Vain elämää

...ei sen enempää- eikä tarvitsekaan. Koska lämpötila on lähiviikkoina vaihdellut +10 asteesta melkein -10 asteeseen niin kuvissa on kivasti sekaisin syksyisempää ja talvisempaa fiilistä.


Jostain syystä minulla on ollut aika usein kamera mukana jos vaan töistä pääsen niin järkevään aikaan että valoa riittää. Ja oih, kun tuolla voi kuvata jopa pienessä hämärässä! Harjoitellaan, harjoitellaan, mutta kyllä tuo uusi putki aika kivasti nosti kuvausmotivaatiota.

Jali sai uuden Hurtan heijastinliivin. Kaikenlaisia soviteltiin, mutta tuohon päädyttiin. Kaipasin kovasti itse kunnon heijastusta myös eteen, mikä monessa mallissa oli minun mielestäni hyvin vaillinainen. Miksiköhän? Tuosta mallista löytyi ihan kivat heijastimet ympäriinsä.


Juu, rapaa ja loskaa ja jäätä ja lunta. Käytiin me juoksemassa viime keskiviikkona myöskin aksatreeneissä. Rata oli meille kohtuu hankala ja tuntui taas vähän sekavalta, mutta siellä oli kyllä kivojakin pätkiä. Esimerkiksi tuo kakkosen niisto sujui hyvin. Treenin loppuun otettiin muutamat toistot pitkästä aikaa keinua kun se radan sivulla oli. Säikähdettiin, mutta noustiin uudestaan. Semmosta se on se meidän keinu.
Ainiin, Kokkolan kisaradalta on kuin onkin tulossa videota! Linkkaan sen sitten kun video nettiin asti löytää tiensä :)
Tokon puolelta Jalin nouto on taas edistynyt! Mutta siitä lisää kun saan liikkuvaa kuvaa aikaiseksi.
Tulisipa jo lunta.

Kommentit

  1. Aijai miten kauniita kuvia ♥
    Nuo rapaiset tassut näyttävät ikävän tutuilta. Sitten kun kolmesta koirasta vielä kaksi on pitkäkarvaisia, niin kuinka sitten RAKASTANKAAN mutakelejä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Oivoi, voin kuvitella! Tuo kuva ei ole edes pahimmasta päästä kun joskus koira on tullut mistäliemutaojasta kaulaa myöten rapasena. Ilolla odottaa kyllä syksyn rapojen jälkeen sitä lunta :D

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!