Mä maalaispoika oon

Me ollaan vietetty tosiaan pääsiäislomaa maalla ja ai että miten koira on nauttinu! Ollaan tutustuttu porukoitten mäykkyvanhukseen Lakuun (joka ei oikein arvostanu Jalin leikkikutsuja).


Auringonpalvojat

Kyllä mä nyt ymmärrän miks tää muitten mielestä on jotenki suuri :D Käytiin me tervehtimässä ajokoirapoika Pabloakin, joka vähän enemmän ymmärsi leikin päälle, kameraa ei tuolloin sattunu mukaan. Samoin dallunarttu Aadaa käytiin katsomassa, mutten sitten sinnekään kameraa hokannu ottaa. Olivat kyllä niin eri näköisiä kun Aada on ihan selkeästi narttu ja pienikokonen ja paaaaaaljon vähemmän pilkuttunut.

Ollaan myös otettu ilo irti maalla olemisesta ja kirmailtu kaiket päivät vapaana pelloilla ja metsissä:



 Koira nauttii, ja kyllä nautin minäkin! Vaikka keväästä ei lumen perusteella ainakaan oo tietoakaan niin onneksi aurinko sentään paistaa. Ja ihana kun voi vapaana mennä pitkin maita ja mantuja ilman, että esimerkiksi koko ajan tarvii pelätä, että nurkan takaa tulee joku toisen koiran kans että tuon pitää taas ottaa kiinni.

Me ollaan myös urakalla totuteltu uudenlaisiin tilanteisiin ja paikkoihin. Navettaan ei poika uskaltanut ei sitten millään ja äiti ja iskäkin on pelottavia kun tulevat navetasta, liekö haju niin outo. Eilen käytiin myös kokolla istumassa ja poika oli kyllä niin nätisti. Yhtään ei pelottanu vaikka ääni vähän porukalla nousi ja nuotiolauluja lauleltiin (alkoholillahan ei ollut minkäänlaista osuutta asiaan...), nätisti istuttiin nuotion äärellä ilman mitään hätää. Sainpahan taas kuulla miten rauhallinen pentu tuo onkaan. Samaa sanoi myös eno, joka tänään oli käymässä. Osaahan tää rauhassa olla, varsinkin vieraassa paikassa tai kun on vieraita. Näkisivätpä tän muulloin :D Kieltämättä jos vertaa mitä Piki oli pienenä niin Jali on kyllä ehdottomasti rauhallisempi ja osaa ottaa asiat rennommin.





Saa nähä miten poika taas kaupungissa pärjää kun on saanu maistaa maalla asumisen riemuja :)

Kommentit