07 maaliskuuta 2018

Kahden koiran treeniä

(Kuvituksena satunnaisia julkaisemattomia lenkkikuvia. Kilometripostaus sisältää pohdintaa Jalin ja Waldon eroista treenatessa ja hieman liikkeiden tämän hetkistä tilannetta.)

Uuden koiran kanssa treenaaminen on jännää. Varsinkin kun Waldo on jotenkin erilainen treenata kuin Jali. Jali on ylipäätään (ainakin vielä) ehkä aavistuksen vilkkaampi, se tekee ja yrittää suuremmalla intensiteetillä. Jalikaan ei ole mikään bortsu, mutta se on kuitenkin jotenkin "hektisempi" kuin pentu ja enemmän sellainen häslääjä. Tekee voimakkaammin. Tiedän millä Jalin vireen saa treenatessa nostettua ja vireen nousu näkyy tietynlaisena epätarkkuutena ja yliyrittämisellä.
Waldo taas. Se on ahne ja se tavoittelee palkkaa aktiivisesti, mutta on jotenkin, hmmmm, mietteliäämpi? En osaa kuvailla, mutta Wallu ei häslää, Wallu ajattelee.  Pieni professori. Waldo ei tarvitse käsimerkkejä kunhan vaan toiminto on ensin saatu jollainlailla aikaiseksi, se oppii hämmentävän nopeaa mitä halutaan ja alkaa sitä tarjoamaan. Tokokurssilla treenattiin liikkeestä seisomista, ohjaaja tuli katsomaan meidän tekemistä ja totesi että te ootte tainnu treenata tätä ennenki? Ei oltu, siinä tehtiin ehkä kolmatta toistoa ikinä. Waldo vaan päättelee niin herkästi mitä nyt treenataan ja alkaa sitä tarjota.
Wallu kuuntelee ja yleistää käskyt paremmin kuin Jali. Esim maahanmeno oli alkujaan hankala, eikä pentu tarjonnut sitä millään. Sain käytöksen aikaan "ryömi jalan alta" tekniikalla ja parin toiston jälkeen se alkoi sitä tarjota ilman mitään apuja. Testasin maahanmenoa jäävänä liikkeestä ja sinne se paukahti maahan ja kesti minulta pientä liikettä. Muistan että tätä tehtiin aikoinaan Jalin kanssa runsailla käsiavuilla, koska Jalin mielestä liikkeestä maahan meneminen on ihan eri asia kuin paikoiltaan.
Tuntuu että tietyt asiat tulee Waldon kanssa ihan itsestään, kuten esimerkiksi paikallaolo. Wallu on jo nyt tehnyt häiriöpaikkiksia niin että heittelen nameja lähelle ja siinähän se pönöttää. Huvitti kun pojat odotti molemmat vierekkäin paikkiksessa ennen pihalle menoa ja heittelin häiriöksi nameja ja herra 6v nosteli kyynäriään kun pentu tyynenä odotti lupaa. Ei tuota ongelmaa pysyä paikoillaan vaikka vieressä toinen leikkisi tai tekisi luoksareita, tietty ajat ja etäisyydet nyt on vielä maltilliset, mutta pystyn hyvin jättää useamman metrin päähän. Luotan pennun paikallaoloon melkein enemmän kuin Jalin...

Waldo on taitava luopumaan ja on jopa huvittavan "tosikko" välillä. Waldolle pystyy helposti opettaa ruutua namikupin avulla ilman pelkoa että se olisi koko ajan karkaamassa kupille. Toisin kuin Jali, jonka on edelleen hankala luopua THE pallosta ja joka jää ihan eri tavalla muutenkin kiinni etäpalkkaan. Waldo on tietyllä tavalla (ainakin vielä) kai tässä asiassa nöyrempi ja Jali röyhkeämpi. Ei se "nöyryys" estä kuitenkaan pöllimästä leivästä päällysiä tai pöydältä ruokaa :D Tuntuu, että Waldolla on parempi impulssikontrolli ja itsehillintä minkä takia esim ne paikallaolot on tuntuneet helpommilta. Wallu ei tunnu kuitenkaan ollenkaan pehmeältä/ohjaajapehmeältä. Melkeenpä päinvastoin.
Veikkaan, että Waltsun kanssa ongelmat saattaa tulla ennemmin vireen ja vauhdin kanssa ja tekniikka tulee helpommin. Luulen että pentu tulee kyllä vielä paljonkin muuttumaan kun ikää tulee lisää ja iso osa käytöksestä on varmaan vielä pentumaisuutta ja tietty erilainen oppimishistoriakin vaikuttaa. Jalillahan nyt on alla jo vaikka ja mitä yritystä ja erehdystä ja huonoa kouluttamista, jolta pennun kanssa toivottavasti ainakin samassa mittapuussa vältytään.
Waldo osaa jo luoksetulon varsin kivasti jättöineen, yhdisti ihan itse lopun perusasennonkin luoksariin. Seuraaminenkin on suht hyvällä mallilla, sain siihen hyvää vinkkiä viime treeneissä. Ollaan vähän juututtu askelsiirtymiin (supertaitava käyttämään myös takapäätä!), pidemmissä pätkissä alussa jätättää ja tuntuu jotenkin "vaisulta" niin olen yrittänyt palkata heti liikkeelle lähdöstä enkä oikein uskaltanut tehdä pidempää kun en halunnut että tekee huonolla asenteella. Saatiin vinkki kuitenkin tehdä pitkiä pätkiä ja palkata kun tulee oikealla paikalla ja kontaktiin, eikä yhtään hidastaa jos koira jätättää ja tämä alkoikin toimia tosi hyvin! Muutamalla toistolla oli meno jo alusta asti paljon reippaampaa kun tajusi mistä sen palkan saa! Waldon seuraamispaikka on tosi kiva, vaikkakin sen asento on mun makuun jotenkin "vaaniva". Toki kun Jaliin vertaan niin Jalihan nyt on toki mallia kirahvi ja seuraa tosi ryhdikkäästi, Waldo on paljon matalampi ja enemmän mallia virtahepo 😂 Waldo tuntuu niiiiiin pieneltä seuraamisessa kun Jaliin vertaa. Kun saadaan suoralla seuraaminen hyvälle mallille niin täytyy koittaa yhdistää käännökset seuraamiseen. En usko että on suuri ongelma.
Waldolla on jo kaikki jäävät aluillaan, maahanmeno ehkä pisimmällä. Seuruuseen en ole niitä juurikaan yhdistellyt, tehty peruutellen ja "seuruussa". Erottelua vaatii, mutta jonkinlaista haisua on kyllä eikä ihan summassa arvo. Kapulan pito on ehkä hankalin tässä vaiheessa, Waldo nostaa kyllä kapulan, mutten kestoa ole saanut. Kädestä ei suostu kuin "maistelemaan" kapulaa, ei tartu kunnolla. Jotenkin samankaltainen vaihe kuin Jalin kanssa 😅 Kyllä se sen vielä joskus tajuaa. Estehyppyä tehty parissa treeneissä, ei ole vielä varma vaan saattaa kiertää, avuilla ok. Ei vaan ole tarpeeksi treeniä alla. Kaukotkin kohtuu hyvällä mallilla, etäisyyttä pitäisi vaan saada ilman että tekniikka kärsii. Tehnyt jonkin verran myös seisomisia. Mitäs muuta siellä alossa onkaan? Liikkeiden puolesta en pitäisi mahdottomana vaikka tämän vuoden aikana liikkeet saataisiinkin koekuntoon, toki palkattomuus ja kesto ja sellaset on vielä mysteeri. Waldo vastaa kyllä Jalia paremmin sosiaaliseen palkkaan ja on tosiaan vähemmän häiriöherkkä. Jännää, katsotaan miten käy.

Jalin kanssa sitä samaa, rallya lähinnä. Sen seuraaminen jännästi edelleen ihan hirveää, koska perusasento on hirveä, koska rallytoko ja laskeneet kriteerit. Mutta havahduin tosiaan että järjestäin on perusasennon paikka muuttunut ihan hirveäksi, melkein joka toiston saa korjata. Perusasennon kriteeri on siis Jalille muuttunut ihan vääräksi, se on siis takaa vino ja väljä ja liian edessä. Sitä se jatkuva oikeasta taskusta palkkaaminen, lukuisat "koira eteen" liikkeet ja omat laskeneet kriteerit teettää. Pitää se tosiaan myöntää että aloitettava perusasennon kanssa tyyliin alusta ja korjattava se paikka jos haluaa seuraamisen kuntoon. Käynyt tosin mielessä että annanko olla, kun rallyyn se on "ihan ok", vaikkakin hankaloittaa kyllä joitain juttuja jos koira painaa ja edistää ja vinottaa.
Oikealla seuraaminen vahvistunut tosi kivasti. Jalkojen välistä puolenvaihto vähän mysteeri, siitä saatiin tosiaan kymppi viimeksi kisoissa kun pysähtyi. Treenikaveri oli sitä mieltä että pysähtyy kun joutuu "koukata" päätään pystystä seuruuasennosta jalkojen väliin, ei aavistustakaan miten korjaan. Jos käskytän ennen kuin avaan jalat, alkaa tarjota takaa puolenvaihtoa. Joku ennakoiva merkki tähän kai pakko keksiä, en muuta keksi ja/tai vahvistettava erottelua. Pitäis koittaa löytää vaikka jonkun muun ison koiran rataa jossa ois puolenvaihto jalkojen välistä, jos sais vinkkejä.

Paljon kivempi treenata tän tyhjän taulun kans, omia virheitään on niin tympeä korjata 😂

10 helmikuuta 2018

Jari Kantoluodon opissa

Seinäjoen SPL järjesti kaksipäiväisen Kantoluodon koulutuksen. Ilmottauduin kuunteluoppilaaksi vaikka olisi  ollut antoisaa osallistua koirakkopaikallakin. Tosin koirakkopaikat oli aika tehokkaasti varattu sakemanneille eli voi olla ettei oltaisi joka tapauksessa päästykkään koirakkopaikoille. Mukana oli vain yksi koirakko kahden belgin kanssa "vääränrotuisena".

Jos edellinen pk-koulutus jossa olin oli Skogsterin pitämä niin Kantoluoto edustaa melkolailla päinvastaista näkemystä. Molemmat pyrkivät saamaan aktiivisen, halukkaasti tekevän koiran, mutta keinot ja näkemys aktiivisesta koirasta on hieman erilainen. Siinä missä Skogster imuttaa, Kantoluoto ei käytä samallalailla houkuttelua vaan koiran omaa keksimistä. Mun mielestä on ihan hyvä käydä erilaisissa opeissa ja kuulla eri näkemyksiä. Voi sitten poimia sieltä ne omaan käyttöön sopivat. Mutta olipa virkistävä ja jotenkin niin superia että pk-puolellakin on tosiaan nää positiiviset koulutusmenetelmät ihan päteviä! Paljon oli tuttuja ajatuksia ja menetelmiä. Tosi miellyttävä kouluttaja, vähän oli puhetta että tulee taas kesällä näille huudeille, täytyy ehkä kärkkyä koirakkopaikkaa!

Seuraavassa koottuja muistiinpanoja ja ajatuksia koulutuspäivistä. Sekoittuneena siis omiin ajatuksiini ja tulkintoihin. Koko ajan tulee mieleen lisää ajatuksia koulutuksesta, täytyy lisäillä muistiin kun tulee mieleen.

  • Koiraa ei houkutella tekemään, koiran tehtävä olla aktiivinen ja saatava ohjaaja aktiiviseksi
  • Houkuttelemalla saadaan koirasta uusavuton, ei kannatella koiraa nameilla ja houkuttelemalla
  • Palkataan koiraa kontaktista, kun koira jää aktiivisesti odottamaan luopumista namikädestä ->toiminnot ja käytös
  • Alussa siis ohjaaja passiivisena ja odottaa että koira ottaa kontaktin, josta palkka, vasta sen jälkeen kun koira jää aktiivisena odottamaan niin lähdetään tekemään käytöksiä
  • Jari tekee asennonvaihtoja luopumisen kautta, nameja käteen ja laskee kättä alaspäin, odotetaan että koira itse tajuaa tarjota maahanmenoa ->palkka, kun tekee tätä varmasti, liitetään valmiiseen toimintoon vihje (tässä koira saa itse tarjota toimintoa)
  • Ympäristö, sosiaalisuus, motivaatio ja suhde/ jokainen näistä oltava kunnossa
  • Koiran mielentila avoin, aktiivinen, luottavainen, ei ennakoi ja arvo (=ajatus palkassa) vaan kuuntelee mitä ohjaaja kommunikoi
  • Ei palkkaa valmiina kädestä, naks kertoo että palkka tulossa
  • Koiran pitää tehdä oikealla toiminta-alueella eli aktiivisena, keskittyneenä, odottaen ohjaajalta käskyä
  • Liian korkea vire ->turhauma ja stressi/ toiminta-alue/ liian matala vire->passiivisuus
  • Koiran pysyttävä toiminta-alueella kaikilla palkoilla, ei säädetä virettä palkalla nostattamalla/hetsaamalla tai lasketa huonommalla palkalla vaan odotetaan että koira laskee tai nostaa itse itsensä toiminta-alueelle (ei patoutunut, paineistunut, ääntele, jännittynyt...)
  • Kun koira itse hakeutuu oikeaan mielentilaan, on se pysyvämpää. Vrt jos koiraa joutuu koko ajan nostattaa tai laskea ohjaajan toimesta
  • Ei padota tai haukuteta-> koiran stressi nousee, purkautuu helposti ääntelyyn
  • Pyritään siihen ettei koira stressaa
  • Koira ei tarjoa itse toimintoja (=turhaumaa, ajatus palkassa) vaan odottaa keskittyneenä käskyjä
  • Jos ennakoi, pyydä sitä toimintoa mitä koira ei odota, pystyttävä kuuntelemaan
  • Minkälaisen tunteen haluat koiralle perusasentoon? Palkkaa halutusta tunteesta ->tunne siirtyy seuraamiseen
  • Älä opeta koiraa palkkaan vaan tekemään ohjaajalle
  • Vauhti tulee kun kriteeri selvä, esim luoksetulosta palkka loppuasennosta, kun koira tietää toiminnon, nopeus tulee itsestään varmuuden mukana
  • Minkälaista aktiivisuutta haluat koiralle?
  • Käytöksen sammuttaminen ->ole kuin tammi
  • Haistelemisesta kieltäminen ei vahvista suhdetta ja halua olla ohjaajan kanssa
  • Vahvista positiivista ->kielteinen käytös häviää/vähenee
  • Tärkeää koiran oma halu olla ja tehdä ohjaajan kanssa, ei rakenneta tekemistä pakolle!
  • Kielloilla, huomauttelulla, pakotteilla rakennetaan tekeminen negatiivisuuden päälle, sitäkö haluat?
  • Jos koiraa koulutettu hetsaamalla ja avustamalla niin saattaa hämmentyä kun odotetaan koiralta aloitetta
  • Seuraamista voi tehdä luopumalla, kädessä nameja ja käsi "imutuspaikassa" tai koiran vasemmalla puolella mutta koira ei saa tavoitella nameja
  • Aktiivisuuteen hakeutuva koira ei ota niin nokkiinsa jännittävästä ohjaajasta, kun koira tietää mitä tekee (hae aktiivisuutta, odota ohjeita) se "handlaa" alueensa ja on itsevarma->helpottaa kisasuoritusta
  • Jos koira tekee väärin, katsottava ensin itse peiliin ->vika ei koirassa vaan joku omassa kouluttamisessa usein pielessä
  • Koira ei voi tehdä, eikä siltä voi vaatia jos ei luota ympäristöön, jos koira varuillaan ympäristöstä, annetaan tutustua siihen rauhassa ja palkataan oikeasta mielentilasta ja aktiivisuudesta
Herätti ajatuksia. Jaliahan on tehokkaasti haistelusta kielletty ja tietyllä tavalla oon nimenomaan kannatellut itse koiran virettä ja nostattanut pallolla. Sitä on kutsuttu tekemään eikä se ole siis itse ollut se aktiivinen osapuoli. Olen nyt koulutuksen jälkeen käynyt hallilla Kantoluodon opit mielessä ja ei se Jali ole mikään ihan katastrofi ollut. Se saattaa kyllä tehdä hallissa haistelukierroksen, mutta tulee kyllä nopeaa kysymään, että niin mitäs sitten? Samoin olen kiinnittänyt huomiota siihen etten turhaa hetsaisi ja nostattaisi koiraa ja vaadin THE pallon kanssa myös kuuntelua ja keskittymistä. Tuntuu tosi hyvältä, varsinkin pallolla palkatessa saan hyvin rikottua Jalin ennakoinnin ja ylivireen/pallotiltin ja se alkaa tosi kivasti keskittymään kun en enää olekaan palkannut sellaisesta yliaktiivisesta turhautuneesta arpomisesta, jollon saan motivaatiota nostettua ilman että tekniikka kärsii. Hyvältä vaikuttaa!

Waltsun kanssa olen yrittänyt myös hakea sitä koiran omaa aktiivisuutta. Waldollahan on teineilyt menossa eli hajut ja muut koirat kiinnostaa. Tänään hallissa ensimmäisellä kierroksella haahuili ikuisuudelta tuntuvan ajan hallissa haistelemassa, välillä kävi hakemassa multa kontaktilla namin ja heti takaisin haistelemaan. Maltoin mieleni enkä houkutellut ja kyllä se sieltä lopulta tuli ja jäi töihin. Huomioitavaa ettei pyydä liian vaikeaa, katoaa heti haistelemaan, ja oikeasti odottaa sen keskittymisen ennen käskyä. Jali tekee samaa, jos epäonnistuu tai on epävarma, alkaa haistella. Nyt tuli paniikissa tehtyä sitä, että pikaisesti yritti käskyttää koiraa kun tuli luo, ennenkuin koira oikeasti oli keskittynyt ja odotti käskyä ja eihän se siinä tiennyt mitä tehdä ja katos taas. Oli muutenkin hankala kun pitkästä aikaa oli treeniseuraa, istuva ja kommentoiva ihminen oli teinistä suuri häiriö. Tuolla hallissa se on ollut ennenkin ja lähtenyt heti hommiin, mutta pitää muistaa että tämmönen pienikin muutos voi olla koiralle tosi suuri. 

Toisella kiekalla haisteli hyvin pienen hetken ja oli sen jälkeen ihan hommissa. Eli kyllä se siitä :) käytettiin häiriö hyödyksi ja tehtiin perusasentoa tän ihanan ihmisen vieressä, oli pienelle hauvavauvalle vaikeaa, mutta miten hienosti keräsi itsensä. Jäi hyvä fiilis. Kokeillaan nyt tän testikappaleen kans miten käy haistelulle jos en siitä huomauta, ideanahan tuo kuulostaa järkevältä ja tottakai haluan että koira itse valitsee tekevänsä mieluummin mun kans hommia. Palveluskoiran kanssa tämä tulee varmaan helpommin, mutta enpä mitään menetä.


21 tammikuuta 2018

Tokon liikkeet pureskellen: Kaukokäskyt

Mitä haluan


  • nopeat, tarkasti suoritetut vaihdot
  • täydelliset liikerajat, ei vajavaisia vaihtoja
  • etu/takajalat pysyy paikoillaan
  • reagoi heti käskysanaan
  • tarkkavainen, ohjaajaanpäin suuntautunut, innokkaasti työskentelevä
  • ei haistelua, vilkuilua, hidastelua
  • vaihdot vain suullisesta käskystä
  • erottelee käskysanat ja suorittaa vaihdot tarkasti
  • ei vaihtojen ennakointia

Mistä voin joustaa

  • nopeus, kunhan suorittaa liikkeet tarkasti käskystä
  • käsimerkit mukaan, alkuopetus vain suullisesti
    • meluisissa halleissa ja kun etäisyyttä alkaa olla enemmän, voi pelkän suullisen käskyn varassa oleva käskytys olla epävarmaa? Kisaako joku vain suullisilla käskyillä?
  • jalkojen täydellinen liikkumattomuus

Miten?

  • liikeradat muistiin toistoilla
  • asentojen vahvistamista ylipäätään muissakin yhteyksissä
  • olkkaritreeniä!
  • kaikkia mahdollisia vaihtoja, mutta keskittyen yhteen kerrallaan
  • etäisyys, kesto, käskysanat, erottelu, häiriöt
  • jalkatargetti tarvittaessa
  • naksutin
  • yritä välttää turhia apuja

Mietittävää

  • erilliset käskysanat vaihtoihin?
    • liikeradat eri vaihdoissa niin erilaiset, onko koiralle selkeämpi että kaikkiin/joihinkin vaihtoihin on eri käskysana
    • oikeiden käskysanojen muistaminen...
    • jos sama käskysana käytössä muuallakin, onko vaikea tarkkailla ja vaatia oikeaa tekniikkaa ja pitää kriteereistä kiinni?
  • etujalkakaukot vai takajalkakaukot?
    • tarjoaa molempia vaihtoja
    • etujalkakaukot helpompi tarkkailla
    • takajalkakaukoissa liikeradat helpommat
    • päätä kummat! Molempia joutuu kuitenkin treenata...

Käskysanapohdintoja

Takajalkakaukot

  • Istu- maahan: maahan, molemmat kädet kämmen alaspäin kohti maata
  • Seiso-maahan: maahan, sama käsimerkki kuin yllä
  • Maahan-istu: istu? sit?, oikea käsi ylös
  • Seiso-istu: istu? Bäk?, oikea käsi ylös, enemmän kohti koiraa etuviistoon?
  • Maahan-seiso: ylös, molemmat kädet kämmenen kohti koiraa sivuille
  • Istu-seiso: ylös, sama kuin yllä

Etujalkakaukot

  • Istu- maahan: down, oikea käsi kämmen koiraa kohti alaviistoon koiraa päin 
  • Seiso-maahan: maahan, molemmat kädet kämmen alaspäin kohti maata (liikerata sama etujalka ja takajalkakaukoissa)
  • Maahan-istu: up, oikea käsi kämmen koiraa kohti sivulta taaksepäin
  • Seiso-istu: istu? Bäk?, sama kuin yllä?
  • Maahan-seiso: ylös, molemmat kädet kämmenen kohti koiraa sivuille (liikerata sana etujalka ja takajalkakaukoissa)
  • Istu-seiso: taa, kahdella kädellä kämmen koiraa kohti "työntäminen"

Älä tee näitä virheitä

  • palkka vain oikein suoritetuista liikeradoista
  • älä jumitu tekemään vain yhtä vaihtoa
  • vire! 
  • älä juutu hetsaamaan ja tekemään vain palkanperässä vaihtoja (been there done that)

Vinkkivideoita


Vinkkejä! Mitä unohdan? :)

09 tammikuuta 2018

Teinipoppia dallumalliin

Wallu on laulumiehiä. Waltsun lempikappale (tai inhokki?!) on Charlie Puthin "How long", jota herätään laulamaan vaikka ollaan nukkumassa toisessa huoneessa. Jännä kappalevalinta, mikään muu biisi ei ole saanut aikaan samaa reaktiota vaikka radio on välillä koko illan päällä. Yhä edelleen hämmennyn kun Waldo ulvoo joka kerta kun biisi tulee radiosta, ei tarvitse miettiä mikä kappale on tällä kertaa radiossa soitossa...
Ja hei, duettona onnistuu myös! Jali ei kappaleeseen reagoi, mutta yhtyy kyllä kuoroon kun pentu "yllyttää".  Jalin lauluääni voittaa kyllä pupsin ääninäytteen 😁
Talenttiin heti kun vähän vielä harjottelevat, muistakaa sitten äänestää meitä 😂

02 tammikuuta 2018

Viime vuoden tavoitteet

Vuodelle 2017 olin asettanut aika maltilliset tavoitteet. Tsekataas miten toteutuivat.
 
  • Me aiotaan pysyä edelleen terveenä. Ensi vuodelle voisi kyllä sen uraattikivikontrollin käydä katsomassa, mutta muuten on oikeastaan rankakin jo kuvattu läpi eikä mitään ihmeellistä pitäisi olla tiedossa. 
    • Ei käyty kontrollissa, mutta ainakin näennäisesti Jali on pysynyt oikein kivasti terveenä. Alkuvuodesta ainoastaan irronnut kannuskynsi hiukan aiheutti saikkuilua, mutta muuten en muista ainakaan mitään erityistä. Waldo noudatti isoveljensä mallia ja myöskin onnistui telomaan etutassun kynnen ja lisäksi ennättänyt huolestuttaa ajottaisella ontumisellaan.
  • Harrastellaan puuhastellaan oman mielen mukaan ja ilman mitään tulostavoitteita. Jos ei huvita treenata mitään niin sitten ei treenata eikä podeta siitä mitään huonoa omaa tuntoa. Mitä sillä on väliä käydäänkö me kisoissa tai menestytäänkö me? En minä tarvitse koiran nimen eteen hirveää tulosrimpsua (joskus huvittaa kun ihmiset joka paikkaan ilmoittaa aina kaikki ne tittelitkin koiran nimen eteen :D). 
    • Eipä tosiaan juurikaan kisattu ja tuntui ettei hirveän aktiivisesti jaksettu treenatakaan. Käytiin suorittamassa kuitenkin toukokuussa hiukan extempore AD-koe ja ehkä yhtä extempore MEJÄ-koe ja rallytokon VOI-luokka. Sen lisäksi oltiin rallytokon VOI-luokassa nollakoirakkona.
  • Testaillaan taas vähän oman mielenkiinnon mukaan juttuja ja opitaan koiran kouluttamisesta ja eri tyyleistä/tekniikoista.
    • No tämä ehkä voipi katsoa toteutuneeksi suoritetulla AD-kokeella ja MEJÄ-kokeella. Missään koulutuksissa ei juurikaan tullut käytyä, muuta kuin Waldon kanssa kävin Skogsterin pentuseminaarissa hakemassa vähän erilaista näkökulmaa.
  • Pidempi vaellusreissu jonnekin. Lappiin? Hetta-Pallas?
  • Enemmän oma tavoite, mutta kehitystä valokuvauksessa ja erityisesti kuvien käsittelyssä. En tiedä onko mun näyttö kalibroitu ihan miten sattuu vai muuten vaan ihan susi kun tuntuu että omat kuvat on välillä ihan ihmeellisiä muilta näytöiltä katsottuna :P
    • Nääh blaaah ja ähh. Edelleen masistelen omaa näyttöä ja yhä enemmän on alkanut houkutella rungon päivittäminen. Välillä tuntuu etten millään enää saa tarkkaa kuvaa ja värit ovat jotenkin latteita, en tiedä auttaisiko esim kennon puhdistaminen (mitä ei ole kertaakaan tässä 4-5 vuoden aikana suoritettu...) vai onko se vika vaan tosiaan käyttäjässä. Jotenkin tuntuu että vanhoja, samalla kameralla otettuja kuvia katsoessa jälki oli paljon parempaa. Sellaisia kivoja kuvia suoraan kamerasta tulee nykyään jotenkin tosi harvoin.
Muuten vuodesta tietty mainittava tuo Wallupallurainen, joka tuli ilahduttamaan ja sekoittamaan arkea.

Vuoden 2018 tavoitteista myöhemmin.

21 joulukuuta 2017

Pilkkupoikien Joulutervehdys!

Vuoden lyhin päivä, kateissa ollut aurinko ja alkanut joululoma innoitti ottamaan kameran mukaan lenkille. Hieno visio oli molemmista tonttulakki päässä, mutta todellisuus iski aika nopeaa kasvoihin (lakit oli huonot eivätkä pysyneet kuin pyhällä hengellä päässä, eivätkä varsinkaan pennun päässä :D) ja jouduin tyytymään toteuttamaan kuvauksen ilman. Pupsin paikallaolo ei edelleenkään ole mitenkään erityisen vahva, mutta helpompi oli pysyä paikoillaan "esteen" takana. Ja kuvasta myös huomaa aika helposti, kumpi on kokeneempi poseeraamaan kameralle, Waltsua lähinnä ärsytti moinen paikalla pönöttäminen :D

Hyvää Joulua ja Huippua Uutta Vuotta 2018!

Toivottelee Waldo Maitonaama ja Jali Mustakorva!

16 joulukuuta 2017

Nollakoirakkona VOI-luokassa

Liikkeellä ollut pientä rallymasennusta. Rallytokossa liikkeiden määrä lisääntyy koko ajan ja koiralta vaaditaan hirveästi käskyjen erottelua. Se kenen mielestä rally on helppoa ei ole tutustunut ylempiin luokkiin ollenkaan. Uusien liikkeiden myötä Jali on alkanut sekoittaa vanhoja liikkeitäkin ja tuntuu että kaikki hajoaa. Kuulunee asiaankin, kertoo siitä ettei käskyt vielä hallussa, mutta ärsyttävää se silti on. Joka tapauksessa ei ole riittänyt intoa ja motivaatiota laittaa liikkeitä kuntoon.

Kauhavalla järjestettiin  tänään 16.12. lähihallissa rallykisat, jonne meitä pyydettiin nollakoirakoksi. Tuumasin et mitä jottei, mennään hakemaan vikalistaa kun ei järkeä osallistua kisaajana kun tulosta tuskin olisi tulossa. Jali ei ole hallissa ennen käynyt,mutta tuntui olevan kivasti kuulolla kun nollakoirakkona mentiin ensin käytösruutuun. Käytösruudussa edessä istuminen ja siitä -1p PY. Ilmeisesti kun haisteli kerran maata ja vilkaisi radalle. Pääsääntöisesti oli koko ajan sen olonen että odotti minulta tehtävää, joten tyytyväinen olin.

Vein Jalin odottelemaan autoon omaa ratavuoroaan ja pupsi sai tulla haistelemaan kisatungelmia. Waldo astui halliin "raamit kaulassa" ilmottaen itsestään kunnon haukkukonsertilla kun vastassa olikin vieraita haukkuvia koiria :D Ei jäänyt kuitenkaan päälle vaan hetken päästä malttoi jo hyvin keskittyä ja tarjoilla kontaktia ja perusasentoa muista välittämättä. Sen kontakti häiriössä on jo nyt tosi kiva!

Jalin vuoro päästä radalle oli siis viimeisenä ja hain Jalin ehkä liian aikaisin halliin. Makuutin ja palkkailin Jalia odotellessa ja kun vapautin ja lähdettiin siirtymään kohti suorituspaikkaa olisi Jali halunnut haistella maata ja oli vähän blaah. Yritin siinä vähän hetsata ja nostattaa pallolla, mutta ei oikein ollut vire kohdillaan. Lähtöön päästiin ihan suht sujuvasti mutta huomasi et ei oikein olisi kiinnostanut. Ja näkihän se pisteissä. Meiän ois pitäny päästä sillon ekana tekeen rata kun oli paljon paremmin kuulolla silloin.

Tuomarina uusi tuttavuus Taru Leskinen. Melko tiukkaa tuntui olevan, vain kaksi voi-koirakkoa sai tuloksen.

Liikkeestä maahan -1 TVÄ. Luulen että kyynärpäät jäi ylös? Tai meni istumisen kautta. En ole varma.
Koira eteen, peruuta 1,2,3 askelta -1p PY: Taisi takuta eteentulossa? Tai sitten ei lähtenyt yhtäaikaa suorittamaan peruutuksia.
Istu, seiso, kierrä koira -1p PY. Näitä puuttellinen yhteistyö virheitä tipahteli vähän joka paikasta :D Ei ehkä lähtenyt yhtä aikaa liikkeelle seuraamiseen pysähdyksestä? Tai haisteli maata?
Spiraali oikealle -1p PY. Haisteli maata, pidemmänkin matkaa. Oli kyllä ihan kaameaa "seuraamista". Jali oli ihan sunnuntaikävelyllä. Petrasi lopussa.
Puolenvaihto takaa hyvä ja sujuvasti seurasi oikealla. Puolenvaihto jalkojen välistä heti perään ja jäi vähän wtf ja tästä -10p TVÄ (koira pysähtyi) eli ilmeisesti koiran pitäisi jatkaa sujuvasti liikettä koko ajan eikä jäädä tuumailemaan. Tarkkaa, tarkkaa! Pitäisi käskyttää selvemmin koiralle että tietää mitä tulossa.
270 oikeaan -1p PY. Ei muistikuvaa.
Kolme askelta peruuttaen -3p OV ja -10p TVÄ. Olin jo päättänyt että tätä ei lähdetä sitten uusimaan kun ei kunnolla kuitenkaan osata. En yhtään tiedä mistä ohjaajavirhe, mutta luulen että askelia ainakin tuli liian vähän. Jali yritti ja se oli tärkeintä.
Istu askel oikeaan istu -3p UUSI -10 TVÄ. Jali hakeutui käännöksessä oikealle puolelle perusasentoon ja teki saman vielä uusinnassa. Ai miten niin on jankattu oikeaa puolta ja erilaisia puolenvaihtoja, raukka oli ihan sekaisin :D En lähtenyt enää uusimaan, tuumasin että olkoon.
Puolenvaihto jalkojen välistä -1p KYL. Ei aavistustakaan. Oisinko siis jättänyt koiralle liian vähän tilaa ja haisteli mennessään kylttiä. Mut hei! Nyt ei tullut enää -10p TVÄ!
Istu koira eteen oikealta oikealle istu -3p UUSI. Unohdin alun istumisen. Teki uusinnassa hyvin, minun virhe :)
Molemmat oikeaan -10p TVÄ. Ei aavistustakaan mistä?

Tuomarin kommentti: "Oikea puoli tuntuu mieluisalle". Jotain edistystä viime kerran "oikea puoli vaatii vahvistamista" kommenttiin :D
Noooh, oli siellä hyviä hetkiä, mutta vähän tuntuu että on se motivaatio ja vire hukassa. Niin paljon jankattu yksittäisiä tekniikkajuttuja et kokonaisuudet tuppaa unohtumaan ja se näkyy. Oon edelleen sitä mieltä että Jalille ei oikein rallyn pitkät radat sovi kun sillä ei vire tahdo kestää eikä mun kehut oikein nosta kesken radan kun tietää etten voi kesken palkata ja lähinnä sille on kehut vähän sillee "aijaa toi vaan tos jotai kehuu mut höh kun ei muuta tipu". Tokon nopeat, yksittäiset liikkeet joiden jälkeen pääsee kunnolla koiran sosiaalisesti palkkaamaan ja nostamaan liikkeelläkin tuntuu helpommalta. Pitkiäkin tokon seuraamispätkiähän se kestää kyllä kun pystyn pitää jännitettä yllä olemalla itse jännittynyt ja hiljaa, mutta rally vaatii jotenkin ihan erilaista ohjaamista ja koiran tarkkailua, ei voi vaan seipäänä tuijottaa eteenpäin. Ja on tehtäviä tehtävän perään joista ei saa palkkaa. En ole saanut Jalille rallyyn samallaista "palkka voi tulla millä hetkellä hyvänsä" fiilistä rakennettua. Rataa ja yllätyksellistä palkkailuahan tämä vaatis, vaan kun pakko ois saada se tekniikkakin tehtyä kun osa ongelmaa on myös ihan vaan se liikkeiden osaamattomuus.

Katsotaan miten käy ensi vuoden kisailujen muutenkaan, tympäsee koko kisalisenssisysteemi niin paljon että tekee mieli jättää kokonaan kisaamatta. Jos vaan treenattais ens vuos ja tehtäis voittajaa ja mestaria ja kokonaisuuksia haltuun ja kisataan ehkä sitten vasta seuraavana vuonna. Voidaan olla vaikka vakinollakoirakkona :D

Wallu pääsi vielä uudestaan myös hallille ja säästyttiin tällä kertaa "HEIMÄÄSAAVUIN" sisääntulokomitealta. Hienosti Waldo heti oli kuulolla. Ja joko oon kehunu sitä miten vähän se ottaa muista häiriötä? Se vaan tuijotti silmiin sillä aikaa kun vieras pikkukoira nuuskutteli Waldon takapuolta. Niin on ne traumat teini Jalista, joka ei nähnyt muita kun muut koirat niin tää on aika virkistävää. Vaiks vielähän se teinimonsteri varmasti saapuu :D

Hienoja poikia ne on molemmat :)

26 marraskuuta 2017

Haavereita ja pimeneviä iltoja

Instaseuraajat ovat jokseenkin paremmin päivitettyinä reaaliajassa meidän menoista. Alotetaas vaikka pennun ontumisista. Waldolla oli lokakuun aikana säännöllisen epäsäännöllisiä ontumisia, joiden takia varattiin aikaa Seinäjoelle ortopedi Jarmo Rintasalolle. Viikonloppu ennen varattua aikaa Waldo onnistui metsässä hepuloidessaan telomaan  kyntensä ja kun kynsi ikävästi sojotti yläviistoon, lähdettiin käymään päivystyksessä se poistamassa. Potilas itse ei ollut kynnestä moksiskaan, ei edes metsässä päästänyt pihaustakaan ja rallatteli kynnestä huolimatta ihan samallalailla menemään. Kynsi oli katkennut ydintä myöten ja päivystäjä totesi, että nämä on yleensä tosi kipeitä. Antibiootit ja kipulääkkeet mukaan. Kynsi on tällä hetkellä ihan kivan näköinen ja kasvattaa jo uutta kynttä.
Noh, käytiin siis kuvauttamassa pilkullinen ja kuvista näkyi oikean etujalan kyynärluussa (saman jalan olin itsekin huomioinut ontumisissa) pientä tiivistymää verrattuna toiseen. Nivelpinnat itsessään olivat kuulema oikein siistit. Ei aristellut taivutuksissa, tai siis draama queen vikisi kuin pieni sika kun jalkoja edes hipaistiin niin ei siitä kuulema oikein ottanut selvää :D Kotiin lähdettiin hihnalenkkipakolla ja riehumiskiellolla ja parin viikon päästä kontrollikuvat, jotta nähdään onko muutosta tapahtunut. Kontrollikuvissa tämän kuun alussa ei ollut muutosta suuntaan eikä toiseen, ollaan lisäilty lenkkejä normaaleiksi, mutta edelleen pitäisi välttää riehumista ja turhia hyppimisiä ja tähystetään jos alkaa uudestaan ontumaan. Tähän mennessä ei ontumisia ole näkynyt, enkä halua pitää pentua liiaksi pumpulissa vaan koitetaan elää niin normaalisti kuin pennun kanssa nyt eletään. Ikävähän se on, että jotain muutosta luussa näkyy, mutta tällä mennään ja toivotaan ettei enää oireile eikä tähystysleikkauksiin jouduta. Voi olla, ettei pupsi hypikään koskaan pk-esteitä.
Juokseva koira on niin kaunis! :D


 Tästä saikuttelemisesta johtuen arki on ollut lähinnä hihnalenkkeilyä. Jali on päässyt sitten omille lenkeilleen ja pupsi saanut harjoitella tärkeää asiaa eli yksinoloa. Hyvinhän se sujuu kunhan ei jää mitään silputtavaa pennun käsiin. Se tykkää silputa papereita ja pahveja pieniksi silpuiksi... Sisäsiisti pentu ei ole vieläkään, työpäivän aikana vähintään yhdet pissat on lattialla. Herra 6kk vois kyllä jo pikku hiljaa oppia kunnolla sisäsiistiksi. Yöthän se pidättelee kuitenkin ihan ongelmitta, joten sellainen about 8 tunnin työpäivä ei pitäisi olla ongelma.

Huvittaa kuinka vähän pentu osaa yhtään mitään. Pennun tullessa ajattelin että heti vain pian kaikkea alkeita kaikkeen mahdolliseen ja mun täytyy myöntää ettei Waldo osaa käskystä edes istua. Tai siis "osaa" kyllä kun ei se muuta osaa tarjota, mutta ei sillä ole mitään käryä mistään käskysanasta, kunhan veikkaa. Hah! Puolivuotiashan voisi toki osata jo vaikka ja mitä, mutta toisaalta mikäs kiire se meillä on :) Paikallaoloa olisi jo kovasti jo kyllä syytä laittaa alulle, vaikka osaa se toki ovella ja autosta jo lupaa odottaakin. Eipä sillä että Jalikaan olisi mitään treenannut, mulla on hirvee rallymasis ja ärsyttää kun tuntuu että kaikki vaan hajoaa ja miljoona asiaa mitä pitäis treenata.
Pupsista on hankala ottaa kuvia, sillä aina kun pysähdyn nappaamaan kuvan on reaktio tämä. Äkkiä mamman luo!



Jali sen sijaan on kunnostautunut pennunkin edestä tekemään tuhmuuksia. Jali 6v on oppinut avaamaan ruokakaapin oven. Ensin tyhjeni kuivaruokakaapista kaikki syötävä, puolivalmiit pastapussit oli avattu ja syöty ja levitetty ympäri kämppää, samoin spaghettipussit, leivät, kaurahiutaleet.... Sotku kotiin tullessa oli ihan kaamea. Kun ruokakaapin teippasin kiinni, siirtyi fiksu pilkku roskiskaappiin ja sieltä tyhjenneltiin biojäteastiaa ja kuivajäteastiaa. Tarviiko mainita sotkusta? Ja juu, syypää ei ole pentu, sillä ensimmäisiä kertoja tämä tapahtui kun Jali oli yksin kotona ja olen yllättänyt ison pilkun myös itseteossa. Tällä hetkellä ovissa on lapsilukot, mutta ongelma niitten kanssa on omistaja, joka ei aina muista niitä töihin lähtiessä lukita kiinni. Huoh. Oppii se vanha koirakin tosiaan uusia temppuja. Niinä päivinä kun tulet väsyneenä töistä ja kämppä näyttää räjähtäneeltä biojäteroskikselta jonne pentu on silpunnut vielä kaiken mahdollisen roskiksesta löytyneen pienen pieneksi silpuiksi ja pissannut päälle ja seuraavan yön saat rampata ulkona kun joku oksentaa tai toinen ripuloi, niin ei hirveästi naurata. Koiranomistajan pieniä iloja.
Pojat tulee keskenään oikein hyvin juttuun ja kun pennullekin tullut kokoa (painoa tällä hetkellä noin 23kg) niin pysyy Jalin vauhdissa leikkiessäkin. Edelleen pitää rajoittaa ettei Jali innostuessaan jyrää pienempää, mutta pääsääntöisesti leikkivät oikein kivasti. Varsinkin sisällä painivat sellaista hammaspainia, jossa Jali yleensä maassa selällään örisee ja pentu kimpussa. Molemmat on varsin fyysisiä leikeissään ja Waldo varsinkin pitää kunnon leikkimurinaa oikein innostuessaan. Jali on ihan superkärsivällinen ja antaa pupsin vähän liikaakin roikkua nahassa kiinni... Syövät sopuisasti luita samassa tilassa ja kumpikin osaa antaa toiselle ruokarauhan eikä leluistakaan ole ollut koskaan mitään kinaa. Hihnalenkitkin alkavat hiljalleen sujua kun pupsi ei pyöri koko ajan jaloissa. Waldo vähän vielä "seilaa" lenkkeillessä, se tykkäisi kulkea minun vasemmalla puolella kun Jali kulkee oikealla puolella, enkä ole vielä oikein päättänyt korjaanko pennun kulkemaan Jalin kylkeen kiinni kun toisaalta meno on näinkin ihan sujuvaa. Joissain tilanteissa olisi vain parempi kun molemmat kulkisivat samalla puolella.
Pimeys vienyt kuvausilon ja muutenkin tuntuu että kuvat on nykyään ihan blaaah. Tahtois uuden rungon :P Kaikki kuvat on yhdeltä viikonloppulenkiltä, jossa sielläkin pääsi pimeys yllättämään. Lumi on tässä omia aikojaan sulanut ja satanut takaisin, ota tästä Suomen säästä nyt selvää.

12 marraskuuta 2017

Sukulaisia

Pikainen päivitys. Törmättiin ihan sattumalta Waldon sukulaisiin täällä Kauhavalla. En ole Kauhavalla muihin pilkullisiin ennen törmännyt, olin laittanut facekirppikselle myyntikuvaa jossa koira näkyi taustalla ja sain sitten lenkkikutsun kun Täplän omistaja oli pilkullisen kuvasta bongannut! Ja vallan hauskastihan tosiaan selvisi, että Täplä on Waldon serkku, Täplän emä on Waldon emän sisko. Pieni maailma ja sillee. Kovasti samanoloisia olivat serkukset, monesti kattelin Täplää kauempaa Waldoksi.

Kuvat on jo parin kuukauden takaa syyskuulta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Jalilla oli superkivaa, se niin rakastaa dalluseuraa ja tyypeillä osui leikit hyvin yksiin (lue: Jali juoksutti, Täplä jahtasi). Waltsu se yritti pysyä isojen mukana tai hengasi muuten vaan (tai yritti hyppiä selkään, apua!). Jali yllättäin rakastui myös Täplän omistajan "pikkuihmiseen", joka leikitti Jalia kepillä. Loppuajasta se ei malttanut muiden kanssa edes leikkiä kun keppileikit oli niin paljon kivempia. Hassu Jali, teki hyvää saada positiivista pikkulapsikokemusta ja niin sievästi se keppiä tavoitteli.