Keski-iän kriisi

Toimin eräänä viikonloppuna corgisitterinä. Symppis etälauma.
Käveltiin kallioille ja napsin kuvia, täytyy nämäkin tänne lykätä kun alkaa kovaa vauhtia tuo lumi hupenemaan ettei kehtaa näin talvisia kuvia enää pian lisätäkään. Aurinko paistoi ja oli vielä tosiaan kunnon kinokset ja koirat otti ilon irti vapaudesta.
 
Ai miten niin Alma on tottunut eniten poseeraamaan Jalin kanssa? Kovasti yritin kaikki saada samaan kuvaan, mutta cookipoijaat tuumas, että heillä on parempaakin tekemistä. Alma on fiksu, Alma tietää että paikallaolosta saa herkkua!
Vapaa!
Kolme neljästä ja kolmas ei tietenkään terävänä. Hmph.
Alma päätti valita suoran reitin palkalle... (koira päätyi turvallisesti alas)

Komea Frodo!
Pojat päätti, että tämä "keppi" on saatava irti...
Kotipihassa Jali onnistui jotenkin teloa kyntensä irti. Siinä viikonloppuna arvoin, että pitääkö tuota käyttää näyttämässä päivystyksessä, mutta kokemusten kyselyn jälkeen päädyin, että seuraillaan nyt. Kynsi lähti siis kokonaan irti, se roikkui paikallaan jonkun pienen säikeen varassa, jonka päätin lopulta itse näppäistä irti kun koira ei käpälöintiin reagoinut mitenkään. Luulisi muuten että tuollainen vuotaisi kovastikin verta, vaan ei. Huomasin haavan kun sisälle tultiin verijäljistä, komensin Jalin paikoilleen ettei levittäisi verta joka paikkaan ja hain putsausvälineitä. Sillä välin haava oli jo tyrehtynyt eikä vuotanut enää ollenkaan. Putsailin ja desinfioin haavaa muutaman päivän, onneksi tuolloin oli vielä kuivat kelit niin ulkonakin sujui kohtuu kivuttomasti. Jalia haava ei ole vaivannut oikeastaan missään vaiheessa ja paikka on parantunut varsin mukavasti. Yksi kynsi vähemmän leikattavaa kuulostaa varsin hyvältä.
Jali 5v on lähiaikoina ollut varsin tuhma. Meidän lähimetsässä on lumien sulamisen jälkeen ollut jotkut metsäneläinten kevätkarkelot ja tässä kuukauden sisällä Jali onnistui eri lenkeillä katoamaan kahdesti jonkun eläimen perään. Ei se ollut edes viittä minuuttia kateissa (katsoin kelloa), mutta tämän kokoinen koira ennättää viidessä minuutissa jo vaikka kui pitkälle ja minuutit tuntuu varsin pitkiltä kun et tiedä missä koira on. Tämän viimeisimmän katoamisen jäljiltä koira palasi takaisin kieli poskella ja heijastinliivi veressä, onneksi tarkemman tutkailun jälkeen veri oli ilmeisesti peräisin rikki menneestä hännänpäästä, mutta ette arvaakaan kui säikäytti. Tämän episodin jäljiltä tuo kynsionnettomuus tuli oikeastaan hyvään saumaan ja hihnalenkkeiltiin ja pysyttiin hetken kaukana tästä meidän vakimetsästä. Erilaisia jäljittimiä on tullut myös googlailtua ja pohdittua ihan just in case vaikka nuo karkuureissut harvinaisia ovatkin siihen nähden miten paljon liikutaan vapaana metsissä.

Se on myös keksinyt jostain astioiden tiputtamisen tiskipöydältä ja onnistunut rikkomaan useammankin lautasen. Hirveän kiva tulla kotiin kun lattia täynnä sirpaleita ja kaikki tiskipöydältä irtoava nostettu alas. En ymmärrä mikä sen saa nostamaan esim tiskialtaasta lautasen tai jopa kattiloita lattialle? Kai se sitten haluaa ne nuolla puhtaaksi? En tiedä mistä tuulee kun ei se tällaista ole tehnyt kuin joskus ehkä pentuna viimeksi. Keski-iän kriisi?

Eipä tässä muuten mitään ihmeempää. Teiden sulamisesta innostuneena ollaan myös käyty muutamat kerrat pyörälenkillä. Jali menee pyörän kanssa ihan mukavasti, joskin alussa turhankin innokkaasti. Treenailu on ollut satunnaista olkkaritokoilua, lähinnä kaukoja ollaan yritetty jauhaa. Edelleen pientä treenimasista ilmassa, toivon että ulkokenttäkauden alettua saisi vähän intoa treenata. Seuraaminen, tai se miten olen onnistunut sen pilaamaan, ärsyttää suunnattomasti, eikä tee yhtään mieli alkaa sitä jankata. AVO-liikkeissä jauhetaan paikoillaan edelleen samojen asioiden kanssa. Rallya ollaan "treenattu" lenkeillä huvikseen, lähinnä vahvistellut oikealla puolella kulkemista. Oikealle puolelle sivulle se tulee nykyään kivasti ja tarjoaa sitä jopa mieluummin kuin vasemman puolen perusasentoa. Samoin lenkkitreenitty on takaa puolen vaihtoa ja se onnistuu myös mukavasti. Haluaisin johonkin treeniryhmään, jossa joku kertoisi että nyt teet tätä ja nyt treenataan tätä. Kun tuntuu ettei itse jaksaisi yhtään miettiä mitä tekisi, olisi niin mukava joskus mennä "valmiisiin treeneihin".
Geokoira pääsi myös geotrailille mukaan ja käpösteltiin kännykän mukaan sellainen kevyt 16km. Luulen ettei matka todellisuudessa ollut ihan noin pitkä. Kevyt kätköilykauden avaus kuitenkin, 39 kätköä yhden päivän aikana. Vain yksi trailin kätkö jäi löytymättä, se oli luultavasti jäänyt metsätöiden alle. Jali arvosti, traili oli kokonaisuudessaan suht hiljaiselle metsäautotielle rakennettu ja Jali sai viilettää vapaana. Aurinko paistoi, linnut lauloi ja oli niin ihanan rauhallista, matka taittui ihan huomaamatta. Pitäisi edelleen opettaa pilkulliselle etsimään purkkeja metsästä vaan kyllä hää geopolkuja kulki edeltä :D Nähtiin myös (ilmeisesti) peura. Siinä se pysähtyi ehkä 100m päähän keskelle tietä meitä tuijottamaan kun huusin Jalin luo ja jatkoi sitten matkaa metsään. Jali ei onneksi huomannut ja ohitettiin peurapaikka tiukassa hallinnassa. Ei Jalille ole mikään ongelma näin hallinnassa jättää peuran hajua rauhaan (vaikka sen kyllä huomasi), siitä tuoreesta hajusta vaan on ihan hirveän vaikea luopua itse vapaaehtoisesti.
Kutsu kävi!
Seuraavaan kertaan!

Kommentit