Tavoitteena täysi kymppi?

Tokotreeneistä terve!

(Kuvat viime viikonlopulta kun oltiin isää onnittelemassa. Ihan kivat lenkkimaisemat meillä eikö :) )

Paikallaolo. Dopperikaveri jälleen vieressä. Vähän piti vilkuilla, mutta ihan ok muuten. Palkkasin usein ja jäin hihnan päähän ja pyysin koiraa pitämään katsekontaktia. Ei reagoinut (vilkaisua lukuunottamatta) kun vieressä koira nousi istumaan. Tää otettiin uusiks vielä ihan lopussa ja uskaltauduin irti hihnasta ja vähän kauemmas. On se kumma kun mä pystyn jättää koiran luoksetulossa ihan surutta istumaan paikoilleen muista välittämättä, mutta paikallaolo on jotenkin mulle peikko. Ehkä siinä on se, kun muutkin on suorittamassa paikallaoloa niin ei halua muiden suorituksia pilata, mutta jos koira luoksetulossa lähtee niin se ei samallalailla "haittaa".

Etsi kuvasta dalmatialainen
(tehtävä olisi toki helpompi jos blogger ei tekisi kuvasta yhtä pullamössöä)

Seuraaminen. Lähdöt hyviä! Tai ainakin huomattavaa parannusta entiseen. Meinaa pitkässä seuruussa tiputtaa kontaktia ja irrota sivusuunnassa johon mä en tiedä miten reagoida. Kouluttajat on mulle paukuttanu, että älä huomioi mitenkään, älä anna uutta seuraamis käskyä, älä anna pakotetta, nuo vaan vahvistaa sitä käytöstä. En sitten tiiä. Mä haluisin huomauttaa sille niistä, mutta höpöhöpö ja alusta uudestaan tuntuu vähän höhlältä jos koira on muuten tehnyt tosi hienoa seuruuta. Se siis kyllä korjaa kontaktin uudestaan ilman huomautteluakin, mutta tajuaako se, että se kontaktin tippuminen on väärin.

Käännökset oli muuten aika hyvät tänään :) Ja vitsit miten hienoa hidasta seuraamista se muuten tekee! Jos mä voisin kokeessa tehdä noin hidasta seuraamista normaalina seuraamisena niin se ois oikeesti melkeen sen kympin arvonen :D Seuraaminen kokonaisuudessaan on ehkä max 8 arvosta käännöksineen, mutta pienelle perfektionistille sisälläni (jota mä en tiennyt olevan olemassakaan) kasin seuraaminen ei riitä. Mä haluun kokoaikasen tiiviin kontaktin ja täydelliset käännökset! Niih! In your dreams...

Jäävät. Hienot! Maahanmeno on mennyt ihan älyttömästi eteenpäin, se on sairaan nopee ja reagoi käskysanaan sekunnissa eikä tarvi mitään apuja. Toisaalta en kyllä yhtään oo tyytyväinen siihen, miksi nämä on niin nopeat nykyään. Treenattiin maahanmenotekniikkaa niin, että peruutin itse ja ohjasin koiran kädellä maahan, mikä sujui siis hyvin. Kunnes joku onnistui huitasta käsimerkillään pientä pilkkuraukkaa naamalle, jonka jälkeen maahan mentiin kyllä nopeaa, mutta tyylillä "ethän lyö, tottelen kyllä". Ollaan paljon tehty noita maahanmenoja nyt ilman käsimerkkiä ja superhyperpalkalla ja kehuilla ja ollaan kyllä saatu ilmettä paremmaksi, mutta mua itteäni harmittaa ihan älyttömästi. Se ei selkeesti tee jäävää maahanmenoa sen takia kun se on kivaa, vaan sen takia, että sillä kaivelee vieläkin mielessä se mun huitaisu. Ei sitä välttämättä muut huomaa, mutta itse tiedän, että tän kans saa tehdä vielä töitä. Se myös paineistuu nykyään jos mä houkuttelen sitä namilla ite peruuttaen. Seuraa kyllä, mutta ottaa selkeesti etäisyyttä. Tätäkin oon tehnyt ihan vaan kehumalla ja palkkaamalla kädestä tai heittelemällä nameja koiran eteen. Miten niin mulla on välillä hiukan pehmeä ja herkkis koira? Liikkeestä maahan on siis oikeestaan nyt kympin arvonen suoritus, mutta mä oisin halunnu sen tähän pisteeseen jollain muulla tapaa.

Seisominenkin on muuten ihan kiva, tosin tahtoo ennakoida seisomisesta perusasentoon, mihin saatiin vinkkejä lopettaa koko liike aina seisomiseen. Ja pitäis saada iteltä se hienoinen hidastaminen (eli vartaloapu) käskyn antaessa pois.
Luoksetulo. Tää tehtiin myös kahteen kertaan treenien aikana. Hienot luoksetulot, ei hyppinyt kohti vaan tuli siististi perusasentoon. Tää on hyvin varma liike.

Semmottii. Mun ois ehkä syytä uskaltautua tekeen noita paikallaoloja muutenkin, että siihen saatais sitä rutiinia ja varmuutta. Ja sitä estettä pitäis myös kyllä tehdä. Hyvällä mallilla kuitenkin kaikki liikkeet sinänsä :)