07 helmikuuta 2015

Aivokuollut imbesilli eli elämää uroksen kanssa

Olisi hirveän mukava kirjoitella kivakivajeejee postauksia, mutta viime aikoina tuo koira on lähinnä ärsyttänyt ja huolella!

Se on näiden kahden viikon aikana mm.
  • (kuulema) ulvonut minun perään kun lähden töihin
  • ulvonut minun perään kun menen vessaan
  • vinguttanut huolella äänihuuliaan ja ravannut ympäriinsä
  • liehitellyt porukoitten leikattua urosmäykkyä
  • karannut tänään tuulen tuoman hajun perään lenkillä ihan yhtäkkiä korvat ummessa järven yli reilun 500m päähän (älkää kysykö miksi ja minne kun tämä oletettu juoksunarttu sijaitsee ehkä kolmisen kilometrin päässä, olisiko oikeasti voinut saada hajun sieltä asti kun sieltä päin tuuli?) ylittäen samalla autotien
  • jättänyt onneksi testaamatta auton alle jäämistä
  • menettänyt minun luottamukseni
  • saanut totaalisen hihnatuomion ulkona
Ei se koskaan aikaisemmin ole tällainen ollut... (tai sitten aika on kullannut muistot?)
Aivotoiminta- täysin yliarvostettua!
Jee, enpä minä olisikaan halunnut kivoille ulkolenkeille kun ulkona paistaa aurinko ja on mukava kevätsää. Mennään sitten lenkit koira hihnassa hampaita kiristellen sillä mikäänhän ei ole niin kivaa kuin kulkea metsässä ja järven jäitä koiran hihnan perässä roikkuen. Ainiin, ja oliko idea kerrankin ottaa kivoja kuvia kun on aurinko ja valoa? Ai, eikö otetakaan kun koira ärsyttää?

Kevät, urokset, aaaaarrrgggghhhhhh.

ps. Myydään nätti pilkullinen turkki. Hyväkuntoinen ja sileä karva, ilman näkyviä virheitä. Uniikki. Tästä hyvää materiaalia erilaisiin askarteluprojekteihin! Vai haaveiletko turkistakista? Aloita nyt- tämän jälkeen tarvitset enää 100!!

10 kommenttia:

  1. juuri pari päivää sitten kirjoitin itsekkin blogiin, että ärsyttää. Vähän eri asia kiukuttaa, mutta annan kyllä kaiken sympatian sinulle... Urokset...

    VastaaPoista
  2. Iih, niin paljon ihania narttuhajuja kaikkialla t: piu
    Vilpitön vertaistukeni. Me oltiin tänään valokuvaajalla ja piu päätti siellä ottaa hatkat ~500m päähän. Totesin vain ironiseen sävyyn, että voivoi kun ei se ole ikinä mihinkään lähtenyt ja nyt lähti taas. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa "kiva" etten ole ainoa asian kanssa tuskaileva :D Iiiiiiihanaaaaat hajuuuuuttt!!

      Poista
  3. Meillä kanssa on juuri tuollaista (tai pahempaa) kun joku narttu on lähistöllä juoksussa. Ei mitään helppoa tietty koirallekaan, mutta ei oo omistajallekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Jos se tuon ottaa tavaksi niin kyllä se koiran leikkauttaminen on ihan varteenotettava vaihtoehto ihan molempien mielenterveyden takia. Muttaku ei se ennen ja se on jo oikeastaan normaali... :D

      Poista
  4. Tsemppiä! Narttujen juoksut ovat kyllä niin p*rseestä, myös narttujen omistajien kannalta. Varsinkin kun omistaa sellaisen hormoneista sekaisin olevan jäniksen joka panee ihan kaikkia ja kaikkea kun ei sitä miestä saa. Ja urosten hajut on niiiiiiiiin ihania. T. Seuraavat juoksut on ihan kohta, kääk :-D

    En millään jaksa narttujen juoksuja ja olenkin kovasti povannut että seuraava koira on 100% varmasti uros mutta onko se uroksen omistaminen yhtään sen helpompaa? Tuskinpa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iiiih, nartutkin :D Mulle uros on ollut helpompi ku en kestäis narttua joka tekee juoksuja, on juoksulla ja vielä juoksujen jälkeenkin on kummallinen... Niinku mukamas urokset kuitenkin on (minusta) helpompia, varsinkin kun Jali on (ollut) tosi helppo uros.

      Kokeile! :D

      Poista
  5. Oivoi ja niin tuttua! Meillä jatkuu kitinä vielä kotonakin loppupäivän, jos on saanut edes hajun juoksuisesta nartusta.. :|

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kitinä on niiiiin hermoja raastavaa! Mä oon ollu ilkeä ja käskeny koiran toiseen huoneeseen paikkamakuuseen, siellä se sentään on ees vähän hiljempaa eikä ramppaa ees taas :D

      Mä en ymmärrä miten mun koira ei mukamas koskaan aikaisemmin ole kaupungissa juoksunarttua haistanut, vai onko siitä nyt vasta tullut mies... :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!