Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä

(Kun tämä Tahdon2013-kampanja on kovasti ollut tässä nyt tapetilla niin jatketaan vähän samassa hengessä :) )

Jotain uutta:

Käytiin kokeilemassa tänään Jalin kanssa (vihdoin) hakua. Ei tehty mitään "oikeaa" hakua vaan ihan vaan vierailta palkan hakua. Meni niinkuin ajattelinkin eli jänskätti käydä maalimiehiltä ottamassa namia. Mutta meni kuitenkin. Toisella kiekalla sitten taas meinasi hajut viedä kun muut olivat pyörineet radalla (aloitettiin ensimmäisinä) ja kun minkäänlaista motivaatiota ei vieraiden kanssa ole toimia niin ei yllättäin tahtonut kiinnostaa. Osin varmaankin paineistui ja meni sijaistoiminnollekin kun vieraat noin yhtäkkiä yrittivät houkutella ja olin itsekin ihan ulalla kun yhtäkkiä en itse saanutkaan tehdä itsestäni "sitä juttua" vaan palkan piti tulla vierailta ja kun huomasin heti, että nyt ei ole koira kyllä yhtään asiassa. Jalin kanssa sitä motivaatiota maalimiehille saa rakentaa varmaankin pitkän kaavan mukaan.

Vaihdettiin nameista lelupalkkaukseen ja treenikaverin pörröinen vinkupatukka olikin ihan ok ja leikki mukavasti jopa vieraan kanssa. Katsotaan josko jatketaan siis lelupalkan kanssa kun namit tosiaan ei kiinnosta. Saa purkaa ehkä vähän jännitystäänkin paremmin leluun. Ei ole kuulema toivoton tapaus, ettei sillä kannata luovuttaa. Tekee ihan hyvää Jalille muutenkin kerätä itseluottamusta vieraiden kanssa, joten eiköhän me jatketa sen mitä mukaan vaan päästään.

Löysin muuten hyvän tekstin koiran itsetunnosta ja yhdistelmästä epävarma koira/epävarma ohjaaja."Epävarmuus on ainakin osittain ihmisestä koiraan tarttuva (hankittu) huono ominaisuus, joka valitettavasti ruokkii itse itseään." Hyvää tekstiä, joka kannattaa käydä lukemassa: Salme Mujunen, Koiran itsetunto ja sen kehittäminen . 

"Varsinaisesti luonteeltaan ns. käyttökelvottomia koiria ei juurikaan ole, 

koiranlukutaidottomia ohjaajia sitä vastoin löytyy yllinkyllin. 

Hyvä kouluttaja kehittää koiransa vahvuuksia, huono takertuu vähäisiinkin heikkouksiin 

ja tekee niistä kestoselityksiä koulutuksellisille epäonnistumisille. 

Rakentava muutos lähtee ohjaajasta itsestään."

Tunnistin itseni monesta kohtaa. Näin uuten lajiin tutustuessakin kun itse olen epävarma enkä tiedä mitä tapahtuu niin se näkyy koirassa kyllä heti.

Jotain vanhaa:

Yhdet agitreenit on jäänyt kirjaamatta ylös. Ei sillä että enää koko rataa muistin, mutta alun sentään. Tuo alun pyörittely itse asiassa saatiin kyllä sujumaan, mutta kaarroksilla. Se hyppää ihan selkä suorassa ja kääntyy vasta maassa, ihan sama mitä minä tein. Ei se pysty. Ihan oli pakko käydä katsomassa vanhoja videoita, että onko se joskus kääntynyt hypyn päällä ja kyllä, ainakin paremmin mitä nyt. Jumissa se siis jostain luultavasti on. Aaaaarrgh, pakkoko on asua tämmösessä perähikiässä. Minulta ihan tosissaan kysyttiin ennen yksiä treenejä miksi käyn koiran kanssa lämppälenkillä. Se kun on jo niin itsestään selvää itselle, että oli vähän vaikea ymmärtää kysymystä.

Kepeille testattiin leijeröintiä. Ensimmäisellä toistolla haki itseasiassa kepit hyvin, mutta sitten tuli uskon puute kun en ollutkaan tukemassa. Sen jälkeen ei sitten tahtonut onnistua. Kepit oli muutenkin taas vaikeassa paikassa kun loppuivat noin metrin päähän seinästä. Otettiin sitten ihan vaan putken kautta kepeille ilman leijeröintiä, että saatiin koira pujottelemaan loppuun asti. Liian monta haastetta testata leijeröintiä tähän. Teki kepit himohyvin kun olin tukemassa. Treenin puutetta sanoisin. Loppurataa en enää kuollaksenikaan muista. Paitsi että siellä olla jossain kohdassa vaikeahko takaakierto joka onnistui hyvin ja jonkun sortin sylkkäri myöskin joka sujui loppuviimein ihan kivasti.

Jotain uutta ja sinistä:

Uusi ulkoasu, alitajuntani näköjään toivoisi tänne lisää lunta! Häiritseekö otsikon gif-animaatio? Ensimmäinen animaationi ikinä, onhan se inasen kömpelö, mutta ylpeä olen joka tapauksessa! Parannusehdotuksia? Mä kyllästyn vähän turhan nopeaa näihin ulkoasuihin, vaihtelu virkistää. Josko tämä pysyisi taas vaikka hetken...