13 lokakuuta 2014

Tervetuloa kotiin 50mm f/1.8!

Ei päästy rallyilemaan eilen ei, mutta nappasin koiran ja kameran kyytiin ja raahauduin testaamaan uutta objektiivia. Harmitti kun Jali on ollut niin vähällä lenkityksellä niin sai koirakin viilettää vapaasti uusissa maastoissa ja hajuissa kun omistaja raahautuu  etanavauhtia perässä. Joskus irtoava koira on ihan kiva asia.
Aika hyvin ilman apuvoimia vaikka parantamisen varaa seisotuksessa toki vielä löytyykin. On se vaan omaan silmään aika komee <3

4 kommenttia:

  1. Komea Jali! :)
    Mä tykkään kans, että koira oikeasti juoksee itsekseen kun vapaaksi päästän. Jos se vaan laahustaisi perässä polulla, en varmasti jaksais erikseen metsään ajella lenkkeilemään. Piitu on aika rauhallinen menijä, mutta kyllä sekin välillä innostuu. Siirille taas metsässä juokseminen on ehdottomasti parasta mitä se tietää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä. Se on jännä jos ollaan paimenseurassa lenkillä kun dalmaatti viilettää metsässä ja suurin osa paimenista pyörii jaloissa "mamma, miks toi yks lähtee noin kauas?" :D Jali on siitä kiva että sillä on onneks luoksetulo suht hanskassa (ellei ole ylitsepääsemätöntä häiriötä) ja oon vahvistanu että tulee välillä tarkistaan missä mä tuun perässä. Ihan kiva irtipidettävä se on vaikka irtoaakin :)

      Poista
  2. Hieno Jali! Irtoaispa Pilkku vähän reippaammin omille teilleen, siinä on aika paljon perskärpäsen vikaa. Tai lähinnä jos itse pysähtyy niin se möllöttää vieressä, muuten kulkee vähän edellä. :D

    Onnea viilipurkin johdosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikös vaan <3
      On tuo irtoaminen juu ihan mukavaa mutta on siinä omat ongelmansa jos on pelkoa että alueella kulkee muitakin. Mutta kyllä mä perskärpäseen varmaan loppujen lopuks ärtysin enemmän :D

      Viilipurkki on kyllä tähän mennessä osoittautunut ihan kivaksi kapineeksi minun käyttöön :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!