Aurinkoista pääsiäistä!

Ai että on ollu mahtavat ilmat! Me ollaanki otettu Jalin kans kaikki ilo irti auringosta ja maalla olemisesta eli hihnan kans ollaan kuljettu mahdollisimman vähän. Mä oon tehny tällä viikolla sijaisuuksia ala-asteella eli Jali on saanu harjotella myös yksinoloa (tai no, Lakun kans) osin vieraassa paikassa. Vähän tuntuu jäävän levottomammin tänne ku kotiin kun lähen (hyppii ovelle), mutta ääntä ei kuulu eikä mitään oo tuhottu. Se vähän vierastaa vieläki äitiä ja iskää, mutta eipä tuo oo ihmekään kun harvemmin näkee.

Mä oon käyny hiihtämässä! Siis minä, hiihtämässä! Omaan tahtiin on kyllä ihan mukava mennä ja kiva että pääsee iteki vähän lujempaa koiran kans ku kävellen. Ja metsissä pääsee kelkan jälkiä pitki paremmin hiihtämällä kun kengät tuppaa upottamaan. Jalin mielestä oli kovin kummallista kun mamma tuliki kummallisten tikkujen päällä, mutta äkkiäkös se tottui. Kokeiltiin pikkanen pätkä vähän koirahiihtoa vaikkei mulla kunnon varusteita ookaan. Hitsit vois olla kivaa kun koirasta ois vähän vetoapua! Ehkä joutuu ens talveks vetovarusteet hommata kun sitä canicrossailuaki ois kiva päästä kunnolla testimään.
Käytiin hiihtämässä erämajalla ja harjoteltiin samalla vähän 2o2o asentoa


Tarkennus taas missä sattuu mutta kun tuo laukka on niin kiva :P

Meillähän on täällä kotikotona muutakin elämää. Kissat ei oikein oo Jalin kavereita vaikka Jali kovasti haluaiski leikkiä. Varsinki Ebe ja Miho mieluummin välttelee ja niiltä Jali saa kyllä kynttäkin jos liian lähelle uskaltaa. On se niitä oppinu onneks varomaanki. Killi on vähän suopeampi ja saattaa tulla Jalin jalkoihin puskemaan ja vähän leikkimäänki. Laku on täällä tainnu aikasemminki vilahtaa, ei oo oikein 12v mäykkyvanhuksesta Jalille leikkikaveriks.
Killi
Laku


Ebe
Miho


Me ollaan aika ahkerasti käyty tuossa lähellä olevalla pienellä järvellä kävelemässä/hiihtämässä. Ihanaa kun on kokonainen järvi "omassa käytössä" eikä tartte koko ajan vahdata millon jostain ilmestyy yllättäen joku hiihtäjä tai toinen koirakko. Jaliki on ollu ihan ihmeissään kun on saanu liikkua melko leveellä säteellä enkä oo koko ajan huutamassa lähemmäs. Lakeriki on päässy kerran meiän kans lenkille. Se ei oikein arvosta Jalin hoputteluyrityksiä kun ei vaan jalat riitä samaan tahtiin kulkea ja ikäkin jo vähän painaa.



Pojat odottaa
:D

Nokka vinossa
Laku osaa! (huomatkaa kenen piti myös päästä kuvaan...)
Pieni videokin vielä jäältä :)
Loppuviikosta äiti juhlii viiskymppisiä mikä tarkottaa suurta joukkoa sukulaisia. Saa pilkkuki vähän pakkohoitoa vieraiden muodossa, mikä tekee luultavasti vaan hyvää.

Kommentit