Jos te ette kerro teidän koiralle, että se on paras maailmassa, kuka sen kertoo?

Laura kyseli meitä Riitta Kivimäen tokokoulutukseen Längelmäelle peruutuspaikoille eiliselle eli sunnuntaille 15.11. Mietin hetken ja toisen ja totesin, että why not. Muuttopakkailut saa odottaa! Kysehän oli jälleen Dalmatiankoirat yhdistyksen sponssaamasta koulutuksesta. En ollut alunperin ilmoittautunut koulutukseen kun en tiennyt missä tulen olemaan näihin aikoihin, mutta nytkun vielä Jyväskylässä pyöritään niin mikäs siinä ajella. Ja kun matkaakin oli vain tunti suuntaansa.
Vaikkei ihan kerkeäisi niin on ihan pakko kirjoittaa tämä teksti mahdollisimman pian ennenkuin unohdan. Niin paljon tuli kaikkea ja monesti harmittelin muistiinpanovälineiden puutetta kun omaan muistiin ei oikein ole aina luottamista. Pikaisesti käsittelin tekstin lomaan vielä kuviakin koulutuksesta, kaikista kuvista kiitos Lauralle! Tehtiin settinä 2x15min, kaikki kuvat meistä tokalta setiltä. Muista talmaateista tuli myös otettua kuvia vaikka halli olikin vähän haastava vähän vaikealla valaistuksella. Täytyy käsitellä ne myöhemmin.
Vuoron odottelua. Mistä tietää, että Jali on messissä? Kun se lähtee elämäonihanaa maassa pyörimiseen ja maharapsuun vaikka kentällä tapahtuu <3 Ei paljo ressaa.
Längelmäen Kana-areena oli oikein kiva pieni halli. Vähän oli vaikea löytää paikalle kun halli ei ollut totutun koirahallin näköinen ja jonkun verran pyöriskelinkin navigaattorin kanssa, että niin mikä halli missä? Oli sinne pieni kyltti ohjaamassa, mutta enhän minä semmosia huomannut autosta. Ilmeisesti entinen kanala kyseessä ja siltä se ulospäin näyttikin, matala maatilarakennus.
Sylikoira
Meillä oli superhauskaa! Mikähän siinä on kun aina kun heitän ilmoille tän perus saarnan "nokun se ottaa niin häiriötä ja minä en luota siihen ja nyyhmeollaasurkeita" niin koira toimii kuin unelma? Jali oli tosi hyvällä fiiliksellä. Ai tänne halliin tuli tollai haukkuva uros, mitämetehtäis!! Ai, tollai huutava narttu, mitäsittee!! Sen kanssa on niin kiva tehdä hommia kun se on tuollainen, höpö tarjosi vielä jäähkälenkilläkin vaan seuraamista. On se rakas.

Ei me suuria tehty, mutta sitäkin tärkeämpiä juttuja. Ei olla taas hetkeen tehty mitään ja olin vähän koulutukseen tullessa, että emmäätiiämitämetehään, mutta mun alkupuheen takia kateltiin vähän häiriöjuttuja. Riitta pyysi ensin näyttämään ihan perusseuraamista, joka oli ihan kivaa, mutta kontakti putoili. Ei mitenkään pahasti ja oli ihan messissä, mutta putoili. Tehtiin sitten sitä, että kun kontakti putoaa, ohottelu ja palataan takaisin siihen mistä aloitettiin. Kun seuraa katkeamattomalla kontaktilla edellisen virhekohdan yli -> palkka. Tosi hienosti tsemppas ja saatiin superkivaa seuraamista. Tämä on taas niitä asioita, missä vaan olen omat kriteerini päästänyt löystymään eli huomauttelua vaan ja vaatii sitä mitä haluaa. Ja miettii sitä mitä haluaa, mitkä on ne kriteerit? Mitä haluan tältä treeniltä?
Riitta kehui monesti Jalin motivaatiota, se kestää virheet ja korjailut ja jaksaa yrittää. Ei pidä mennä laskemaan heti kriteereitä ja helpottamaan kun koira selkeästi osaa ja siltä voi sitä osaamista vaatia. Seuraamisen lisäksi tehtiin perusasentoa, jossa sama juttu eli perusasentoon tullaan heti, siellä otetaan katsekontakti heti ja siellä ei vilkuilla muualle. Yksi niitä asioita minkä kriteeri on taas yllättäin päässyt laskemaan. Jos ei tule kunnolla, työnnetään pois (joutuu oikeasti tavoitella sitä palkan mahdollisuutta) ja uudestaan. Toisella setillä tehtiin oikeastaan samalla idealla eli sitä kriteerien pitämistä. Käännöksiä (kontakti!) ja seuraamiseen lähtemisiä (ei valuta eteen askelissa). Katsotaan jos luopuisin tuosta omasta ajatuksesta ettei se vaan pysty tehdä käännöksiä kontaktia tiputtamatta ja alkaisin oikeasti pitää siitä halutusta kriteeristä kiinni. Askelkäännöksiä tyylillä käsky->naks->käännös->palkka. Odotusarvo palkalle->kontakti pysyy.
Riitta mietti tuota häiriön ottamista (jota ei siis ottanut nyt pätkääkään...) , että voi olla ettei koiralle ole vain kriteerit selvät jos palkkailen vähän mistä sattuu ja helpotan liian äkkiä ja huomenna saa seurata tiputtelemalla kontaktia ja tänään käy jos tulee suurinpiirtein sivulle. Saako bongailla mielenkiintoisia asioita kesken töitä? Jos asiat on epäselviä niin koirankin on vaikea pitää kiinni mistään kriteeristä. Ja nytkun mietin missä tilanteissa on viimeiset karkailut tullut niin ollaan treenattu jotain uutta, missä ehkä koira ei oikein ole tiennyt mitä tehdää ja ollut vähän epävarma? Se kun tykkää esim. seuraamistreeneistä, ehkä juuri sen takia kun osaa ja tietää mitä tehdään. Heräsi kyllä paljon ajatuksia ihan vaikka siitä että jos oikeasti miettisi niitä treenejä vähän etukäteen... Määrä ei korvaa laatua. Tykkään muutenkin käydä läpi tällaisia ihan "perusjuttuja". Mä osaan kyllä opettaa ne liikkeet (eihän ne oo ko temppuja), mutta kaikki se muu mitä toko on ja kaikki se muu työ niiden liikkeiden takana on vielä välillä aavistuksen hämärässä.

Saatiin muilta kehuja meidän seuraamisesta ja onhan se sen etujalkojen heiluttelu kieltämättä aika siistiä. Minun pieni kouluhevonen. On se kiva, että on jotain ainakin osannut opettaa (mutku ne käännökset).
Ja sitten kootusti muiden treeneistä ajatuksia ja neuvoja, niinkuin minä ne muistan ja tulkitsin:
  • Kaukot: tarjoamisleikkiä. Esim istu-maahan vaihto. Koira ensin kolmesti istumaan, palkaten koira maahan (ei maahan käskyä!). Neljännellä kerralla jäädäänkin odottamaan hiljaa. Jos koira tarjoaa istumista, palkataan jälleen maahan. Täpäkät vaihdot kun turhautuu kun joutuu käydä istumassa, mutta tietää palkan tulevan maahan. Prhana se palkka äkkiä, mää kävin täällä jo! Kokeiluun!
  • Kiertäminen: opeta juoksemaan halutulta puolelta merkkiä heittämällä ensin lelu suoraa linjaa merkin taakse niin, että aluksi koira automaattisesti juoksee merkin valitulta puolelta. Sen jälkeen heitä suoraa linjaa, mutta siirry lähettämään koira aavistuksen pois linjalta niin että koira joutuu jo oikeasti vähän kaartamaan juostakseen oikealta puolelta merkkiä. Kasvata lähetyskulmaa kunnes oletkin palkan vieressä-> kiertäminen. Jos koira juoksee väärältä puolelta merkkiä, palkka pois. Tarvittaessa helpotetaan. Palkkasana vasta kun ohittanut merkin, ei haluta että koira jää merkille odottamaan vahvistusta. Mulle tuli tästä mieleen vähän keppien 2x2-opetus. Jotenkin samaa ideaa. en ole koskaan kuullut tällaisesta merkin kierron opetuksesta, mutta kuulosti kyllä ihan mielenkiintoiselta. Ajatuksena siis tiivis kiertäminen ja koira ei jää vahingossakaan odottamaan merkille mitään uutta käskyä.
<3
  • Luopuminen. Riitta puhui paaaaljon luopumisesta. Selkeytti kyllä omaakin ajatusta miten sitä oikeasti voi hyödyntää ja käyttää ja treenata. Esim perusasennon kestoon/katsekontaktiin näytti luopuminen toimivan ihan superhyvin! Voi käyttää myös esim ääntelyn/haistelun lopettamiseen. Halutaan koiran omatoimista valintaa eli ei mitään käskysanaa luopumiselle! Ollaan tehty lähiaikoina itseasiassa tosi paljon THE pallosta luopumisia ja ne on Jalille tosi vaikeita. Pitänee ehkä vähän helpottaa.
  • Luopuminen/tarjoaminen: luopuminen pallosta, tarjottava (esim) perusasentoa vaikka pallo kädessä/maassa/heitetään maahan... Odotetaan koiran reaktiota. Alkuun esim. kolme toistoa sivuasentoa palkaten, sitten hiljaa, vapautetaan pallolle kun tulee perusasentoon. Vähän kuin kaukoissa.
  • Luopuminen/sosiaalinen palkka: jätetään pallo jonnekin, palkataankin liikkeestä sosiaalisella palkalla. Kun koira ei enää ajattele palloa vaan on ihan messissä palkataan joko itse tai päästetään pallolle.
  • Ensin kuittaus (muistaakseni Riitta käytti kuittaus sanaa) eli palkkasana, sitten aletaan vasta kaivaa palkkaa taskusta
  • Kapulan pito ja kapulan tuominen käteen: käsitargetti! 
  • Mitä teet kun koira vinkuu/räyhää/karkaa? Kun päässä on selkeä toimintasuunnitelma ei tapahtumaa tarvitse niin pelätä ja jännittää kun tiedät miten toimit.
  • Älä pelkää virheitä!
  • Älä koskaan jätä koiraa paikkamakuuseen varmistellen. Vaikka pelkäät, että ei se siellä kuitenkaan pysy, jätä koira silti itsevarmasti. Jos koira mokaa, toimi oman ennalta mietityn suunnitelman mukaan ja ota uusiksi.
  • Motivaatio! Useimmat ongelmat johtuu siitä ettei koiralla ole motivaatio kunnossa, sen kanssa ei ole leikitty ja/tai sitä ei ole palkattu tarpeeksi. Motivaatio kuntoon, sitten vasta liikkeitä ja pilkunviilailuja katsomaan (couldn´t agree more!! Kaikilla tuntuu vain olevan niin kiire päästä siihen lopputulokseen)
  • Jos joku käskee teitä leikkimään koiranne kanssa tietyllä tavalla niin motatkaa sitä silmään. Leikkimiseen ei ole sääntöjä! Te leikitte koiran kanssa niinkuin te koiran kanssa tykkäätte leikkiä ja niin että molemmilla on kivaa. Leikkikää enemmän, olkaa täysillä mukana, käyttäkää ääntä ja omaa liikettä! Jos te ette kerro teidän koiralle, että se on maailman paras, kuka sen kertoo?
Riitta käski miettiä koulutuksen lopuksi 5 asiaa, joissa itse oli hyvä. Tässä tulee vaikka vitjat olikin vaikeaa olla vetämättä jotain negatiivistakin mukaan:
  1. Luotin koiraan! 
  2. En jännittänyt katsojia/kouluttajaa
  3. Palkkasin pallolla enkä pelännyt, että koira karkaa pallonsa kanssa muualle (liittyy tosin kohtaan 1)
  4. En ärsyyntynyt tai turhautunut kertaakaan
  5. Kerroin koiralle, että se on maailman paras <3
Tykkäsin hirveästi Riitasta ja muiden touhuja oli mielenkiintoista seurata vaikka (tai ehkä juuri koska) paljon tehtiin ihan perusteita. Juuri sen tyyppinen kouluttaja ideologialtaankin jonka ryhmiin ehdottomasti haluaisin päästä. Sitä paitsi Riitan belgi Kipinä oli aiiivan ihana!

Oli kivaa. Me ei ollakaan pitkään aikaan saatu samallaista kuplaa ja fiilistä aikaiseksi. Kun se mitä ollaan treenattu niin ollaan tehty kaikkea epämääräistä sekavaa ilman mitään järkevää suunnitelmaa tai ajatusta ja niiden vähäisten treenien jälkeen on aina ollut vähän blaaaah olo. Tokomasis kenties? Mutta siis oli  pitkästä aikaa kivaaaa ja muistin taas miksi toko kaikkine pilkunviilauksineen on niin hauskaa!

Kuulin liian monesti "no mutku tää on dalmatialainen". Joo, huumorilla ja se nyt vaan on sellainen heitto, mutta silti pistää välillä ärsyttämään. Se on koira. Sillekin voi opettaa niitä asioita ihan yhtälailla kuin sille bortsulle/belgille/ihmekoiralle eikä kaikkee pidä tyrmätä vaan koska "nomut tää onki dalmatialainen". Ugh.

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Kiva että jollekin muullekin irtosi tästä ajatuksia ihan pelkän tekstinkin kautta, koska itsekin olin kyllä koulutuksen jälkeen ihan intoa täynnä!

      Poista
  2. Tosi kivasti jaksoit kirjotella. Riitta on hyvä kouluttaja ja olen päässyt pari kertaa aiemmin hänen koulutuksiin. Tykkään myös tosi paljon tavasta opettaa. Riitan oppien mukaan minäkin olen paljon opettanut luopumisen ja tarjoamisen kautta. Meillä erityisesti vahvistui sivulle tulo, kun opetin Rokin sitä tarjoamaan. Samoin paikallaolo on käytännössä opetettu luopumisen kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooo, tykkäsin kyllä tällä meidän suurella kokemuksella Riitan koulutuksesta kyllä eniten. Onneksi lähdettiin! :)

      Me ollaan paljon tehty tietämättämmekin tarjoamista ja luopumista :D Mutta varsinkin luopumisessa on vielä kyllä tekemistä, Jali jää niin helposti palloon kiinni vaikka näennäisesti totteleekin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!