Lumikenkäilyä Kolin kansallispuistossa

Hiihtolomareissu Kolille 2.3.-4.3.
Vuokrattiin Jeron kämppä, joka oli ihan luksus. Mm. puusauna oli aika ahkerassa käytössä. Koiraa ajatellenkin paikka oli kiva, sillä kämppään olivat koirat tervetulleita ja naapuritkin olivat tarpeeksi kaukana niin, että koiraa pystyi hyvin pitää (valvonnassa!) pihalla vapaana. Pihalta pääsi suoraan kansallispuiston reiteille ilman, että tarvitsi liikkua autolla minnekään.

Ensimmäisenä päivänä ei ollut suunnitelmissa lähteä sen kummemmin vielä talsimaan, mutta kun ilma oli niin hiano niin oli pakko lähteä testaamaan! Olin vuokrannut lumikengät koko reissun ajaksi, joten eikun matkaan valmiiksi tallottuja reittejä. Jerolta Ikolanahoon kiva "pieni" nousu nosti jo kivan hien pintaan ja meinasin jo Ikolanaholla todeta, että josko käännytäänkin takaisin. Hetken huilitauon jälkeen kuitenkin jatkettiin matkaa. Jali teki edellisenä päivänä kotopuolessa karkureissun hirven/peuran perään (säikäytti!!) ja tämän umpihankijuoksuseikkailun jäljiltä tuntui vähän jumiselta. Varmaan pitkä ajomatkakin vaikutti. Purolanaholla käytiin kääntymässä ja päädyin kääntymään takaisin päin kun Jalin meno näytti vähän kankealta ja itseänikin houkutti jo sauna. Takaisin mökille ja sauna tulille siis.
Jeron kämppä apaut rastin kohdalla
Seuraavana päivänä aamu valkeni yhtä nättinä ja pirteinä heräiltiin ja lähdettiin talsimaan. Jali vaikutti ihan vetreältä, mutta sai takin niskaansa ja päätyi lopulta kulkemaan suurimman osan matkasta vapaana minun selkäni takana. Totesin näin olevan helpointa, sillä varsinkin laskuissa tuntui vaaralliselta jos Jali oli flexillä vyötäröremmissä kiinni ja kulki edellä kun jouduin kokoajan huolehtia ja hissutella ettei vahingossakaan nykäise ja kulje liian lujaa. Ja hihna häiritsi omaa menoa jos koira kulki hihnan kanssa selän takana. Jyrkemmissä alamäissä päästin Jalin menemään omaa tahtia edellä, taas turvallisuus syistä kun pelkäsin, että mäessä kaadun koiran päälle taakse päin. Jali kulki tosi kivasti selän takana käskyn alla sen jälkeen kun oppi olemaan tallomatta lumikenkien päälle. Koko reissun aikana ei ketään muita tullut vastaan näillä suunnilla.
Suunnitelmissa valloittaa Mäkrävaara ja katsoa sitten miltä siellä tuntuu. Reittisuunnitelmana kivuta jälleen Ikolanahoon ja sieltä oikeanpuoleista reittiä kohti Mäkrää. Olin jo alkujaan lukenut, että näin nousu olisi helpoin ja kivaa tasaista ylämäkeä se olikin. Kyllä tuo nousu Ikolanahoon oli paaljon rankempi. Vaikea oli miettiä pukeutumistakin kun jo heti ensimmäinen mäki sai kunnon hien pintaan. Kuljinkin koko reissun lopulta tuulipuvun takilla ja kerrospukeutumalla. Rinkassa sitten kevyttoppa taukoilua varten ja se olikin superfiksu mukana.
Minulla taas mukana vain 50mm, joka ei ole oikein millään mittapuulla maisemalinssi. Varsinkin tuolla huipuilla kun mahdollisuutta ottaa etäisyyttä kauemmas ei oikein ollut. Kuvayritelmät eivät tee millään tasolla oikeutta maisemalle, joten jätän suurimman osan julkaisematta. Maisema Mäkrältä oli kyllä hirmu kiva ja Mäkrän laella polveili useampiakin lumikenkäpolkuja. Koska olin tiputtanut alkumatkasta karttani (hups) niin päädyin kulkemaan turvallisesti aina tallotuinta reittiä. Jos jouduttaisiin hukkaan niin ajattelin, että käännytään sitten takaisin tai lähdetään suunnistamaan kännykän avulla. Ei onneksi ollut tarvetta.

Jalinkin meno tuntui ihan rennolta ja energiaa riitti, joten jatkettiin matkaa kohti Purolanahon kautta Mäkränaholle. Olinkin lukenut etukäteen, että nousu Mäkrälle Purolanahon kautta on rankka ja huhhuh. Peukut niille, jotka lumikengillä tämän nousun tekevät. Alaspäinkin tuntui välillä, että onko mulla sukset vai lumikengät jalassa kun melkein pystysuoraan sai alaspäin tarpoa. Saavuttiin kuitenkin ehjinä perille. Mäkränahon vanhassa ladossa pidettiin pieni evästauko ja funtsittiin jatkoa. Valitettavasti paikalla ei ollut nuotiopaikkaa, mutta juoma ja eväskeksit maistui kyllä hyvin.
Kyllä minullekin keksi maistuisi...

Hetken mietin tarpomista Ukko-Kolille ja näiden "kuuluisimpien" huippujen valloittamista, mutta lopulta totesin, että jätetään huomiselle. Käännyttiin siis takaisin Ikolanaholle "alakautta". Tässä vaiheessa valitettavasti hukkasin lumikenkäreitin tai sellaista ei selkeästi ollutkaan ja tarvottiin suurin osa paluumatkasta hiihtopohjaa pitkin. Kun ei millään jaksanut alkaa omia reittiä tarpomaan. Rauhakseen saatiin tarpoa ja oli siinä selkeästi muitakin lumikenkäilijöitä kävellyt.

Ikolanahon vuokrakämppää harkitsin myös majoitukseen, mutta lopulta sähköt ja puusauna vei voiton. Ikolanahon notskipaikalla lämmintä päälle itselle ja Jalille ja pidettiin makkaratauko. Vaikka joku idiootti olikin unohtanut ottaa minkäänlaista sytykettä/paperia mukaan niin saatiin lopulta nuotiokin syttymään ja makkarat tulille. Nams! Makkaroiden jälkeen taas lasku Jerolle, kaupassa käynti ja saunan sytyttämistä.

Torstaille matkaa kertyi Sports Trackerin mukaan noin 6km ja aikaa kului parisen tuntia. Ihan kiva fiilistelymatka kun ei ollut tarkoituskaan kulkea mitään pitkää reittiä vaan nauttia maisemista ja kenkäilystä.

Perjantaina ajatuksena ajaa Ukko-Kolille, palauttaa avaimet ja lumikengät ja kiertää vielä "huippujen kierros". Talsottiin lumikenkäreittiä pitkin kun kuulema ihan hyvin reitin pystyy kulkea jalkaisinkin. Välillä kaipailin lumikenkien piikeistä ja sauvoista tukea, mutta kyllähän tuon ilmankin kulki. Ilma oli pilvisempi ja porukkaa oli ihan ymmärrettävästikin täällä huipuilla enemmän liikkeellä, törmättiin jopa kahteen koiraankin. Jalma saikin kulkea tyytyväisenä hihnassa.


Koira huipun päälle, noooiiin. Tarpeeks kauas pakittaminen rinteessä ilman kaatumista, check.  Ja katos tollai kiva tykkilumikuusi mukaan, kiva. Suora horisontti, fail! Leikkaantuvat tassuset suoristaessa häiritsee vinoa horisonttia enemmän eli olkoon :P

Koli <3

Kommentit

  1. Näyttää ja kuulostaa aivan ihanalta reissulta! Myö asutaan niin lähellä Kolia, ettei tuommoinen useamman päivän reissu ole oikeastaan tullut mieleenkään, mutta voisi olla kyllä aika huippu! Ja ensimmäinen kuva on upea samoin kuin tuo kuva Jalista, missä näkyy vain lumiset kuuset taustalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä ehdottomasti jos siellä huudeilla asustelette! Koli on kyllä hiano paikka, oli kyllä kiva reissu!

      Tuo eka kuva onkin melkein ainoa maisemakuva josta itekin tyksin :)

      Poista
  2. Oi vitsit mitä kuvia! Kateellisena katselen. Harmittaa kun en itse päässyt ottamaan koiraa mukaan tuossa pari viikkoa sitten kun maisemat oli mielettömät. Mutta koli on kyllä kaunis mihin aikaan vain ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitoss! Ai sääkin oot siellä suunnilla liikkunu :D Koli on kyllä huikee! <3

      Poista
  3. Vitsi mitä kuvia! Mä olin viime syksynä Kolilla vaeltamassa ja hirvee kuume ollut kokoajan mennä uudestaan. Siellä oli niin kaunista.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oioi, ois kyllä huippu tehdä pidempi vaellus Kolilla! Ehkä joskus kesällä/syksyllä... Kävinkin sun blogista stalkkaamassa, muttei selvinnyt. Kiersittekö siis koko Herajärven kierroksen vai 30km kiekan?

      Poista
    2. Meillä jäi se kierros puoleen väliin, kun mun kaveri ei sitten enää jaksanutkaa sitä loppua.. Kyl pitää se mennä jossain välissä kokonaan. Jäi harmittamaan ettei päässyt sitä toista puolta, mutta ei asialle mitään nyt voinut.:(

      Poista
    3. Toinen kerta sitten :) Ilmeisesti mitä olen kuulostellut niin tuo reitti jää aika monelta kesken. On vissiin ihan kivan rankka nousuineen ja laskuineen...

      Poista
    4. Se oli tosi raskas reitti, mutta mun mielestä ehkä pahin oli se jatkuva kivikko. Oli tosi hankala kävellä, kun sai kokoajan katsoa jalkoihin. Tietty tämäkin varmasti asia minkä oppii vain harjottelemalla. Sit vielä koira mikä aika helpolla vetää ja noissa maastoissa en olisi edes uskaltanut Elsaa päästää irti, kun oli niin jyrkkiä kohtia ja tää koira menee täysii eikä millään polulla pysy, jos on vapaana joten hihnassa oli koko matkan. Kyllä mä muutenkin aina pidän luontopoluilla koiran hihnassa, mutta noin kivikkoisessa olisi ehkä ollut turvallisempaa päästää irti.

      Poista
    5. Niin ja se taksikuskikin sanoi, että sieltä saa joka päivä hakea ainakin yhden porukan pois :D Et tosiaan varmaan aika monella jää kesken. Samana päivänä oli jo aiemmin aamulla hakenut yhden retkeilijän pois.

      Poista
  4. Siellähän on samanlaista kuin Kuusamossakin :) Vähän enemmän lunta meillä... Oikein kivat maisemat. Varmasti mukavaa koirallakin.
    http://susirajan.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa on kyllä huikeen hienoja paikkoja! :)

      Poista
  5. Voii..! Noi maisemat on mulle ihan järkyttävän rakkaita❤ On siellä vaan mahtavat maisemat:O Mahtavan hienoja kuvia olet ottanu, Jali näyttää kivan,tyytyväiseltä❤

    Pollenkirjakarsina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän siellä on! <3 Ei Jalilla varmasti valittamisen aihetta ollut, mitä nyt ehkä olisi halunnut vähän vapaammin juoksennella :D

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!