Uusi laji testissä

Otin itseäni niskasta kiinni ja hommasin meille vihdoin verijäljelle oppaan ja ohjeistajan neuvomaan alkuun. Niin kauan olen halunnut käydä testaamassa ja varusteetkin on sorkkaa lukuunottamatta ollut odottamassa ties kuinka kauan.
Kuva, jonka @hennaoj julkaisi
"Ajoin tänää elämäni ensimmäise verijäljen. Ei se ollu ko jotai 300m mut olin kuulema oikein pätevä ensikertalaine vaikka vähä piti varmistellaki et missä se jälki menee. Mut hyvi me löyettii perille vaiks mamma oliki ihan pihalla ja mää hyvin kuulema haistoin makaukset ja selvitin kulmat. Mää en ymmärrä miks se mamma epäili toista, tottakai mä hoidan nää jutut! Saatiin kiltiltä sedältä sorkkaki omaks nii voiaa treenata, se oli tosi kiva se sorkka! Ne vähä tuumas et kyl sit ens vuonna kokeisiin ko vähän viel treenaa!" t. Jali

Jälki oli noin vuorokauden vanha. Jali aloitti haistelemalla alkumakauksen supertarkasti. Siinä jo mietin, että lähteeköhän se ollenkaan jatkamaan jälkeä kun niin innoissaan sitä haisteli. Aikansa haisteltua lähti hyvin seuraamaan jälkeä, josta hillitysti kehuin. Eteni hitaasti ja varmasti, välillä vähän siksakaten. En itse tiennyt missä jälki kulkee, jälki oli melko harvaan merkattu pyykkipojilla ja vaikka yritin katsella näkyykö merkkejä olin välillä ihan pihalla. Ensimmäiselle makaukselle ja kulmalle saavuttiin, Jali tsekkasi jälleen makauksen tarkasti ja lähti lopulta oikeaan suuntaan. Toisen kulman paikkeilla olin itse vähän pihalla ja piti tarkistaa jatkuuko se jälki oikeasti tuonne minne koira on menossa ja sinnehän se. Ylitettiin melko leveä vesiojakin onnistuneesti, mitä nyt toppasi siinä vaiheessa kun minä yritin etsiä mistä parhaiten pääsee yli ja Jali tuli pyörimään ympärille, että mitä kuhnailet. Jatkoi tosi hyvin itsenäisesti takaisin jäljelle. Saavuttiin vähän avonaisemmalle aukiolle ja kun lähestyttiin sorkkaa Jali veti ilmavainulle ja lähti kiristämään tahtia. Piti taas kysyä, että annanko vaan mennä kun ihmettelin mitä se nyt oikein noin yhtäkkiä teki ja sainkin selityksen, että oltiin tosiaan lähellä kaatoa. Sorkkaa tutkittiin suurella mielenkiinnolla ja hetken tutkimisen jälkeen sitä oltiin jo ottamassa suuhun ja syömässä. Yritin työntää myös namppaa naamaan, mutta ei se syöminen hirveästi siinä tuntunut kiinnostavan vaikka lopulta ne namit poimikin.
Ah, en malttanut olla käyttämättä tilaisuutta hyväksi tehdä kaunista paint-taidetta! :D
Jali teki tosi kivan itsenäisesti hommia. Välillä pysähdeltiin kun tsekkaili siksakilla minne se jälki jatkuukaan, mutta kertaakaan ei tarvinnut kehoittaa jatkamaan vaan aina itse löysi takaisin jäljelle ja työskenteli koko ajan . Eikä ilmeisesti hihnanmittaa kauempana käynyt juurikaan jäljeltä. Eteni koko ajan sen kuutisen metrin lainaliinan päässä, vaikkakaan ei hihna kireällä kun tahti oli omaan kävelyvauhtiin ihan hyvä. Oli tosi mielenkiintosta seurata koiraa ja kerrankin olla vain se sivustakatsoja, joka ei edes oikeastaan voi koiran suoritukseen juurikaan vaikuttaa vaikka olikin jotenkin kuumottavaa kun ei itse tiennyt missä jälki menee (enkä malttanut olla välillä varmistelematta...). Harvakseltaan koitin kehua kun tuntui erityisen etenevältä, mutta tuskin olisi sitä kaivannut. Kyllä meidän opaskin tuumasi, että treeniä vaan ja ensi vuonna kisoihin ja kyllä vähän luulen, että sinne tähdätään ;) Tällä seudulla järjestetään kuulema tosi kivasti mejä-kokeita, mikä sopii paremmin kuin hyvin! 

Taitotyyppi <3

Kommentit