28 helmikuuta 2015

Just wondering

Mää täs aloin miettiä. Että oonko mä koko ikäni ollu väärässä? Eiks mun koira ookaan musta-valkonen?
Onks se sitteki sini-musta?! Vai kenties valko-kultainen?! Nykyään ei voi olla varma mistään...

Auttakaa!

ps. Emmää vielä oo ihan hulluks tullu (ainakaa yhtää enempää). Jos ootte onnistunu välttämään kuulemasta asiasta nii lukekaa täältä.

27 helmikuuta 2015

Atsiuh

Pikkusisko Alma taisi tuoda kaupunkituliaisina ikävän riesan, nenäpunkin. Täällä on kaikki aivastelleet enemmän tai vähemmän, joten saivat niskaansa Strongholdit. Satunnaisia reverse sneeze kohtauksia lukuunottamatta kyllä ihan pirteää porukkaa. Sattuneesta syystä ei oltu treeneissä, turha sitä on mennä muita tartuttamaan vaikkei riski valtava olisikaan.
Nenässäni on salamatkustajia!
Toivottavasti päästään tästä vaivasta piakkoin eroon.

Ja kattokaa nyt:
Koirallani on omat lumikengät! Ei tahdo hanki kantaa kunnolla pilkullista, mutta onneksi pilkullinen on perillä fysiikan laista ;) Huomatkaa myös Jalin kynsien väritys!

19 helmikuuta 2015

Vain elämää vol 2

Me ollaan vaan oltu. Tehty lenkkejä hyvässä ilmassa. 

Kuvia meidän reissuilta kun kamerakin on ollut suht ahkerasti mukana. En vielä oikein hallitse tätä äkillistä valoilmiötä, tuntuu hankalalta kun kirkas valo luo samalla jyrkkiä varjoja ja lumi on ihan sinistä ja koira palaa puhki tai muuta ikävää. Harjootellaan.

Ollaan oltu jäällä, kalliolla, tekojärvellä, metsässä... Osa postauksen kuvista on vesileimasta huolimatta siskon käsialaa.
Suksen side sanoi itsensä hetkeksi tehtävästään irti ja siinä kun sitä venkslasin tuli pilkulliselle ilmeisesti tylsää. Olen ollut todistetusti hiihtämässä!
Onneksi pätevä pilkullinen keksii itselleen tekemistä ja nimeltämainitsemattoman hanska sai kyytiä.
Antaa lasten leikkiä. Hanska selvisi tilanteesta kutakuinkin ehjänä. 
Hups, ollaan me näköjään "treenattukin" :D 
Vasen käsi, mitä ihmettä?
Tämä kuva oli työn ja tuskan takana. Tai no. Yllättävän kivuttomasti loppujen lopuksi. Mutta Alma, missä ryhti?! Pojat näyttää mallia.
Sitä kutsutaan arjeksi. Se on ihan mukavaa, kannattaa kokeilla.

12 helmikuuta 2015

Rauha maassa

Ollaan kutakuinkin jo palattu normaaliin, onpas taas kiva kun koiralla on korvat päässä!
Sain vihdoin varattua Jalille hieronta-ajan. Aika saatiin viime maanantaille. Jali pieni oli hierojalla koko ajan vähän "piippiip" (no hei tylsää kun oven takana olisi ollut toinen koira (miettikää, narttu!?!) ja en kerennyt koiraa lenkittää töiden jälkeen kunnolla jajajaja), mutta ei vierastanut ollenkaan vierasta hierojaa tai paikkaa muuten.
Ei ollut kuulema mitenkään ihan hirveän tukossa, etupäästä löytyi enemmän huomautettavaa kuin takapäästä. Jali käsiteltiin vielä laserilla läpi hieronnan lisäksi ja tämä viikko ollaan otettu rennosti eikä tälläkään viikolla oltu treeneissä. (Viime viikolla oltiin, mutta se oli virhe) Vaikkei mitään hälyyttävää löytynyt niin silti minusta tuntuu, että jotain on. Oman mielenrauhani takia haluaisin päästä käyttämään tuota vielä fyssarilla/osteopaatilla, mutta täälläpäin ei tahdo oikein olla.
Näistä on liki mahdotonta saada hyvää yhteiskuvaa.
Tämä sentään on lähellä ellei tuo yksi ois elämäänsä kyllästyneen näköinen...
Nojuu, ei olla tehty siis mitään, ei tulla tekemään mitään, en ole ilmoittanut mihinkään kisoihin, eikä jotenkin taas erityisesti huvita treenatakaan mitään. Eikä olla kerettykään kun on ollut taas koeviikkoa ja muuta häslinkiä nyt tässä töitten puolesta. Lenkillä otettu jotain pientä seuraamista/käännöksiä. Ylityöstää käännöksiä ja irtoaa, pitäisi niille jotain tehdä, meinaavat nimittäin olla melko rumia nykyään. Jos vaikka silloin "joskus".

07 helmikuuta 2015

Aivokuollut imbesilli eli elämää uroksen kanssa

Olisi hirveän mukava kirjoitella kivakivajeejee postauksia, mutta viime aikoina tuo koira on lähinnä ärsyttänyt ja huolella!

Se on näiden kahden viikon aikana mm.
  • (kuulema) ulvonut minun perään kun lähden töihin
  • ulvonut minun perään kun menen vessaan
  • vinguttanut huolella äänihuuliaan ja ravannut ympäriinsä
  • liehitellyt porukoitten leikattua urosmäykkyä
  • karannut tänään tuulen tuoman hajun perään lenkillä ihan yhtäkkiä korvat ummessa järven yli reilun 500m päähän (älkää kysykö miksi ja minne kun tämä oletettu juoksunarttu sijaitsee ehkä kolmisen kilometrin päässä, olisiko oikeasti voinut saada hajun sieltä asti kun sieltä päin tuuli?) ylittäen samalla autotien
  • jättänyt onneksi testaamatta auton alle jäämistä
  • menettänyt minun luottamukseni
  • saanut totaalisen hihnatuomion ulkona
Ei se koskaan aikaisemmin ole tällainen ollut... (tai sitten aika on kullannut muistot?)
Aivotoiminta- täysin yliarvostettua!
Jee, enpä minä olisikaan halunnut kivoille ulkolenkeille kun ulkona paistaa aurinko ja on mukava kevätsää. Mennään sitten lenkit koira hihnassa hampaita kiristellen sillä mikäänhän ei ole niin kivaa kuin kulkea metsässä ja järven jäitä koiran hihnan perässä roikkuen. Ainiin, ja oliko idea kerrankin ottaa kivoja kuvia kun on aurinko ja valoa? Ai, eikö otetakaan kun koira ärsyttää?

Kevät, urokset, aaaaarrrgggghhhhhh.

ps. Myydään nätti pilkullinen turkki. Hyväkuntoinen ja sileä karva, ilman näkyviä virheitä. Uniikki. Tästä hyvää materiaalia erilaisiin askarteluprojekteihin! Vai haaveiletko turkistakista? Aloita nyt- tämän jälkeen tarvitset enää 100!!