Treeniä, koirakavereita ja pennun tuoksua

Laitetaas nyt kootusti joitan meidän puuhia kun sain kameraakin tyhjättyä. Tullee pitkä postaus :)

Lenkillä Supin kanssa. Syksy on ollut pääsääntöisesti tosi nättiä, toivottavasti jatkuukin samanlaisena!
Kävin tekemässä Jalin toisen verijäljen jokunen viikko sitten ja kuvasin siitä videonkin. Jäljen eka osuus oli jännä, Jali eteni kuin kuumilla  kivillä, vilkuili eteenpäin metsään ja säikähti vastaan tulevaa isoa kiveä niin, että jouduttiin käydä se yhdessä katsomassa ennenkuin päästiin eteenpäin. En tiedä mitälie noin säikkyi? Kun ekalta suoralta päästiin eteenpäin oli meno jo ihan toisennäköistä. Loppu kohtuu Jalimaista menoa, varmistelee ja pyörii, välillä mennään jouhevammin ja välillä taas ei. Well, video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, siit tuliki melko pitkä, mutta halusin kaiken materiaalin videolle kun tuosta näkee miten Jali asioita selvittää ja voi sitten verrata tapahtuuko edistystä.
Treenit on taas sujuneet kivalla sykkeellä! Yhdet rallytreenit noin viikko sitten ollaan tehty ja todettiin, että ei me mitään voi-luokan rataa tällä treenillä päästäis läpi. Paljon kaikkea mitä pitäisi treenata, mutta nyt ihan oikeasti jätetään kyllä rally tauolle eikä mihinkään ratoihin ainakaan kosketa. Jotain yksittäisiä juttuja voitas hömpötellä kyllä.

Tokossa viime viikolla ja pari viikkoa sitten ollaan varmisteltu lähinnä ruutua ja kiertoa. Jali rrrrrrakastaa ruutua ja ongelma onkin lähinnä se, että kun ruutuun virittelen jää siihen totaalisesti kiinni eikä luovu, jollonka perusasentoon tuleminen hankaloituu. Hallintaa, luopumista. Paikka vaeltaa, jos tehdään kiertämisen jälkeen hakee minusta vähän etutötsiä. Seisomistakin pitää vahvistaa, on tehnyt nyt parina eri treeninä sitä että ensimmäisellä "seis" käskyllä lähteekin tulemaan takaisin minua kohti "ai palkkako, jee?!". Sekoittaako oikeasti "jes"-palkkakäskyyn?

Viimeisissä treeneissä treenitoveri paljasti treenin lopussa, että hei nää mun molemmat nartut on muuten juoksuissa ja lähellä tärppipäiviä. Ja vitjat, Jali teki siitä huolimatta ihan täydellisen keskittyneesti hommia enkä edes aavistanut, vaikka treenin alussa hetken tyttöpissaa lussuttelikin! Toki, tehtiin treeniä vuorotellen, eikä koirat olleet yhtä aikaa siis kentällä, mutta silti! Voi miten olin ylpeä pilkusta! Puhuttiinkin, että nuo juoksut vaikuttaa ehkä enemmän uroksen omistajaan ("no ei se kuitenkaan tee muutaku haistelee ja äh") kuin koiraan itse. Kun muistaisi itse jatkossakin, että kyllä se voi tehdä töitä ihan samaan malliin vaikka juoksuhajuja olisikin kentällä...
Vaikka kui olen kirjotellut, että seuraaminen on nykyään kamalaa ja ei haittaa ollenkaan niin kyllä nyt koitetaan palata ruotuun. Se kuulema ei niinkään ehkä kokoaikaa ainakaan poikita, mutta edistää ja perusasentokin on huomaamatta valunut liian eteen. Se ei myöskään pidemmässä seuruussa tahdo tarjota enää pysähtymisessä perusasentoa, minkä ongelman luulen myös olevan rallytokon peruja kun siellä pysähtyessä tapahtuu niin monenlaasta ja Jali jää odottamaan ohjeita. Koitetaas nipottaa se seuraamispaikka takaisin paikoilleen, meidän seuraaminen kun oli(...) niiiiiin kivan näköistä ja tuntuista.

Jäävien erottelua teki tosi hyvin minun edessä kun itse peruuttelin. Saman kuin saisi seuraamiseen niin olisi precis! Avoa nähden pitäisi muistaa tehdä kaukoja, joita ei olla tehty oikeasti ikuisuuksiin. Jäin vähän kiinni "etu vai takajalka kaukot" mietiskelyyn ja nyt ei olla sitten tehty kumpiakaan. Sehän ratkaisee ongelman, eikö? Noutoa testattiin ensimmäistä kertaa kisanomaisesti niin, että toinen ojentaa kapulan, eikä siinä ongelmaa. Jali nyt muuten vaan oli "jeeeeee kapula" ja teki ruman noston ja palautuksen, muttakun se nyt ei ollut treenissä syynissä niin olkoon. Kyllä se nouto on kisavalmis.

Ja kookit ne vaan lisääntyy edelleen! Sisko otti Alman kaveriksi Elmerin, Alman puolisisaruksen. Alma viettää vielä mammalomaa omien lapsostensa kanssa, joten vauva saa rauhassa tutustua kotiinsa. Jali tuttuun tapaansa oli sisällä "mikä tuo on, syökö se mut!!?!" mutta ulkona oli ihan fine. Täytyy pikkupoijaan vähän kasvaa ennenkuin pysyy isojen poikien menossa mukana, tosi reipas kakara :)
Tarviiko edes mainita, että olihan se myös ihan syötävän söpö! Lisää pentusaastetta täältä, kun en kehtaa ihan kaikkia tähän julkaista :D
Yritäpä ottaa näistä yhteiskuvaa, tämä oli onnistuneimmasta päästä :D 
Saatiin kutsu myös porukalla mejäilemään tänä viikonloppuna ja todettiin notta mikäjottei. Lauantaina vedettiin kaikille jäljet ja seuraavana päivänä ajettiin. Juuri ennenkuin päästiin jälkipaikalle, Jali onnistui autohäkissä jättämään ilmeisesti tassunsa/kyntensä/en tiedä minkä johonkin häkin pinnojen väliin. Yhtäkkiä kuului vaan järkyttävä huuto takapenkiltä ja koira yrittää rimpuilla itseään jostain irti. Sai itsensä irti ennenkuin ennätin pysäköidä autoa ja lähteä tsekkaamaan, niin en tiedä mitä siellä oikein tapahtui. Pikaisesti käplin tassut läpi ja katsoin ettei ontunut tai muuta kun otin autosta. Näytti olevan ihan fine, mutta kun treenin jälkeen tultiin kotiin ja otin koiraa autosta, kevensi se toista etutassua. Samoin sängyltä hypätessä vingahti ja ontui etutassuaan. Mitään haavaa tms. en tassusta huomaa, eikä käpliessä edelleenkään mielestäni arista. Varaa myöskin kyllä painoa tassulle eikä mitenkään ihan hirveästi linkuta, mutta täytyy nyt seurailla. Toivottavasti selvitään säikähdyksellä.

No mutta jäljelle. Tällä kertaa Jali ei säikkynyt omiaan, mutta oli vähän hajamielinen muuten. Kerran jäi pyörimään "mitä me täällä oikeen tehdään" niin että joutui jo vähän muistuttelemaan, mutta muuten työsti ihan ok. Ojat oli vähän hankalia (jälkikäteen ajatellen, varoiko tassua?), ei tahtonut itsenäisesti ylittää ja kyllähän se varmistelee. Ei sillä mikään hirveä imu ole jälkeä seurata, mutta loppuun me aina päästään ja sorkka on kiva. Katsoo saadaanko yhtään varmuutta ja vauhtia etenemiseen treenillä, hidas se tuppaa olemaan ja kuulema siitä saattaa ehkä kisoissa jäädä kiinni kun jo lyhyellä jäljellä menee vähän turhankin paljon aikaa.

Oli myös kiva seurata muiden menoa, monta hyvää vinkkiä tuli matkaan! Mm. minun pitäisi muistaa pitää hihnaa kireällä (näkyy hyvin tuossa ylhäällä olevassa videossa, ettei se todellakaan kireällä kulje) ja edetä vain kun koira etenee hihnan mitan päässä pienellä vedolla. Kun koira hakee ja varmistelee, pysähdytään ja taas liikkeelle vasta kun hihna kiristyy "kun vipukäsi nousee". Milloin kannattaa koiraa hidastella ja semmosta. Paljon on opittavaa.

Ai niin. Ja pennut muuten haisee pissalle <3

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. No tuitui kun ei tommosesta lelukoirasta voi muunlaisia saadakaan 😍

      Poista
  2. Oi että miten ihania kuvia taas, niin ihanan iloisia ja rentoja! Sun blogia on aina niin ihana lukea, kun kuvat on niin ihanan aurinkoisia ja rentoja, niistä paistaa hyvä fiilis läpi!

    Pörheää Menoa

    VastaaPoista
  3. Voi apua mikä lelukoira! Niin söpö <3 upeita kuvia oot ottanut, ihanat syksyn värit.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!