18 kesäkuuta 2015

Vanhoi kuvii ja uusii jumii

Julkaisemattomia kuvia pikku-Alman vierailureissulta. Kummasti se lenkkeilykin alkoi kahden koiran kanssa lopulta sujua ja ohituksistakin selvittiin kun Almurin kanssa ennakoi ja Jalikin tuumasi, että ihan turhaahan tuo yksi tuossa räksyttää. Tappijalka jaksoi ihan hyvin kulkea meidän lenkit vapaana mukana, mitä nyt välillä piti pitää pieniä huilitaukoja. 

Kuten yleensäkin, kuvat saa klikkailtua suuremmaksi.


 
Two happy fellas
Jali kävi Erikalla hieronnassa eilen kun olin jo pidemmän aikaa katsonut erinnäisiä vihjeitä, että jossain on takana jumia ja nyt kun kokeesta päästiin eroon niin oli sopiva hetki varailla aikaa. Olisi pitänyt varata jo aikaisemmin, muttakun tässä on ollut kaikennäköistä muutakin ajateltavaa. Ihan juntturassa se takaa olikin. Tiedä sitten mikä sen oli jumiin vetänyt kun Erika tuumasi, että täytyy olla taustalla jotain muutakin kuin pelkkää tokon hinkkaamista. Ei kyllä tullut mieleen mitään tapaturmaa mistä voisi johtua, mutta eihän sitä tiedä.

Lähti kuulema hiljalleen aukeamaan, mutta sovittiin parin viikon päähän uusi aika ja pidetään nyt taukoa tokoilusta. Ensi viikolla kutsuukin jo työt muualle eli taukoa oltaisiin pidetty joka tapauksessa. Jali oli oikein pätevä potilas, puhelinkin siinä hierojalle että ei olisi nuorempana tällainen "vieras ihminen kumartuneena lähes kokonaan koiran päälle" onnistunut yhtä helposti. Jali on kyllä muuttunut näin vanhemmiten paljon reippaammaksi ja luottavaisemmaksi.

14 kesäkuuta 2015

Ajatuksia kisoihin valmistautumisesta

Kaikki postauksen kuvat: Elli Kinnunen.

Ennen kisoja tuli mietittyä valmistautumista kisoihin ja näin jälkikäteen sitä, miksen kisoissa jostain syystä omaa suoritusta niin jännittänytkään vaikka olenkin krooninen jännittäjä. Kirjoittelen ylös satunnaisia ajatuksia yrittäen jäsennellä omia ajatuksia kisoihin valmistautumisesta. Ihan vain meidän näkökulmasta. Taustalla siis koira, jonka ongelma ei niinkään ole ylivireisyys vaan paineistuminen ja jännittävä ohjaaja.

Kuinka siis valmistautua kisoihin? Miten treenaan, mitä teen kisapäivänä, kuinka käyttäydyn liikkeiden välissä? Monet tekevät ennen kisoja "kenraaliharjoitukset". Mahdollisesti vedetään jopa koko ALO-luokka palkattomasti läpi. Onko tarkoituksena nähdä miten koira kokeessa käyttäytyisi? Panikoida kun joku liike ei kenraaleissa onnistukaan? Saada varmuutta onnistumisista?
Ilme :D Katsokaa mieluummin koiraa, se liitää <3
En tehnyt ennen koetta kertaakaan koko ALO-luokkaa palkattomasti läpi ja muutenkin erittäin vähän palkattomia treenejä. Tämän koiran kanssa uskoin, että jos se tekee kolme liikettä palkattomasti putkeen niin se tekee myös kuusi. Siinä vaiheessa kun suunnataan kisoihin, pitäisi minun mielestäni olla kutakuinkin varma siitä, että koira osaa liikkeet. Siksi tuntuu hölmöltä vetää "kenraalina" niitä samoja liikkeitä joita ollaan treenattu ja treenattu ja jotka pitäisi olla jo hallussa. Tai jos ei ole niin se viime hetken paniikkitreeni tuskin tilannetta pelastaa. Sama on oikeastaan koskenut meidän muitakin käytyjä kokeita. 

Niinkuin kirjoitin, me treenattiin ennen koetta lähinnä paikkista ja luoksepäästävyyttä, sillä ne oli ne liikkeet, jotka meillä ei vielä ollut täysin hallussa ja joita halusin vahvistaa. Treenattiin muutenkin mahdollisimman paljon häiriössä, poistuttiin mukavuusalueelta. Sen lisäksi treenattiin mahdollisesti jännittävää ohjaajaa. Ai mitenkä? No sanomattakin selvää, että se kun treenattiin muiden koirien kanssa samalla kentällä niin, että omani oli irti sai aikaan oikeasti jännittyneen ohjaajan. Mutta tehtiin me muutakin.

Tein paljon perusasentoon hakeutumis/aktiivisuustreeniä eli seisoin kentällä passiivisena ja kun koira tulee itse käskyttämättä perusasentoon aktivoiduin ja palkkasin. Jäykistyin taas, odotin koiran reaktiota, palkkasin. Tai vaihtoehtosesti tein "siirtymän" eli edelleen passiivisena siirryin paikasta A paikkaan B ja jos koira seurasi aktiivisena mukana palkkasin. Jäykistelin tarkoituksellisesti ja yritin vaikuttaa jännittyneeltä, mikä tarkoitti sitä, että jännitin lihaksiani, hengitin raskaammin ja tiheämmin, kävelin jäykästi, vilkuilin seisoessani "hätääntyneenä" ympärilleni. Tehtiin myös välillä kokonaisia liikkeitä niin, että käyttäydyin jotenkin hassusti, käskytin kummallisesti. Mitä nyt vaan keksin, että voisin jännittyneenä tehdä. Tehtiin liikkeiden väliä samalla kaavalla, palkkasin liikkeen jälkeen ("palkattomasti" tai palkalla, enimmäkseen sosiaalisella palkkauksella), passivoiduin, odotin koiraa perusasentoon, lähdin seuraavaan liikkeeseen siltä paikalta tai tein siirtymän. Treenattiin ehkä siinä samalla huomaamatta patoamistakin?
Jali vastasi näihin treeneihin hyvin. Ehkä senkin takia, että näitä olen treenannut ennenkin eli Jalille passiivinen ohjaaja on tuttu juttu ja sille alusta asti jäykkänä seisova ohjaaja on ollut merkkinä perusasentoon hakeutumisesta. Tykkään itse, että koira hakeutuu liikkeiden välissä itse aktiivisesti perusasentoon ja näin se taisi kokeessakin (muistaakseni) tehdä puluntuijotusjumitusta lukuunottamatta. Uskon, että myös näiden treenien ansiosta olin itsekin kokeessa rennompi. Oltiinhan me harjoiteltu jo "jännittävää ohjaajaa" ja tiesin, että koira säilyttäisi toimintakykynsä myös näissä tilanteissa (tai ainakin on yritetty ehdollistaa koiraa siihen jännittävään ohjaajaan), joten ehkä minulla ei ollutkaan tarvetta jännittää? Ehkä me treenattiinkin lähinnä ohjaajaa, ei niinkään koiraa varten. 

Entä kisapäivänä. Rutiinit! Annatko koiralle treenipäivänä aamulla ruuan? Käytätkö koiran normaalisti lenkillä? Annatko koiralle huomiota vai pidätkö vähemmällä huomiolla? Toimiiko koira treeneissä? Miten virittelet koiran treeneihin? Toimiiko koira parhaiten pienen "lämmittelyn" jälkeen vai suoraan autosta otettaessa? Tee samoin kokeessa.

Meille sattui hyvä tuuri ja koepaikka muistutti jokseenkin meidän normaalia treenipaikkaa. Hiekkakenttä, auton pystyi jättää lähelle kenttää, ympärillä metsää jossa koiraa pystyi pitää myös vapaana. Kisapaikalla tehtiin meidän normaalit treenirutiinit eli koira autosta (tätä ennen toki koira oli ollut autossa sen aikaa kun kävin ostamassa kisakirjan ja ilmottauduin), lämppälenkki maastoon, jossa koira huiteli osan aikaa irti minusta välittämättä. Muutamia perusluoksetuloja mutta muuten koira sai huidella ihan oman mielensä mukaan ja olla huomiotta, kunnes jossain vaiheessa alkaa itse pyörimään ympärillä, että moi mä oon tässä mitä tehtäis? Kisapaikalle takaisin, koira hetkeksi autoon, hetki ennen omaa suoritusta pois autosta, muutamat perusasennot/liikkeet josta palkkailua pallolla ja kehään. Ennen paikkamakuuseen siirtymistä rapsuttelin ja juttelin koiralle, mutta annoin sen olla aika vapaasti, ei me vielä oltu töissä. Kehässä niinkuin treeneissä, ei tehdä siitä numeroa. Viimeisen liikkeen jälkeen perus "elämä on ihanaa"-maassa pyörimiset ja rapsutteluhöpsöttelyt ja juostaan autolle hakemaan pallo ja riehutaan jäähkälenkille metsään.

Meidän huonoiten menneissä rallykisoissa Kannuksessa me odoteltiin koiran kanssa omaa vuoroa sisällä hallissa kauan. Kun sen piti tottua uuteen halliin. Yritin siinä "viritellä" koiraa tekemällä erilaisia temppuja ja liikkeitä, hillua ja pitää kivaa. Tilanne oli outo, koira oli lähdössä äärimmäisen poissaoleva eikä ollenkaan "virittelystä" huolimatta mukana ja minä jatkoin koiran "innostamista". Oltaisiinko me aloitettu normaaleja treenejä tällä tavalla? Seinäjoen kisoissa, edelleen oudossa hallissa, käytiin koiran kanssa kyllä tutustumassa halliin pikaisesti ennen omaa vuoroa, jonka jälkeen vein sen autoon ja hain autosta lähes suoraan kentälle. Tarviiko sanoa, että koira oli ihan eri näköinen?

Olen joskus ajatellut, että koiran virittely kisoihin on jotain rakettitiedettä. Että sen pitäisi olla jotain erikoista? Koiran pitäisi käyttäytyä kisoissa ennen vuoroaan täydellisesti tai muuten mistään ei tule mitään. Sen täytyisi olla täydellisessä vireessä ennen vuoroaan. Mukana täytyy olla erikoisherkkuja ja koiraa täytyy riehuttaa ennen kehää enemmän kuin yleensä, jotta sen saisi oikeaan vireeseen. Koska muutenhan sitä ei ole "viritelty". Mutta miksi siitä kisasuorituksesta pitäisi tehdä koiralle jotain numeroa? Kuinka ne kisat oikeasti eroaa treeneistä ellei sitä eroa ohjaaja tee koiralle?

Miten minua onkin alkanut ärsyttämään termi "koiran virittely". Sitä on niin helppo käyttää tekosyynä. Kun virittelin koiran huonosti. Vaikka tosiasiassa kyse voikin olla vaikka niinkin mitättömästä ja pienestä seikasta, ettei koira yksinkertaisesti vaan osaa. Been there, done that.
Jos koira saa vetää hihnassa treeneissä kentälle mennessä niin kisat ei ole oikea paikka alkaa nipottamaan asiasta. Jos koira saa treeneissä haistella satunnaisesti maata niin kisat ei ole oikea paikka alkaa nipottamaan asiasta. Jos koira saa treeneissä haukkua/vinkua/riehua vuoroaan odotellessa niin kisat ei ole oikea paikka nipottaa asiasta. Jos koira treeneissä tekee joka toinen kerta sen maahanmenon tilalle seisomisen ja tekee niin kisoissakin niin kisat ei ole oikea paikka nipottaa asiasta tai osoittaa koiralle pettymystään. Get it? Koiralta ei voi vaatia kisoissa enempää kuin mitä siltä on vaadittu treeneissä.

Jos tiedät, että koira toimii erilaisissa tilanteissa treeneissä (muuallakin kuin täysin häiriöttömässä tutussa ympäristössä) niin ero kisoihin ei ole (uskokaa tai älkää) niin suuri kuin sitä helposti itse ajattelee. Jos rutiinit on aina samat sekä kisoissa että treeneissä, on sekä ohjaajan, että koiran helpompi suhtautua kisaamiseen ilman turhaa jännittämistä kun kyse on vain yhdestä treenitilanteesta lisää. Tai näin ainakin meidän tapauksessa.

Ei tarkoita sitä, että treenata pitäisi täsmälleen saman kaavan mukaan, joka ikinen kerta, vaan niitä rutiineja voi olla eri tilanteisiin. Ja ehkä nimenomaan aloitusrutiineja. Joutuuko koira odotella suoritustaan kauemman aikaa autossa/häkissä/kentän laidalla? Muiden koirien lähettyvillä? Mitä teet jos et pääsekään kentälle vaikka olit jo koiran "viritellyt" valmiiksi? Entä jos joudutkin paikkiksesta suoraan ensimmäisenä kehään? Jos rallyssa joudutkin odotella lähtökyltillä tuomarin lupaa odotettua kauemmin? Tai agilityssä sinua edeltävä koira onkin saanut edellisellä radalla luokkanousun ja joudutkin hakemaan äkkiä oman koirasi suorittamaan? Tärkeintä on, että tiedän mitä teen, mitä tapahtuu, miten koira yleensä käyttäytyy. Olen (tai yritän olla) itsevarma, "tilanteen herra". Tilanne ei ole koiralle mitenkään uusi ja erikoinen eikä ole mitään syytä paineistua omituisesta ohjaajasta tai tilanteesta. 

Se koira ei tosiaan tiedä, että nyt ollaan hakemassa sitä viimeistä ykköstulosta. Ohjaaja tietää. Koira ei tiedä, että nyt se palkka ei voikaan lentää yhtäkkiä ohjaajan taskusta kesken suorituksen. Ohjaaja tietää. Se, mitä koira osaa tehdä, on poimia erilaisia vinkkejä ympäristöstään.

Monet puhuvat siitä, että koira erottaa kisatilanteen treenitilanteista ja toimii siksi kisoissa erilailla. Miksi? Mistä se johtuu? Jännittyneestä ohjaajasta? Palkattomuudesta? Erilaisista rutiineista? Huonosta virittelystä? Onko kaikelle koiran käyttäytymiselle aina olemassa syy? Voiko koirillakin vain joskus olla "huono päivä"?

11 kesäkuuta 2015

Ensimmäinen virallinen: Tokokisat!

Kuinka fiiliksissä voi pieni ihminen olla?

Käytiin Pieksämäellä tänään meidän ensimmäisissä virallisissa toko kisoissa ja tällaisen pisterivin kanssa tultiin sieltä takaisin:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 
Luoksetulo 9,5 
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 
Estehyppy 0 
Kokonaisvaikutus 9
Tuomarina Anne Nokelainen. Eli yhteensä 165,5 pistettä ja ALO1 sijoituksella 3/11!! 
Videota ei valitettavasti ole kun en halunnut paineistaa itseäni videoinnilla. Ja muutenkin jätin mainostamatta koko koetta. Pidempää sepustusta siis ihan kirjallisena.

Luoksepäästävyys 10 ja paikkamakuu 10: Näitä on treenattu. Ja treenattu. Ja treenattu. Ja näköjään se treeni kannatti! Jali oli ihan mieletön! Oltiin ensimmäisessä paikkamakuuryhmässä kuudesta koirasta viidensiä. Jali piti ihan mieletöntä kontaktia siinä omaa luoksepäästävyysvuoroa odotellessa ja tuomarin tullessa viileästi heilutti häntäänsä muttei meinannutkaan nousta. Minun pieni pidättyväinen arkajalkani oli ihan superlunki ja itsevarma. Tuomari tuli iiiiihan viereen, silitteli ja höpötteli aika kauan. Lopulta poistui höpötellen Jalille "sää vaan mietit että mitä tuo tuossa vielä höpöttää, lähtis jo pois". Ja niinhän se olikin, pääasiassa piti minuun vain kontaktia ja tuumasi, että eiköhän tää jo riitä. Paikkamakuussa oli myös ihan lunkisti, vilkuili kyllä muttei ollut levoton ja luotto koiraan pysyi! Meillä oli tosi hyvä makuuryhmä, kaikki makasivat ihan rauhassa, kukaan ei noussut/vinkunut/haukkunut. Levottomampaa porukkaa oli AVO-luokassa mitä vilkuilin ennen meidän luokkaa...

Olisitte nähnyt miten hymyilin näitten jälkeen. Eipä se kehätarkastuksessakaan tuomarista välittänyt kun piti vain päästä muiden perässä kehään :)
Kuva Elli Kinnunen. Ei ole kokeesta mutta käynee kuvitukseksi :)
Seuraaminen kytkettynä 9 ja taluttimetta 9: "Kyllä se seurata osaa, suorilla osuuksilla varsinkin kivaa. Täyskäännöksissä oli vähän häikkää." Jali oli hieman hajamielinen, mutta pääasiassa oikein kivasti. Ei sitä parasta seuraamista, muttei missään nimessä huonointakaan. Paikoitellen vähän minun makuun oli väljää. Ja mitä nyt täyskäännökset oli aika katastrofaalisia kun Jali ei ihan ollut hereillä, valui minun hidastaessa käännöksiin minun edelle mikä teki vasemman kautta kääntymisestä jokseenkin haastavaa ja taisi tehdä ainakin pari kertaa saksalaisen täyskäännöksen (?!) mikä vaan nauratti :D Ensimmäisen saksalaisen jälkeen hihnassa seuruussa mulla jäi hihna väärään käteen ja takaa kulkemaan ja käännöksen jälkeen kun tuli pysäytys huikkasi tuomari kesken seuruun "vaihda se hihna kulkemaan etukautta".

Tykkäsin tuomarista muutenkin ihan hirveästi, kehässä oli tosi rento meininki :)

Maahanmeno seuruun yhteydessä 9: "Voisi olla nopeampikin." Treeneissä se alkoi taas vaihteeksi tarjota maahanmenoon seisomista. Otettiin yksi onnistunut toisto ennen omaa vuoroa ja menin kehään syteen tai saveen ajatuksella. Käskytin, en varmistellut perään ja hiukanko jännitti kääntyä koiraa kohti. Mutta maassa se oli! Hidas sen maahanmeno on, mutta en ole siihen hirveästi nyt panostanut vaan lähinnä ollaan tehty erottelutreeniä.

Luoksetulo 9,5: "Tuli niin lähelle, että ohjaaja meinasi kaatua." Tää oli hauska :D Jali tuli superhyvällä draivilla ja kääntyi iiiihan kiinni kylkeen. Heiluin siinä tasapainoni kanssa ja toivoin että liikkuri pian vapauttaisi meidät. Mutta en kaatunut! :D Se ei siis varsinaisesti törmännyt vaan kääntyi vaan niin viereen että tasapaino järkkyi kun seisoin ihan jalat vierekkäin.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8: "Valui vähän perään." Niin taisi tehdä. En taaskaan varmistellut yhtään, mutta huomasin kyllä että otti vähän askeleita perään.

Estehyppy 0: "Taisit itse mokata!" Heh, niin tein. Hyppy oli korkea ("laita vaan lisää lautoja, onhan tuo yli 60cm") eikä me olla päästy treenaamaan kuin sellaista köykäistä kahden laudan estettä. Tulin lähetyksessä liian lähelle estettä. Lähti hyvin ensimmäisellä käskyllä, mutta sai ehkä pienen rimakauhun eikä hypännyt. Tai sitten oli pakko jäädä vähän haistelemaan uutta estettä, mikä on ollut meidän ongelma myöskin, mutta mielestäni tällä kertaa ei vain halunnut hypätä. Huikkasin kuulema spontaanisti "oho, Jali" ennenkuin hokasin käskyttää uudestaan hyppykäskyllä. Uudella käskyllä hyppäsi ja stoppasi hyvin, mutta tuomari tulkitsi että käskytin neljästi ja liike nollille. En ihan oikeasti huomannut noita mun hokemia mitä sitten tuomarin kanssa naureskeltiin. "Ensimmäiset kisat, se selittääkin"

Jali teki ihan hyvällä draivilla koko ajan, palkattomuuden kanssa ei mitään ongelmaa vaikka teinkin valinnan olla treenaamatta etukäteen hirveästi palkattomia suorituksia. Meidän treenit muutenkin on lähiaikoina ollut erillaista paikkamakuuta ja aktiivisuuden tarjoamista eikä niinkään tekniikkaa. Kerran liikkeiden välissä luuli että palkkaan pallolla ja sen jälkeen teki ihan "prrrrkeelee mä osaan, se palkka tänne" asenteella mikä oli huikeeta! Se teki esimerkiksi ihan sikanopeen istumaan nousuun maahanmenosta, mikä on ollut myös välillä vähän hidas ja vaatinut useamman käskyn.

Kerran jäi aika alussa tuijottamaan kauempana olevaa pulua (itsemurhapulu, jota yksi noutaja kävi suorituksensa aikana hätyyttämässä), mutta muuten oli koko ajan tekemässä mun kanssa ja vastasi hyvin kehuihin. En jännittänyt oikeastaan yhtään, varsinkin paikkamakuun jälkeen fiilis oli ihan huikee! Pieni askel ihmiskunnalle, mutta tämä yksi jännittäjä uskalsi kuin uskalsikin ylittää kisakynnyksen!

En seurannut kehässä ollenkaan pisteitä joten loppuun asti jännitin miten kävi. En oikeastaan välittänyt pisteistä muutenkaan kun tavoite oli saavutettu ja meillä oli kehässä ihan superkivaa. Kun tuomari palkintojen jaossa sanoi vain 5/11 saaneen ykköstuloksen ja että mukana on muutama nipin napin kakkostulos, alkoi hiukan kuitenkin jännittää vaikka olo ykköstuloksesta olikin aika varma. Ja niin tuli kuudes koira eikä meitä ole sanottu- viides koira- neljäs koira ja KOLMANNEKSI dalmatiankoira Jali! Me saatiin meidän ensimmäinen pysti, oli aika huikee olo :)


Mä nään sen kipinän
--
Mitä ikinä sun unelmat onkaan
et saavuta niitä unessa koskaan 
Ota ittees niskast kii
--
Tilanne haltuun 
Tilanne haltuun 
Älä päästä tilaisuuttas karkuun 
Tilanne haltuun 
Tilanne haltuun 
Siihen täytyy vaan tarttuu
--
Teet taas kaikkes sen eteen 
ja vaikka välillä se vaikeeks taas menee
--
Vaikeinta on itsensä voittaa 
Mut loppuun asti sitkeät koittaa
--
Sun pitää vaan viedä se maaliin 
Sä tiedät sen saaliin 
Ja saat vielä sen haaviin

Tuo kipale soi kun lähdettiin ajelemaan kotiin päin ja se osui ja upposi sen hetkisiin fiiliksiin ihan täysillä!
Se on se fiilis mitä etsit