Kappas, Liebster Award

"Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienimmätkin blogit saavat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle."

Säännöt:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.


Ensimmäiset kysymykset saatiin TemppuTaiturit blogista. 

1. Kuinka helposti voisit luopua koiranomistajuudesta?
Kun Piki kuoli, elelin yli vuoden koiratta. Siinähän se meni, mutta kyllä koko ajan tuntui, että jotain puuttuu. En yhtäkkiseltään keksi tällä hetkellä syytä mikä saisi luopumaan koirasta. Koiratta eläminen edellisen menehtyessä onnistuu jonkun aikaa, mutta ettäkö joutuisin luopumaan koirasta?
2. Mitä mieltä olet sekarotuisten pennuttamisesta?
Suunnitellut pentueet, joissa vanhemmat(/suku) on tutkittu terveeksi ja yhdistelmää oikeasti mietitty on minusta ihan ok. Jos taustalla on muutakin ajatusta kuin "nokun tämä on niin söpö ja nätti ja täl on nii kiva luonne ja haluisin tän pennun itelle". Jos yhdistelmässä oikeasti mietitään sitä terveyttä ja luonnetta ja pennuttamisella on joku tavoite niin ok. Sekarotuisten kasvattaminen on siis mielestäni ihan fine kunhan ajatus kulkee mukana. Tykkään ajatuksesta että "jalostusmateriaalia" on tällöin enemmän kuin yhden rodun sisällä olisi.
3. Mikä on koirasi / koiriesi ulkonäössä mielestäsi kauneinta? Entä ruminta?
Tykkään kovasti Jalin pilkutuksesta ja ilmeestä. Silloin kun rotua pyörittelin mielessä, ihastuin juuri runsaammalla pilkutuksella oleviin dalmatiankoiriin. Ruminta ehkä tuo ylimääräinen kaulanahka.
4. Onko koirallasi / koirillasi allergioita? Mitä oireita niistä tulee?
Ei todistetusti, mutta päänahka punoittaa usein kesäisin, mikä on saanut epäilemään jonkin sortin allergiaa? Ei kuitenkaan vaivaa koiraa mitenkään.
5. Mitkä ovat koirasi parhaat luonteenpiirteet?
Yleinen rauhallisuus. Se on niin kivan vaivaton kotona. Se että siitä kuitenkin löytyy sitä draivia myös harrastamiseen. Ahneus. Mammanpoikamaisuus.
6. Kuinka paljon olisit valmis maksamaan sekarotuisesta koirasta, jos sellaisen haluaisit?
Hmmm. Jos yhdistelmä on oikeasti mietitty, eikä kyse ole siis vahinkopentueesta, voisin ehkä sen Kennelliiton suositteleman 200e maksaa. Mutta siihen haluaisin tosiaan jo vähän vastinetta rahoille eli tutkitut vanhemmat ja mietitty yhdistelmä. Vahinkopennusta en maksaisi noin suuria summia, ehkä 50e vois olla maksimi.
7. Mitä mieltä olet turkkirotujen karvojen ajelemisesta helteellä?
Ei kokemusta turkkirodusta, mutta go for it jos se koiraa helpottaa.
8. Mikä koirasi teko / ominaisuus saa sinut aina hyvälle tuulelle?
Se kun se treeneissä tai muuten kun elämä on ihanaa aloittaa maassa kierimisen samalla öristen omiaan. Tai kun se istuu aina syliin jos erehdyt menemään itse maahan istumaan (mamman pieni sylikoira).
9. Onko koirallasi käytösongelmia? Mitä?
Nojuu. Meillä on vielä välillä ongelmia ohitusten kanssa ja sen lisäksi vapaanaoloissa riista ja joskus toiset koirat tuottavat ongelmia... Ahnepossu hyppii myös tiskipöydälle ruuan toivossa kun jää yksin.
10. Jos koirasi ymmärtäisi yhden sanomasi lauseen, mitä sanoisit sille?
Kerro sitten kun on aika päästää pois.
11. Laita yhteiskuva sinusta ja laumastasi.
Selasin kerran vanhoja kuvia ja tää tuli vastaan :D
Toinen haaste putkahti Elliltä.

1. Jos joutuisit täysin vaihtamaan koirarotua, mikä koira sinulle tulisi seuraavaksi?
Hmm. Joku pieni/keskikokoinen monitoimisesse. Tai keskikokoinen/iso pk-koira... Sopusuhtainen rakenne, terve, lyhyt karva, ei mikään pallosalama, mutta kuitenkin löytyisi sitä potkua. En ole vielä keksinyt mikä tämä olisi kun en aktiivisesti ole miettinytkään. Mutta heitetään nyt lonkalta vaikka että pinseri.
2. Mitä kriteereitä asetit koiralle, kun aloit pentua etsimään?
Krhm, etsin koiraa, en varsinaisesti pentua. Tein varmaan juuri niin kuin ei pitäisi eli selailin apulaa ja eri rotuja ja odotin, että "se oikea" tulee vastaan. En etsinyt aktiivisesti "pakkosaadahetinyt"-mentaliteetilla vaan kunhan vilkuilin jos joku kolahtaisi. Jali tulikin sitten aika yllättäin, nopealla aikataululla... Rotukaan ei ollut varsinaisesti lukkoon lyöty vaan pidin silmät avoinna. Hain sitä "tuo se on" tunnetta. Ilmoitus Jalista sattui silmään, dalmatiankoira uros, joka on jo ohittanut pahimman pentuiän, mutta on silti vielä nuori ja elelee kasvattajalla. Ja kun kasvattaja sattui asumaan vielä samalla paikkakunnalla niin jostain syystä se vaan sai lähettämään sähköpostia. Olin itse asiassa törmännyt joskus Pikinkin aikaan kyseiseen kenneliin ja miettinyt, että ehkä kun/jos Jyväskylään lähden opiskelemaan ja jos dalmatiankoiraa mietin.

Yleisemmin etsin siis keskikokoista/suurta koiraa, mieluusti urosta, joka jaksaisi monenlaisessa menossa mukana. Jonka kanssa voisi heittää pitkiä metsälenkkejä ja jota voisi pitää helposti vapaana. Monipuolista, jonka kanssa voisi kokeilla kaikennäköistä. Koiran näköistä koiraa, terveellä, liioittelemattomalla rakenteella. Kokemusta jääräpäisemmistä tapauksista, joten mikään paimenkoira ei tuntunut omalta. Ei minulla ollut mitään tietoa koiranetin käytöstä, terveystuloksista, harrastustuloksista, suvuista sun muista.
3. Muuttaisitko koirassasi jotakin?
Lisää rohkeutta/toimintakykyä. Pidättyneisyys on minusta ihan ok (ei haittaa vaikkei koira ole maailmaa rakastava), mutta se pieni epävarmuus voisi hävitä. Hermorakenteessakin olisi parantamisen varaa.
4. Onko koirasi ollut hankala kouluttaa?
On. Johtuen kyllä ihan kokemattomasta kouluttajastakin. Näin jälkikäteen, en ehkä sanoisi, että Jali on ollut erityisen hankala kouluttaa, tein vain itse kaikenlaisia virheitä enkä osannut puuttua koiran käytökseen oikein tai korostaa oikeita asioita. Noh, on sen kanssa saanut kyllä töitäkin tehdä.
5. Millaisia tavoitteita teillä koirasi kanssa on?
Meidän tavoitteena on toimiva yhteistyö tilanteessa kuin tilanteessa.
6. Koirasi lempi herkku?
Kaikki käy!
7. Mitä täysin uutta harrastusta voisit kokeilla koirasi kanssa?
MEJÄ on alkanu kiinnostamaan ihan hirveästi ja se menee testiin. Jos ei vielä tälle kesälle/syksylle niin josko ensi vuonna.
8. Millaiset blogit päätyvät sinun lukulistallesi?
Hyvät kuvat, hyvää ja monipuolista tekstiä. Harrastuspohdinnat ehdotonta plussaa. Minua ärsyttää joissain blogeissa "lukijoiden nuoleskelu" ja jonkun sortin tekopirteys. Rehellisyys on kiva juttu, ettei kaikki ole aina sitä ruusuilla tanssimista ja ihqudaaihanaa. Koirablogien lisäksi luen myös muunlaisia blogeja.
9. Miksi aloitit blogin kirjoittamisen?
Alunperin kai päiväkirjana. Tympäännyin kun tuntui, etten muista Pikin pentuajoista yhtään mitään ja halusin jotain pysyvää muistoa. Nykyään kirjoitan myös selkiyttämään omia ajatuksiani, esim treenipostauksia kirjoitellessa tulee jäsenneltyä paremmin menneitä treenejä.

Yksi syy on myös dalmatiankoira-blogien harvinaisuus, etsin aikoinaan internetin ihmeellisestä maailmasta tietoa rodusta ja harmittelin, ettei sitä tuntunut löytyvän. Varsinkaan siis sitä arkikokemusta ja eloa dalmatialaisen kanssa. Toivon siis, että joku rotua pohtiva saa meidän blogista irti myös vähän sitä, minkälaista elämä ja harrastaminen dalmatiankoiran kanssa voi olla.
10. Haluaisitko kasvattajaksi? Jos kyllä, miksi. Jos et niin miksi?
En tiedä, ehkä? Toisaalta en usko, että pystyisin tekemään niitä päätöksiä mitä kasvattajien joutuu tehdä. Mistä tietää tehneensä oikeat valinnat? Mitkä (terveys/luonne)seikat ovat niin merkittäviä, ettei koiraa (sukua) voi käyttää jalostukseen? Toisaalta kiinnostaisi, mutta ehkä se vastuu olisi liian suuri tai ottaisin sen liian suurena. Pyrkisin täydellisyyteen vaikkei se ole käytännössä mahdollista.
11. Rotupi vs. seropi?
Tällä hetkellä rotupi. Tiedän mitä saan (ne todennäköisyydet) ja kun harrastukset kiinnostavat (esim se pk tulevaisuudessa) niin rotukoira sen olla pitää. Mitään ei ole sekarotuisia kyllä vastaankaan ja voisin hyvin kuvitella myös moisen joskus vielä omistavani.

En taida haastaa ketään kun tämä on jo niin monet blogit jo pyörinyt :)

Kommentit