Agitreenit muistiin

Hopsan heijaa, meillähän oli tiistaina treenit! Mitäs sieltä tällä kertaa jäi päähän.

Tehtiin (tälläkin kertaa) tosi nopeita ja lyhyitä toistoja niin että saadaan koiran mielenkiinto pysymään oikeassa asiassa. Ja tottahan se on että se keskittyy niiiiin paljon paremmin kun sen vaan pitää koko ajan kiireisenä. Jos tulee hetkenki "mitähän mun pitää tehä" vaihe niin alkaa maan nuuskuttelu ja haihattelu. Meiän ohjaaja oli muuten tällä kertaa  Jalin mielestä ihan superihana (=juoksuinen narttu kotona...) ja Jali ois ollu koko ajan Annan kimpussa. Miehet.

Aloteltiin kuuden kepin sarjalla ja ohjureilla toki. Ei olla hetkeen keppejä tehty, mutta siitä huolimatta teki tosi hyvin eikä alitellu tai ylitelly ohjureita! Ja oli jonnin verran jo sitä vauhtiaki. Tätä kuulema vaan harjottelemaan täyspitkillä kepeillä ja ohjureilla niin saadaan sinne se oikea pujottelutahtiki jäämään selkärankaan. Täytyypä pitää mielessä, harmiks en nyt hetkeen taas hallille pääse kun on pääsiäisloma tässä välissä enkä oo paikkakunnalla...

Seuraavaks otettiin muuria ja pussia. Muurilla taas vähän samaa ongelmaa ku viimeks, jos lähetään kauempaa niin tahtoo kiertää (miksi?!), mutta lähempää ei ongelmaa. En tiiä, ehkä se ei vaa jaksa nähä sitä vaivaa että hyppäis sen muurin kun kiertääki kerkeää ku onhan se niiiiin korkeeki. Jaa a. Pussilla oli taas vähän "en mene pussiin" ongelmaa, joka vaati sen yhen uskalluksen, jonka jälkeen hokattiin ettei niitä nameja saa sieltä muutaku läpi menemällä.

Sen jälkeen tais olla hyppy-pituus yhdistelmä. Pituudessa ei mitään onkelmaa ja haki hypyn takaaki ihan yllättävän hyvin pituudelle vaikka otettiin lentävillä lähöillä mikä tarkottaa sitä että mä tuun jossain kaukana perässä kun pilkkukiituri kiitää eellä :D Tässä taidettiin saada kivasti onnistuneet toistot.

Lopuks hyppy-mutka putki- hyppy sarja, josta tosin tehtiin vaan hyppy-putki osaa. Haki tällä kertaa jotenki melko huonosti putkelle ja ryntäs hypyn jälkeen mieluummin sinne palkkapään putkensuulle. Kai se namihimo (broilerilla onnistuneesti jatketaan!) sitte vei sinne nii vahvasti. Saatiin me pari niitä onnistuneitaki. Tässä kateltiin taas vähän sitä paikallaoloa kun ei mitään toivoa että mä muuten oisin kerenny ohjata sen oikeelle putkensuulle ja ehkä mun nyt on tosiaan myönnettävä että se ei vaan osaa sitä. (kyllä se kotona...). Äh, ei tekosyitä. Se. Ei. Osaa. Piste. Eli täytyy alottaa nyt ihan alusta koko paikallaolo siellä hallilla ja yrittää saada sille siitä paikallejäämisestä kivaa ja olla syyttämättä koiraa semmosesta mitä se ei hallilla kykene tekemään. Harjotusta harjotusta.

Tehtiin siinä omaa vuoroa odotellessa myös puomia, mistä saatiin taas huomautusta siitä palkkauksesta. Eli mun pitäis palkata sitä enemmän siihen kun se seisoskelee siinä kontaktilla, eikä palkata kontaktilta lähdöstä namikupin avulla. Noh, noin me tehtiin edellisessä ryhmässä ja ainaki vielä se toimii. Toisaalta mun on kyllä helpompi ottaa se oma liike mukaan ja käydä aina palkkaamassa välillä kun pysyy mun liikkeestä huolimatta paikallaan eli joo, täytyy ryhtyä palkkaamaan siihen kontaktilleki eikä siitä mitään haittaakaan todellakaan oo. Se vaan pysähtyy niin kivasti ku sillä on siellä eessä se namikuppi odottamassa.

Aattelin muuten ottaa uuden asenteen.
1. En vertaa Jalin edistymistä muihin: Ihan turhaa esim. verrata dalmatialaista bordercolliehen ja muutenkin jokainen koira (ja ohjaaja...) edistyy omaan tahtiin. Mä en oo mikään pro-kouluttaja, eikä Jali oo mikään tykki, mutta ei se tarkota silti sitä etteikö me voitais edistyä. Ja mitä sitte jos me jankataan näitä alkeita kun joku muu menee jo pidempiä yhdistelmiä?
2. En lannistu epäonnistumisista: Mitä sitten vaikka se nyt meni sinne väärään putken suuhun tai teki pienen karkureissun. Ei sen maailman siihen pitäis kaatua.
3. Iloitsen pienistäki onnistumisista: Se, että se hyppää sen yhen esteen superhyvin ja innokkaasti on ihan yhtä iloitsemisen arvoista kuin se jos niitä esteitä ois kymmenen.
4. Pidän hauskaa: Nää kaikki ehkä kiteytyy tähän. Ei piä ottaa asioita liian tosissaan ja tärkeintä on että meillä molemmilla on hauskaa!

Me lähetään muuten ens viikolla pilkun kans katteleen vähän pohojammaaata! Kiva päästä vähän hengähtämään.

Kommentit

  1. http://www.youtube.com/watch?v=gYMpQCmwQZw ;) Aina on hyvä olla joku kohde mitä pyrkiä! Dallut ei oo tosiaan bortsuja, mutta jos laji on oikea niille, niistä voi tulla tykkejä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!