Sateinen kisapäivä

Kokkola, hyppyrata, tuomarina Jari Helin.

Piuh, olipahan päivä. Märkää ja kurjaa oli ulkona, en arvosta kyllä ollenkaan tätä loskakeliä. Päivä alkoi kisatöissä ennen omaa rataa, siitä sitten talkoitten jälkeen hakemaan koiraa siskon asunnolta ja lämppälenkille. Ihan hyvin ennätettiin vaikka hieman epäilytti.
En tiedä johtuiko siitä, että tosiaan aloittelin hommia kisatöillä vai siitä, että olen oikeastaan vasta toipunut flunssasta ja sadekeli masensi entisestään, mutta ei ollut oikein kisafiilistä. Ei vain kulkenut ja oli jotenkin jo rataantutustumisessa ponneton olo.

Helinin aksaradat eivät olleet mitenkään helpoimmasta päästä, aikamoisia keppikulmia oli radoilla. Jännityksellä odotin mitä hyppyrata tuo tullessaan. Mikään mahdoton se ei ollut ja kepeillekin oli "helppo" lähestyminen suoraan putkelta.
Tätä ei tainnut tulla nyt valitettavasti videolle, olisi ollut kyllä mielenkiintoinen katsoa tämä läpi videolta kun tuntui koko radan ajan, että ei kulje. Jo toisella esteellä jäin ihmettelemään kun koira tuli mielestäni omituisesti pussista ja jo siitä alkoi jotenkin ajatus hajoilla kun jäin varmistelemaan taakse päin enkä edennyt. Töks. Päästiin kuitenkin 5 putkeen ihan mallikkaasti.
'
Rataantutustumisessa ajattelin jostain syystä ennättää 5-6-väliin persjätön, aikamoista toiveajattelua. Eipä siinä ollut mitään ongelmaa ohjata se oikealla kädellä, mitä nyt tuli taas hitusen kiire eteenpäin. Jollainlailla räpellettiin itsemme kymppi putkelle. Putkesta kepeille ja töks. Millonka mä opin? Huutelin keppikäskyä joo, mutta pysäytin käytännössä kokonaan oman liikkeeni (taaaaaaas, se että annat koiran suorittaa kepit itsenäisesti ei tarkoita sitä ettetkö voisi kertoa koiralle minne se liike jatkuu ja missä ne kepit on) mihin koira tietenkin reagoi ja pyöri, että niin mihin? Siinä hiukan keskusteltiin asiasta ja kun vihdoin ohjasin ne kepit niin meni hienosti. Kepeiltä siis ensimmäiset virheet.

Keppien jälkeen olin taas ihan hukassa. Jotenkin oli omakin ajatus niin kiinni niissä kepeissä kun yritin varmistaa että tekee loppuun asti, että seuraavan esteen ohjaaminen ja radan jatkuminen vähän niinkuin unohtui. Töks. Sain kuitenkin koiran 12-13 esteille lopulta, mutta kovin oli tökeröä ohjausta. 14 hypylle taisin olla myöhässä, mutta hyppäsi kuitenkin, 15 hypyn veti ohi kun en sitä kunnolla kerennyt ohjaamaan. Sitä siinä yritin korjailla (sylikäännöksellä, miksi?!), mutta lopulta viiletti sitten kuitenkin putkeen (mistä lopulta se hylky siis) ja olin auttamattomasti myöhässä ohjaamaan edelleen 17 putkeen kun pönötin yhä 15 hypyn tienoilla ja koira tuli tietenkin väärälle puolelle putkea ulos.. Alkoi jo itseänikin naurattaa, että ei tästä tule mitään :D Loppu oli ihan järkyttävää rämpimistä, mutta kyllä me maaliin päästiin.

Koko rata tuntui jotenkin vain selviytymiseltä esteeltä toiselle. En ennättänyt, ohjasin huolimattomasti, en edennyt. Ei vain kulkenut eikä tuntunut sujuvalta. Jali oli ihana, täytyy kyllä kehua, että ainakin toisella meistä on aina ihan mieletön kisavire! Vaikka se treeneissä saattaa pelleillä lähdön kanssa niin jotenkin se on kisoissa ihan superskarppina aina lähdöissä, eikä minun ole tarvinnut vielä kertaakaan pelätä, että se sieltä karkaisi. Kopkop.

Tämä nyt ei mennyt kategoriaan "hyvä hylky", mutta eikai sitä nyt aina tarvitsekaan kulkea. Vaikea ratahan tämä oli meille ja muillekin nopeille koirille. Ei milläänlailla mahdoton, mutta tänään ei vaan onnistunut. Ei tainnut radalta tulla kuin yksi nollatulos ja kokonaisuudessaan kolme tulosta muutenkin. Että jos lohduttautuisi sillä, että ei me ainoat hyllyttäjät oltu :D Ei taidettu aksaradoillakaan tuloksilla juhlia.

Jos jotain niin keppejä pitäisi treenata osana rataa ja varsinkin vauhdikkaasti putken jälkeen. Ja sitä omaa ohjausta kepeille. Kyllä se kepit tosiaan hakee esim yhden hypyn takaa ihan itsenäisesti vauhdista kun niitä treenataan. Ihan kutakuinkin välittämättä siitä teenkö kärrynpyöriä vai tanssinko letkajenkkaa. Kun se tietää, että hypyn jälkeen tulee ne kepit ja niitä nyt treenataan. Eri asia kisoissa kun ne kepit vaan ilmaantuu jossain vaiheessa eteen ja minun ne pitäisi oikeasti koiralle näyttää ja kertoa. Einstein.

Kommentit