31 joulukuuta 2013

Mitäpä vuonna 2014?

Mulla ois ens vuodelle niin hirveesti kaikkee suunnitelmia, että saa nähä mitä oikeasti saadaan toteutettua. Kun niitä suunnitelmia ja muutoksia on mahdollisesti tiedossa muutenkin kuin koirarintamalla. Mutta tavoitteet korkealla, eikö niin :)

Kuvituksena jouluaaton kuvia, koska sillon oli vielä lunta. Ärsyttää tää tämmönen "talvi".

  • Ehdottomasti ykköstavoite on pysyä terveenä. Mua ei haittais vaikka mikään muu tavoite ei täyttyiskään, kunhan pysytään erossa uraattikivistä ja muista sairasteluista!
  • Virallisten agilitykisojen korkkaus. Ainaski joskus loppuvuodesta tai mahdollisesti aikaisemminkin, kun tuskin me niitä nollia oltais muutenkaan heti hakemassa. Alatavoitteena saada kepit (vihdoin) kuntoon ja keinulle rutkasti lisää rohkeutta. Lisää estevarmuutta muutenkin. Itse en koe olevani myöskään milläänlailla valmis ohjaaja kisaradoille, mutta treeniä treeniä :)
  • Tokossa ALO-luokka oikeasti kuntoon ja ainakin möllien (jos moisia sattuu tulemaan vastaan) korkkaus. Ja ehkä ne virallisetkin? Siitä paikkamakuustahan se on kiinni.
  • Luonnetesti. Vaikka pienessä mielessä mietinkin, että mahtaakohan tuon pää moista kestää ja minkälaiset traumat se testistä saa. Mutta eipähän maalata piruja seinille.
  • Pieni varovainen ja erittäin epävarma ja luultavasti ensi vuodelle toteutumaton tavoite eli BH. Tuskin kerkeän tätä saada mitenkään valmiiksi kun on niin paljon kaikenlaista muutakin. Keväällä pyöris yksi mielenkiintonen BH-kurssi, mutta raha :P Pitää miettiä mihin haluan panostaa, tällä hetkellä vaaka painaa vahvemmin agin puolelle. BH keretään kyllä suorittaa vaikkei heti ensi vuonna sitä tehtäisikään.
  • Kerran vuodessa näyttelyt, tällä periaatteella on melkeenpä tähän asti menty :D Josko sitä kävis ihan puhtaasti huvin vuoksi jossain pyörähtämässä ilman mitään tavoitteita. Tai hei, vaikka tuomaria väistämättömyys vois olla tavoitteena :) Kattoo nyt jos taas kivasti jossain lähellä ois vaikka jotkut pienet näyttelyt.
  • Se canicross. Pienessä mielessä oli jo 2013 osallistua harrasteluokkaan, mutta tällä treenillä ei ehkä kuitenkaan viitsinyt lähteä ajamaan kisoihin. Täytyy yrittää etsiä se juoksuinto.
  • Jatketaan sen oman pienen treenikuplan luomista ja vahvistamista. Eli tehdään hommia yhdessä ja häiriöttä. Molemmat. Pidetään motivaatiota yllä eli ennen kaikkea pidetään hauskaa!
Ja toivotaan kaikille Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta 2014!

27 joulukuuta 2013

Piparihaaste

Kännykkälaatua
Facebookissa kiertää piparihaaste, johon osallistuttiin myös me. Yllättäin pilkullinen malttoi pitää piparia suussaan jo ensimmäisellä yrityksellä ja irrottikin jopa käskystä. Sai toki piparin lopulta palkaksi. Kovin on kyllä surkean näköinen poika, ei oikein käsittänyt miksi ensin tungetaan ruokaa suuhun ja sitten sitä ei saakaan syödä.

On se jännä miten pipari pysyy suussa noin nätisti, mutta noutokapula ei tahdo pysyä muutamaa sekuntia kauemmin :D

18 joulukuuta 2013

Mitä tuli tehtyä vuonna 2013?

Katsotaas miten tälle vuodelle asetetut tavoitteet on toteutuneet:
  • Jali lupaa pysyä terveenä ja yritetään hankkiutua vihdoin uraattikivistä kokonaan eroon!
Uraattikivien puolesta saatiin tosiaan tän vuoden aikana (blogimerkinnän perusteella huhtikuussa) ne puhtaat paperit. Mitään suurempia sairastelujakaan ei ole muuten ollut.
  • Jos edellinen suinkin toteutuu niin mahdollisesti testataan sopiiko barf/raakaruokinta, muuten jatketaan sillä ruokinnalla mikä kivet pitää poissa.
Jali söi erikoisruokaa vielä kiteitten häviämisen jälkeen, mutta on tällä hetkellä raakaruualla. Mutta siitä lisää tarkemmin jossain vaiheessa.
  • Viralliset lonkka/kyynärkuvaukset+selkä.
Check! Tuloksiin olin oikein tyytyväinen :)
  • Voitais käyä hieronnassa ja koirauimalassa polskimassa.
Jep. Uinti tais jäädä tosin vain yhteen kertaan ja toki hieronnassa olisi voinu käydä myös ahkerammin. Tosin olen itse koittanut terästäytyä ja hieroskellut tuota itekseen vaikkei se ihan samaa asiaa ajakaan.
  • Jatketaan aksailua mikäli kroppa antaa luvan. Möllistartti?
Startattiin peräti tämän vuoden puolelle neljissä mölleissä :) Edetään omaan tahtiin hitaasti ja varmasti.
  • Tokoillaan jos jaksetaan. ALO-liikkeet ois kiva saada kasaan, mut mä oisin tyytyväinen jos se seuraaminen kontaktissa saatais ees kuntoon. Voitaishan me täälläki mölleillä? (tai sitte luultavammin ei)
Möllejä ei korkattu, mutta seuraamiseen alan olla kohtuu tyytyväinen. Kontakti <3 Paikkamakuu pitäis saada rakennettua ja muita liikkeitä vähän vielä viilailtua, mutta tällä harjoittelulla ihan ok. Tokoiltiin kun jaksettiin ja kausittain vähän ahkerammin :)
  • Mahdollisuuksien mukaan voidaan testailla jotain uuttakin lajia. Hakua? Jälkeä? Canicrossia, kunhan saan aikaseks tilata varusteet. Emäntä vois muutenki haluta juoksuintonsa takas.
Canicross välineet tuli hankittua, mutta juoksuinto ei ole ollut mikään valtava. Jos ensivuonna. Haku jäi aikatauluongelmien takia kokeilematta. Heh, testattiinhan me sikajahtia :D
  • Käydään hakemassa jostain näyttelystä se H. Ehkä. Jos uskalletaan :D Ainaki mätsäreissä voidaan pyörähdellä.
Monissa mätsäreissä ei kyllä pyörähdetty (blogin mukaan kaksissa), mutta se H käytiin hakemassa Jämsästä :)
  • Koiraohitukset täysin kuntoon.
Ainakin kohti parempaa! Välillä on huonojakin ohituksia, mutta pääsääntösesti mennään ohi jo tosi hyvin.
  • Pikku-Jalille vähän lisää rohkeutta ja itsevarmuutta.
Hmm. Viime vuoteen verrattuna, en osaa sanoa. Se nyt on vähän tommonen raukkis välillä. Tosin ehkä se itsevarmuus on vähän lisääntynyt ja sitä olen yrittänyt ainakin vahvistaa.
  • Pidetään hauskaa, riekutaan vapaana, tavataan koirakavereita, ei oteta asioita niin vakavasti :)
Hei, mulla on dallu, parei olla ottamatta asioita liian vakavasti ;) Meillä oli hauska vuosi ja sanotaanko nyt vaikka, että kasvettiin molemmat tän vuoden aikana huomattavasti fiksummiksi. Useimmiten meillä on ihan superhauskaa!

Kirjoittelen ens vuoden tavoitteet erillisessä postauksessa :)

12 joulukuuta 2013

Vuoden viimeiset treenit

Pientä treeniä ja esteiden kertausta tänään.

Pilkku oli vähän toisissa maailmoissa ekalla kiekalla. Ihme hiimailua ja "en kuuntele sinua, osaan lähteä itse esteille" meininkiä. Se oli kyllä jo kotonaki ihmeen levoton, kai sillä oli jotenkin huono päivä. Kerrattiin ensin kaikki kontaktit. Puomilla oli pientä epäröintiä alussa, mutta lähiaikoihin verrattuna se oli hyvin pientä. Kontaktissa ei valittamista. A:n ylösmenoa pohdittiin, siihen pitäis nyt keksiä oikeasti joku toimiva ratkaisu. Kontaktithan on Jalista ihan superkivoja, että siinä vaiheessa kun se A:n edessään näkee sitä ei kiinnosta yhtään mikään mitä minä teen. Toisaalta sain vinkkiä naksutella sitä ylösmenoa ja jättää palkkaamatta jos hyppää yli. Täytyy nyt katsoa mitä sen kanssa tekee.
 Otettiin myös parit toistot keinua. Siihen nähden mitä odotin niin se meni jopa yllättävän rohkeasti. Keinun jälkeen vielä varmuuden vuoksi puomi, eikä ongelmaa. Aletaan treenaan sitä keinua nyt sitten urakalla. Ajattelin, että voisin opettaa sen vaikka ihan vaan itse paukuttelemaan sitä alastuloa, että saisin sen helposti palkattua ensin siitä äänestä ja katotaan sitten sitä liikettä. Se vetää kyllä niin hyvin esteille joilta saa varmasti palkkaa, että eiköhän me se keinukin saada sille kivaksi. Kyllä se siitä.

Tauon jälkeen pilkku oli vähän jo paremmin samalla taajuudella. Harjoiteltiin alla olevan radan mukaisesti takaakierto+persjättö yhdistelmää kakkoselle. Tämä sujui ihan hyvin ja rengaskin mentiin siihen putkeen kuin vettä vaan.
Lisäksi otettiin yksittäisenä pussia (ei ongelmaa) ja keppejä. Kepit on mennyt ihan hirveesti taas eteenpäin. Se yksissä omatreeneissä lähti suorittamaan toiselta puolelta kenttää itsenäisesti täyspitkiä keppejä kun sen makuulta vapautin. Tuijottelin suu auki sieltä kaukaa, että mitä ihmettä sä teet :D Tuli valitettavasti viimesestä välistä pois liian aikasin, mutta muuten ihan priima kepit. Muutin sitten suunnitelmia ja tehtiin keppejä se treenikerta. Tältä suurinpiirtein näyttää kepit tällä hetkellä (tarkennus taas pielessä, mutta eiköhän siitä selvää saa):
video
Se osaa hakea kepit ihan valtavan hyvin, (kierrätin sitä miten sattuu noita videolla jotenkin  näkyviä hyppyjä) mutta tahtoo tosiaan lopettaa kepit liian aikaisin, minkä takia siellä lopussa on vielä verkot. Mä oon kahden vaiheilla tuon mun "kepkepkepkep" huutelun kans, että oonko hiljaa vai kannustanko huutelemalla. Täytyy kattoa onko siitä mitään vaikutusta esimerkiksi koiran nopeuteen, muuten olisin mieluusti hiljaa.
Killerillä oli yksi päivä nätti ilta-aurinko
Keinu ja kepit kuntoon niin sehän ois periaatteessa ehkä kisavalmis?! Omistajasta en sit ois niin varma :D

07 joulukuuta 2013

Saarijärven epikset sneak peek

Repäistiin Jalin kans ja ajeltiin itsenäisyyspäivänä Saarijärvelle pikkujoulumölleihin. Ei siitä sen enempää, kirjoittelen kunnon postauksen kun saan radoista videot käsiini :) Sitä ennen, kuvista saattaa ehkä saada jo jotain pientä vihiä...

Kuvista kiitos kuuluu Henna Suhoselle!



Ja ei, ei tehty nollaa :D

05 joulukuuta 2013

Viikkotreenit ja puomikammon selätystä

Tämän päivän treeneistä ei mitään uutta ja ihmeellistä. Teemana valssit ja persjätöt ja samat ongelmat mitä yleensäkin. Voi ärsytys valssit kun mä tiiän, että mä oon myöhässä, mut mun kroppa ei tottele mun aivoja käytännössä tai jotain. On ehkä ärsyttävintä ikinä kun tietää mitä pitäis tehdä mut jotenkin ei vaan mukamas pysty eikä osaa. Ratapohja kutakuinkin alla olevan kuvan mukainen.
Valssi siis tuohon keskimmäiselle hypylle ja rataa tehtiin molempiin suuntiin. Samaten perjättö tehtiin takaakierron jälkeen keskimmäisen hypyn jälkeen.

Olis niin paljon kaikkee mitä pitäis käydä treenaamassa hallilla. Miksi, oi miksi halli ei vois olla vähän lähempänä? Ois ihana asua jossain ihan naapurissa ja vois käydä hallilla halutessaan vaikka joka päivä. 

Viime omatoimitreenit käytettiin pitkälti puomin kans taistellen vaikka suunnitelmissa oli kyllä tehdä muutakin... Haukkuvaaran episten puomiepisodin jälkeen pilkun mielestä jopa Jattilan tutut puomit olikin pahoja ja ilkeitä keinuja. Opeteltiin siis puomi käytännössä uudestaan. Joko se hyppeli alas (kunnes otin sen hihnaan) tai sitten hiipi puomia ylös lähestulkoon maaten ja odotti vaan millon se "keinu" lähtee laskeutumaan. Kun tasaselle pääsi niin oli taas ok (hei jee, tää ei liikukaan!) ja meni loppuun asti ihan rennosti. Kunnes taas uudella toistolla "unohti", että tehdään puomia. Juu-u. Monet toistot ja superpallopalkkaukset saatiin tehdä ennenkuin lähti puomille mielellään ja laukka-askelin. Keskityttiin sitten siihen, että se osaa hakea puomille itsenäisesti pelkästä käskysanasta. Ja muutamat putkihöntsät tehtiin loppuun, että jäi koirallekin treeneistä positiivinen kuva. Semmosta. 

Millon viimeks me ollaan edes koskettu keinuun, saatikka että keinulla ois tapahtunu jotain minkä takia sen nyt pitäis noin aristella? Omituinen on koiran mieli. Ehkä me ei sit yhdellä kertaa tehdä sekaisin puomia ja keinua ennenkuin se selkeästi käskysanan molempiin osaa ja siten suuremmalla todennäköisyydellä erottaa esteet toisistaan. Taitaapi olla keinullakin tiedossa ongelmia jos yhtään osaan ennustaa...

03 joulukuuta 2013

Kranio-sakraaliterapiaa

Sarjassamme pilkku testaa.

Jali kävi tänään siis kranio-sakraaliterapiassa. Ne joille hoitomuoto ei sano mitään (kuten minulle aikaisemmin) niin lyhyt infopläjäys: "Kranio-sakraaliterapia on lempeä ja hellävarainen hoitomuoto, jonka juuret ovat osteopatiassa. Kranio-sakraaliterapia perustuu kranio-sakraalirytmiin ja sen manipulointiin." Lisää voi lukea esim täältä.

Pilkussahan ei varsinaisesti ole mitään "vikaa", jonka takia sen hoitoon halusin. Lähinnä kun kuitenkin harrastellaan niin hyvä tsekata, että kaikki on kunnossa ja uteliaisuudesta päädyin testaamaan tuota KST:tä kun hoidon hintakaan ei ollut ihan hirveä.
Paino oikealla puolella, vasen jalka taaempana jep
Vähän olen katsonut, että se ehkä liikkuu takaa välillä jotenkin jäykästi ja varoo vasenta puolta. Saman huomasi myös hoidon tehnyt Päivi heti alussa kun Jali tutkaili hoitohuonetta. Ennen kuin edes omia huomioitani olin kertonut. Jali ei kuulema käytä takapäätään ihan tasapainoisesti vaan tuppaa esim pyörimään ja siirtämään painoa vain yhteen suuntaan ja seisoo toinen jalka taaempana. Hoito oli hyvin erilaista mitä aiemmat hierontakäynnit, hyvin pieniä liikkeitä ja koira sai itse valita hoitoasennon. Jali luuli autossa selkeesti, että ollaan menossa agihallille ja oli vähän levoton myös hoitohuoneessa eikä oikein tahtonut rauhoittua paikoilleen. Osansa varmaan myöskin sillä, että hoitohuoneessa oli ollut kuulema äskettäin kissoja, jotka pilkun nenään toki vielä haisivat. Kyllä se siitä sitten vähitellen rauhoittui, vaikka lopussa pitikin vähän piipata, että vieläkö tuo tyyppi meinaa kauankin mua hiplata.

Et viittis jättää rauhaan
Loppujen lopuksi mitään suurempaa ongelmaa ei mistään löytynyt. Takapäässä oli jotain häikkää, jota Päivi ei ihan saanut paikannettua vaikka epäili, että ongelma oli SI-nivelessä. Tämä näkyi kuulema hieman kohonneena takaosana (alue juuri ennen häntää), joka hoidon jälkeen oli laskeutunut alemmas. Minä en mitään huomannut, eikä ihmekään kun Päivin mukaan kyse on ihan milleistä ja eron huomasi lähinnä koiraa tunnustelemalla. Hiukanko muuten koira naksui (semmosta jännää hiljasta naksuntaa), kun takaosaa käsiteltiin! Naksuminen oli kuulema ihan hyvä juttu, ainakin hoito vaikutti ja ns. palaset naksahteli oikeille paikoilleen. Naksahtelu voi kuulema johtua monestakin seikasta, mutta sinäänsä se ei ole mitenkään vaarallista. Samaten jalan lihaksissa näkyi välillä elohiiren tyyppistä nytkähtelyä eli kyllä siellä jotain hoidon aikana tapahtui. Selkärangassa oli myös yhdessä kohtaa ihan pienen pieni vinouma, joka saatiin suoristettua. Lopussa Päivi käytti myös laserhoitoa.

Kaikki nämä saatiin siis korjattua ja koira käytti takapäätään paljon tasapainoisammin heti hoidon jälkeen. Jopa minä huomasin eron. Se selkeästi siirsi painoa seistessä nyt molemmille jaloille, eikä koko ajan vain toiselle puolelle. Selkeämmin hoidon vaikutukset näkyvät kuulema noin viikon päästä, joten mielenkiinnolla katsellaan huomaako koirassa mitään eroa.

Oli kiva kuulla, ettei koirasta löytynyt mitään suurempaa vikaa! Ja kehui, että Jalilla on kuulema oikein kivasti lihasmassaa. Otetaan tässä pari päivää nyt vähän rauhallisemmin, mutta saatiin kuitenkin lupa torstaina osallistua agitreeneihin kerta mitään suurempia korjauksiakaan ei tehty. Vaikka hoidon aikana ei koira kummemmin rauhoittunut, niin nyt kyllä väsyttää :)

29 marraskuuta 2013

Viikkotreenit muistiin

Eilisissä treeneissä takaakiertoja ja välistävetoja.
Aloitimma välistävedolla eli pätkällä 1-7. Myöhän oomma näitä jonkun verran itekseenkin treenattu (esim. klik), joten sujui ihan kivasti. Ensimmäinen kaarros tuppas venähtämään, mutta kuulemma ihan vaan koska koira tulee niin vauhdilla ettei millään saa käännyttyä nopeampaa. Mutta muuten tosi hyvin. Kepit oli kuuden sarja verkoilla, eikä Jali edes ohittanu keppejä vaikka tuli vauhdilla putkesta! Kunhan saan auton taas käyttöön niin käydään treenaamassa nuo himputin kepit vihdoin valmiiksi ilman ohjureita/verkkoja... Onhan se mennyt ilmankin, mutta hyvin epävarmat ne kuitenkin vielä on. Lähinnä uskon, että tarttettais vaan niitä toistoja, toistoja, toistoja.

Takaakierto päällejuoksu(?) hässäkkä eli (1)-(7) (pituus toki käännettiin toisin päin) oli vähän vaikeampi mulle itelle. Tai pitäis vaan rohkeammin ite liikkua niin kyllä se siitä. Koira oli taas super, ite olin vaan osin myöhässä enkä kerennyt mennä koiran edelle ja ohjata sitä takaakiertoon. Saatiin kyllä kivoja toistoja tässäkin. Pitäis vaan ite lopettaa varmisteleminen ja liikkua! Eikä pitäis varoa virheitä ja niiden pelossa hidastella ja mokailla. Jali kuitenkin seuraa ohjausta tosi hyvin ja musta tuntuu, että parhaat onnistumiset tulee kun menee omasta mielestään vähän riskillä (eli on ajoissa). Pitäis, pitäis, pitäis.

Mä muuten jotenkin tykkään näistä ohjauksista/ohjauskuvioista, nää on mukavan vauhdikkaita ja hirmu kivoja kun ne saa onnistumaan :)

Pilkku sai muuten aikaistetun joululahjansa kun haettiin postista paketti petenkoiratarvikkeelta. Back on track loimihan se sieltä paljastui. Käytiin noita aiemmin jo sovittelemassa paikallisessa liikkeessä, mutta päädyin tilaamaan peteltä, koska -20% alennus (vink vink). En kuitenkaan uskaltanut lähteä tilaamaan sovittamatta ensin. Mun pienellesuurelle pilkkupojalle sopi koot 63 ja 67, mutta liikkeessä myyjänkin kanssa mietittiin, että tuo 67 peittää paremmin lihakset eikä kuitenkaan oo yhtään ison olonen. Se istuu itseasiassa Jalille tosi hyvin. Tiedä häntä onko hintansa arvoinen, mutta testataan nyt edes.

23 marraskuuta 2013

Puomivaara Haukkuvaarassa

Tänään avattiin Jyväskylään uusi agility/koulutuskenttä Haukkuvaara. Avajaisten yhteydessä oli siis agilityepikset, jossa kävästiin pyörähtämässä radalla.
Itse hallista. Se olikin jotenkin yllättävän pieni, en tiedä miten olin odottanut suurempaa hallia. Pohja oli ihan mukava, jotenkin melko pehmeä. Musta näytti radalla, että pohja ois ollu Jalille jossain kohdin liukas, mutta en nyt videolta huomaa moista kohtaa. Halli oli lämmitetty, mistä itse en jotenkin tykännyt kun joutui pelata vaatteiden kanssa ja juostessa tuli älyttömän kuuma, koirakin läähätteli normaalia enemmän kuumuuttaan. T-paidalla ois ollu varmaanki paras juosta ja voin sanoa, että kevyttoppahousut oli aaaiiivan liian kuumat juosta.

Rata oli kutakuinkin tämän näköinen:





























Sinäänsä ei mitään ihmeellistä.

Hei ja videokuvaa, jee! Ensimmäinen rata oli yhtä sekoilua. Voisinko mä oikeesti joskus oppia näyttämään sille koiralle minne ollaan seuraavaks menossa? Voisinko mä oikeesti ohjata sitä koiraa, voisinko? Kutoselle oli hieno idea yrittää persjättöä (jääny vissiin viime treeneistä päälle :D), harmi vaan, ettei toteutus ollu kovinkaan kummonen :D Tuolla radalla oli niin monta; "koira teki ihan oikein, sä ite ohjasit sen sinne" hetkeä ettei tosikaan. Koiralla ei ollu mitään käsitystä 7 putken jälkeen missä mä oon. Tai itse asiassa sehän taitaa kääntyä ihan oikeeseen suuntaan kun mun ohjausta ennen putkea kattoo? Mun käsikin elää ihan omaa elämäänsä ja huitelen koko ajan sillä jonnekin taivaisiin, huoh. Kenttä ja esteet oli Jalille siis uusia ja yllättäin puomi olikin hirveä kammotus. Tai se luuli sitä ilmeisesti keinuksi. Koskaan ennen se ei kyllä noin ole keinultakaan alas hyppinyt ja oikeesti yllätyin, ettei se rohkaistunu sitä menemään.

Uusinnassa oli jo enemmän yritystä, mutta edelleen aika puutteellisella ohjauksella, jota sitten paikkailin huutelemalla koiraa (Henna ei näin). En itse asiassa tiedä saatiinko kielto tuolta 12 putkelta kun putken takana kentällä temppuileva lapsonen aiheutti hieman häiriötä... Tätä lukuunottamatta taidettiin päästä siis ehkä puhtaasti puomille, joka taas oli liian pelottava suoritettavaksi. Mä oisin niin halunnu saada sen kerran ees menemään tuon puomin, mutta siinä vaiheessa kun tuomari jo huuteli, että voitte te mennä sen ohi niin totesin, että ok, ei sitten.
En jaksanut jäädä odottelemaan tuloksia, kaipa ne tulee jossain vaiheessa jonnekin näkyville :) A:n kontaktit oli hyvät (ylösmenoissa vähän tosin toivomisen varaa) ja ihan itseäni saan (yllättäin) syyttää kaikista virheistä. Oli jotenkin hirveen töksähtelevää menoa molemmilla radoilla. Mutta tietääpä mitä harjotella eli kartturi opettelee sitä ohjaamista ja koiralle puomi-keinu erottelua, molempia pitää tehdä kyllä reilusti yksittäisinä esteinä. Kyllähän mä oon tienny, että se sekottaa puomin ja keinun, mutta tutuilla esteillä se ei samallalailla oo tullut ilmi, eikä se koskaan oo noin kieltäytynyt suorittamasta.

Vähän jäi harmittamaan tuo puomi kyllä.

Hei, loppuun vielä kuvia kun paikalla oli näemmä paparazzi! :) Liikkuva koira on kyllä vaikea kuvauskohde.












Tässä se vielä näyttää siltä, että se vois mennä sen puomin...

Ei tahtonu tämäkään kamera näemmä pysyä pilkun vauhdissa :D Ilmavaraa löytyy!
Hop!

21 marraskuuta 2013

Sä kerkeet kun vaan juokset!

Piettiin tällä viikolla tuplatreenit, keskiviikkona rästitreenit ja torstaina viikkotreenit. Piiiiitkä postaus siis tiedossa :)

Keskiviikon treenien aiheena oli persjättö ja tuttuun tapaan loppusuora.

Elikkäs persjättö 3-4 väliin. Ja sehän lähti sujumaan yllättäin tosi hyvin! Eli kun törkkäsin (tai työnsin, en tiiä kumpi on korrektimpi termi :D) koiran kakkoselle niin kerkesin hyvin kolmosen jälkeen persjättöön ja koira kääntyi tosi hyvin kolmoselle. Jee :) Tätä oisin voinut hyvinkin käyttää viime Jatpailuissa, jossa radan alku oli ihan samanlainen, mutta eipä käyny tämmönen vaihtoehto edes mielessä.

Kontaktit hyvät, tai no, hyppihän se sitä ylösmenokontaktia taas yli. Se koiran rytmin muuttaminen toimi ihan hyvin kunhan muistin sen tehdä. Koitetaan jatkaa sillä. Jali rakastaa kontakteja, se on tarjoomassa niitä joka kerta jos vaan mennään lähellekään A:ta. Ehkäpä kun sieltä saa yleensä takuuvarman palkan :D

Loppusuorahan on hyvä, kunhan se näkee, että siellä on joku palkkaamassa. Kun otettiin niin, ettei suoran päässä näkynytkään ketään niin veti 10 hypyn jälkeen Sannin luo, joka oli sivummassa valmiina heittämässä palkkaa. Nii-in, kun se luulee saavansa sen palkan sieltä missä joku seisoo. Häiriötähän se otti viime epiksissäkin kun meinasi mennä ratahenkilön luo, joka oli aikalailla loppusuoran näköisen pätkän päässä. Ja muutenkin selkeästi on välillä menossa hakemaan palkkaa jos huomaa Sannin seisoskelemassa sopivasti esteen takana. Ihan hyvä idea ois tosiaan treenata niin, että kanssatreenaajat kököttää radalla "ratatyöntekijöinä" häiriönä. Oppiipahan pilkku, ettei kaikilta ihmisiltä sitä palkkaa tipu vaan kannattaa välillä katsoa mitä se kartturi tekee. Ja loppusuoran päässä ei enää pönötäkään ketään vaan palkka lentääkin jostain muualta.
-----------------------------------
Samalla teemalla jatkettiin myös torstaina eli tänään ja rata oli tällä kertaa kutakuinkin tällainen:
 Tällä kertaa "alkusuora", Jalilla nyt ei ole minkäänlaista ongelmaa suunnata kohti putken suuta ;) Putkelta oli tarkoitus ottaa koira haltuun oikealla kädellä ja linjata sitä vähän tuonne 6-hypylle seiskahyppyäkin ajatellen. Seiskan jälkeen siis persjättö. En tiiä minkä ihmeen takia mä olin ihan hukassa tuon putken jälkeen, että millä kädellä mun pitääkään ottaa se koira niin tuli vähän häslättyä :D Persjättökin oli tällä kertaa jotenkin vaikeampi, ehkä kun 6 ja 7-hypyn välimatka oli pidempi (mikä ei kyllä kuvasta nyt näy), niin ei voinut vaan tyrkätä sitä koiraa kutoselle vaan sun piti muistaa ohjata se myös sinne seiskalle, ettei tuu välistä ohi ja sitten en jotenkin mukamas kerennyt persjättöön. Lähti se siitä sitten lopulta sujumaan.

9-hypyn jälkeen Jali yllättäin ampaisi putken suulle, jonne tosin sen ehkä ohjasinkin. Sitten kun aloin ajatella "ei putkeen, ei putkeen" niin arvatkaas mikä mun seuraava käskysana 9-hypyn jälkeen oli? "Putk... eiku Aaaa". Ette varmaankaan arvaa, minne se koira suuntaa? Päästiin me A:lle kun mä sain itteni kasaan, tosin tahdoin sitten ehkä unohdella rytmittää sitä koiraa ylösmenolle...
Toisella kiekalla tehtiin sama toistepäin. Nyt persjättö 3-4-hyppyjen väliin. Niin, se kolmonenkin piti tosiaan muistaa ohjata. Ja linjata se koira putken jälkeen 7-hypylle. Saatiin loppusuora sujumaan lopulta vaikka palkanheittäjä ei ollutkaan suoran päässä vaikka ekoilla toistoilla piti tottakai käydä tarkistamassa sivussa seisova palkkatäti ja unohtaa hypätä välistä muutamat hypyt.

Se sai muuten viereiseltä kentältä yllättäin toisen koiran kimppuunsa. Tai Jalihan ois ottanu ihan iisisti tilanteen, mutta tollerin piti vähän ärhännellä. Ihana Jali, jolta ei kadonnu treenimoodi siltikään. En odottanutkaan, että se tilanteesta mitään traumoja ois saanut, mutta arvelin, että se vois alkaa ettiä sitä toista koiraa kentältä ja unohtaa mitä oltiinkaan tekemässä. Se jatko treenejä niinkuin mitään ei ois tapahtunu :)

Jali on kyllä ihan paras ja niiiin hieno ja se tosiaan lukee ja tulee mun ohjauksiin tosi hyvin. Mikä tottakai ois tosi hyvä juttu jos ohjaaja hallitsis kehonsa ja ohjais oikein. Monestikohan mä kuulen treenien aikana, että "koira teki ihan oikein, sä ite sen sinne ohjasit". Mulla on vakaa uskomus, että mä joskus vielä opin hallitsemaan käsiäni. Ja jalkojani. Ja yläkroppaani. Ja katsettani. Ja pikkurillini asentoa... Niin ja ehkä sitä ääntänikin vielä. Ja ymmärtää ja sisäistää (tai ennen kaikkea toteuttaa...) se +1 este ajattelu eli linjata koira oikein seuraavalle esteelle ja valita ne ohjaukset sen perusteella. Joskus.

Nojoo, tärkeintä on kuitenkin että meillä molemmilla on ainakin hauskaa! :)

19 marraskuuta 2013

Tämä pieni possu sanoi: syökää ja juokaa!

Tarina saattaa tulla ilmi jo yllä olevasta kuvasta. Vielä mun lähtiessä tuo kassi ja sen sisältämä lähestulkoon täysi Frolic pussi riippuivat lähes kahden metrin korkeudessa olevassa koukussa, johon tuon pussin lähtiessäni olin nostanut turvaan. Tai niin ainakin luulin. Vihreää kauppakassia ei muuten vahingoitettu tapahtuman aikana, älkää kysykö miten se on saanut sen sieltä alas.

Mitäs et antanut aamuruokaa!


Kyllä nälkäinen dalmatialainen,jolle ilkeä emäntä ei illan treenien takia antanut aamuruokaa, keinot keksii. Jollekin on tänään maistunut jostain syystä vesi erityisen paljon. Ja jostain syystä ei tee mieli lähteä tuon valaan kanssa tällä hetkellä yhtään minnekään, eikä varsinkaan syöttää sille yhtään enempää mitään treeninameja. Pieni pömppömahainen ystäväni lahnailkoon koko loppuillan, ei ois huvittanutkaan mennä treenaamaan.

14 marraskuuta 2013

Välillä aksaakin

Viime viikolla meillä ei ollut agitreenejä ja tällä viikollakin oltiin ilman kouluttajaa. Tehtiin ryhmän kanssa keskenämme pientä radan pätkää. Kuvat klikkaamalla suuremmaksi.
Aika suoraviivanen pätkä. Ensin pläjäys 1-10, sen jälkeen rata toisinpäin eli (1)-(10). Hypylle 5 siis takaakierto ja siitä sitten loppusuoralle pallopalkalla. Tässä ei mitään ihmeellistä. Toisinpäin muuten hyvä, mutta tuo kaarros (6) hypyn jälkeen yllättäin vähän venähti. Henna, nyt sinne hallille niitä valsseja tekemään! A:n kontakteilta tuli kerran läpi, muuten hyvät. Mutta se on alkanut kyllä hyppimään ihan järjestäin ylösmenokontaktit yli. Vinkkejä?
Jotakuinkin näin
Tän lisäksi tehtiin lopussa hyppy-ympyrää jossa pystyi treenailla eri ohjauskuvioita. Tehtiin siinä vähän valsseja, välistävetoja ja takaakiertoja. Aika kätevä, täytyy hyödyntää omatoimitreeneissä jatkossakin :)

12 marraskuuta 2013

Tavoitteena täysi kymppi?

Tokotreeneistä terve!

(Kuvat viime viikonlopulta kun oltiin isää onnittelemassa. Ihan kivat lenkkimaisemat meillä eikö :) )
Paikallaolo. Dopperikaveri jälleen vieressä. Vähän piti vilkuilla, mutta ihan ok muuten. Palkkasin usein ja jäin hihnan päähän ja pyysin koiraa pitämään katsekontaktia. Ei reagoinut (vilkaisua lukuunottamatta) kun vieressä koira nousi istumaan. Tää otettiin uusiks vielä ihan lopussa ja uskaltauduin irti hihnasta ja vähän kauemmas. On se kumma kun mä pystyn jättää koiran luoksetulossa ihan surutta istumaan paikoilleen muista välittämättä, mutta paikallaolo on jotenkin mulle peikko. Ehkä siinä on se, kun muutkin on suorittamassa paikallaoloa niin ei halua muiden suorituksia pilata, mutta jos koira luoksetulossa lähtee niin se ei samallalailla "haittaa".
Etsi kuvasta dalmatialainen
(tehtävä olisi toki helpompi jos blogger ei tekisi kuvasta yhtä pullamössöä)
Seuraaminen. Lähdöt hyviä! Tai ainakin huomattavaa parannusta entiseen. Meinaa pitkässä seuruussa tiputtaa kontaktia ja irrota sivusuunnassa johon mä en tiedä miten reagoida. Kouluttajat on mulle paukuttanu, että älä huomioi mitenkään, älä anna uutta seuraamis käskyä, älä anna pakotetta, nuo vaan vahvistaa sitä käytöstä. En sitten tiiä. Mä haluisin huomauttaa sille niistä, mutta höpöhöpö ja alusta uudestaan tuntuu vähän höhlältä jos koira on muuten tehnyt tosi hienoa seuruuta. Se siis kyllä korjaa kontaktin uudestaan ilman huomautteluakin, mutta tajuaako se, että se kontaktin tippuminen on väärin.

Käännökset oli muuten aika hyvät tänään :) Ja vitsit miten hienoa hidasta seuraamista se muuten tekee! Jos mä voisin kokeessa tehdä noin hidasta seuraamista normaalina seuraamisena niin se ois oikeesti melkeen sen kympin arvonen :D Seuraaminen kokonaisuudessaan on ehkä max 8 arvosta käännöksineen, mutta pienelle perfektionistille sisälläni (jota mä en tiennyt olevan olemassakaan) kasin seuraaminen ei riitä. Mä haluun kokoaikasen tiiviin kontaktin ja täydelliset käännökset! Niih! In your dreams...
Jäävät. Hienot! Maahanmeno on mennyt ihan älyttömästi eteenpäin, se on sairaan nopee ja reagoi käskysanaan sekunnissa eikä tarvi mitään apuja. Toisaalta en kyllä yhtään oo tyytyväinen siihen, miksi nämä on niin nopeat nykyään. Treenattiin maahanmenotekniikkaa niin, että peruutin itse ja ohjasin koiran kädellä maahan, mikä sujui siis hyvin. Kunnes joku onnistui huitasta käsimerkillään pientä pilkkuraukkaa naamalle, jonka jälkeen maahan mentiin kyllä nopeaa, mutta tyylillä "ethän lyö, tottelen kyllä". Ollaan paljon tehty noita maahanmenoja nyt ilman käsimerkkiä ja superhyperpalkalla ja kehuilla ja ollaan kyllä saatu ilmettä paremmaksi, mutta mua itteäni harmittaa ihan älyttömästi. Se ei selkeesti tee jäävää maahanmenoa sen takia kun se on kivaa, vaan sen takia, että sillä kaivelee vieläkin mielessä se mun huitaisu. Ei sitä välttämättä muut huomaa, mutta itse tiedän, että tän kans saa tehdä vielä töitä. Se myös paineistuu nykyään jos mä houkuttelen sitä namilla ite peruuttaen. Seuraa kyllä, mutta ottaa selkeesti etäisyyttä. Tätäkin oon tehnyt ihan vaan kehumalla ja palkkaamalla kädestä tai heittelemällä nameja koiran eteen. Miten niin mulla on välillä hiukan pehmeä ja herkkis koira? Liikkeestä maahan on siis oikeestaan nyt kympin arvonen suoritus, mutta mä oisin halunnu sen tähän pisteeseen jollain muulla tapaa.

Seisominenkin on muuten ihan kiva, tosin tahtoo ennakoida seisomisesta perusasentoon, mihin saatiin vinkkejä lopettaa koko liike aina seisomiseen. Ja pitäis saada iteltä se hienoinen hidastaminen (eli vartaloapu) käskyn antaessa pois.
Luoksetulo. Tää tehtiin myös kahteen kertaan treenien aikana. Hienot luoksetulot, ei hyppinyt kohti vaan tuli siististi perusasentoon. Tää on hyvin varma liike.

Semmottii. Mun ois ehkä syytä uskaltautua tekeen noita paikallaoloja muutenkin, että siihen saatais sitä rutiinia ja varmuutta. Ja sitä estettä pitäis myös kyllä tehdä. Hyvällä mallilla kuitenkin kaikki liikkeet sinänsä :)

05 marraskuuta 2013

Baby steps

Koska mua ei huvittanu mennä kastumaan tokotreeneihin tänään niin hurautettiin hallille tekemään pientä treeniä. Harjoiteltiin siis sitä kontaktin pitämistä liikkeelle lähdössä ja vähän käännöksiä. Videoltaki varmaan näkee, että käännökset on hyvin lapsen kengissä vielä. Sen lisäks tehtiin keppejä, mutta niitä en jaksanut alkaa videoida (videointi on muuten aika paljon helpompaa kun kamerassa on täysi akku ja muistikorttikin on tyhjä). Teki keppejä ohjureilla hyvin, jätettiin muutaman toiston jälkeen hautumaan.
Onneks mun kädet ei oo yhtään jäykät :D Ja pitäis olla seinällä joku peili nii ei tarttis koiraa koko ajan tuijotella. Videolta katsottuna osa mun huomautuksista tuntu vähän turhilta, mutta ehkä videolla ei näy kaikki. Ja pari pätkää näytti siltä, että ois ollu ehkä syytä huomauttaa. Koiralle reilumpaa kun pitää kriteerit aina samana! Osa perusasennoista näyttää videolta jotenkin vinoilta, mutta en sitten tiedä hämääkö kuvakulma. Aika paljon sai nyt korjata perusasentoaan eli syytä ois palkkailla niitä oikeita suoria perusasentoja. Mutta hienoja pätkiä oli seassa :)

03 marraskuuta 2013

Jatpailut 3.11

Päivityksiä päivitysten perään, mutta kun mä tumpelo unohan kaikki jos en kirjoita heti ylös :D Tänään käytiin toisissa mölliagilityssä ikinä eli oman seuran järjestämissä Jatpailuissa. Valitettavasti videomateriaalia ei nyt ole. Kuvasta kiitos kuuluu Salla Kuikalle :)

Jali liitää!


Rata oli jotakuinkin tämän näköinen. En ihan varma oo kaikista hyppyjen kulmista ja paikoista ja etäisyyksistä, mutta suurinpiirtein näin.
Mä kauhistuin kun radan ekaa kertaa näin, että apua. Tämäkö suoraviivainen möllirata?! Mä olin ihan varma, että meiän matka tyssää jo kolmosesteelle. Mutta kun seurasi sivusta minit ja medit ja pääsi itse tutustumaan rataan niin totesin, että kyllähän tää itseasiassa onkin aika suoraviivanen.

Ensimmäinen rata. Jali oli hyvällä fiiliksellä heti kun halliin päästiin ja jäi lähtöön rennosti. Otin tosin varman päälle ja jätin maate. 2-3 välin ohjasin oikealla kädellä koiran kolmoselle kropalla kääntäen. Jos en väärin muista niin tais tulla kolmosen ohi tai jotain, mutta kielto siitä tais joka tapauksessa tulla. Hyppy uusiks ja paukautti putken väärään päähän->HYL (mikä säännöissä tarkoitti 10 virhepistettä). A:lle teki ihan superhienon ja nopean alastulon ja pysäytyksen, josta mun oli ihan pakko palkata vaikka se tiesikin taas 5vp lisää. Mutta kun se oli niin hieno! Katoin enste, että tulee varmasti läpi kun tuli niin vauhdilla, mutta mitä vielä.

Irtos muurille ja putkeen hyvin ja mulla meinas tulla kiire ohjata tuo 9 hyppy. Tuo 9-12 väli oli kyllä aikamoista kilpajuoksua koiran kans, Jali oli tänään supernopea ja onneks irtos ja haki esteitä tosi hyvin. 12 hypyllä tulin jo sen verran koiran takana, että ohjaus meni puhtaasti tuurilla ja huutelin Jalille vaan hyppykäskyä. Taisi bongata esteen takana olevan ratatyöntekijän ja veti esteen ohi mistä 5vp. Loppurata puhtaasti. Päädyin tekemään persjätön 13 putken jälkeen ja ohjaamaan koiran vasemmalta puolelta lopun, koska olin varma, etten kerkeä tekemään persjättöä 15 putken jälkeen niinkuin moni teki. Enkä ois millään kerennytkään kun olin taas myöhässä tuonne 16 hypylle, mutta ihmeen kautta se sen haki (ei ollut muuten ehkä ihan noin suora linja putkesta tuonne 16 hypylle) ja loppukin meni hyvin. Kerättiin siis yhteensä 25 virhepistettä. Ihanneaika oli 52 sekuntia ja me vedettiin aikaan 45,15s.

Uusinta. Ajattelin tällä kertaa ottaa tuon putkeen viennin varman päälle ja vaihdoin ohjauspuolta valssilla tuossa kolmoshypyllä. Hyvin sujui. A:lla taas superhieno stoppi, mutta jätin palkkaamatta ja jatkettiin eteenpäin. 13 putkelle päästiin muistaakseni puhtaasti, mutta ohjasin huonosti 14 hypyn (joka ei sekään ollut kyllä ihan noin suorassa linjassa putkelta) kun kiirehdin liikaa kun ajattelin olla tällä kertaa ajoissa ja veti hypyn ohi suoraan putkeen-> 5vp ja HYL. Tää meni ihan puhtaasti kyllä mun piikkiin. Otettiin 14 hyppy uudestaan ja siitä putkeen ja loppurata hienosti. Jostain muualta saatiin vielä yks 5vp, mutta en kuollaksenikaan muista, että mistä se tuli. Muistelisin huudelleeni sen jostain putken suulta pois ennenko kerkeää mennä, joten oisko se sittenki ohittanu ton 12 hypyn? Virhepisteitä tältä radalta 20 ja aika 31,88s! Oltiin tällä tuloksella muuten näköjään neljänsiä :)
Jali tuntu radalla ihan supernopealta ja mä sain ihan tosissani juosta.Vielä kun etäisyydet oli tosiaan kisaetäisyyksiä. Vaikkei tuloksilla juhlittu, niin oon ihan mielettömän tyytyväinen meidän ratoihin! Mua ei jännittäny eikä ollu semmonen häsläolo kentällä. Vaikka tosiaan olinkin osin myöhässä niin maltoin silti huudella estekäskyjä ja yrittää ohjata ja muistin vielä kehuakin koiraa :) Ja meno tuntu muutenkin sujuvalta eikä koira kääntyilly ja pysähelly turhaan katsomaan multa ohjeita vaan oli fokus eteenpäin. Jali kuuntelikin ohjausta ihan superhyvin. Vitsit mua harmittaa kun näiltä radoilta ei oo videota. Kunhan mä muistaisin koko ajan ohjata vaan tarkasti niin kyllä me niitä puhtaita ratoja aletaan tehdä :)

Oi, oispa jossain taas epikset...