Kertaus on opintojen äiti

Me oltiin tänään taas oppimassa agilityä. Nimenomaan me, koska mäkin opin tänään asioita.

Madallettu puomi: Taidettiin tehä yhteensä kolme toistoa (yks toisto, tauko, toinen toisto...). Mä osasin jo odottaa viime kerran jälkeen jonkin verran ongelmia ja olihan se vaikeaa pysyä siinä puomilla, 
meinas hypätä sieltä alas eikä kontaktille todellakaan oltu jäämässä. Poika oli taas ihan apua, apua, apua, missä mä oon, mitä mun pitää tehä, tohtiiko tässä mennä eteenpäin?! Noh, hetken tuumailu tauko ja uudestaan. Eikä mitään ongelmaa. Mä en ihan aina pysy ton aivotuksissa mukana, poika meni puomille oikeasti kuin vanha tekijä, ei aristellu yhtään ja jäi alastulon kontaktille. Sen jälkeen puomille ois pitäny päästä kiipeileen joka välissä. Ihme tyyppi :D
Oppitunti nro1: Älä pudottele nameja, äläkä varsinkaan alastulossa juuri kun koira on täydellisesti kontaktilla.

Keinu: Keinussa mentiin jo kyytiin keikkumaan. Noh, poika meni melko rohkeasti keinulle, mutta heti kun alettiin keinua liikuttamaan niin se ei enää ollukaan kiva ja piti yrittää hypätä pois. Tähän oltiinki varauduttu, joten kyydissä pysyttiin ja hirveellä namituksella. Keinun kontakteihin ei tosin tohtinu jäädä millään, liian pelottavaa. Tässä ei oikeastaan rohkaistunu edes niillä toistoilla vaikka keinua liikutettiin hyvin vähän ja hitaasti. Harmi ettei tätä voi oikein kotona mitenkään harjoitella. Otettiin vielä lopuks yks toisto puomilla, ettei pojalle jääny siitä mitään traumoja keinun jälkeen.
Oppitunti nro2: Hiljaa hyvä tulee. Niin ja ota seuraavalla kerralla enemmän nameja mukaan, niitä kuluu yllättävän paljon.

Pussi: Uusi ohjaaja (joka oli Jalin mielestä kyllä ihan kiva) mutta jotenki pussi ei meinannu millään sujua vaikka viimeks melko nopeeta meniki alkujännityksen jälkeen pussiin. Ei vaikka pussin suuta pidettiin koko ajan täysin auki. Ei vaikka minä houkuttelen pussin suulla kun ohjaaja pitää koiraa (ohjaajalla oli taas hieman pitelemistä pojan kans, 35kg energiaa ei tosiaankaan oo mikään helppo pidettävä :D). Lopulta mä sit lähin eeltä konttaamaan pussiin (kokemus tämäkin :D) ja tohtihan se poikakin vihdoin tulla perässä. Ja taas, sen jälkeen ei ollukaan juuri mitään ongelmaa kun ensimmäistä kertaa sinne pussiin tohdittiin. Poika oli ilman hihnaa tässä vaiheessa ja pääsi karkaamaan pari kertaa yhen pikku koiran luo (murrr, ei siis aikasemmin oo karannu kenenkään luo vaikka onkin ollu välillä irti). Onneks meni vaan tahtomaan leikkiin, tuo on kyllä siitä kiva ettei tartte pelätä että se tekis kellekään mitään vaikka pääsiski karkaamaan, vaikka ei se sais noin karkailla ollenkaan. Toivottavasti ei ottais tavaks. Ohjaajan mukaan voi olla, että se paineistu pussista ja purki sitä painettaan tuolla tavalla. Tuntuu, että se paineistuu vähän joka esteellä.

Rengas: Renkaassa ei mitään ihan hirveitä ongelmia. Ainoo vaan, että ekalla hyppäs väärästä kohasta enkä päästäny tarpeeks aikasin hihnasta irti niin säikähti vähän. Mutta kyllä se lopulta hyppäs sieltä oikeastaki kohasta, mut jotenki jäi huonompi fiilis tästäki kun viime kertaan vertaa.

Kepit: Kepeissä ei suurempaa ongelmaa. Täälläkin oli uus ohjaaja tällä kertaa, joka ei ollu ollenkaan ohjureiden kans esteenä vaan seisoskeli namikupin luona. Poika hyppäski ekalla toistolla ohjureiden yli ja vaati vähän kädellä ohjausta että mites niistä kepeistä mentiinkään. Lopulta menikin sitten ihan yksikseenki hyvin.
Oppitunti nro3: Kuiskaa käskyt! Jalilla on hirvee into kepeille, jolloin aivot ei oo oikeen mukana. Älä nosta virettä hirveellä innostuksella vaan kuiskaa hiljaa käsky kepeille niin koiraki joutuu kuunteleen ja keskittymään ja käyttämään niitä aivoja. Että se vauhti tulee kyllä sitte lopulta, mutta nyt ois tärkeempi, että se oppis oikeen keppien suoritustavan. Se oli hauskaa ku ohjaaja demonstroi sitä puhumalla Jalille hiljempaa ja poika istu rauhassa ja kuunteli mitä hälle sanottiin :D Mulle sanottiin vähän samaa tokon alkeissa, että yritä välillä hillitä sitä koiran virettä omalla olemuksella äläkä nosta hirveellä hihkumisella ja innokkuudella. Nii ehkä mun pitäis ottaa opiks... Varsinki ku agilityssä meillä ei todellakaan oo mitään vireongelmia ollu.

Muuri: Muurissa ei ongelmaa, este mikä este. Muuten hirmu hyviä toistoja ja jäi jopa paikalleen istumaan odottamaan käskyä, mutta se viimenen toisto. Enää ei ois jaksanukaan hypätä vaan lähettiinki kiertämään. Ja mäku olin ihan että jeee, saatiin loppuun tämmönen täysin onnistunu sarja, mutta ei :D Saatiin me onneks se vikaki hyppy lopulta onnistumaan.

Semmosta tällä kertaa. Jotenki ei ihan saatu niin paljon onnistumiskokemuksia mitä viimeks. Oli jotenki Jalilleki vaikeempi kerta, ehkä kun alotettiin tommosilla vaikeilla esteillä. Mut toisaalta oli kiva lopettaa Jalille helppoon esteeseen niin jäi koiralleki ehkä vähän parempi fiilis.


Kommentit

  1. Kiva lukea näitä teidän agikuulumisia :)
    Täytyy lähteä sitten yhdessä hallille kun saatte itsenäistreenioikeuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että joku tykkää näitä lueskella :D Juu, täytyy tosiaan mennä hallille, meillä vissiin on vielä neljä kertaa näitä alkeita jäljellä.

      Poista
  2. Lähtisikö Jali joskus Jimin kanssa vaikka laajavuoreen juoksentelemaan tai jonnekin muualle kahdestaan? Kiva että tekin olette päässeet agilityn saloihin tutustumaan. :) Jimistä on tullut aika rämäpää tässä lajissa :D
    T: Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se Jali vois vaikka lähteeki :) Mä en ookaan laajavuoressa käyny vaikka oon kuullu että siellä hyviä lenkkipolkuja oiski. Millonkas aattelit?

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!