1-2-3, 1-2-3

Siis pyöritä, lennätä pellavapäätä kun
silmissä leikkivät säkenet lyö.
Niin kaunista muuall' ei löytyä saata
kuin Saarenmaan nurmien kesäinen yö.


Niinkuin ehkä voi päätellä, me valsattiin tänään Jalin kans :)

Poikkeuksellisesti meiän aksakerta oli tänään sunnuntaina, joten sielläpä käytiin pyörimässä. Auto oli päättäny jäädyttää kaikki ovensa kiinni niin en päässyt eilenkään minnekään lähtemään (no en ois halunnukaan JATin kisoja kattoon), kyllä siinä semmonen mukava tunti vierähti kun hiustenkuivaajalla (jatkoroikan avustuksella) oven sulatin eilen illalla auki ja toivoin että se pysyis vielä tälleki päivälle auki eikä jäätyis uudestaan. Onneks oli pysyny ja pääsin suuntaan Killerille eikä tarttenu samaa urakkaa uudestaan! Tyhmä auto. Pikku-Jali oli pari päivää muuten velipojalla hoidossa kun emäntä rilluutteli laivalla (ei musta ehkä lauantai aamuna ois ollu muutenkaan mihkään kisoihin lähtemään...), ihan nätisti oli kuulema ollu, mitä nyt hihnakäytös oli taas vähän unohtunu.

No niin elikkä mitäs me tehtiinkään. Alotettiin tosiaan valssilla (eli suunnilleen niin, että kolmella askeleella pyörähdetään koiraan päin ympäri samalla ohjaavaa kättä vaihtaen), ensin ihan kuivaharjotteluna ja sitten koiran kans ja molempiin suuntiin pyörähdeltiin. Kyllähän se ilman koiraa oli ihan simppeliä (tosin pitäis muistaa vaan ottaa tarpeeks pitkät askeleet, että pääsee seuraavalle esteelle oikeaan kohtaan), sittekun koira otettiin mukaan niin ei niin kerennykään enää ajatella mitä ne jalat tekee mutta kuulema ihan oikeelta näytti :D Jalia moinen sekoilu ei haitannu, kun se hokas että palkan saa kun ne kaks estettä menee niin sehän meni, ihan siitä huolimatta mitä mä yritin siellä pyöriä. Ei se mun kädessä ainakaan siis oo hirveesti kiinni mikä on kai ihan positiivista. Noh, kai se ihan hyvin meni :)

Seuraavaks hyppy-putki yhdistelmää niin, että putki oli mutkalla. Aluksi vähän loivemmin ja sitten käännettiin enemmän mutkalle. Keine problem.  Me oltiin käyty vähän mutkaputkee hallilla itekseen tekemässäkin (ei tuottanu musta putkikaan yhtään mitään ongelmaa) niin ei ollu mitään ongelmaa. Ylipäätään koira oli huomattavasti paremmalla fiiliksellä tällä kertaa, kuunteli paaaaaljon paremmin eikä tarttenu niin istumisenkaan kans tapella (mitä nyt alussa vähän). Kerran kävi vähän pikku fifi Elsaa (mä en tiiä yhtää minkä rotunen se on ku en noita karvapalleroita niin tunnista) morjestamassa ja tahtomassa leikkiin kun Elsa oli hihnalla kiinni nurkassa, mutta tuli kyllä sitten kutsusta takas hommiin. Niin siis kokonaisuudessaan tää yhistelmä meni tosi hyvin ja kaikki toistot tais onnistua ihan nappiin. Mitä nyt jostain syystä vähän epäröi putkeen menoa kun vaihettiin ohjaus koiran vasemmalle puolelle, mutta pääasiassa hakee mun mielestä hyvin putkeen.

Lopussa otettiin rengasta. Loisto Jali, meni heti ekalla kerralla ihan täydellisesti oikeasta välistä kun mä olin kutsumassa toisella puolelta. Otettiin loput toistot sitten niin että mä pidin hihnaa ja käskytin renkaalle ja kouluttaja palkkaili toisella puolella. Teki ihan mielettömän hyvin ja kouluttajankin mukaan hakee jo tässä vaiheessa yllättävän hyvin katseellaan oikean välin (eikä tuijotellu mua vaan silmiin!) ja hyppäs joka kerralla oikeasta välistä. Jee! Ja se tuntuu tykkäävän ihan älyttömästi renkaasta, mistä mä kyllä kiitän sitä kertaa kun tehtiin alkeissa sitä edestakaisin hyppyyttämistä ja palkkausta renkaalla.

Edelliseen kertaan korjaten muuten vielä. Me kuulema ollaanki menty täyskorkusta puomia aikasemmin vaikka sitä viime postauksessa epäilinkin. Jostain syystä se nyt vaan oli ihan kammotus sillon viimeks, ihme juttu... Tällä kertaa ei otettu puomia, oli vaan puhe asiasta. Puhuttiin kans vähän palkkauksesta ja sieltä tuli ihan hyviä pointteja. Tämmösille helposti kuumuville koirille niinku Jali on namipalkkaus (rauhottaa koiraa) agissa parempi vaihtoehto kun lelulla palkkaus. Tokossa taas se toimii mun kokomuksella paremmin lelulla kun sen vire ei muuten pysy yllä kun se ei tokosta niin välitä. 

En tiiä johtuko siitä, että meitä oli tällä kertaa vaan kolme eli koiralle vähemmän odottelua autossa tai siitä, että jätin aamuruuan antamatta, mutta Jali meni tällä kertaa paljon paremmin ja molemmille jäi paremmat fiilikset tästä kerrasta. Toinenki kurssilainen mainitsi kun lopetettiin, että Jali on kyllä edistyny hurjan paljon koko ajan. On kai se, vaikkei aina siltä tunnukaan, mamman pikkupoika :)

Pahoittelen tylsiä kuvattomia postauksia, ei oo viittiny kantaa kameraa lenkeilläkään mukana kun sormet jäätyy ulkona. Eikä halliltakaan saa kuvia kun ei viiti pyytää ketään kuvaamaan eikä ite niitä kuvia voi räpsiä. Täytyy ottaa se kamera joku kerta vaikka lenkille mukaan sillon kun valoa vielä kuvaamiseen riittää.

Kommentit