Ajatuksia kisoihin valmistautumisesta

Kaikki postauksen kuvat: Elli Kinnunen.

Ennen kisoja tuli mietittyä valmistautumista kisoihin ja näin jälkikäteen sitä, miksen kisoissa jostain syystä omaa suoritusta niin jännittänytkään vaikka olenkin krooninen jännittäjä. Kirjoittelen ylös satunnaisia ajatuksia yrittäen jäsennellä omia ajatuksia kisoihin valmistautumisesta. Ihan vain meidän näkökulmasta. Taustalla siis koira, jonka ongelma ei niinkään ole ylivireisyys vaan paineistuminen ja jännittävä ohjaaja.

Kuinka siis valmistautua kisoihin? Miten treenaan, mitä teen kisapäivänä, kuinka käyttäydyn liikkeiden välissä? Monet tekevät ennen kisoja "kenraaliharjoitukset". Mahdollisesti vedetään jopa koko ALO-luokka palkattomasti läpi. Onko tarkoituksena nähdä miten koira kokeessa käyttäytyisi? Panikoida kun joku liike ei kenraaleissa onnistukaan? Saada varmuutta onnistumisista?
Ilme :D Katsokaa mieluummin koiraa, se liitää <3
En tehnyt ennen koetta kertaakaan koko ALO-luokkaa palkattomasti läpi ja muutenkin erittäin vähän palkattomia treenejä. Tämän koiran kanssa uskoin, että jos se tekee kolme liikettä palkattomasti putkeen niin se tekee myös kuusi. Siinä vaiheessa kun suunnataan kisoihin, pitäisi minun mielestäni olla kutakuinkin varma siitä, että koira osaa liikkeet. Siksi tuntuu hölmöltä vetää "kenraalina" niitä samoja liikkeitä joita ollaan treenattu ja treenattu ja jotka pitäisi olla jo hallussa. Tai jos ei ole niin se viime hetken paniikkitreeni tuskin tilannetta pelastaa. Sama on oikeastaan koskenut meidän muitakin käytyjä kokeita. 

Niinkuin kirjoitin, me treenattiin ennen koetta lähinnä paikkista ja luoksepäästävyyttä, sillä ne oli ne liikkeet, jotka meillä ei vielä ollut täysin hallussa ja joita halusin vahvistaa. Treenattiin muutenkin mahdollisimman paljon häiriössä, poistuttiin mukavuusalueelta. Sen lisäksi treenattiin mahdollisesti jännittävää ohjaajaa. Ai mitenkä? No sanomattakin selvää, että se kun treenattiin muiden koirien kanssa samalla kentällä niin, että omani oli irti sai aikaan oikeasti jännittyneen ohjaajan. Mutta tehtiin me muutakin.

Tein paljon perusasentoon hakeutumis/aktiivisuustreeniä eli seisoin kentällä passiivisena ja kun koira tulee itse käskyttämättä perusasentoon aktivoiduin ja palkkasin. Jäykistyin taas, odotin koiran reaktiota, palkkasin. Tai vaihtoehtosesti tein "siirtymän" eli edelleen passiivisena siirryin paikasta A paikkaan B ja jos koira seurasi aktiivisena mukana palkkasin. Jäykistelin tarkoituksellisesti ja yritin vaikuttaa jännittyneeltä, mikä tarkoitti sitä, että jännitin lihaksiani, hengitin raskaammin ja tiheämmin, kävelin jäykästi, vilkuilin seisoessani "hätääntyneenä" ympärilleni. Tehtiin myös välillä kokonaisia liikkeitä niin, että käyttäydyin jotenkin hassusti, käskytin kummallisesti. Mitä nyt vaan keksin, että voisin jännittyneenä tehdä. Tehtiin liikkeiden väliä samalla kaavalla, palkkasin liikkeen jälkeen ("palkattomasti" tai palkalla, enimmäkseen sosiaalisella palkkauksella), passivoiduin, odotin koiraa perusasentoon, lähdin seuraavaan liikkeeseen siltä paikalta tai tein siirtymän. Treenattiin ehkä siinä samalla huomaamatta patoamistakin?
Jali vastasi näihin treeneihin hyvin. Ehkä senkin takia, että näitä olen treenannut ennenkin eli Jalille passiivinen ohjaaja on tuttu juttu ja sille alusta asti jäykkänä seisova ohjaaja on ollut merkkinä perusasentoon hakeutumisesta. Tykkään itse, että koira hakeutuu liikkeiden välissä itse aktiivisesti perusasentoon ja näin se taisi kokeessakin (muistaakseni) tehdä puluntuijotusjumitusta lukuunottamatta. Uskon, että myös näiden treenien ansiosta olin itsekin kokeessa rennompi. Oltiinhan me harjoiteltu jo "jännittävää ohjaajaa" ja tiesin, että koira säilyttäisi toimintakykynsä myös näissä tilanteissa (tai ainakin on yritetty ehdollistaa koiraa siihen jännittävään ohjaajaan), joten ehkä minulla ei ollutkaan tarvetta jännittää? Ehkä me treenattiinkin lähinnä ohjaajaa, ei niinkään koiraa varten. 

Entä kisapäivänä. Rutiinit! Annatko koiralle treenipäivänä aamulla ruuan? Käytätkö koiran normaalisti lenkillä? Annatko koiralle huomiota vai pidätkö vähemmällä huomiolla? Toimiiko koira treeneissä? Miten virittelet koiran treeneihin? Toimiiko koira parhaiten pienen "lämmittelyn" jälkeen vai suoraan autosta otettaessa? Tee samoin kokeessa.

Meille sattui hyvä tuuri ja koepaikka muistutti jokseenkin meidän normaalia treenipaikkaa. Hiekkakenttä, auton pystyi jättää lähelle kenttää, ympärillä metsää jossa koiraa pystyi pitää myös vapaana. Kisapaikalla tehtiin meidän normaalit treenirutiinit eli koira autosta (tätä ennen toki koira oli ollut autossa sen aikaa kun kävin ostamassa kisakirjan ja ilmottauduin), lämppälenkki maastoon, jossa koira huiteli osan aikaa irti minusta välittämättä. Muutamia perusluoksetuloja mutta muuten koira sai huidella ihan oman mielensä mukaan ja olla huomiotta, kunnes jossain vaiheessa alkaa itse pyörimään ympärillä, että moi mä oon tässä mitä tehtäis? Kisapaikalle takaisin, koira hetkeksi autoon, hetki ennen omaa suoritusta pois autosta, muutamat perusasennot/liikkeet josta palkkailua pallolla ja kehään. Ennen paikkamakuuseen siirtymistä rapsuttelin ja juttelin koiralle, mutta annoin sen olla aika vapaasti, ei me vielä oltu töissä. Kehässä niinkuin treeneissä, ei tehdä siitä numeroa. Viimeisen liikkeen jälkeen perus "elämä on ihanaa"-maassa pyörimiset ja rapsutteluhöpsöttelyt ja juostaan autolle hakemaan pallo ja riehutaan jäähkälenkille metsään.

Meidän huonoiten menneissä rallykisoissa Kannuksessa me odoteltiin koiran kanssa omaa vuoroa sisällä hallissa kauan. Kun sen piti tottua uuteen halliin. Yritin siinä "viritellä" koiraa tekemällä erilaisia temppuja ja liikkeitä, hillua ja pitää kivaa. Tilanne oli outo, koira oli lähdössä äärimmäisen poissaoleva eikä ollenkaan "virittelystä" huolimatta mukana ja minä jatkoin koiran "innostamista". Oltaisiinko me aloitettu normaaleja treenejä tällä tavalla? Seinäjoen kisoissa, edelleen oudossa hallissa, käytiin koiran kanssa kyllä tutustumassa halliin pikaisesti ennen omaa vuoroa, jonka jälkeen vein sen autoon ja hain autosta lähes suoraan kentälle. Tarviiko sanoa, että koira oli ihan eri näköinen?

Olen joskus ajatellut, että koiran virittely kisoihin on jotain rakettitiedettä. Että sen pitäisi olla jotain erikoista? Koiran pitäisi käyttäytyä kisoissa ennen vuoroaan täydellisesti tai muuten mistään ei tule mitään. Sen täytyisi olla täydellisessä vireessä ennen vuoroaan. Mukana täytyy olla erikoisherkkuja ja koiraa täytyy riehuttaa ennen kehää enemmän kuin yleensä, jotta sen saisi oikeaan vireeseen. Koska muutenhan sitä ei ole "viritelty". Mutta miksi siitä kisasuorituksesta pitäisi tehdä koiralle jotain numeroa? Kuinka ne kisat oikeasti eroaa treeneistä ellei sitä eroa ohjaaja tee koiralle?

Miten minua onkin alkanut ärsyttämään termi "koiran virittely". Sitä on niin helppo käyttää tekosyynä. Kun virittelin koiran huonosti. Vaikka tosiasiassa kyse voikin olla vaikka niinkin mitättömästä ja pienestä seikasta, ettei koira yksinkertaisesti vaan osaa. Been there, done that.
Jos koira saa vetää hihnassa treeneissä kentälle mennessä niin kisat ei ole oikea paikka alkaa nipottamaan asiasta. Jos koira saa treeneissä haistella satunnaisesti maata niin kisat ei ole oikea paikka alkaa nipottamaan asiasta. Jos koira saa treeneissä haukkua/vinkua/riehua vuoroaan odotellessa niin kisat ei ole oikea paikka nipottaa asiasta. Jos koira treeneissä tekee joka toinen kerta sen maahanmenon tilalle seisomisen ja tekee niin kisoissakin niin kisat ei ole oikea paikka nipottaa asiasta tai osoittaa koiralle pettymystään. Get it? Koiralta ei voi vaatia kisoissa enempää kuin mitä siltä on vaadittu treeneissä.

Jos tiedät, että koira toimii erilaisissa tilanteissa treeneissä (muuallakin kuin täysin häiriöttömässä tutussa ympäristössä) niin ero kisoihin ei ole (uskokaa tai älkää) niin suuri kuin sitä helposti itse ajattelee. Jos rutiinit on aina samat sekä kisoissa että treeneissä, on sekä ohjaajan, että koiran helpompi suhtautua kisaamiseen ilman turhaa jännittämistä kun kyse on vain yhdestä treenitilanteesta lisää. Tai näin ainakin meidän tapauksessa.

Ei tarkoita sitä, että treenata pitäisi täsmälleen saman kaavan mukaan, joka ikinen kerta, vaan niitä rutiineja voi olla eri tilanteisiin. Ja ehkä nimenomaan aloitusrutiineja. Joutuuko koira odotella suoritustaan kauemman aikaa autossa/häkissä/kentän laidalla? Muiden koirien lähettyvillä? Mitä teet jos et pääsekään kentälle vaikka olit jo koiran "viritellyt" valmiiksi? Entä jos joudutkin paikkiksesta suoraan ensimmäisenä kehään? Jos rallyssa joudutkin odotella lähtökyltillä tuomarin lupaa odotettua kauemmin? Tai agilityssä sinua edeltävä koira onkin saanut edellisellä radalla luokkanousun ja joudutkin hakemaan äkkiä oman koirasi suorittamaan? Tärkeintä on, että tiedän mitä teen, mitä tapahtuu, miten koira yleensä käyttäytyy. Olen (tai yritän olla) itsevarma, "tilanteen herra". Tilanne ei ole koiralle mitenkään uusi ja erikoinen eikä ole mitään syytä paineistua omituisesta ohjaajasta tai tilanteesta. 

Se koira ei tosiaan tiedä, että nyt ollaan hakemassa sitä viimeistä ykköstulosta. Ohjaaja tietää. Koira ei tiedä, että nyt se palkka ei voikaan lentää yhtäkkiä ohjaajan taskusta kesken suorituksen. Ohjaaja tietää. Se, mitä koira osaa tehdä, on poimia erilaisia vinkkejä ympäristöstään.

Monet puhuvat siitä, että koira erottaa kisatilanteen treenitilanteista ja toimii siksi kisoissa erilailla. Miksi? Mistä se johtuu? Jännittyneestä ohjaajasta? Palkattomuudesta? Erilaisista rutiineista? Huonosta virittelystä? Onko kaikelle koiran käyttäytymiselle aina olemassa syy? Voiko koirillakin vain joskus olla "huono päivä"?

Kommentit

  1. Mun on pitänyt kommentoida tähän joitakin ajatuksia jo kauan, mutta jotenkin jäi. Mutta joka tapauksessa, tosi kiva postaus!

    Mun kisakokemus on vajavaista, mutta olen ajatellut hoidella kisat (easier said than done) kahdella palalla: omalla jännityksenhallinnalla ja rentoudella sekä koiran osaamisella. Bob Bailey on sanonut koirien ja muiden eläinten käytöksistä kutakuinkin sellaista, että varma käytös (eli juttu, jonka koira ihan aidosti, oikeasti osaa), on joka toistolla ns. carbon copy toisestaan. Kun luin ajatuksia, minkä seassa tuokin oli, tuli mietittyä sitä, mitä on aito osaaminen, miten se hankitaan ja mitataan. Tulin siihen tulokseen, että todella iso osa jännityksestä poistuu ihan sillä, että se koira todella osaa. Kuten totesit, ei panikoida edellisenä iltana paskajäykkänä kenraalitreenejä, vaan luotetaan koiraan ja koulutetaan se rauhassa ennen koepaineita.

    Muistaakseni Pipa Pärssinen on kirjoittanut aiheesta osaamattomat koirat kokeessa ja juuri siihen malliin, että suurin osa tipluista johtuu, kuten totesitkin, ihan oikeasti vaan siitä, että koira ei osannut. Meillä on monesti tapana selitellä mitä kummallisimmin tavoin koiran käytöstä, kun yksinkertaisin syy esim. jonkun ruutu-merkki-kehänauha-sekoilun takana voisi olla esim. se, että koiran kanssa ei ole treenattu kunnollista ruutu-merkki-erottelua.

    Jännityksenhallintaan oon valitettavasti tutustunut muun elämän mukana ja todennut, että jännityksenhallinnan pitäisi olla oikeastaan plan B ja rentouden ja hyvän tekemisen plan A. Ettei pyrkisikään ensisijaisesti siihen, että koira väistämättä kohtaa koekehässä paskajäykän ohjaajan, vaan valmistettaisiin _ohjaaja_ kohtaamaan koekehän rennosti ja ilolla. Totta kai kaikenlaista häiriöitä kannattaa harjoitella, ihan jo häiriötreenin takia.

    Viimeiset kysymykset oli mielenkiintoisia. Varsinkin ihan kaksi vikaa. Musta koirilla voi olla huonoja päiviä, tosin huonoillakin päivillä on syynsä eli vastaus on joo ja ei. :D Aika vähän tulee mieleen sellaisia eläinaiheisia äksidenttejä, mille ei olisi löytynyt mitään syytä, kun se syy voi olla vaikka lievä stressi tai vatsavaivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun vaivauduit kommentoimaan :)

      "Tulin siihen tulokseen, että todella iso osa jännityksestä poistuu ihan sillä, että se koira todella osaa."
      Juuri näin! Tai toisaalta mulla helpottaa jännitystä myös se, jos tiedostan jonkun liikkeen olevan vielä niin kesken, että tiedän ettei se koira välttämättä siitä suoriudu kympin arvoisesti. Siis varmuutta tuo joko se, että tiedän että se osaa, tai se, että tiedän ettei se osaa enkä odotakaan liikoja. Kunhan koira pystyy suorittamaan sen liikkeen omalla tasollaan niin se riittää :)

      Sitä ohjaajan rentoutta ja iloa on jotenkin vaikeampi hallita ja treenata. Tuntuu, että koiraa on helpompi treenata :D

      Tuota huonoa päivää itse olen miettinyt sillä, että miksi koiraa ei aina treeneissä vain yksinkertaisesti välttämättä kiinnosta vaikka tilanne kutakuinkin olisi pysynyt muuttumattomana (tuttu treenipaikka, ei uusia häiriöitä...). Tai vastaavasti koira on välillä treeneissä ihan intopiukeena, vaikket ole mielestäsi tehnyt yhtään mitään eri tavalla. Joskus siis tuntuu siltä että sillä koiralla nyt vaan on "huono päivä" tai "hyvä päivä" eikä siihen aina keksi syytä. Kyllä mäkin oon päätyny siihen, että sillä "erikoisella" käytöksellä on aina joku syy, sitä vaan ei aina itse huomaa kun koira huomaa niin paljon enemmän mitä ihminen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!