Young and wild and free

Mitä tulee kun yhdistää Jalin, 11v mäyräkoira Lakun ja 8v englantilais-venäläinen ajokoira Pablon? Ihan loistava metsälenkki!
Olin viime viikonlopun tosiaan kotikotona käymässä ja käytiin vähän samoilemassa iskän ja siskon ja koirapoppoon kanssa metsässä. Olisitte nähny miten Jali palvo maata Pablon jalkojen alla, mä en oo koskaan nähny, että se käyttäytyis noin! Pablo oli ihan Jalin idoli ja se kulkiki koko lenkin Pablon perässä. Mitä nyt välillä palas meiän luo kun Pablo teki vähän laajempia kierroksia. Ja aina kun Pablo palas niin Jali oli ihan että "Jee, sä tulit takas! Älä enää koskaan lähde pois!". Pablo otti suosionosotukset tyynesti vastaan (mä oon kyllä ihan varma että se harhautti ja eksytti Jalia tahallaan siellä metsässä, että pääsis hetkeks eroon :D) Mäykkyherra teki kaikkensa pysyäkseen isojen poikien perässä. Saatettiin olla aika koominen näky kun eellä menee ajokoira, jonka perävaununa kulkee pilkku ja perässä töpöttää mäykky minkä jaloistaan pääsee. Note to myself, joko ois aika hommata semmonen kännykkä jossa ois kunnon kamera, tuosta kokoonpanosta ois pitäny saada kuva!

Lähettin aikalailla heti lenkin jälkeen linkalla takas Jyväskylään. Onneks ei usein tartte bussilla kulkea, tän kokosen koiran kans se on kohtuu hankalaa. Poika matkas suurimman osan ajasta makoillen puoliks viereisellä penkillä (johon levitin viltin) ja puoliks mun sylissä. Puolimatkassa alko bussi olla ihan täynnä niin passitin pojan maahan, jossa hää todisti että dalmatialainen mahtuu hyvin makoilemaan myös linja-auton jalkotilassa... Kohtuu ahdasta oli.

Tuttuun tapaan tänään oltiin aksailemassa. Vikaa kertaa alkeiskurssilla, ens viikolla me treenaillaanki pienemmissä ryhmissä (6 koiraa) jatko1:ssä ja perjantaisin.

Tänään aloteltiin hyppyjen ja putken yhdistämisellä. Tehtiin enste pelkästään mutkaputkea ja hiiohoi sehän meni! Ja kuten arvata saattaa kun se kerran sinne uskalsi niin sen jälkeen ei ollutkaan mitään ongelmaa. Hyvin hyppäs kaks estettäki ja siitä sitten vielä putkeen, ei suurempia ongelmia. Mut ryökäle ku se ei meinaa enää mitenkää malttaa istumaan lähtöön vaikka kuinka käskis. Seisoa tönötetään paikalla ja tuijotellaan kaikkialle muualle (yleensä sinne esteen tai namikupin suuntaan) kuin esim mua silmiin ja käskytki menee selkeesti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Möh, mihin sen kontakti on hävinny, kyllä se sillon ekoilla kerroilla... Kouluttaja naureskeli että se on hauska ku se välillä saa niitä hepuleitaan, siitä näkee kuulema, että se on aika nuori vielä. Juuu, ei se musta oo kyllä yhtään hauskaa kun 35kg meinaa kiskoa sut yhtäkkiä toisen koiran luo leikkimään tai osallistumaan rataan ennenku on oma vuoro... Huoh.
Puhutsä mulle? (kuva parin viikon takaa,
ei täällä enää oo lunta, nyyh!)
Seuraavaks oli neljä estettä ympyrässä. Hypättiin enste kaks estettä, jotka se meniki oikeen hyvin myötäpäivään. Vastapäivään ei sitte niin onnistunukaan. Ja kun otattiin kolmas este mukaan niin ei enää meinannu hypätäkään toista estettä. Ja ryökäle ku lähti taas rallaamaan omiaan. Olin jättäny istumaan ja paikka käskyllä oottaan lähtöä ja ite olin esteen luona valmiina ohjaamaan. Se vaan tuijotteli esteen takana olevia muita koiria, enkä viittiny sitä käskyttää esteelle ennenku sen huomio ois mussa. Ne sitte käskettiin sieltä siirtyä ja se oli sitte Jalille liikaa ja sin men. Ärsyttää, ois pitäny ite mennä varmistamaan pojan paikallaolo nameilla palkaten ja ottaa varmuudeks siitä pannasta kiinni... En tiiä oisko pysyny jos ne muut ois pysyny vaa rauhassa siellä paikoillaan nii mä oisin voinu saada sen huomion itteeni. Siellä se sitte rälläs menemään, ois pitäny päästä leikkimään muitten kans ja sitte rällättiin muuten vaan. Ei meinannu antaa kiinni ollenkaan  eikä kuunnellu yhtään. Nojoo, kyllä kai se siitä, sain mä sen huomion sitte lopulta itteeni niin että saatiin jotain suht onnistuneita toistoja. Mut ei me niitä kaikkia neljää estettä kyllä päästy kiertään. Laura oli tullu tässä vaiheessa katteleen meiän treenejä ja pääs näkeen kyllä ku poika pani parastaan (go Jali...).

Lopuks keppejä niin, että viimesessä välissä ei ollu ohjureita ollenkaan. Aluks alitti yhestä kohtaa ohjurin, mutta meni lopulta tosi hyvin. Eikä oikassu lopussakaan mistään vaikkei ollukaan ohjureita, se ei varmaan ees huomannu asiaa (no eikai ku namikuppi oli oottamassa sopivassa paikkaa). Sillä on edelleen ihme hinku kepeille eikä taaskaan meinannu istua lähössä saatikka muutenkaan kiinnostua musta kun piti vaan päästä sinne namikupille. Oikeesti, sille on varmaan ihan sama oonko mä olemassakaan ku se huomaa, että pääsee suorittaan estettä ja namikuppi on oottamassa. Höhlä pöhlä.

Kouluttajaki sano, että Jalille on varmaan hyvä kun päästään pienempiin ryhmiin niin toiset koirat voi olla pois hallista kun me treenataan. Ja juu, samaa mieltä! Ihan kiva siis, että päästään ens viikolla pienempiin ryhmiin. Ja saadaan itsenäiset treenioikeudet halliin. Täytyy ehkä koittaa vahvistaa sitä, että niitä hommia on kiva tehä mun kans vaikka ihan leikittämällä siellä hallilla. Se on muutenki selkeesti jotenki itsenäistyny. Metsälenkeillä otetaan yhä enemmän etäisyyttä, mä en oo enää the best, eikä kaikki käskyt vaan kiinnosta. Luoksetulo on onneks edelleen ihan suht hyvä (ainaki ilman häiriötä eli toisia koiria tai jotain superhyperhajua....). Ehkä tää nyt on oikeesti sitä murkkuikää. (Onhan, meneehän tää ohi?!) Mä haluun vanhan pikku Jalin takas :P

Kommentit