Pentupostaus. Haastepostaus. Kissoja koirablogissa!!

Tylsyyttäni vastailin taas yhteen Liebster Awards haasteeseen, joka tällä kertaa tipahti Sannilta. Kiitokset haasteesta, näihin on ihan hauska vastailla :) Enpäs taaskaan haasta ketään, koska olen tylsä.

Kuvituksena lähinnä ystäväni ylisöpön kissanpentukaksikon kuvia. Koska voin. Ja koska pentusöpöysyliannostus.

Paras asia päivän aikana, mitä koirasi tekee?

Paras asia. Hmm. On olemassa? :D Mitä tähän voi oikein vastata.

Onko teillä säännöllinen rytmi ulkoilussa ja ruokailussa?

Ei ole. Varsinkaan nyt opiskelija-statuksella opintojen loppuvaiheessa. Noh, saa se ruuan suht säännöllisesti kaksi kertaa päivässä, aamulla ja illalla. Mutta enpä voisi puhua säännöllisyydestä muuten. Välillä pitkä lenkki tehdään päivän ensimmäisenä lenkkinä, välillä päivän viimeisenä jne.

Onko jokin koiraharrastus, jota et vain ymmärrä?
Ei varsinaisesti. Tähän varmaan kuuluisi vastata että näyttelyt, mutta kyllä minä toisaalta ymmärrän niitä, jotka niitä haluavat kiertää. Jenkkilästä varmasti löytyisi joku idioottimainen koiraharrastus, mutta parempi kuin ei ota selvää.

Nyt kun on syksy ja pimeää iltaisin sekä aamuisin, käytättekö heijastimia?

Kylkyl, tottakai! Molemmilla.

Miten koiranne käyttäytyy lenkillä ohittaessa ihmisen tai koiran?

Ihmiset ei ole olleet koskaan mikään ongelma. Jalilla ei ole ollut koskaan sitä "ihanaaa, ihmisiä!" vaihetta, sen kanssa on ollut aina helppo liikkua ihmisten ilmoilla. Sen sijaan koirat aiheuttavat tämän hepuloinnin, enemmän tai vähemmän. Pääasiassa nykyään ohitetaan ihan siivosti, mutta välillä joutuu purkaa painetta joko vetämällä tai kiskasemalla kohdilla, joissain tapauksissa rähisten, toista päin. Isot ja/tai provosoivat koirat on pahimpia. Välillä tuntuu, että taantuu aina maalla olo jaksojen jälkeen kun ei näe lenkeillä ketään ja on taas kaupungissa ihan "koira, toinen koira, en oo koskaan nähny toista koiraa, iiiiiiiih"...

Nami- vai lelupalkka? Miksi?

Molempi parempi. THE pallo on ehdottomasti ykkösjuttu, mutta nami toimii ihan yhtä hyvin. Molemmilla on paikkansa ja molempia tarvitaan. Lelulla on helpompi saada liikkeisiin vauhtia ja virettä, namilla tarkkuutta ja tekniikkaa. Haluaisin palkata enemmän vetojutuilla ja muutenkin kuin pelkkää palloa heittämällä, mutta meillä on tällä hetkellä taas vaihteeksi lukko nimeltä "hyi tuo hakkaa mua, en varmasti uskalla vetää sun kanssa". Pehmeä koira ja yksi vahinkoheilautus päin koiraa, huoh.

Miten koirasi matkustaa autossa?
Kuormaliinoilla autoon kiinnitetyssä metallihäkissä. Parempi kuin ei mitään.

Paljonko pidät koiraasi vapaana ulkona? Karkaako helposti?

Mahdollisimman paljon. Riista ja toiset koirat tuottavat välillä harmaita hiuksia, mutta muuten pysyy hyvin hollilla. Pystyn yleensä ennakoimaan tilanteet hyvin ja karkailut on ihan yhden käden sormilla laskettavissa.

Minkälaisia tavoitteita on koirasi kanssa?

Vastasinkin tähän jo yhdessä haasteessa: "Meidän tavoitteena on toimiva yhteistyö tilanteessa kuin tilanteessa." Tällä kysymyksellä haetaan varmasti "nousta agilityssä kolmosiin, tokossa valioksi jajaja" tyyppisiä vastauksia, mutta meillä ei ihan oikeasti ole tällä hetkellä moisia tavoitteita. Tuo minun aiempi vastaus koostaa meidän tavoitteet tällä hetkellä erinomaisesti.

Minkä asian muuttaisit koirassasi?

Tähänkin olen vastannut. "Hmmm. On ja ei. Se on just hyvä tollasena, mutta toisaalta ois kiva kun se ois toisenlainen. En oikein tiedä mitä loppujen lopuksi sitten kuitenkaan muuttaisin. Jos siinä ois vähemmän sitä tai enemmän tätä niin se ei ois- Jali. Tyhjentävä vastaus, eikö :P" Toisaalta olen näemmä tähän vastannut myös näin: "Lisää rohkeutta/toimintakykyä. Pidättyneisyys on minusta ihan ok (ei haittaa vaikkei koira ole maailmaa rakastava), mutta se pieni epävarmuus voisi hävitä. Hermorakenteessakin olisi parantamisen varaa."

Mieleenpainuvin muisto?

Äkkiä heitettynä meidän ensimmäiset tokokisat. Ja kun ensimmäistä kertaa tapasin Jalin ja kuinka se varovaisesti haisteli ulkona kättä selän takaa, mutta sisällä oli heti änkeämässä syliin istumaan.