24 huhtikuuta 2013

Haistan kesän!


Onks sun pakko kuvata?

Mä jotenki tykkään tästä kuvasta vaikkei se ihan täydellinen ookaan

Kuvan laatu on vähän eri :D
Samalla kivellä ollaan posetettu aikasemminkin 
Tullaan!

20 huhtikuuta 2013

Mustavalkoista

Oli ehkä kaikista paras ja opettavin päivä tänään! Oltiin Jalsun kans koko päivä Jattilassa IFR IPOn järjestämässä tottelevaisuusseminaarissa eli täällä. Vähän harmittaa, että ilmotin meiät vaan yhelle päivälle sillä ai vitsit mä sain oikeesti hirveesti ajattelemisen aihetta.

Meitä oli siis 10 hengen ryhmä, joissa tehtiin kaksi kierrosta koirakon haluamia juttuja. Ekalla kierroksella jokaisen koiran jälkeen puhuttiin vielä läpi yhdessä, että mitä tehtiin ja miksi tehtiin ja mikä oli ongelma ja kuinka sitä yritettiin ratkaista. Sen lisäks, että omista kerroista sai paljon irti niin myös toisten seuraamisesta sai hirveesti vinkkejä! Mut kirjottelen nyt muistiin itelleki, mitä mulle toitotettiin.

Ensinnäki kouluttajat (2kpl) oli ihan loistavia ja oikeesti kerto mulle mitä mä teen vääriin ja miten mun pitäis toimia. Koska niin, mähän se oon joka toimin väärin. Kouluttajat oli tosiaan rotikkaihmisiä ja harrastuksissa mm. suojelua ja muita pk-puolen juttuja eli vinkit ei ollu mitään "syötä sille enemmän makkaraa niin kyllä se siitä". Yritin siis näyttää Jalin perusasentoa ja seuraamista. Noh, tässähän huomattiin se meiän ongelma numero 1 kun Jali näytti parastaan ja haisteli maata eikä kiinnostanu yhtään mitä mä sille huutelin ja houkuttelin. Siitä kuulema huomas miten se näytti mulle keskaria kun mä sille jotain käskytin, esim kun lelulla hetsasin ja sen jälkeen käskytin niin Jali oli ihan tee sää vaan keskenäs. Elikkä jos mä käskytän jotain niin mun pitää vaatia sitä tottelemaan!!! Jos ei ensimmäisellä käskyllä tapahu mitään niin mun on annettava palautetta (hihnasta nyppäsyyn ei reagoi kun on siihen jo turtunu), ensin ihan äänellä (EI) ja jos ei vieläkään tehoa niin vahvemmalla pakotteella ("jyrätään" koiran päälle). Mut pitää ite säilyä itsevarmana eikä suuttua ja raivota eli siis ei oo mitään tarvetta huutaa vaan käskyt annetaan ihan normaalilla äänensävyllä. Siinä vaiheessa kun mä menetän malttini niin koira on tavallaan jo voittanu. Kun treenataan niin kaikenlainen haahuilu ja haistelu ei vaan oo hyväksyttävää eli käskyn alle jos ei tehä jotain ja väärästä toiminnasta muutenkin aina palaute. Ja pitää muistaa koiralle sanoa mitä sen pitää tehä. Eli ollaan reiluja ja vaaditaan vasta sitten kun koira tietää mitä pitää tehdä.

Toisekseen, jos mä joudun koiraa korjaamaan eli kun se ei tottele ekalla käskyllä niin palkkaa ei pidä antaa vaan riittää pelkkä kehu ja lopuksi vapautus. Puhuko ne nyt laumavietistä, että koiralle pitäis riittää myös se ohjaajan hyväksyntä ja superpalkan saa vasta kun oikeesti heti tottelee. Tää tulee oleen mulle vaikeeta käytännössä toteuttaa. Mä oon tehny nyt monesti niin, että mä houkuttelen sen ruualla tai lelulla tottelemaan ja annan siitä sitten palkan eli koira ei opi tekemään mulle vaan namille ja vaan sillon kun sattuu olemaan nälkä tai muuten vaan sattuu kiinnostaan. Höh kun kuulostaa loogiselta näin jälkikäteen ajateltuna.

Mulla on ollu jotenki semmonen ajatus, että koska koiraa ei kiinnosta niin mun pitää yrittää tehä siitä sille hauskaa eli leikittää ja kehua ja palkata ihan hirveästi ja houkutella sitä tekemään. Koska mä oon saanu sen kyllä tekemään ihan kivastiki tällä tavalla, mutta se tosiaan on vaatinu välillä hommaa. Jotenki mä aattelin, että jos mä sitä hirveenä käskytän niin sen vähäinenkin into lopahtaa ja vire laskee ja sit se ei tee senkään eestä. Ei ei ei. Kouluttajien mukaan tuolla on kyllä hyvin saalisviettiä (syttyy lelusta heti kun sen näkee) ja virettä tulee löytymään kyllä sitten kun korvat on paikallaan eli ettei siitä tarvi olla huolissaan. Ja kun se käskyt osaa niin sitä tottelemista voi ja pitääkin vaatia! Nyt se on oppinu siihen, ettei mun käskyjä vaan tarvi ottaa tosissaan. Toisin sanoen mun pitäis muuttaa mun ohjaustyyliä.

Meiän eka kierros meni vähän neuvoja kuunnellessa ja testaillessa, toiselle kierrokselle olin jo kerenny jotain sisäistääki ja se sujuki paremmin. Se kyllä testas ja ajautu passiiviseks, mutta loppujen lopuks sain sen kyllä totteleen. Kuulema tota passiivisuutta on tiedossa tulevaisuudessaki kun testaa eikä vielä usko, että hei mä oon tosissani ja mua pitää totella. Ettei piä säikähtää vaan jaksaa vaatia. Meiän ryhmässä oli toinenki joka puhu, että heillä on ollu ihan samaa ongelmaa ja se ongelmasta eroon pääseminen vei kyllä aikaa ja vaati työtä. Lopussa ne korvatki alko löytymään ja saatiin nopeeta reagointia ja hyviä suorituksia joista palkata. Ja se teki ihan yhtä innolla mitä parhaimmillaan, ei siis sillai häntä koipien välissä, että nyt se hakkaa mut jos mä en tee. Ja se teki töitä mun kans ja mulle. Yksinkertasesti siitä maailmasta pitäis siis tehä koiralle selkeesti musta valkosta eli kerrotaan mikä on kiellettyä (ja se on sitte sitä aina!) ja että istu käsky tarkottaa että se takamus läjähtää maahan nyt, eikä sillon kun herraa itteään sattuu kiinnostaan.

Jali ei kuulema oo mikään hirveän herkkä (eli kestää kyllä vähän kovempaaki palautetta multa) ja sen verran dominoiva, että kehtaa mulle näyttää keskaria. Vissiinki poika on vedättäny mua siis ihan 100-0. Palkan eteen pitää siis tästä edespäin tehä oikeesti töitä eikä mitään saa ilmaseks.

Unohtukohan jotain oleellista. Toivottavasti ei. Mutta pisti kyllä miettimään omaa ohjaamista ja sitä mitä mä oikeestaan tolta koiralta haluan ja vaadin. Mun mielestä meiän tilanne ei oo niin toivoton kun kouluttajat ehkä tän perusteella oletti kun kuulosti siltä, että heidän mielestään mä oon tyyliin täysin tassun alla. Mä kyllä vaadin sitä tottelemaan arjessa (herran jestas en mä nyt mikään kukkahattutäti "voi kun en mä voi sitä kieltää mistään kun se voi pahoittaa mielensä" toivottavasti oo), mutta jotenkin oon lepsuillu hallilla ja treenatessa justiin ton "no mutta kun sen into ja motivaatio?" takia. Tai mistäs mä sen tiiän, jos vaan kuvittelen? Tottakai sen mielestä se hallin maan haistelu on niin vaan kivempaa ku mamman totteleminen jos se ite saa valita. Mut sori Jalsu, tää aikoo nyt vähän ryhdistäytyä!

Tai ei, ei mitään pahoittelua vaan mä lupaan olla selkeämpi, reilumpi ja johdonmukasempi ohjaaja!


18 huhtikuuta 2013

Terveen paperit (ainakin melkein)!

Uraattikivetön poika! Ei näkyny mitään virtsarakossa tahi -näytteessä. Siirryttiin lääkityksessä ns. ylläpitoannokseen, mutta ell mukaan kannattaa kokeilla pysyiskö kivet pois pelkällä ruualla. Ettei tarvi koko elämää syöttää tuota lääkettä, josta sitten voi kuulema pitkällä käytöllä tulla jotain muita sivuvaikutuksia. Se on saanu nyt treenatessa tosiaan broilerisuikaleita, jotka se vissiin ainaki kestää, joten mä ehkä pikkasen toivoisin että sen kans vois siirtyä pikku hiljaa myös jonkin sortin raakaruokintaan. Katotaan katotaan.

Ja sittenpä se tassuhaava, jonka takia ei ihan terveen papereita saatu. Jalin tassussa "todetaan sisäpinnalla kovahko granulooma-tyyppinen muutos, joka usein muodostuu hitaasti paraneviin tai jatkuvasti ärsytystä saaviin ihovammoihin". Tähän sai antibioottikuurin, tassunsuojaus ja pesu käskyn ulkoilun jälkeen sekä kaulurin ettei nuole tassua yksinollessa. Pilkku sai siis elämänsä ensimmäisen kaulurin ja kulki se päässä koko ajan mun perässä että ota se pois, kiltti, ota se pois :D
Auttakaa nyt joku!
 Vooi raukkaa.

16 huhtikuuta 2013

Ravistettava ennen käyttöä

Mulla ei oo treeneistä mitään kerrottavaa. Sanotaanko, että ei oo suunta kuin ylöspäin. Erityisesti mä oon itteeni ihan sairaan tympääntyny... Ei kaiken tarttekaan olla helppoa, mutta mä en ymmärrä miks mä otan epäonnistumiset välillä niin itteeni ja turhaudun (itteeni ja koiraan) niin helposti ja sitte on koko lopputreeni pilalla. Tyhmä tyhmä tyhmä minä. Voisko joku asentaa sen mun päästä pudonneen ruuvin takas? Ei sillä ettei vikaa ois koirassaki, mutta kyllä se suurin ongelma on silti varmasti hihnan toisessa päässä.

Minussa on ongelma,
Jokin virhe ohjelmoinnissa.
Puutteita koodissa
Korvaan arvaamattomuudella.
Tuntuu, että tekijä unohti otsaan kirjoittaa:
Ravistettava ennen käyttöä.

Njuu, se siitä.
Varasin torstaiks eläinlääkärin tuolle yhelle, kontrolliultraillaan taas pitkästä aikaa. Sillä on kans takajalan varpaiden väliin ilmestyny ihme mohkurahaava joka tuppaa aina aukeamaan verille. Se on tosi vaikeessa paikkaa suojata mitenkään ja aukee ihan normi lenkilläki. Täytyy näyttää sitäkin samalla. Ja jotta kaikki kiva ei loppuis tähän niin tuon toinen korva meinaa taas aueta verille. Noi korvan pääthän ei oo koskaan palautunu täysin ennalleen vaan ne on jääny semmosiks karvattomiks ja kuiviks (joistain kuvista näkeeki kun tarkasti tiirailee). Mä syötin pääsiäistä ennen tolle 5kg pussin Hill´s u/d ruokaa kun sattu pieni väärinymmärrys ruokaa tilatessa. Muutaman päivän söi tuota pelkästään ja sen jälkeen sekottelin meiän Royal Caninin raksuihin ajatuksena, että voi se nyt tuon verran syyä. No näköjään ei. Liekö sattumaa, että nyt taas näitä korvaongelmia (ja tassu?) ilmaantu? Eipä kosketa tuohon ruokaan enää pitkällä tikullakaan!

Toivottavasti ees torstaina ultrassa saatais jotain kivoja uutisia.

11 huhtikuuta 2013

Kevään ekat mätsärit

Käytiinpä pyörähtämässä mätsäreissä. Eikä muuten oltu ainoita! Me oltiin viimesten joukossa numerolla 44, kaikenkaikkiaan tais olla 48 koirakkoa isoissa koirissa. Kisat pidettiin Killerillä hevosmaneesissa, ei ollu mitenkään hirveen iso tila. Vaikka koiria oli paljon, tuntui että kehät eteni ihan kivan sujuvasti. Oon joutunu odotella pidempäänkin mätsäreissä.

Menipä niinku odotin. Ei me oltu mitään kehäjuoksua harjoteltu ja kun viimeks ollaan ympyrää pyöritty viime kesänä mätsäreissä nii odotukset ei ollu korkeella. Pikku-Jalia jänskätti (yllättäin) kauhean tuomaritädin käpälöinti, mutta anto sentään jotenkin hampaat tarkistaa ja käpälöidä. Mä luulen että se on oikeesti ihan vaan siitä kiinni, ettei Jali moiseen oo tottunu eli pitäis vaan systemaattisesti totuttaa sitä vieraiden kopelointiin... Kehuja Jalsu sai tuomarilta lihaksista :)

Eipä se nätisti seissykään kun jänskätti niin meinas seistä kyyryssä takajalat kropan alla. Eikä käpälöinnin jälkeen tahtonu tosiaan se kehäkäyttäytyminenkään sujua. Oli oikeen nättiä hyppyloikkapomppupeitsilaukka kulkua. Ainoostaan yhen kolmion sivun taisin saada sen kulkeen nätisti :D

Tuomari kommentoi että meillä oli kova vastus (täydellisen elegantin sulavasti liitelevä afgaani...) ja että tommonen pomppiminen kuuluu vähän niinku ikäänki. Ai niin, ja se mainitsi myös jotain hyvästä yhteistyöstä (jos oikein kuulin) mikä pisti mut vähän nauramaan sisäisesti. Jos hyvää yhteistyötä on se, että koira pomppii yhteen suuntaan, mä yritän tehä kaikkeni saadakseni sen menemään yhteen suuntaan ja lopputulos on iloinen kaaos niin eikai siinä :D Sininen nauha siis käteen.

Sinisten kehässä tais pikkasen paremmin ravata ja seistä kun ei enää peloteltu aluks käpälöinnillä. Miten mä muistelisin, että edellisissä mätsäreissä on juoksutettu ensin niin Jalillaki on sujunu se ravaaminen paremmin. En muista. Noh, joka tapauksessa ei sijotuttu.

Jallis oli maneesissa ihan suht kivasti kuulolla ottaen huomioon ettei tilaa ollu hirveesti ja koiria oli paljon. Tehtiin pientä perusasentotreeniäkin odotellessa kun maneesiin saatiin lisää tilaa kun yks kehä purettiin ja teki aika superisti! Olipahan taas pilkulleki kunnon siedätystä koirajoukon muodossa.

Kuukausi suurinpiirtein aikaa Jämsään ja taitaa meillä "hieman" olla harjottelemista :D

09 huhtikuuta 2013

Hopeless in Jattila?

Starring

Jali Eiki Innosta

Henna H. Elikopteri

Ohjaaja Anna K. Ouluttaja
Apuohjaaja Saara N. Amitäti





Kohtaus 1 Otto 1 Keinu
"Tämä ei tuottanut minulle ongelmia", kommentoi Jali E. Innosta. "Varsinkin kun kohtaus tehtiin hidastettuna ilman äänitehosteita!", lisää Henna H. Elikopteri ja kehuu pääesittäjänsä 2on2off-taitoja loistaviksi. N. Amitätin mielestä otto sujui niin hyvin, että turha tehdä liikaa toistoja.

Kohtaus 2 Otto 1 Kepit
Kepeillä voimme erityisesti huomata kuinka päähenkilömme Jali hakee hyvin keppien alut. "Kepit olivat tällä kertaa ihmeellisen pitkät!", puuskahtaa Jali. "Kanssanäyttelijälläni oli vähän vaikeuksia pysyä oikeissa repliikeissä vaan hän alkoi improvisoida. Varsinkin jos innostin liikaa", huomauttaa Henna. Kaiken kaikkiaan molemmat ovat tyytyväisiä suoritukseen. "Hieman vaatii vielä harjoittelemista".

Kohtaus 3 Otto 1 Valssi
Etenemme pääkohtaukseen. Suunnitelman voitte nähdä alla olevasta kuvasta:
Ensin 1-2 koira ohjaajan vasemmalla puolella
, sitten 3-4 koira oikealla puolella

"Päähenkilöiden yhteistyö ei toiminut, vaan Jali Eiki Innosta suuntasi kaiken huomionsa minuun ja ympäristöön", kommentoi Anna K. Ouluttaja. "Siispä ohjasin heidät ulos tuulettumaan hetkeksi", hän jatkaa.

Kohtaus 3 Otto 2 Valssi
Uusintakohtaus. Toinen päähenkilöistä jatkoi aluksi yhä ammattitaidotonta käytöstään (suuret tähdet ovat aina vähän omituisia), mutta vakavoitui sitten työntekoon. Ongelmia tuottikin tällä kertaa H. Elikopteri, joka ei ollut yhtään tietoinen käsistään. "Pidä se toinen käsi paikoillaan äläkä pyöri minne sattuu!", huusi K. Ouluttaja ohjeita. Ongelmat jatkuivat kun vaihdettiin ohjauspuoli vasemmalle (3-4). "Älä juokse Jalin linjalle!", komensi Anna. Ongelmia tuotti erityisesti epäsuora linja seuraavalle suorituspaikalle, jonka takia H. Elikopterin piti antaa enemmän tilaa koiralle eikä juosta päin estettä.

"Liikaa ajateltavaa yhdellä kertaa", tuhahti Henna. "Minähän tein vain niin kuin minua ohjattiin", totesi Jali. Eiki. Innosta olikin olosuhteet huomioiden erittäin hyvin mukana ja jaksoi kanssanäyttelijänsä toilauluja. "Vähän otti päähän kun jouduttiin toistamaan kohtausta minusta riippumattomista syistä, mutta yritin parhaani", Jali lisää. "Jätettiin putki tekemättä 2-esteen jälkeen", huomauttaa loppuun vielä K. Ouluttaja.

Kohtaus 4 Otto 2 Kepit
Pääesittäjäpari halusi ottaa vielä uusinnan kepeillä. "Hieman puitteet ärsyttivät ja ne häiritsivät selkeästi välillä näyttelijäpariani", Henna huomauttaa. Hän tarkoittanee keppien ohjureiden satunnaista löysyyttä minkä takia ohjurit lörpsöttävät alhaalla ja välillä ovat selkeästi edessä. "Mutta kokonaisuudessaan olen erittäin tyytyväinen, varsinkin yhteistyömme alkoi sujua entistä paremmin eikä partnerini ottanut niin häiriötä muista".

Loppuun voimme huomata vielä näyttelijöiden keskittymistreeniä paikalloloharjoittelun muodossa. "Kyllä se tästä vielä", huoahtaa Henna helpottuneena. "Meidän molempien täytyy vain oppia olemaan välittämään häiriöstä ja parantaa yhteistyötä", hän summaa.

Pari ei odota suurta läpimurtoa. "Vaikka välillä tuntuu, että olemme molemmat aivan toivottomia", Henna toteaa ja jatkaa "niin silti toivon, että meillä olisi mahdollisuutta kehittyä". Jos emme törmää pariin Suurilla Kisakentillä niin ehkä voimme odottaa heitä Mölli Taisteluihin. Milloin tämä tapahtuu jää vielä hämärän peittoon.

06 huhtikuuta 2013

Haastetta pukkaa

Sanni heitti haasteen :)

1. Miten sinusta tuli koiraihminen?
Meillä on ollu aina kotikotona koiria. Ajokoiria ja mäyräkoiria. Jos on kasvanu koirien kans niin voiko olla olematta koiraihminen? Ensimmäinen "oma" koira oli seropi Piki, jonka piti olla koko perheen koira, mutta josta loppujen lopuksi tuli täysin mun koira. En mä osaa olla ilman koiraa.
2. Millä perusteella valitsit koirarotusi?
Kun Piki kuoli niin mä mietin vähän isompaa koiraa ja semmosta kaikkeen harrastamiseen sopivaa. En mä mitään ferraria halunnu vaan koiran, jonka kans voin opetella lisää koiraharrastamisesta. Rodun piti olla pääsääntösesti terve ja rakenteen liioittelematon, semmonen koiran näkönen koira. Mun silmä on tottunu luppakorviin niin mulle dallu on hyvinkin peruskoira. (Toisaalta mietin sillon myös esim welsh corgia mikä on ehkä aika kaukana "peruskoirasta" :D) Niin ja turkin piti olla helppohoitoinen eli mieluiten siis lyhyt. Mä muistan kun mä mietin rotua miten mä aina jostain syystä palasin dalmatialaiseen vaikka välillä hylkäsinki sen "liian vaikeena". Kai siinä rodussa sitte joku kolahti. 

Dallua tuli katottua "sillä silmällä" jo Pikin aikana, jos joskus Pikille kaverin hommais. Olin itseasiassa Marnellin kenneliinki törmänny etsintöjeni aikana kun etin lähellä olevia kenneleitä. Mä ehkä uskon hitusen myös kohtaloon, että just kun pitkästä aikaa selailin Apulaa, pisti silmään ilmoitus junnudalmiksesta joka etsii kotia kasvattajalla Jyväskylässä. Ja mulla sattu olemaan semmonen elämäntilanne, että koira sopis. Ja kun se koira sattu olemaan vielä sen näkönen mitä olin pienessä mielessäni kuvitellut. En siis ollu aktiivisesti ettiny koiraa, mutta minkäs teet kun on välillä vähän impulsiivinen tekeen päätöksiä...

Saattaa kuulostaa joidenki korvaan riskialttiilta kattoa koira Apulasta, ottaa samana päivänä yhteys kasvattajaan ja saada seuraavana päivänä koira kotiinsa :D Ja kun kyseessä ei ollu ees pieni pentu vaan melkeen puol vuotias junnu, viimesenä pentueessa jäljelle jääny. Ei sillon (ööö, vuos sitte...) tullu ihan hirveesti katottua sukutauluja ja yhdistelmää (mitä nyt sen verran että molemmat vaikutti terveiltä, mitä nyt isällä C-lonkat mutta muuten ok) kun en niistä oikeestaan mitään sillon tajunnu. En tarttenu näyttely- tai harrastustykkiä, jotenka mun vaatimukset ei ollu hirveen suuret. Ehkä se pari vuotta koirattomana teki tehtävänsä ja riitti kunhan sillä on neljä jalkaa ja kaks korvaa (olkoonki ettei se toisella kuule mitään).

Mutta ei, en oo katunu. Seuraavan koiran kans saatan miettiä asioita ehkä hitusen tarkemmin (ellei kohtalo puutu aikasemmin peliin...).




3. Leikitään, että ottaisit uuden koiran ja se ei saisi olla samanrotuinen kuin koirasi, minkä ottaisit?
Mä oon lähiaikoina löytäny itteni ettimästä tietoa mudeista... 
4. Miten hemmottelet koiraasi?
Apua, en varmaan mitenkään :P Tai no, saa se joskus tommosen kasvishammasharjapuruluun :D Ja pitkät vapaanaolo lenkit on sille tietyllä tapaa hemmottelua. Ja koirapuistoilu.


5.Ikimuistoisin hetki koirasi kanssa?
Hmm, vaikee. Jali on kuitenki vielä nii nuori ja ollu mulla vasta vuoden. Ehkä parhaiten on jääny mieleen ne kerrat kun Jali on vapaana, näkee toisen koiran ja tulee silti kutsuttaessa luo. Negatiivisessa mielessä ikimuistosin hetki oli varmaan se kun tolta löyty uraattikiteitä.

6. Mistä olet luopunut koirasi takia?
Emmä tiiä luopunu. Tottakai vapaa-aikaa täytyy miettiä vähän koiran ehdoilla ettei tuu liian pitkiä yksinoloja, mutta ei se mua haittaa. Rahan käyttöä on joutunu kans ehkä jonku verran miettiä, mutta mä en oo koskaan ollu hirvee tuhlaileen. Ihan turhaa miettiä mistä on joutunu mahdollisesti luopumaan kun koira antaa niin paljon. 

7. Paljonko käytät keskimäärin rahaa koiriisi kuukaudessa?
Jalsuukkerin ruokaan menee tällä hetkellä kuukaudessa melkein 100e. Siihen päälle sitte eläinlääkärikäynnit, lääkkeet, lelut... Parempi ku ei oikeesti aattele paljon sitä rahaa kuluu.

8. Mitkä ovat tavoitteesi koiriesi kanssa?
Lyhyellä tähtäimellä saada yhteistyötä paremmaks, löytää koiralle motivaatiota ja saada tekeminen paremmaks myös häiriössä. Pysyä terveenä!! Pidemmällä välillä agilityä ois kiva päästä myös joskus kisaamaan ja ehkä tokossa se TK1 ois ainaki kiva ja BH.

9. TOP 5 kauneimmat koirarodut (eikä tarvi olla sellaisia, joita välttämättä itse ottaisit)
Huijaan vähän ja ilmotan osan tällee ulkonäköryhmittäin kun en osannu valita :D Monissa roduissa on kivoja yksilöitä (esim suomenlapinkoirasta tää on kivan näkönen, mut taas tän tyyppiset ei iske ollenkaan), mutta yritin katella semmosia joista suurin osa koirista on mun silmään kivan näkösiä. Ei oo järjestyksessä ja joku kaunis rotu varmasti unohtu!

-Vinttikoirat: Erityisesti saluki, unkarinvinttikoira...
-"Susimaiset" rodut: siperianhuskysaarloos wolfhond, ceskoslocensky vlcak.. Tähän ulkonäköluokkaan kuuluu muuten myös jämtlanninpystykorva
10. Milloin koirasi on onnellisimmillaan?
Ehdottomasti sillon kun se saa juosta vapaana! Koirakaverin kanssa tai ilman.
11. Miten motivoit koiraasi?'
Ai että miten motivoin koiraani niin että se motivoituu? :D Nälkälakko ja broileri on ehkä tähän mennessä ollu toimivin yhdistelmä. Lelukin toimii välillä oikein kivasti. Ylipäätään ton motivoiminen on joskus vähän jos nyt tuulet ja taivaankappaleiden asento on kohdillaan...

(Kattelin vanhoja kuvia. Välillä harmittaa ettei Jalista oo pikkupentukuvia)

En tässä vaiheessa haasta ketään :)

02 huhtikuuta 2013

Pilkkuja, pilkkimistä ja puomikontakteja

Me palailtiin eilen takas arkeen ja Jyväskylään. Vaikka maalla oliki mukavaa nii ihan kiva silti tulla tännekin takasin.

Pilkku tosiaan sai paaaaljon uusia ihmiskontakteja kun äitillä oli viiskymppiset ja talo oli sukulaisia täynnä (oisko meitä ollu 18 henkeä). Jali oli oikeasti tosi nätisti! Toisaalta on kyllä älyttömän mukava, että tuo on enimmäkseen välinpitämätön vieraita kohtaan niin ei tartte koko ajan olla vahtimassa onko se taas vieraiden kimpussa. Pikillä kun oli tapana rynnätä nylkyttämään joidenkin vieraiden (varsinkin naisten) jalkoja, mikä oli kyllä varsin rasittavaa... Jali oli oikeesti kivan huomaamaton ja enimmäkseen nukku omalla paikallaan jos ei mitään muuta puuhaa ollu.






















Pilkku ei ollu tosiaan suurimmaksi osaksi millään vaikka vieraita talossa kulkikin. Ainoastaan jotkut miehet sai aikaan väistöliikkeen ja pienen haukkukonsertin. Semmosta vuh, mä en oo ihan varma tohinko tulla haisteleen, vuh mä en luota suhun. Rapsuteltavaks uskallettiin kunhan mä menin viereen osottamaan ettei tartte pelätä vaikka se ihminen onki vähän isokokosempi ja möree äänisempi. Mä mietin muuten että voisko Jalia silmälasitki jotenki häiritä kun näillä kummallakin haukuttavalla oli lasit? En tiiä. Ei se kenellekään rapsuteltavaks ängenny, mutta anto kuitenki silitellä. Ylpeä olen pilkusta!
Mitä tässä tapahtuu? :D (huomatkaa mun muodikas pilkkipukeutuminen...)
Kairaaminen oli aika jännää!



Postauksen kuvat on otettu meiän pilkkireissulta kun käytiin porukalla pilkkimässä. Ainoan saaliin sai iskä, mutta mikäs sitä jäällä istuskellessa kun aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta! Ja Jalilla oli kivaa :) 

Tänään meillä olikin sitten taas agitreenit. Alussa tehtiin taas keppejä (6) ohjureilla ja vitsit se tekee kyllä sairaan kivasti! Ei väliä miltä puolelta mä sen lähetän. Se on selkeesti hokannu mitä pitää tehä kun ei ees kertaakaan karannu namikupille vaan haki aina ne kepit vaikka vähän kauempaaki lähetin. Mun pitää oikeesti käyä tekemässä sen kans sitä pitkää sarjaa kun se tekee noin hyvin lyhyitä.

Keppien jälkeen hyppy-pituus-putki sarja. Ketjuttamalla viimisestä eli enste tehtiin pelkkä putki, sitten pituus, johon yhistettiin sitten putki jne. Teki oikeestaan tosi kivasti! Esteet oli toki helposti suorassa linjassa, mutta silti, irtos tosi hyvin aina seuraavalle esteelle ja meni lujaa! Ei toivoakaan että mä sen perässä pysyisin ku en tahtonu ees pelkkää putkea päästä yhtä aikaa sen kans palkalle :D 







Tehtiin edelleen lentäviä lähtöjä niin pysyy pilkun motivaatio paremmin. Mä en kyllä ymmärrä mikä siinä lähtöön jäämisessä mättää. Kävin tänään pikasesti aamulla hallilla ottamassa pelkkiä paikallaoloja yksittäisen esteen edessä ja se jäi ihan kivasti, mutta kun treeneissä sivussa tein samaa nii nousi melkeen aina ylös ja oli lähtemässä mukaan? Ottaako se sitte nii paljon häiriötä muista vai teenkö mä jotenki erilailla oikeissa treeneissä, en tiiä. Noh, täytyy käyä kyllä treenaamassa tuota paikallaoloaki hallilla nii josko se siitä vahvistuis.

Virallinen sangon kantaja (sangolla oli hurjan hauska leikkiä)
Tuon sarjan perään otettiin vielä yks toisto pussia. Jätettiin yhteen kertaan kun oli kuitenkin putkeen tehny tuon edellisenki sarjan. Ja sehän meni pussiin ilman mitään ongelmia! Vähän ehkä hitaasti kun huomas että pussin suu oliki kokonaan alhaalla, mutta pääasia ettei lähteny pakittamaan eikä kokonaan vauhti pysähtyny. Tais mennä ekaa kertaa näin ettei ensimmäisellä kerralla tarttenu pussin suuta raottaa.

...ja vartija
Ja viimeisenä otettiin vielä puomia. Tehtiin alussa puomin alulle pysähtymistä niin että Anna oli kontaktilla namittamassa ja mä aina käskytin kontaktille -> palkka->kutsuin luo -> käsky kontaktille jne... Mun mielestä teki kyllä superhyvin näin ekaks kerraks ja tuntu jopa älyävän mitä haettiin! Otettiin myös koko puomia ja loppupäähänhän se nyt jää ihan kivasti kontaktille. Vaikka taas jotenki ne kaikki jalat ei millään meinannu jäädä sinne kontaktille. Täytyy taas ottaa asiakseen takapään harjottaminen ku ei hetkeen olla sitä tehty.

Ihan kivat treenit oli! Se karkas vaan kerran ja kävi yhen treenaajaan laukusta hakemassa hanskat joiden kans piti käyä pienen kunniakierroksen tekemässä. Joo o, eikä ollu ees eka kerta, jostain syystä hanskat on vaa jotenki kivoja kuskata ja kai se sitte jotenki jo oppi että siellä laukussa semmoset saattais löytää *pyörittelee silmiään* (postauksen kuvistaki voi bongata hanskoja siellä ja täällä...)