Mustavalkoista

Oli ehkä kaikista paras ja opettavin päivä tänään! Oltiin Jalsun kans koko päivä Jattilassa IFR IPOn järjestämässä tottelevaisuusseminaarissa eli täällä. Vähän harmittaa, että ilmotin meiät vaan yhelle päivälle sillä ai vitsit mä sain oikeesti hirveesti ajattelemisen aihetta.

Meitä oli siis 10 hengen ryhmä, joissa tehtiin kaksi kierrosta koirakon haluamia juttuja. Ekalla kierroksella jokaisen koiran jälkeen puhuttiin vielä läpi yhdessä, että mitä tehtiin ja miksi tehtiin ja mikä oli ongelma ja kuinka sitä yritettiin ratkaista. Sen lisäks, että omista kerroista sai paljon irti niin myös toisten seuraamisesta sai hirveesti vinkkejä! Mut kirjottelen nyt muistiin itelleki, mitä mulle toitotettiin.

Ensinnäki kouluttajat (2kpl) oli ihan loistavia ja oikeesti kerto mulle mitä mä teen vääriin ja miten mun pitäis toimia. Koska niin, mähän se oon joka toimin väärin. Kouluttajat oli tosiaan rotikkaihmisiä ja harrastuksissa mm. suojelua ja muita pk-puolen juttuja eli vinkit ei ollu mitään "syötä sille enemmän makkaraa niin kyllä se siitä". Yritin siis näyttää Jalin perusasentoa ja seuraamista. Noh, tässähän huomattiin se meiän ongelma numero 1 kun Jali näytti parastaan ja haisteli maata eikä kiinnostanu yhtään mitä mä sille huutelin ja houkuttelin. Siitä kuulema huomas miten se näytti mulle keskaria kun mä sille jotain käskytin, esim kun lelulla hetsasin ja sen jälkeen käskytin niin Jali oli ihan tee sää vaan keskenäs. Elikkä jos mä käskytän jotain niin mun pitää vaatia sitä tottelemaan!!! Jos ei ensimmäisellä käskyllä tapahu mitään niin mun on annettava palautetta (hihnasta nyppäsyyn ei reagoi kun on siihen jo turtunu), ensin ihan äänellä (EI) ja jos ei vieläkään tehoa niin vahvemmalla pakotteella ("jyrätään" koiran päälle). Mut pitää ite säilyä itsevarmana eikä suuttua ja raivota eli siis ei oo mitään tarvetta huutaa vaan käskyt annetaan ihan normaalilla äänensävyllä. Siinä vaiheessa kun mä menetän malttini niin koira on tavallaan jo voittanu. Kun treenataan niin kaikenlainen haahuilu ja haistelu ei vaan oo hyväksyttävää eli käskyn alle jos ei tehä jotain ja väärästä toiminnasta muutenkin aina palaute. Ja pitää muistaa koiralle sanoa mitä sen pitää tehä. Eli ollaan reiluja ja vaaditaan vasta sitten kun koira tietää mitä pitää tehdä.

Toisekseen, jos mä joudun koiraa korjaamaan eli kun se ei tottele ekalla käskyllä niin palkkaa ei pidä antaa vaan riittää pelkkä kehu ja lopuksi vapautus. Puhuko ne nyt laumavietistä, että koiralle pitäis riittää myös se ohjaajan hyväksyntä ja superpalkan saa vasta kun oikeesti heti tottelee. Tää tulee oleen mulle vaikeeta käytännössä toteuttaa. Mä oon tehny nyt monesti niin, että mä houkuttelen sen ruualla tai lelulla tottelemaan ja annan siitä sitten palkan eli koira ei opi tekemään mulle vaan namille ja vaan sillon kun sattuu olemaan nälkä tai muuten vaan sattuu kiinnostaan. Höh kun kuulostaa loogiselta näin jälkikäteen ajateltuna.

Mulla on ollu jotenki semmonen ajatus, että koska koiraa ei kiinnosta niin mun pitää yrittää tehä siitä sille hauskaa eli leikittää ja kehua ja palkata ihan hirveästi ja houkutella sitä tekemään. Koska mä oon saanu sen kyllä tekemään ihan kivastiki tällä tavalla, mutta se tosiaan on vaatinu välillä hommaa. Jotenki mä aattelin, että jos mä sitä hirveenä käskytän niin sen vähäinenkin into lopahtaa ja vire laskee ja sit se ei tee senkään eestä. Ei ei ei. Kouluttajien mukaan tuolla on kyllä hyvin saalisviettiä (syttyy lelusta heti kun sen näkee) ja virettä tulee löytymään kyllä sitten kun korvat on paikallaan eli ettei siitä tarvi olla huolissaan. Ja kun se käskyt osaa niin sitä tottelemista voi ja pitääkin vaatia! Nyt se on oppinu siihen, ettei mun käskyjä vaan tarvi ottaa tosissaan. Toisin sanoen mun pitäis muuttaa mun ohjaustyyliä.

Meiän eka kierros meni vähän neuvoja kuunnellessa ja testaillessa, toiselle kierrokselle olin jo kerenny jotain sisäistääki ja se sujuki paremmin. Se kyllä testas ja ajautu passiiviseks, mutta loppujen lopuks sain sen kyllä totteleen. Kuulema tota passiivisuutta on tiedossa tulevaisuudessaki kun testaa eikä vielä usko, että hei mä oon tosissani ja mua pitää totella. Ettei piä säikähtää vaan jaksaa vaatia. Meiän ryhmässä oli toinenki joka puhu, että heillä on ollu ihan samaa ongelmaa ja se ongelmasta eroon pääseminen vei kyllä aikaa ja vaati työtä. Lopussa ne korvatki alko löytymään ja saatiin nopeeta reagointia ja hyviä suorituksia joista palkata. Ja se teki ihan yhtä innolla mitä parhaimmillaan, ei siis sillai häntä koipien välissä, että nyt se hakkaa mut jos mä en tee. Ja se teki töitä mun kans ja mulle. Yksinkertasesti siitä maailmasta pitäis siis tehä koiralle selkeesti musta valkosta eli kerrotaan mikä on kiellettyä (ja se on sitte sitä aina!) ja että istu käsky tarkottaa että se takamus läjähtää maahan nyt, eikä sillon kun herraa itteään sattuu kiinnostaan.

Jali ei kuulema oo mikään hirveän herkkä (eli kestää kyllä vähän kovempaaki palautetta multa) ja sen verran dominoiva, että kehtaa mulle näyttää keskaria. Vissiinki poika on vedättäny mua siis ihan 100-0. Palkan eteen pitää siis tästä edespäin tehä oikeesti töitä eikä mitään saa ilmaseks.

Unohtukohan jotain oleellista. Toivottavasti ei. Mutta pisti kyllä miettimään omaa ohjaamista ja sitä mitä mä oikeestaan tolta koiralta haluan ja vaadin. Mun mielestä meiän tilanne ei oo niin toivoton kun kouluttajat ehkä tän perusteella oletti kun kuulosti siltä, että heidän mielestään mä oon tyyliin täysin tassun alla. Mä kyllä vaadin sitä tottelemaan arjessa (herran jestas en mä nyt mikään kukkahattutäti "voi kun en mä voi sitä kieltää mistään kun se voi pahoittaa mielensä" toivottavasti oo), mutta jotenkin oon lepsuillu hallilla ja treenatessa justiin ton "no mutta kun sen into ja motivaatio?" takia. Tai mistäs mä sen tiiän, jos vaan kuvittelen? Tottakai sen mielestä se hallin maan haistelu on niin vaan kivempaa ku mamman totteleminen jos se ite saa valita. Mut sori Jalsu, tää aikoo nyt vähän ryhdistäytyä!

Tai ei, ei mitään pahoittelua vaan mä lupaan olla selkeämpi, reilumpi ja johdonmukasempi ohjaaja!


Kommentit

  1. Kuulostaa kivalta seminaarilta! Olispa kiva itekin päästä johonkin tuollaiseen käymään :)

    Valdo on vähän samanlainen, siltä pitää vaatia, mutta se ei kauheesti vielä oo keskaria näytellytkään, ulkona ei olla hirveesti treenattu nyt talven jälkeen, että pitäisi nähdä miten kevään tuoksut tuo keskittymisen herpaantumista.

    Mutta Mindille oon useastikin antanut palautteen kun se jo tosiaan jotain osaa. Se myös vaaditaan. Jos seuruussa meinaa nenä mennä maahan niin käsky uudestaan sivulle, jos ei toimi niin heti palaute joka on ärähdyksestä maahan jalalla polkaisuun tai hihnan kevyeen nykäisyyn. Valdolla ei nykäisyt toimi, se paineistuu niistä, sille ääni toimii paremmin.

    Dallu urokset, hyi ku pitää olla kauheesti hajuja ulkona! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli tosi kiva ja hyödyllinen seminaari! Ehdottomasti kannattaa tommosiin mennä jos vaan tulee mahdollisuus :)

      Sai kyllä mut kattoon peiliin... Toi kaikki kuulostaa näin jälkikäteen niin selkeeltä ja loogiselta, että mä en tiiä mikä mua on vaivannu ku mä en oo tajunnu missä meiän ongelma on ollu. Katotaan saadaanko me yhelle pilkulliselle täällä korvat takasin nyt kun mamma on (toivottavasti ainakin) taas vähän astetta viisaampi :D

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!