Kansallispuisto road trip: Helvetinjärven kansallispuisto 17.-18.6.2017

Retkeilyvarusteita on hiljalleen taas kerätty kasaan ja oli selvä, että jonnekin kesällä matkataan. Kun tulikin reissu kohti etelää, ajattelin iskeä monta kärpästä yhdellä iskulla ja toteuttaa pienen roadtripin. Luontoon.fi esille ja potentiaalisia kohteita katselemaan.
Ketään en mukaan saanut (on se kumma että joidenkin joutuu esim töissä käydä :D), mutta se ei estä lähtemästä, joten kamppeet kasaan ja matkaan. Instagram seuraajat (@jalidalma) ovatkin voineet seurata reissua melkein livenä, yhteyksien takia muutamat päivitykset eivät kyllä ihan reaaliajassa päivittyneet.
Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Helvetinjärven kansallispuisto, jonne oli noin parin tunnin matka. Jätin auton kartalla näkyvään parkkipaikkaan Haukkajoen varteen, vaikka en ihan varma ollutkaan, että missä se parkkipaikka varsinaisesti olikaan. Autolta käveltiin sitten kohti Helvetinjärven polkuja tarkoituksena keventää rinkkaa ja pystyttää teltta Heinälahteen ja lähteä siitä varsinaisesti vaeltamaan. Tosi moni oli parkkeerannut auton kohdalle, jossa polku lähtee metsään hiekkatieltä eli ilmeisesti lähemmäskin olisin voinut auton jättää.
Ilma oli todella lämmin ja matkaan lähdinkin shortseilla ja t-paidalla. Heinälahdella ei ollut ketään kun aamupäivästä paikalle saavuttiin, joten saatiin valita rauhassa teltalle paikka. Pystyteltiin teltta ja jätin myös makuualustat matkasta pois, mutta koska ajattelin evästää reitin varrella, otin rinkan kuitenkin eväineen matkaan. Mukava oli kulkea keveämmällä rinkalla, mitä nyt vähän hartioita pakotti, sillä olin onnistunut ne aavistuksen polttamaan edellisenä päivänä kun pakkailin rinkkaa ulkona. Ajatus oli kulkea ainakin Helvetinkolulle ja sieltä sitten takaisin ja mahdollisesti liittää mukaan vielä luontopolku osuus Kankimäelle.
Heinälahdelta Haukanhietaan oli polulla vähän pieniä esteitä...
Porukkaa oli aika mukavasti liikkeellä, olihan myös Nuku yö ulkona- päivä, joten olin arvellutkin, että telttailijoita löytyisi. Haukanhieta oli kuitenkin melko tyhjä vielä niihin aikoihin kun siitä ohi aamupäivällä talsittiin. Hetken ihasteltiin hienoa hiekkarantaa ja käytiin täyttämässä vesivarastot, ennen matkan jatkumista. Satunnaisesti tuli muita reippailijoita vastaan, muttei missään nimessä ruuhkaksi asti. Jali kulki lunkisti muista välittämättä ja oli oikein oiva retkiressu. Keksin virittää hihnan rinkkaan kuormaliinan avulla, niin että sain kädet vapaaksi ja ratkaisu oli oikein toimiva. Jali eteni oikeastaan koko ajan pienellä vedolla, mikä tuntui lähinnä siltä, että joku työntäisi kevyesti takaa vauhtia. Oikeinkin näppärää siis, eikä rinkan kiinnitykset löystyneet ollenkaan köhystyksestä.
Mitä lähemmäs Helvetinkolua päästiin, sitä enemmän porukkaa alkoi tulla vastaan. Suurin osa varmaan aloittaa kävelyn Helvetinportilta kohti Haukanhietaa. Reitti oli paikoin haastava nousujen ja laskujen takia ja kun aurinko porotti taivaalla niin pidempien rappusnousujen välitasanteet penkkeineen tulivat tarpeeseen. Tykkäsin kuitenkin reitistä hirveästi juurikin niiden nousujen ja laskujen takia, vaikka varsinkin paluumatka meinasi olla raskas. Jali kulki laskut hirmu järkevästi ja hidasti aina käskystä ja toimi ylämäissä vetojuhtana.
Kivitaidetta
Nää portaat oli ihan järkyt tulla paluumatkalla ylös! Ei tahtonut jalka jaksaa punnertaa kun nousut oli niin jyrkät. Kuvassa näyttää ihan lepposilta...
Helvetinkolusta olin nähnyt toki kuvia vaan yllätyin kuitenkin miten hieno se oli livenä! Olin kuvitellut että se on sellainen tasainen sola, mutta se laskikin melko jyrkästi järven rannassa olevalle nuotiopaikalle. Tultiin ylhäällä olevalta näkötasanteelta (josta myös hienot näkymät!) kohti kolua ja päätettiin oikaista alas Helvetinkolua alas kulkemalla. 
Tai näin ajattelin. Rinkan ja koiran kanssa meno tuntui vähän hasardilta, sillä lasku ei ole mikään piece of cake ja kun ihmisiä ei samaan aikaan kolussa kulkenut, päästin Jalin hetkeksi irti kulkemaan ja käskyttelin odottelemaan. Pian tultiin jyrkännetasanteen kohdalle, johon Jali jäi pitkään miettimään, että en minä tästä pääse alas. Kapusin itse tasanteen alas ja kyllähän se Jali tuli perässä, mutta hiukan vaarallisen näköisesti. Seuraavalla vastaavalla pudotuksella totesin, että ei me tästä enää alas Jalin kanssa mennä, joten käännyttiin takaisin ylös. Pudotus kohdassa jouduin Jalia auttaa kiipeämään tukemalla valjaista, ihana miten Jali luotti, että kyllä minä kiinni pidän vaikka lähes pystysuoraa seinämää kivuttiin. Turvallisesti päästiin ylös ja tyydyttiin menemään portaita alas... Kiipeäminen ei siis ainakaan ison koiran kanssa ole mikään läpihuutojuttu, pienen koiran vielä nostaisi vaikeat kohdat ylös/alas. Joka tapauksessa, kuvat ei tee oikeutta paikalle. Niin hieno paikka!
Mää täs vähä mietin...
....et pääsisinks mä tästä alas
Tästä ei enää tultu alas
Helvetinkolulla pidettiin järven rannassa evästaukoa. Taukoa oli pitämässä toinenkin porukka kahden huskyn kanssa ja muuta porukkaa, joten päätettiin siirtyä vähän sivummalle. Trangia tulille ja taukoa pitämään. Sain joululahjaksi tuollaisin isomman trangiakopion, jonka päädyin sitten ottamaan testiin, vaikka ensin mietin sen vievän turhan paljon tilaa. Se osottautui kuitenkin varsin näppäräksi ja varsinkin tuo tuulensuoja pidikesysteemi oli kätevä. Ainoa ongelma siinä vaan on, että säiliö vuotaa jonkun verran, mitä mini-trangian säiliö ei tehnyt. Täytyy katsoa keksisinkö siihen jonkun ratkaisun... Ei se sinäänsä haitannut kun minigrip pussissa säiliötä kuljetti, mutta meneehän siinä polttoainetta aina vähän hukkaan.
Tuvan vieraskirja oli ihan täynnä
 
Sfinksiä meinaa väsyttää
No ei ny oikeesti!
Tällai söpö koppiska piti taukoa rinkan päällä
Oltiin Jalin kans vahingossa värikoodattuja

Vettä mulla taisi olla mukana litran verran ja kun joku nimeltä mainitsematon nelijalkainen onnistui kaatamaan yhden vesipullon oli vesi ruuanlaiton jälkeen vähän vähissä. Vaikka hiukka tuntui siltä, että olisi jo voinut takaisin päin kääntyä, niin vettä kyllä oli liian vähän paluumatkalle. Näinpä jatkettiin kohti Kankimäkeä vedenhakureissulle ja kierrettiin vielä Helvetistä Itään- kierros. Kello oli ehkä jotain viisi-kuusi.
Hitaasti, mutta varmasti lähestyttiin takaisin Haukanhietaa. Pitkin Haukanhietaa oli ilmestynyt useampi teltta, varmaan ainakin parikymmentä telttaa. Olin aivan hikimärkä, ei ollut lämpötila paljoa laskenut vaikka iltaa alettiin lähestyä. Olin jo matkalla päättänyt, että käyn uimassa sitten Haukanhietalla ja heittämässä samalla talviturkin ja ah, miten olikaan nautinto pulahtaa viileään veteen. Jali toimitti vahtikoiran virkaa puuhun sidottuna ja tuijotti silmä kovana missä menen. Yksi porukka siihen tulikin juttelemaan kun palasin koiran luo, että heillä on dalmis-sekoitus ja kovin on samanoloinen koira. Siinä hetki juteltiin ja jäin muutenkin istuskelemaan ja evästämään kun oli niin superkiva paikka.
Lopulta lähdettiin jatkamaan matkaa leiripaikalle, vaikka hirveästi harmittelin, että olisi ehkä pitänyt ruuhkasta huolimatta pystyttää teltta Haukanhietalle. Haukanhietalta Heinälahdelle oli ehkä joku kilometri kaksi enää matkaa. Lahdelle oli ilmestynyt pari telttailijaa meidän lisäksi. Mulla oli testissä XXL:stä ostettuja "lisää vain vesi" retkiruokia, jotka osottautui varsin kelvollisiksi! Hintaviahan ne on, mutta onneksi makukin oli kohdillaan ja kyllähän tollasesta helppoudesta (ei tiskiä!) maksaakin. Ja miten kiva oli istuskella, sillä hyttysiä ei ollut ollenkaan! Vielä teltassakin makailin niin, että teltan ovi oli kokonaan auki eikä tarvinnut ollenkaan kuunnella sitä ärsyttävää jatkuvaa ininää.
Katsoin ensin kauempaa, että meidän seuraan oli liittynyt toinen dallu, mutta se olikin tanskandoggi
Istuskeltiin iltaa rantakallioilla ja tehtiin sapuskaa.

 Jali nukkui ensimmäistä kertaa teltassa ja varsin ongelmittahan se sujui. Sen verta oli koirakin koko päivän kulkemisen jälkeen sippi, että lysähti kerälle heti kun telttaan pääsi. Päälleen se sai Hurtan fleecehaalarin "pyjamaksi" ja mukana minulla oli kaksi vaahtomuovipatjaa, jotka levitin teltan pohjalle. Kyljessähän se lähinnä nukkui. Ensimmäisenä yönä ei tullut liian kylmä, muttei liian lämminkään vaan oikeastaan oli ihan mukava. Teltan tuuletus pelitti oikein hyvin. Jostain syystä silti en ensimmäisenä yönä saanut oikein nukuttua, pohja tuntui kovalta ja muhkuraiselta ja pyöriskelin makuupussissa löytämättä oikein hyvää asentoa. Seuraavat yöt nukuin huomattavasti paremmin, luulen että tässä nyt vaan oli tottumuksesta kiinni kun pohjakaan ei tuntunut enää myöhemmin kovalta. Herättiin aika aikaisin, laitoin siinä veden kiehumaan aamupuurolle ja pakkailtiin kamoja kasaan rauhaksiltaan ja palattiin takaisin autolle.
Huomentaaaa
Kilometrejä kertyi ehkä noin 15km. Aikaa en osaa arvioida, olisinko lähtenyt liikkeelle joskus yhden aikoihin ja ollut takaisin teltalla yhdeksän maissa? Matka tuntui pidemmältä, sillä maasto ei tosiaan ollut mitenkään helpoimmasta päästä. Kyllä Salamajärven reitit tuntuukin nyt helpoilta! Kaiken kaikkiaan tosi kivan oloinen kansallispuisto.
Mihin seuraavaksi?

2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi!