Jatko1

Meillä alko tänään tosiaan Jatko1 ryhmä agilityssä. Koirakkoja tuossa meiän ryhmässä onkin vain 4 eli pitäis olla roimasti aikaa tehdä ja näin. Mutta silti jotenkin tältä kerralta jäi mulle (ehkä koiralleki) päällimäiseks tunteeks turhautuminen.

Tehtiin siis niin, että yksi kerrallaan oli kentällä tekemässä ja muut odotteli autossa. Ensinnäkin, tässä vaiheessa on ehkä vähän tylsää seurata muiden juttuja kun jotenkin ei vielä oo hirveesti mitään mitä oppia. Tylsää oli Jalillakin kun joutui välillä autoon ootteleen.

Noh, alotettiin hyppy-hyppy-suora putki- sarjalla. Ensin pelkkää putkea, sitten lisättiin hyppy ja lopuksi kaikki esteet. Ja molemmilta puolilta toistoja. Ottakaapa autossa vuoroaan odottava (oltiin kolmansina) koira kylmiltään suorittamaan jotain tehtävää, ei sillä mitään keskittymiskykyä oo. Ja voi että miten turhauttavaa kun en meinaa oikeesti saada sitä ees istumaan lähtöön, joka ikisellä esteellä se näytteli ihan kuuroa eikä osannu enää istua. Mä oon aikasemminki tainnu mainita, että tolla kestää aikansa ennenku se alkaa oikeesti keskittyä ja tehä töitä, sillä tuo vanha tyyli oli parempi kun siinä ei ollu juurikaan odottelua ja pystyin sitä temputtaa ja käskyttää tauoilla. Niin se kuunteli mua ees vähän paremmin kun oli ympäristön jo noteerannu. Nyt taas häiritsi ihan hirveesti kaikki viereisen kentän tapahtumat esimerkiks... Huoh.

No niin. Nyt siis tuntu siltä, että just ku koira alko toimimaan niin meiän vuoro oliki jo ohi ja taas sen piti viedä autoon nollaamaan kaikki. Hei, oli mulla tästä sarjasta jotain kehuttavaaki! Nyt lähti tosi hyvin hypyille vaikka lähin sen kans yhtäaikaa viereltä kun aikasemmin valitin sitä, ettei se osaa lähteä jos en ite mee esteen luo ohjaan. Ja vitsit se meni lujaa tuon koko sarjan, mulle tuli ihan sairaan kiire huutaa sille ees mitään käskyjä, saatikka että oisin pysyny sen vauhdissa mukana. Vähänkö mä tuun oleen joskus ton kans ongelmissa ku pitäis ees jotenki pysyä ton vauhissa ja keretä vielä ohjaanki!

Seuraavaks mentiin keppejä. Eipä siinä mitään, ihan hyvin se niitä meni mut ei vaan meinannu kiinnostaa mikään. Haahuili ihan omiaan, ei ottanu yhtää kontaktia. Voi apua, tämmönen se oli joka ikinen kerta kun me käytiin siellä ohjatussa tokossa, älä alota sitä nyt taas, ethän? Emmä tiiä, tylsistyykö se kun ei tällä kertaa päässy hirveesti tekeen mitään vai mitä? Paineistuu ku mä yritän sitä käskyttää? Noh, se kouluttaja mietiskeli, että voi olla ihan tuosta iästäki kiinni. Kepeillä tehtiin vaan 2 toistoa molemmilta puolilta.

Viimesenä puomia. Mä oon oikeesti luullu, että me ollaan tehty jo täyskorkeeta puomia, mut ehei. Vitsit se on korkee! Ei meistä kukaan ees huomannu, että se puomi oli korkeempi ku yleensä kun eka koira (flätti) meni ihan ongelmitta (se nyt on muutenki semmonen ihannekoira, että mä tuijottelen sitä aina kateellisena vierestä...). Siinä vaiheessa vasta kun meitä edellinen koira alko jäykistellä puomilla niin hokattiin. Olipahan sitte Jalilleki ihan hui kauhistus tommonen superkorkee puomi. Laitettiin nameja pitkin puomia ja koiran piti ne sitte poimia, mut jännäs sen verran että jäi niitä namejaki syömättä. Tätä ei sitte saada itsenäisesti harjotella jos ei oo ketään varmistamassa toisella puolella puomia ettei se päätä hypätä alas tai putoa. Tähän lopetettiin eikä menty ku yks toisto. Näin jälkikäteen jäi vähän harmittaan ettei tehty viimesenä vaikka jotain helppoa putkirälläystä kun loppu koiralleki vähän ikävästi. Se oliki jotenki vaisu kun lähettiin, ei ollenkaan semmonen intoa täynnä ku yleensä.

Voi olla että tää kerta oli enemminki sitä, että uus ohjaaja vähän katteli, että mimmosta meiän meno on kun ei tehty oikeestaan mitään erikoista. Toivottavasti ens kerralla ois jo vähän enemmän haastetta ja koiraki ois vähän paremmalla fiiliksellä...

Kommentit