Ensimmäinen virallinen: MEJÄ-koe!

Meidän "koutsi" puhui meidät ottamaan osaa Härmän kennelkerhon järjestämiin virallisiin metsästyskoirien jäljestämiskokeeseen (eli mejä-kokeeseen) helatorstaina 25.5.  Tuomarina toimi Kristina Erkkilä.

Vähän emmin ilmottautumista, sillä tälle kaudelle ollaan tehty vain yksi harjoitusjälki (joka tosin meni tosi kivasti!), eikä koskaan olla tehty yhtäkään kisapitkää jälkeä. Mutta noh, ei se ota jos ei annakaan, joten ajattelin että lähdetään yrittämään. Tavoitteeksi otin, että kunhan loppukaadolle jollainlailla päädytään niin olen tyytyväinen!

Jäljet käytiin merkkaamassa jo etukäteen kun koe järjestettiin täällä Kauhavalla ja koetta edeltävänä päivänä veretettiin. Jännitin omaa suoritusta enemmän oppaana toimimista, mutta hengissä selvittiin, vaikka parannettavaa ehdottomasti jäikin. Merkkauksia ehdottomasti tiheämpään ja käyttää muutakin kuin hintalappuja. Nytkin jossain pätkillä oli useampi hintalappu tipahtanut ja olin vähän sormi suussa, että missä se jälki kulkee. Onneksi oli opastettavana taitava mäykky, joka eteni kuin höyryjuna :)

Laukaisu testattiin tietty ensin. Kokeessa oli yhteensä kuusi koiraa, jotka sidottiin puihin kiinni. Jali hätkähti, mutta selvitti mun mielestä laukauksen hyvin. Päästiin siis jäljelle samoin kuin muutkin osallistujat.

Jali lähti metsään voimakkaasti kiskoen. Alkumakauksen tutki tarkasti ja lähti etenemään jälkeä pitkin epävarmana. Totesin jo alkuun että jaha, tää on näitä säikkymispäiviä näköjään ja ei aikaakaan kun ensimmäisen kerran säikähti "jotain". Tuijotteli eteenpäin ja pyöriskeli, kävi välillä mun luona, eteni hetken eteenpäin, pysähtyi ja lopulta palasi mun jalkoihin odottamaan, välillä minua vilkuillen. Aikamme siinä Jalin kanssa odoteltiin, että mitäs nyt, mutta kun koiraa ei saa itse ohjata niin yritin pysyä eleettömänä. Jali oli ihan sen oloinen, että kaipaisi nyt minulta sen tuen etenemiseen ja lopulta tuomari sanoikin, että koiraa voi suullisesti ohjeistaa takaisin jäljelle. Siinä koitin Jalia sitten innostaa jatkamaan ja onneksi sitten lähtikin jatkamaan jälkeä. En muista oliko se tässä vai jossain kohti myöhemmin kun vähän yritin Jalia tukea ottamalla varovaisesti pientä askelta eteenpäin. Tuomarikin siitä mainitsi jäljen jälkeen, että tarkkana noitten kanssa kun se lasketaan koiran ohjaamiseksi.

Ensimmäiselle kulmalle päästiin tosiaan hitaasti ja epävarman oloisesti. Kulman haisteli hyvin ja minusta lähti ottamaan jo oikeaa suuntaa, mutta jostain syystä päätti sitten kuitenkin tehdä siinä jotain ihme ympyrää ja oli taas epävarma. Ei tähän tarvinnut kuitenkaan muistaakseni mitään apuja. Pian vastaan tuli yllättäin oja, jota en ollenkaan huomannut. Jali eteni hyvin liinan päässä liina kireänä ja hyppäsi ojan yli ja tietty nykäisi kunnolla liinasta kun en itse ollut moiseen yllätysloikkaan yhtään varautunut. Seuraavalla ojalla selkeästi varoi ja muisteli tätä nykäystä ja jäi taas pyörimään "mitä nyt tehdään" tyyppisesti. Lisäksi onnistuin tässä säikäyttämään sen risulla kun liina takertui oksaan ja yritin sitä kiskaista irti ja oksa nykähti koiraa kohti. Voi mamman pieni herkkispoika... Lopulta lähti etenemään kun menin tuomarin luvalla selvittämään liinaa ja sai minusta samalla tukea ylitykseen. Seuraavat ojat meni jo huomattavasti paremmin ja epäröimättä (ojia oli monta!) ja minä varoin etten vain onnistu taas ylityksissä kiskaisemaan koiraa.

Toisella osuudella vastaan tuli lisäksi myös kaatunut puunrunko, joka oli seuraava ihmetys. Minun yli 60cm korkuinen entinen agilitykoira tuumasi, että en varmasti pääse yli tuosta ehkä polven korkeudella olevasta puunrungosta. En tiedä ollaanko koskaan treenattukaan kyllä puiden ylitystä mejätreeneissä, että ehkä sekin hämmensi? Aikansa arvottua (muistaakseni ehkä taisin myös tuomarin ohjeistuksesta huikkailla jatkamaan), Jali päätti kiertää koko puunrungon ja jatkaa matkaa sen jälkeen normaalisti. Meinasi vähän naurattaa kun tuntui jotenkin niin koomiselta :D

Tämän puuepisodin jälkeen ja toista kulmaa lähestyessä  meno alkoi jo tuntua huomattavasti paremmalta. Jali kulki tutusti liina kireällä ja jouduin jo vähän jarrutellakin. Kulki tosi paljon ilmavainuisesti ja oli vähän epävarma olo, että oikeestiko kuljetaan jäljellä. Vaan siellä ne tuomarit ja muut tuli vaan koko ajan mukana. Useat ojan ylitykset ja puunrunkojen alitukset/ylitykset sujui loppujäljen ihan ongelmitta ja toisen kulman teki tosi hienosti! Haisteli makuun tarkasti eikä tarkistellut suuntaa ollenkaan vaan varmasti jatkoi oikeaan suuntaan.

Viimeisellä osuudella taas kovin ilmavainuisesti ja lopulta huokaisin helpotuksesta kun koira pysähtyy nuuhkimaan sorkkaa. Me löydettiin perille! Tuomari kysyi lopussa, että huomasinko kun koira lähti viettämään lopussa vähän vasemmalle? Siellä oli hirvien suolakivi ja kuulema edellisenä päivänä kun jälkeä veretettiin oli paikalla ollut luultavasti emä vasan kanssa ja tuomari epäili että hengaavat vielä siellä ryteikössä. Malttoi kuitenkin jatkaa verijälkeä pitkin loppuun asti vaikka kävikin siis vissiin vähän sinne päin haistelemassa, tuuli kuitenkin onneksi kaadolta päin niin ei saanut tarkemmin vainua.

Aikaahan meillä meni kyllä jäljellä, mutta alle sen vaadittavan 45minuutin kuulema kuitenkin! Ensimmäinen osuus varsinkin tuntui ihan toivottomalta kun koira eteni kuin kuumilla kivillä ja teki niin kovasti mieli tukea koiraa suullisesti ja omalla liikkeellä. Loppua kohden edettiin sitten varmaan kolme kertaa nopeammin kuin alkujäljestä, oli ihan kuin eri koira liinan päässä. Ota tuosta koirasta nyt joskus selvää... :D
Oman kokeen jälkeen lähdin purkamaan opastamaani jälkeä ja sen jälkeen ajelin laavulle odottelemaan muiden jäljestyksen loppumista ja tuloksia. Yhtään en mitään osannut arvailla, mutta kun ilman hukkia selvittiin niin jonkinlainen tulos ilmeisesti oli tiedossa. Onneksi sää oli oikein sopiva, meidän jäljen aikaan oli puolipilvistä, vähän tuuli, muttei häiritsevästi. Siinä laavulla odotellessa alkoi aurinkokin paistaa ja aika eteni ihan mukavasti.

Vihdoin kaikki olivat valmiita ja päästiin tulosten kimppuun:
  • Jäljestämishalukkuus 5/6
  • Jäljestämisvarmuus 10/12
  • Työskentelyn etenevyys 6/10
  • Lähdön, kulmien, makauksien ja katkon selvittämiskyky 13/14
  • Käyttäytyminen kaadolla 3/3
  • Yleisvaikutelma 3/5
"Ohjattu aloitus. Varovaisesti jäljen päällä etenevä koira säikkyy makaavia puita ja risuja. Eteneminen kärsi huomattavasti reilut puolet jäljestä. Loppuosuus sujuu jo suht mallikkaasti. Makaukset merkataan. 1. kulma epäröiden vaikka selvästi tietää minne mennä. 2. suoraviivaisesti. Löytää sorkan jota jää tutkimaan. Koska työskentelyn etenevyys parani huomattavasti viimeisellä osuudella, niin riittää ykköstulokseen. Lisää harjoitusta poikkeavissa maasto-olosuhteissa."

Ja hupsansaa kun tuomari alkoi lukea meidän tulosta niin sehän oli ykköstulos eli AVO1! Niukin naukin, sillä saatiin ykköstulokseen miniminä tarvittavat pisteet eli 40 pistettä viidestäkymmenestä. Tuomarinkin vinkistä otetaan nyt kunnon ryteiköt ja hakkuuaukeat treeniin, että saa koiralle uskallusta edetä vaikka onkin vähän vaikeampia tilanteita. Ollaankin varmaan treenattu liian siisteissä maastoissa. Mutta ehdottomasti positiivista että kisamittanen jälki ei tuottanut ongelmaa ja koira paransi loppua kohden. Vieläkun saadaan tuo ajoittainen epävarmuus kokonaan pois niin hyvä siitä tulee!

Mutta voi hurja tätä koiraa, se vaan tahkoo tuloksia lajista kuin lajista! Näinköhän sitä pitäis seuraavaksi vaikka niihin tokokisoihin ilmottaa...

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!