Torstain agiliitelyt

Mun oli tarkotus agin jälkeen lukee vielä viime hetken paniikkilukemiset huomiseen tenttiin ja kirjottaa tää postaus vasta huomenna, mut pakko kirjottaa tää nyt enste ku mä varmaan unohtaisin kaikki mitä piti muistaa kirjottaa. Kun mammanpoika näytti taas osaamistaan.

Puomi: Aloteltiin puomilla, tällä kertaa täyskorkeella. Tässä ei mitään ongelmaa, alastullessa meinas jostain syystä aluks vähän jäykistellä, mut siitäki toipu nopeaa kun työns namia naamaan. Jäi pari kertaa ihan loistavasti kontaktille kun namilla pysäytin ja tästä rohkaistuneena yritin samaa mut pelkällä käskyllä. Ei, ei se kontaktille jääminen oo vielä siinä vaiheessa, että se ymmärtäis jäädä siihen oikeaan asentoon ilman käsiapua. Jatketaan siis vielä vähän auttamista. Mut kouluttajanki mukaan on oppinu selkeesti hallitsemaan sitä takapäätäänki, ei enää tippuvia jalkoja! Ja ihmetteli sitä miten nopeesti se tosiaan pääs alun puomipelostaan eroon kun nyt jäi kontaktille heilutellen häntää. Nii, ku se nyt vaan on tommonen, että kun se vaan toteaa, ettei tässä ollukaan mitään ihmeellistä, niin sitte siinä ei oo mitään ihmeellistä.

Tuplahyppy: Puomin jälkeen tehtiin pari toistoa suorassa linjassa olevilla hyppyesteillä. Eipä tässä mitään, ekalla toistolla kiersi jälkimmäisen esteen, mutta seuraavilla suunnattiin jo ihan nätisti loppuun asti namikupille. Hei ja tästä piti muistaa mainita kun poika oli käskyä odottamassa niin vierestä juoksi pikkutyttö (se on niin sulonen pikkuagiohjaaja :) ) koiransa kans omalle rastilleen ja Jali vaan vähän vilkas! Myönnän, oli pakko olla jo valmiina vähän pannassa kiinni kun se aikasemmin just tuon pikkukoiran luo karkas niin olin varma, että se olis ihan vauhilla menossa, mut ei. Muutenki oli vapaana tosi nätisti kaikilla esteillä eikä karkaillu minnekään :)

 Ja seuraavalle kouluttajalle.

Pituus (ja hyppy): Pituus  tais vissiin olla tällä kertaa täyspitunen (oli se mun silmään ainaki aika pitkä hyppy), mutta siinä ei mitään ongelmaa silti. Mutta. Niinku normaalisti, jätin pojan enste istumaan ja odottamaan käskyä. Tarkotus oli siis, että lähden yhtäaikaa koiran viereltä juokseen namikupille, mut katos vaan kun ei tahtonu onnistua. Aina kun tätä yritettiin niin poika lähtikin kiertämään esteen ja namikupille. Ei mitään ongelmaa jos jätin pojan istumaan, menin ite lähemmäs estettä ja ohjasin yli. Sillä ei kuulema oo vielä oikein semmosta "suunta suoraan kohti namikuppia" vaan se lähdössäkin on vaan niin kiinni minussa ja jos lähden viereltä niin sille ei oo ollenkaan selvää, että se este pitäis ylittää. Ihan samaa oli noitten edellisten hyppyjen kans. Tarkotus oli, että oltais tähän pituuteenki yhdistetty vielä hyppy, mutta kouluttajan mielestä Jalin ei kannattanu sitä vielä lähtee yrittään. Mähän pyydän sen tuijottamaan silmiin sitä lupaa oottaessa, mut kuulema vois olla ihan hyvä, että joissain tilanteissa mä vaan antasin sille luvan mennä sillon kun se katsoo oikeaan suuntaan ja ois selkeesti menossa.

Rengas: Rengasta ekaa kertaa vapaana. Juu, eihän se hokannu sieltä oikeesta välistä hypätä. Huvittava ku kier esteen, meni kouluttajan luo (oho, miks ei saakaan namia?) ja alko sitte tarjota kaikenmaailman istumisia siinä namin toivossa. Tyhmä! Tässä myös sama mikä edellisessä eli mun pitäis vaan käskyttää sitä sillon kun se kattoo sinne renkaalle. Kun nyt meillä oli vaikeuksia saada se ees kattoon renkaalle kun se vaan toljotti mua silmiin ja jos annoin tällön käskyn niin lähti vaan kiertämään sen esteen. Ei se siis käskysanasta ymmärrä yhtään mitään vielä niinku ei varmasti monilla muillakaan (ei ehkä vielä yhelläkään) esteillä. Noh, saatiin me pari enemmän tai vähemmän onnistunutta hyppyä sieltä oikeestaki välistä kun tarpeeks avusti. Ja seuraaville rasteille.

Kepit: Keppejäpä olikin nytte 6. Eka kerta mentiin muistutukseks hihnan kanssa, mutta seuraavat sitten ekaa kertaa vapaana. Ohjureitten kans kyllä tietenkin vielä. Ekalla hyppäs loppupäästä ohjurista yli, mut alko se sitten taas sujua ja kun kouluttaja oli vähän esteenä siinä vaikeessa kohassa. Mut tää on kyllä jännä miten se jostain syystä tykkää tästä pujottelusta, muutaman kerran varasti kepeille (kertaakaan ei kiertäny namikupille vaikka vähän kauempaakin lähetin ja tuijotti silmiin!) ja kun alkoi tehä tuota toistamiseen niin ei enää saanukaan nameja lopussa ja alko ihmettelemään, että mitä ihmettä tää nyt oikeen on kun ihan täydellisesti tein? Ja sitte ne kepit tehtiin taas varastamalla (no johan nyt kun ei vieläkään!) ja tais tehä perään vielä kolmannenki kerran ennenko maltto jäädä oottaan käskyä. Tais mennä jopa ihan omatoimisesti niitä keppejä ilman, että kävi välissä ees mua morjenstaan... Noh, saipahan monta toistoa ainaki ja kyllä se näköjään ohjureilla osaa kepit mennä :D

Kaareva putki: Pussia ei ollakaan tehty pieneen iäisyyteen ja nyt se oli semmosessa 90 asteen kulmassa väännettynä. Mulla oli pien aavistus, että tää tuottaa ongelmaa (vrt. pussikammotus) vaikka suora putki Jalin mielestä kiva olikin. Niin, tuottihan se. Ei sinne putkeen uskaltanu mennä ja sen yhen kerran ku meni (ja mä olin jo ihan et JES) niin tuli peruuttamalla pois. Se alko olla jo vähän paniikissakin kun sinne putkeen yritettiin saada, jostain syystä se nyt oli ihan kammotus

Me siirryttiin sitte toiselle kentälle ottaan suoraa putkea kun muut jatko tällä kaarevalla. Siis Jalihan suorastaan rrrrakasti putkea eikä siinä ollu mitään ongelmaa, mut katos vaan kun nyt tuotti se suorakin putki ongelmaa. Meni se sit lopulta kun mä vähän taas ryömin eellä ja saatiin se sitten ihan suht hyvin menemään. Jalilla alko olla tässä vaiheessa kyllä selkeesti muutenkin kisaväsymystä, alko vaellella ympäriinsä haistelemassa paikkoja, eikä ois enää jaksanu yhtään ees yrittää. Ei sitte viititty montaa toistoa tehä. Mut ottaen huomioon, että ollaan putkea tehty niin että lähetän koiran istumasta putkeen ilman ongelmia, niin ollaan palattu kyllä takas lähtöpisteeseen. Voi pikku mammanpoika kun uudet (tai unohtuneet...) asiat on sille niin kammotuksia.

Me tarttettais ehkä vaan enemmän toistoja. Siks mä odotanki innolla, että saadaan se lupa sinne hallille ite harjottelemaan, josko ainaki kerran viikkon kävis tekeen sitte vähän lisätreeniä. Jaltsu poika vaan vaatii vähän enemmän aikaa kun monet muut tuolla kurssilla.

(Pahoittelen ylipitkiä ja huonosti muotoiltuja lauseita, on näköjään itelläki vähän aivot sekasin :D)

Kommentit