21 heinäkuuta 2014

Äly ja väläys


Kerrankin oli kamera hollilla kun pojat aloittivat painin! Nää vaan on jotenkin niin sympaattinen kaksikko. Toisella ois jalkaa toisenkin edestä ja luonteeltaankin nämä on melkein kuin yö ja päivä. Silti näiden kahden leikit ei vois mennä paremmin yksiin eikä kokoero haittaa yhtään. Yhteisen sävelen painileikkeihin pojat ovat keksineet vasta vastikään kun pennelle on tullut enemmän ikää. Myös päättömät juoksuspurtit ovat suosiossa.
Jali se jää pian kakkoseksi :D

+Taisin löytää keinon saada Jali oikeasti uimaan. Nimittäin THE pallo! Se kelluu! Se on pakko pelastaa! Sillä onhan se THE juttu! (ei minua vaan tulla vedestä pelastamaan, pöh!)

18 heinäkuuta 2014

Ensimmäinen virallinen: Agilitykisat!

Onko mulla nyt oikea harrastuskoira kun ollaan kerta korkattu viralliset kisat? ;)

Instagram seuraajat ehkä huomasivatkin, että olin ilmoittanut meidät maanantaina extempore Lapuan "Lakeuren avoomiin agilitykisoihin" hyppyradalle. Kisat olivat siis eilen torstaina. Kisojen ilmottautuminen oli monella tapaa normaalista poikkeava, koska ilmoittautua olisi pystynyt myös paikan päällä ja kyseiset radat oli myös mahdollista suorittaa halutessaan epävirallisesti eli mölli-ratana.

Tykkäsin paikasta ja järjestelyistä kyllä tosi paljon. Paikalla oli kaksi vierekkäistä, aidattua (osa syy miksi uskaltauduin ulkokisoihin) kivituhkapohjaista kenttää. Lisäksi erittäin hyvät lämppälenkkimaastot. Toiselle kentälle oli hahmoteltu valmiiksi jo hyppyrata, joten hyppyrata pääsi alkamaan hyvin nopeaa agiradan jälkeen ja muutenkin järjestelyt oli hyvin sujuvat.

Kaveri lähti mukaan ja toimitti kuvaajan virkaa. Ei jännittänytkään ollenkaan niin paljon kun pystyi jutella kaverin kanssa ihan muista asioista. Sen lisäksi Jali oli kisapaikalla ihan superlunkisti joten totesin, että mitä syytä tässä on panikoimaan. Siitäkin huolimatta, että olin unohtanut agilitykenkäni eteiseen (onneksi olin laittanut jalkaan lenkkarit enkä mitään heppoisia kesäkenkiä!) ja myöhästyin minuutilla rataantutustumisesta.

Tuomarina oli Hilpi Yli-Jaskari. Rata oli meille hyvinkin sopiva; helppo, suoraviivainen, menevä, paljon irtoamisia putkeen. Ainoastaan keppejä pelkäsin, sillä sinne tultiin vauhdilla putken kautta.

Ja keppisekoilustahan me se hylky haettiin. Ensin tuntui, ettei löytänyt keppejä vaan haki niitä ihan väärästä suunnasta, mistä ilmeisesti saatiin kielto. Jälkeenpäin katsottuna eihän sieltä hypyltä ihan suora linja tainnut kepeille ollakaan. En videolta kuule missä vaiheessa käskytin kepeille, mutta muistaakseni yritin ainakin huudella keppi-käskyä aikaisessa vaiheessa ja ajattelin antaa koiran hakea kepit itse. Noh, olisinhan minä voinut silti vaikka ohjata niille kepeille... Kun koira kepit huomaa niin hakee väärään väliin, siinä hyöritään ja pyöritään ja menen käpälöimään koiraa (minkä hokasin jo radalla, että mitä ihmettä sä teet ja olin varma, että se oli jo hylsy), mutta päästään onnistuneesti siitä lopulta kepeille.

Kepit oli mun mielestä pikkasen tahmeat ja jätti viimeisen välin pujottelematta. Kun sivusilmällä huomasin, että tuomari siitä nostikin vaan käden virheen merkiksi (ei oltukaan saatu hylsyä) niin sitä yritin siinä korjata, mutta lähtikin pujottelemaan väärään suuntaan eikä tainnut sitten lopulta mennä sitä vikaa väliä. En halunnut jäädä kuitenkaan jankkaamaan tai ottaa keppejä uudestaan. Eikö se olisi ollut hylsy vaikka oltaisiin otettu kepit uudestaan alusta? Tai jos olisin saanut korjattua sen vielä siitä viimeisestä välistä, oltaisiinko selvitty 10vp? Olen vielä ihan pihalla tästä keppien virhepistesysteemeistä.

Keppien jälkeinen hyppy muurille vähän valui (olin vähän ehkä sekaisin vielä noista kepeistä), mutta muuten olin ihan supertyytyväinen menoon! Tiesinkin, että kepit ei ole vielä 100% varmat ja odotinkin, että sieltä voidaan se hylsy saada. Mutta oikeastaan olen noihin keppeihinkin ihan tyytyväinen sillä eka virhe meni osin kyllä minunkin piikkiin ja haki kuitenkin toisella yrittämällä hienosti keppien alun. Tuo viimeisen välin pujottelematta jättäminen on vielä valitettavan yleinen virhe meillä ja se vaatii vaan treeniä ja toistoja.

Ihanneaika oli muuten 44s ja mitä videolta laskeskelin niin meillä kului rataan keppisekoiluineen noin 36s eli reilusti oltaisiin puhtaalla radalla alitettu ihanneaika.

Jali irtosi ja haki esteet tosi kivasti, jäi lähtöön ihan ongelmitta ja keskittyi ihan täydellisesti. Minä en sekoillut sen kummemmin vaan ihan sujuvasti päästiin radan loppuun. Ja vitsit meillä oli kivaa ja vitsit oli kiva päästä radalle! Ei ollut minusta hirvittävän kaukana se nollakaan kun vähän olisin tarkemmin kepit ohjannut. Ensimmäisiksi kisoiksi minusta oikein mainio rata :)

Ai miten oli kivaa! Millon pääsee uudestaan!?!

09 heinäkuuta 2014

Happy

Ollaan ystäviä jookos, 
niinkuin ananas ja kookos, 
ollaan rypäle ja rusina, 
syödään pipareita tusina, 
olet minulle tosi tärkeä, 
ei kukaan saa sydäntäsi särkeä.
Pilkku on onnellinen. Sillä pilkulla on kaveri, jota voi kiusata ja jolle voi lällätellä, että etpäs saa kiinni. Jonka kanssa harrastaa hammaspainia. Jonka kanssa juoksennella täysiä pellolla tai nuuskutella ojia. Jonka kanssa varastaa yhdessä tuumin pöydältä syötävää. Joka on ihan yhtä hölmö kuin pilkullinen. Pilkullinen on aika pätevä isoveli.

Pilkullinen ei ole päässyt juuri treenaamaan. Voi olla ettei pääsekään. En jaksa ottaa siitä stressiä, vaikka erityisesti agilityn puolesta (taas kerran) vähän harmittaa. Jos ei tarvitsisi valmistua? Maksaa vuokraa? Käydä töissä? Murehtia missä on ja mitä tekee ensi syksynä? Jos vuorokaudessa olisi enemmän tunteja?

Onneksi pilkku on silti onnellinen.

01 heinäkuuta 2014

Jali suosittelee!

Kaipaako koirasi tekemistä juuri kun suosikkisarjasi on alkamassa?
Juuri kun inspiraatio iskee ja gradu etenee?
Juuri kun facebookissa on käynnissä kriittinen keskustelu siitä, onko koirani oikean värinen vai ei?

Ei hätää, kaiva esiin Contempo Halo (pullo ja namit eivät sisälly hintaan) ja voit jälleen keskittyä olennaiseen!

5min jälkeen voitkin luovuttaa ja lähteä koirasi kanssa lenkille.