti oon kai Lanacos Game On. Oon aika touhukas kaveri ja ennättäny täs vajaan viikon aikana tehä vaikka mitä, tänään kävin vähän testaan miltä siellä kuraojassa oikeen näyttää. Ei kannata kokeilla, ei ollu sen arvosta.
Isona must tulee samallainen monitoimikoira ko isoveikasta. Tai sitte ei tuu, mut se ei kuulema haittaa yhtään. Ei sitä ny näi pieneen vielä ammattiaan osaa kukaan valita! Niin se isoveikka. Sen nimi on Jali. Se ei oikeen vielä musta tykkää. Oon kuulema liian pieni! Omasta mielestäni oon kyl ainaki koko maailman kokonen! Mut joka päivä koitan saada sitä leikkimään, kyllä se vielä joskus!

Hyvää kesää kaikil!
T. Waldo Vallaton

Kansallispuisto road trip: Repoveden kansallispuisto 21.6.2017

Nuuksiosta heräiltiin tosiaan sateiseen päivään, joten ei tehnyt enää aamupäivästä mieli kierrellä Nuuksion polkuja vaan hurautettiin suoraan seuraavaan kohteeseen Kouvolaan ystävän luokse. Alunperin ajatus oli käydä samana päivänä myös Repovedellä, mutta kun ilma oli mitä oli, päätettiin jättää seuraavaan kertaan tai kiertää seuraavana päivänä jos ilmat on sopivat. Pidettiin siis Jalin kanssa lepopäivä ja käytiin tekemässä lenkki ainoastaan paikallisella pururadalla ja nukuttiin oikein "4 ja puolen tähden hotellissa" kunnon sängyssä. Puoli tähteä tippui pois kun aamiaita ei tarjottu sänkyyn ;) Jali sai luvan hengata pyykkitelineellä rajatussa suuressa eteistilassa, jotta koiriin tottumattomalla kissakaverilla olisi mahdollisuus omaan rauhaan. Kissa olikin kuitenkin varsin utelias ja niistä olisi tullut kyllä Jalin kanssa varmasti kaverit kun oltaisiin oltu kauemmin. Jalmar antoi oikein nätisti kissan tulla tutustumaan, ovat nähneet toisensa joskus tosin myös Jyväskylässä.

Oikein fiksusti se Jali vieraassa paikassa käyttäytyi vaikka jäikin sinne yksinkin ja nukkui koko yön tyytyväisenä makuupussista tehdyssä pedissään lattialla.
video
Luksus yöpymisen ja aamupalan jälkeen pakattiin pientä retkievästä kasaan ja päätettiin hurauttaa aamusta Repovedelle kun ilma näytti kivalta ja sadetta taidettiin luvata vasta kahden jälkeen. Lähdettiin kiertämään 5km mittaista Ketunlenkkiä, jonka alkupäässä olevaa Lapinsalmen riippusiltaa odotin mielenkiinnolla. Lähinnä siis kuinka Jali sen ylittää. Otin Jalin kulkemaan taakse (kun se hermostuessaan saattaa rynniä eteenpäin) vaan reippaasti se Jali kulki. Ei nyt ihan häntä täysin pystyssä, muttei jalkojen välissäkään eikä yhtään ryömimällä kulkenut. Hieno oli silta ja pidempi kuin olin alunperin ajatellut.
Lapinsalmen nuotiopaikalla oli porukkaa
Repoveden maastot oli myös mukavan vaihtelevia ja sielläkin sai vähän kolifiilistä kun kivuttiin korkeammalle kohti Katajavuorta. Oli siinä jyrkkää porrasta vaan melko näppärästi se Jali kulki. Ilma oli nätti, aurinko paistoi mutta tuuli aika viileästi. Ei oikein tiennyt tarkeniko lyhythihaisella vai ei vaan koko ajan joutui pukea päälle ja pois.
Henkilön Dalmatian Jali & Waldo (@jalidalma) jakama julkaisu
Hiljaista oli poluilla, ei tainnut tulla kuin ehkä yksi porukka vastaan. Evästämään pysähdyttiin Kapiavedelle, jossa olikin joku perhe pitämässä leiriä ja joku venäläinen(?) kaksikko, joka oli lastannut kaksi pöydällistä ruokaa pressujen alle. Olisiko sieltä joku turistiporukka ollut tulossa jota odottelivat valmiiksi katetun pöydän kanssa? Syötiin makkarat valmiilla nuotiolla ennenkuin jatkettiin matkaa, eihän se ole reissu eikä mikään, jossa ei makkaraa saa. Jalikin sai oman "makkaran" kun käytiin kaupan kautta ja nappasin sille dentastixejä matkaan.
Eväiden jälkeen jatkettiin matkaa järven rantaa ja katsottiin kun takaa alkoi uhkaavasti lähestyä saderintama. Jännän näköistä kun saderajan näki lähestyvän vettä pitkin. Ei mennyt kauaakaan kun alkoi sataa melkeinpä kaatamalla ja kaukana jyrähteli ukkonen. Ketunlossille ei ollut ehkä kuin kilometri enää matkaa, urheana talsittiin märkänä kohti lauttaa kun ei oikein oltu varustauduttu kunnon sadevaatteilla. Onneksi sade laantui kun lossille asti päästiin eikä enää jyrähdellytkään niin uskalsi lähteä ylittämään. Kapiavedellä evästänyt perhe odotettiin lautalla meidän kyytiin ennenkuin lähdettiin ylittämään.
Sieltä se sade saapuu!
Pikkasen suurempi lossi mitä Teijossa
Kauas on pitkä matka kun on märkää
Säätiedotus piti aika tarkalleen paikkaansa, ei ihan ennätetty sateen alta pois. Vaan kun autolle päästiin niin silloin vasta se taivas kunnolla repesikin ja vettä tuli oikeasti lähes saavista kaatamalla. Eli lopulta päästiinkin aika helpolla :) Mukava kiekka johon saisi helposti lisättyä halutessaan matkaakin lisää ja tänne pitäisi kyllä palata joku päivä oikein teltan kanssa ja kunnon ajalla. Mieleen jäi söpö kettupatsas lähtöpaikassa, Lapinsalmen riippusilta, näkymät kalliolta, kävelyosuus järvenrannan kivikossa jossa toisella puolella kalliota ja lauttaylitys.