AD-koe suoritettu

Etelä-Pohjanmaan Rottweiler-yhdistys järjesti Kauhajoella AD-kokeen, jonne pitkän mietinnän jälkeen pistin ilmottautumista. Tuomarina Mika Laaksonen.

AD-koehan on koirien kestävyyskoe jossa pyöräillään 20km kahdella tauolla 12-15 km/h nopeudella
  • 8km  15min tauko 
  • 7km 20min tauko 
  • 5km  15min tauko
  • lyhyt seuraamisosuus jolla testataan kuinka koira palautuu rasituksesta.
AD-kokeesta voi lukea lisää vaikka täältä.

Jalihan täyttää tänä vuonna kuusi, joten nyt oli viimeinen tilaisuus osallistua kokeeseen jos sen haluaisi suorittaa. Lumen sulattua alettiin lisäämään lenkkeihin pyörälenkkejä hiljalleen ja koko ajan tarkkailin miten koira pitemmistä lenkeistä selviää ja valmiina perumaan ilmon jos koe tulee meille liian nopeaa. Jalilla on kuitenkin hyvä peruskunto, joten arvelin sen jaksavan kyllä ja pyörälenkit sujuivat varsin kivasti. Tosi hankala oli miettiä kuinka kokeeseen valmistautuisi. Suurin osa lenkeistä tuli tehtyä niin, että Jali juoksi joko koko matkan tai suurimman osan matkasta vapaana. Osa lenkistä taas kokonaan pyörässä kiinni. Vaan kylläpä se vapaanakin juoksi yleensä lähinnä pyörän vieressä.

Latasin Sport Trackerinkin (jouduin poistaa sen aikoinaan kun vanhasta kännykästä loppui tila) jotta pääsin lenkkien pituuksia ja nopeuksia tutkimaan tarkemmin. Lähes tulkoon kaikki pyörälenkit taisi tulla tallennettua. (Tuon 16.5. lenkin kesto ja keskinopeus on muuten päin prinkkalaa kun unohdin pysäyttää trackerin :D)
Koepäiväksi oli luvattu lämmintä mitä vähän hirvittelin. Onneksi kuitenkin kevyt tuulenvire viilensi, joten mukava oli pyöräillä ohuessa pitkähihaisessa. Tulin hyvissä ajoin paikalle ja käytin Jalin kunnon kävelyllä, että varmasti olisi tarpeensa tehnyt ja lihakset lämpenee. Jali ei ole koskaan treenannut pyöräilyä toisten seurassa, mutta se sujui yllättävän mallikkaasti. Olihan se alku hetken vähän katastrofaalinen, mutta äkkiä ymmärsi, ettei tässä kenenkään luo olla pääsemässä. Liikkeelle lähdettiin minusta kovin hitaasti, omat lenkit ovat tuntuneet aina vauhdikkaammilta. Tuomarin mukaan mentiin ensimmäinen osuus vauhdikkaasti, vaan ei se siltä tuntunut. Jali veti tasaista vetoa eikä minun juuri tarvinut polkea, ennemminkin jarrutella. Vauhti taisi olla Jalille hidas (eteni koko ajan menevää ravia) ja edellä menevät lisäksi taisivat ehkä vähän kiihdyttää. Käyttäytyi kuitenkin loppujen lopuksi tosi järkevästi vaikka lähimmillään edessä oleva kulki ehkä vajaa kolmen metrin päässä.  Välillä ajettiin  rinnakkainkin ja vaikka vieressä (pyörä toki välissä) polki vieras rotikkauros, pojat etenivät sulassa sovussa.

Aurinko paistoi, pieni tuulenvire kävi ja oli kivan leppoista pyöräillä rauhaksiltaan hiekkatietä. Ensimmäinen 8km oli nopeaa ohi ja koirat tauolle. Kävelyttelin Jalia, annoin vettä ja Jali kävi ojassa kahlaamassa niinkuin muillakin tauoilla. Ei vaikuttanut mitenkään erityisen väsyneeltä. Tällä osuudella yksi koira jostain syystä oli keskeyttänyt ja toinen päätti taukopaikalla itse ettei enää jatka toiselle osuudelle.

Toisella osuudella siirryttiin hetkeksi kohti keskustaa ja ajeltiin pyöräteitä. Koiran sai hyvin juoksemaan pehmeämmälle penkalle, joten ei ongelmaa. Aina tauon jälkeen sai taas vähän muistutella siitä vetämisestä, Jali kun niin mieluusti olisi aina halunnut lähteä vauhdikkaammin. Ajeltiin suurin osa matkasta ensimmäisenä, jolloin malttoi olla paremmin vetämättä, mutta kuikuili välillä takaa tulevaa. Varsinkin toisen osuuden lopussa jättäytyi selkeästi taaemmas ja tiiraili takanaolijaa. En tiedä oliko vähän väsymystä ilmassa vai häiritsikö takanaolija menoa.

Toisen osuuden tauko tuntui pitkältä. Jali oli iloisen oloinen ja tarjoili seuraamista, oli tauoilla oma iloinen itsensä (ja olisi halunnut päästä leikkimään kaikkien kanssa...) Tuomari tsekkasi tälläkin tauolla tassut eikä löytänyt niistä mitään sanottavaa.
Toisella tauolla hymyilytti!
Loppupätkä oli kokonaan hiekkatietä ja oli ohi hetkessä. Jali eteni viimeisen osuuden varsin rennosti taas ensimmäisenä, ehkä auttoi kun toiset jäi vähän taaemmas. Viimeiselle pätkälle joutui yhden keskeyttää tassuun tulleen haavan takia, joten loppuun meitä selvisi 3/6 koirasta. Mukana oli meidän lisäksi kaksi rotikkaa, sakemanni, pk collie ja bokseri.

Viimeisenä vielä lyhyt seuraaminen, jossa meillä käännökset vasemmalle, oikealle ja täyskäännös. Jali oli kuin ei mitään, tosi pirteänä tarjosi perusasentoa ja meidän seuruu tuntui tosi kivalta. Se teki ehkä parasta seuraamistaan vähään aikaan :D
Näin ollen siis hyväksytysti suoritettu AD-koe takana! Hauska kokemus!

Kommentit

  1. Onnea!:) Oli mukava lukea yksityiskohtainen selitys kokeen kulusta. Olen ajatellut joskus tämän tekevän jonkun koiran kanssa. Elsa ehti jo täyttämään kuusi vuotta joten sen kanssa jää nyt käymättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ehdottomasti kannattaa käydä joskus tekemässä, kerrankin joku kivan rento ja simppeli koe :D

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!