07 syyskuuta 2019

Hetta-Pallas osa2

Lauantai 3.8.19 Sioskuru-Tappuri-Pahakuru-Hannukuru 13,6km

Lauantai aamuna matka jatkui sitten kohti seuraavaa majoituskohdetta Hannukurua. Päädyin poikkeamaan Tappurin kautta (noin 3,4km) ja täällä tuttu porukka odottelikin jo valmiiksi lämmitettyine vesineen. Palvelu pelasi! Tappurissa taisin pysähtyä syömään vain eväitä ja juomaan teetä, sillä aamiaisen jäljiltä ei ollut vielä kunnon nälkä.
Tunturissa kuljettu reitti näkyi pitkälle...






Tappurin tupa se taakse jää
Tappurilta matka jatkui kohti Pahakurun tupaa, jossa pidettiin kunnon ruokatauko. En ollut ainoita, sillä täällä ruokataukoa piti myös melkeinpä kaikki muutkin kanssavaeltajat. Vesipiste Pahakurulla oli sitten pöpelikössä, jos täällä lähdette vettä hakemaan niin älkää tehkö sitä taukokengissä. Tästä onneksi sain muilta vaeltajilta vinkkiä ja muistelin tällaista itsekin lukeneeni. Välillä pidettiin taukoa ja täydennettiin vesivarastot nätissä puronuomassa.


Taukoa vietettiin tuolla yläoikealla näkyvässä poukamassa




Pahakuru siintää!
Niin lähellä, mutta niin kaukana



Taisi olla tässä, jossa ensimmäistä kertaa kuulin edellä kulkevasta ripariporukasta ja osa mietti, jäävätkö yöksi tähän Pahakuruun ennemmin mitä jatkavat Hannukuruun, jonne ripariporukkakin oli jäämässä yöksi. Niin minä kuin muutkin halusivat kuitenkin jatkaa Hannukuruun, sillä siellä oleva saunomismahdollisuus toki houkutteli. Siispä siirtymään Pahakurusta vielä kohti Hannukurua.

Tämä pätkä jäi mieleen jotenkin erityisen ikävänä, laskeuduttiin taas puurajan alapuolelle ja reitti oli tosiaan enimmäkseen laskua vaikeassa kivikossa. Muutamat ärräpäät piti erityisesti jollekin valkonaamalle päästellä kun olisi ollut niin kiva päästellä kovempaa vauhtia... Sen lisäksi kengät hiersi jalkaan rakot ja kivikossa varpaan sivussa oleva rakko pääsi aukeamaan. Oli kyllä elämäni pisimmät 1,5km ja oli ihanaa kun Hannukurun "leirintäalue" viimein yhtäkkiä tupsahtikin eteen. Virittelin teltan pystyyn, työnsin koirat telttaan ja kävin illemmalla saunassa ja saunasta uimassakin pienessä lammessa. Kylmää oli, mutta virkisti ja ah, sauna! 

Koirat tyytyivät oleskelemaan teltassa onneksi ihan tyytyväisinä, eivätkä aiheuttaneet minkäänlaista hämminkiä vaikka samassa paikkaa majoittuikin kokonainen (äänekäs...) ripariporukka. Saunan jälkeen tein siinä iltapalaa ja saatiin kuulla joku virsikin, mutta aika äkkiä painuin pehkuihin. Hannukurusta jäi vähän blaah kuva, toki saunaa lukuunottamatta. Siitä tuli jotenkin niin leirintäalue fiilis, varmaan osaksi kiitos tosiaan ripariporukan, mutta oli se paikkanakin jotenkin ankea. Ehdottomasti muut taukopaikat voittivat tämän! Hannukurusta ei tainnut tulla edes yhtään kuvaa.

Nukuttiin taas viimesen päälle myöhään ja keräiltiin teltta kasaan rauhassa. Muut olivatkin jo lähteneet aikojakin sitten, me oltiin liikkeellä ehkä puolilta päivin. Päivä oli LÄMMIN ja siitä oli luvattukin lämpimintä päivää koko reissulla. Hannukuruun jäävä, saunaan matkalla ollut porukka huikkasikin, että eikö tää oo ennemmin sellanen mökkeilypäivä, kun näkivät, että tein lähtöä.

Yöllä oli hivenen viileä, kerran heräsin kun jalkoja palelsi ja Waldokin vähän tärisi, ennenkuin hokasi tulla kylkeen kiinni nukkumaan. Waldo oli selkeästi enemmän kylmänarka, Jalilla ei tuntunut olevan yöllä mitään ongelmaa. Molemmilla oli Hurtan Extreme Warmerit mukana ja olen niin tyytyväinen, että päädyin lopulta näihin toisena vaihtoehtona olleiden fleecepukujen sijaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!