- Koira ei koskekaan kapulaan.
- Koira katsoo kapulaa, koskee kapulaa, ottaa kapulan suuhunsa. Ällöttää kun kapula tippuu varpaille tai muuten kolahtelee ikävästi.
- Koira nostaa kapulan, mutta tiputtaa heti suustaan.
- Koira nostaa kapulan ja pitää sekunnin, kaksi, kolme...
- Koira nostaa kapulan, muttei siedä pätkääkään liikehäiriötä.
- Koira nostaa kapulan, sietää jo jonkin verran häiriötä, tiputtaa käskystä.
- Koira lähtee kapulan perään, nostaa kapulan ja jää paikalleen odottamaan irrotuskäskyä (tai juoksee iloisesti rallattaen ja kapulaa jäystäen ympäriinsä)
- Koira nostaa kapulan, sietää häiriötä, mutta ei liiku kapula suussa pätkääkään (paitsi rallatellen ja kapulaa jäystäen). Jos käskytän esimerkiksi sivulle, tottelee käskyä kyllä mutta tiputtaa ensin kapulan.
Tänne tuli kuin tulikin lunta! |
Katsotaan sitä luovutusta sitten myöhemmin/erikseen. Aika operantisti ja sheippaamalla tätä on nyt rakennettu, mutta tykkään kun koira saa itse miettiä ja se toimii Jalille ehkä parhaiten. Nämä "työnnä koiralle kapula suuhun ja pidä suuta kiinni ettei koira voi kapulaa tiputtaa" tavat eivät meille toimi enkä niitä halua kokeillakaan.
Eihän se osaa vielä:
- Luovuttaa kapulaa käteen.
- Tulla oikein perusasentoon, varsinkaan kun kapula pitäisi hakea edestä.
- Odottaa lupaa kapulaa heitettäessä.
- Nämä kaikki yhdistettynä eli lopullinen noutoliike.
Jos treenaisi useammin kuin kerran puolessa vuodessa niin tämä projekti saattaisi edistyä vähän nopeamminkin? Mutta hei, se ajatus kapula suussa perusasentoon tulemisesta on vihdoin edes muhimassa koiran päässä!
Ihana Jali, se tekee niin innolla ja ilosesti ^^ hienosti menee jo :)
VastaaPoistaNo eikö! :) Kyllä se vielä joskus noutamaan saadaan :D
Poista