Vuosia ja harmaita hiuksia

Pilkullinen täytti 16. päivä jo hurjat 3 vuotta, eikä emäntä muistanut asiaa ollenkaan! Onnea siis Jalille ja muille Marnellin pennuille vuosimallia 2011!
Hox! Huomatkaa valkoinen pilkku korvassa ;)
Voisi luulla, että elämä 3-vuotiaan kanssa olisi jo jotenkin tasaista ja varmaa, mutta ei. Ehkä se ei ole dalmatialaisen kanssa koskaan? Viimeksi tänään eräs aiheutti harmaita hiuksia katoamalla lenkillä jonkun hajun/eläimen perään ennenkuin ehdin edes tajuta mitä tapahtui. Voi olla, ettei poika ollut reissullaan kuin kymmenisen minuuttia, mutta niin vaan tuntui aika pitkältä kun koiraa ei näy eikä kuulu. Kyllä taas tajusi, miten tärkeä tuo elukka onkaan kun kaikki pahimmat skenaariot tuli käytyä läpi.

Taisi lopulta olla koira yhtä hukassa kuin emäntänsäkin, oli nimittäin niin nöyrää poikaa kun löysi takaisin. Onneksi selvittiin säikähdyksellä.

Katsotaan sitä aikuistumista sitten vaikka taas kolmen vuoden päästä uudestaan.

Kommentit

  1. Meillä oli vanhempien luona dalmatialainen ja ei se kyllä koskaan kunnolla aikuistunut :D vielä 10vuotiaana jaksoi innostua hepuloimaan samalla tavalla kuin nuorena ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mäkin tunnen yhden vauhtimummon :) kiva vaan ettei ikä ala turhaan painamaan ja onhan tää "ikuinen lapsellisuus" ihan kivakin ominaisuus :D emmää mitään tosikkoa koiraa halunnutkaan

      Poista
  2. Heh et oo ainut unohtanu emäntä, hupsis! Onnea Jalillekkin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, eipä tuolla suurempaa väliä ole :D

      Poista
    2. Ei mutta mä muistin Taisonin vasta kun luin sun blogista et niillä oli synttärit :-D syyskuu tulee aina niin yllättäen...

      Poista
  3. Myöhästyneet onnittelut Jalille täplikkäiltä neidoilta! :) Ja mitä tulee aikuistumiseen niin on tuo 7,5v jo useimmiten ihan... no, sanotaan vaikka aikuinen... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! Ei sitä piä liian aikuinen koskaan ollakaan :D

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!