Leivotaanko dalmatialaisesta pk-koira?

Olen hitusen innostunut. Nimittäin pk-lajeista ja tottiksessa. Osa syynä ehkä dalmatiankoirat ryhmässä käyty keskustelu dalmatialaisten pk-oikeuksista. Tai lähinnä oikeuksien maksamisestahan siellä keskusteltiin, mutta kuitenkin. Oltiin me jo ennen sitä keskusteluakin kasteltu vähän varpaita pk-maailmaan, mutta jotenkin tuo keskustelu oli se viimeinen sykäys. Minua hieman ärsyttää "koska se on dalmatialainen" perustelut ja iski pieni into näyttää, että kyllä näistä pk-lajeihinkin olisi. Eikä ehkä edes niin suurella vaivalla kuin monet ajattelevat?
Minusta pk-oikeudet pitäisi nähdä rodulle mahdollisuutena. Ei dalmatialaista tarvitse alkaa erityisesti mainostamaan THE pk-rotuna, mutta minusta se on hyvä vaihtoehto ihmiselle, jolle riittää tarpeeksi. Jonka koko maailma ei kaadu siihen menestyykö se koira siellä kokeissa vai ei vaan joka haluaa puuhailla (tavoitteilla tai ilman) koiransa kanssa. Miksi kaikkeen harrastamiseen tarvitaan se tykki? Tai toisaalta, kun kerta rodulla ne oikeudet ovat, voitaisiinko niitä pk-oikeuksia edes jonkun verran mainostaa, että ihmiset tästä mahdollisuudesta tietäisivät? Parasta mainostahan olisi ne dalmatialaiset siellä kokeissa.
Kävin nimittäin joku aika sitten kutakuinkin tällaisen keskustelun:
- Niin noitten kanssa täytyykin tehdä sitten jotain peko-haku tyyppistä.
- Eikun kyllä näillä on pk-oikeudet- ainakin vielä.
- Aaa no sitten. Kyllä rodusta potentiaalia varmaan löytyisi.
Keskustelu jatkui siihen kuinka rotu on lähinnä edustettuna näyttelykehissä. Ei dalmatialaisesta tarvitse alkaa tekemällä tekemään pk-koiraa, mutta entä jos se olisikin sellainen jo valmiiksi? Eikä vain pk-koira vaan harrastuskoira ylipäänsä. Sitä potentiaalia ei vain hyödynnetä? Ei minulla ole vuosien kokemusta rodusta ja edelleen mietin kuinka rodunomainen yksilö itseltäni löytyy, mutta kyllä minulla on sellainen ajatus kuitenkin, että rodusta olisi enempäänkin kuin niitä näyttelykehiä pyörimään. Halusin monipuolisen (seura)koiran ja sellaisen sainkin. Ja kovasti haluaisin, että dalmatialainen sellaisena säilyisi. Minun on pitänyt jo iät ja ajat kirjoittaa dalmatialaisesta harrastuskoirana, mutta en ole saanut ajatuksia ylös. Ehkä tästä nyt jotain saa irti.
Noniin eli lyhyen johdannon, joka venyikin vähän ajateltua pidemmäksi, jälkeen asiaan. Tämä talmaatti on siis opiskellut mm. eteenmenoa ja eteentuloa ja leikkinyt esineruutua. Koska nouto ylipäänsä on käsitteenä pilkulliselle hankala niin esineen palautus on kovin vaiheessa, mutta esineisiin se kyllä reagoi ja lähtee niitä innolla etsimään. Ei se vielä taida tietää ihan tarkkaan mitä se tekee, eikä voikaan tietää kun treenikertoja on yhden käden sormilla laskettava määrä takana. Mutta yritystä kyllä on ja tekee hyvin itsenäisesti. On se joskus jälkeäkin mennyt, mutta tarvitsisin jonkun ohjeistamaan kun tuo on mallia höyryveturi enkä tiedä mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Toisekseen jäljen tekeminen on minusta äärimmäisen tylsää ja aikaavievää puuhaa eikä siis välttämättä sen takia "my cup of tea".
Käytiin paikallisissa tottistreeneissä ja vaikka odotin pahinta (uusi kenttä, uudet ihmiset, haukkuvat koirat autoissa) niin Jali näytti siellä belgien joukossa kyllä parastaan ja on kuulema ihan hyvällä mallilla. Hienon hieno pilkku. Harmittaa vaan kun ulkokentälle ei päästä jos oikein lunta tulee, eikä treenejä siis silloin ole kun tuota kenttää ei aurata. Että nyt kun innostusta löytyisi niin päästäänkö kuitenkaan treenaamaan? En nyt kuvittelekaan, että tästä saisi näin 3v iän jälkeen mitään pk-koiraa saatikka että lähdettäisiin oikeasti koskaan kisaamaan (koskaan ei saa sanoa ei koskaan), mutta hauska oppia itsekin taas uutta. Sitten seuraavan koiran kanssa ;)
Ja koska koiraansa ei voi koskaan kehua liikaa niin kehumpa kuitenkin. Jali on niin kiva kun siinä on (minulle) tarpeeksi kaikkea. Tarpeeksi ahne, saalisviettinen, vilkas, pehmeä, röyhkeä... Se tekee ihan hyvällä vireellä, muttei vuoda, oppii nopeasti, tarjoaa ja yrittää muttei ole kuitenkaan mikään "ihanaaparastamitäsittenläähpuuhtekemistänytäkkiämitäsitten" häslääjä. Onhan siinä omat virheensä, mutta missä koirassa ei olisi? Tykkään!

Monitoimitalmaatti käy kokeilemassa viikonloppuna onneaan rally-kisoissa. Saa nähdä, vain lahjattomat treenaa, eikös? Kai minun pitää vähän kylttejä muistella ennen kisoja.

Kommentit

  1. Mua puistatti se "pitkän linjan" ihmisten suorastaan negatiivinen suhtautuminen harrastamiseen. Toisaalta dalmispiireissä on edelleen sellaisia ihmisiä (kasvattajiakin), jotka eivät vahingossakaan halua opettaa koirilleen sen täkeimmän käskyn lisäksi mitään ylimääräistä. Tärkein on tietysti "seiso". Ehkä dalmikset eivät enää kykenisikään seisomaan kehässä, jos joku menisi opettamaan niille ties mitä muuta?! :D

    Valitettavaa on yhdistyksen jäsenten ja kasvattajien asenne siitä, miten dalmis on sohvakoriste ja sellaisena pysykööt. Onneksi aktiivisia harrastajia löytyi sankoin joukoin paskamyrskyn myötä - ehkä dalmis ei tulevaisuudessa ole harvinaisuus harrastuksissa. Kunhan riittää ihmisiä, joille kelpaa ahdasmielinen rotuyhdistys ja ei-niin-automaattisesti toimiva koira. Nykyään kun kaikessa on päästävä helpolla.

    Tsemppiä viikonlopun rallytokokarkeloihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ovathan nämä nyt niin tyhmiä koiria, etteivät useampaa käskyä opi :D

      Kivasti harrastajia rodun parista loppujen lopuksi löytyy vaikka harva aktiivisesti kisaakaan. Minusta tärkeintä on vaan että sen koiran kanssa jotain puuhataan, monesti miettinyt kun ihmiset puhuu yliaktiivisista ja energisistä dalmatialaisista että näinköhän koiran kanssa tehdään ollenkaan vaikka sitä aivotyöskentelyä? Olen itse sen verran laiska kuitenkin, että minusta erilaiset harrastukset on varsin kätevä ja helppo tapa myöskin väsyttää koiraa ja kaiken lisäksi se on ihan mukavaakin :)

      "Nykyään kun kaikessa on päästävä helpolla." Tämä! Joutuuhan näiden kanssa ehkä tehdä enemmän töitä (tai se työ on ehkä erityyppistä kun ongelmat ovat toisaalla) kuin sen bortsun kanssa, mutta se työ palkitseekin ihan eri tavalla kun sen eteen on joutunut nähdä vaivaa.

      Kiitos tsempeistä! Kyllä meillä olisi tarkoitus sieltä tulos hakea ellei ohjaaja töpeksi tai koira ota uudesta hallista liikaa häiriötä :D

      Poista
  2. Koska olen tällainen kyseenalaisteleva pieru...

    "En nyt kuvittelekaan, että tästä saisi näin 3v iän jälkeen mitään pk-koiraa"

    Mikset? Heittäisitkö hanskat tiskiin, jos kyseessä olisi toko? Jos kyseessä olisi agi? Harrastus x, y, z?

    Noin muuten suhtaudun pk-oikeuksiin ja palveluskoiralajeihin just sillä tavalla, mitä moni konservatiivinen pk-dude tuntuu karsastavan: lajeja muiden joukossa. Lajeja, joiden kisaoikeudet voisivat saman tien olla ihan kaikilla roduilla. *heittää paskaa tuulettimeen* :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, en olekaan heittänyt hanskoja tiskiin, sen takia siellä lukee perässä suluissa "koskaan ei saa sanoa ei koskaan" :D Lähinnä tämän kanssa mietityttää se nouto, jotenkin epäilyttää josko sitä koskaan saa hyppäämään hirveitä esteitä kapula suussa. Ja toisekseen en tiedä miten käy laukausten kanssa. Edetään se mitä edetään.

      Mä oon pitäny pk-lajeja pro-harrastajien lajeina ja sen takia pysynyt niistä vähän kaukana kun koin olevani niin noviisi näissä koirahommissa että ehkä en aloita mistään "true koiralajeista". Jotenkin minulla oli/on pk-harrastajista hirveän tosikko kuva ja tuntuvat välillä halveksuvan kaikkia muita lajeja. Tai että koira ei ole koira ellei se ole saksanpaimenkoira/belggari...

      Mutta oikeasti, kun puhutaan vaikka hausta tai jäljestyksestä niin mitä ominaisuuksia se nyt koiralta vaatii kuin (kärjistetysti) hajuaistin? Eli juu, olen alkanut kallistua samalle kannalle eli lajeja siinä missä muutkin ja ihan turhaan niitä "nostetaan jalustalle".

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus, melkolailla olen samaa mieltä :)

    Siksipä haluankin vähän kirjoitella omaa kokemusta dalmiksesta harrastuskoirana. Helmi on siis nyt kolme vuotias narttu. ollaan kokeiltu sen kanssa montaa lajia, päälajina ollut nuoresta lähtien agility. Helmi on käytännössä minun ensimmäinen koira. Arjessa todella helppo, sosiaalinen ja avoin. Harrastuksissa on ollut minun mielestä helposti motivoituva, tykkää kaikesta tekemisestä. Palkkautuu erinomaisesti ruualla. Leikkii kyllä, mutta ei palkkaudu tarpeeksi hyvin. Vire kestää, ei vuoda, ei ääntele (paitsi haussa ennen kuin mennään maastoon niin piippaa). ei ota häiriötä mistään. Paukkuärtyisä, mutta tehdessä ei reagoi, huomaa kyllä. ei paineistu helposti, mutta on ohjaajapehmeä. Toistoja ei kestä loputtomiin (paitsi maastolajeissa). Oppii nopeasti, on aktiivinen.

    agilityssa kisataan tosiaan kolmosissa. Kisaaminen aloitettiin puolitoistavuotiaana ja noustiin seitsämien kisojen jälkeen kolmosiin. Tänä vuonna voitettiin maksien pohjois-Karjalan piirimestaruus tuplanollalla. Viime vuonna Helmi oli vuoden agidalmis. Ensi kesänä tavoitteena SM-kisat. Jo viime vuonna oltaisiin mahduttu seuran maksijoukkueeseen ja treenattiin SM-valmennusryhmässä.

    Tokossa ALO1. Kokeessa tuomari sanoi, että ylivireessä.. Avoimen kokeeseen on ollut tarkoitus jo mennä, mutta jotenkin se taas jäi :D Ylempien luokkien liikkeitä osaa myös jo mm. ruuttu, merkki, tunnarin idea, hyppynouto, ohjatun suunnat, kaukot..

    Hakua ollaan tehty harvakseltaan. Pentuna (8kk) käytiin alkeiskurssi JosePalla, sen jälkeen treenailtu omalla porukalla, mutta tosi epäsäännöllisesti. Tällä hetkellä ilmaisu käytännössä valmis (haukku), etsintä sujuu, hallintaakin jo löytyy. Pistot eivät vielä tarpeeksi suoria. Mutta periaatteessa maaston puolesta olisi koevalmis hyvinkin pian.

    BHta ei olla käyty, osaa kyllä liikkeet. PK-tottiksenkin liikkeet osaa eteenmenoa lukuunottamatta. Metrin hyppyä ei olla tehty. Nouto ei ole täydellinen, mutta tokosta tuttu. vauhti on hyvä, mutta palauttaessa kolisuttaa herkästi kapulaa. noutaa aina ja ei tiputtele. Esineitä on tehnyt, tekee mielellään ja etsii hyvin. Palautus eteen.

    Jälkeä ollaan tehty muutamia kertoja (sekä pelto- metsä- että verijälkeä). ajaa tarkasti, mutta saa jarrutella aika paljon.. :D

    Raunioilla ollaan käyty muutamasti. Etsii hyvin ja pitkään! Alustat ei ole ongelma, vaikkakin on luonnostaan hiukan epävarma alustoilla.

    Elikkäs minusta aika mukava paketti näin harrastuskoirana! Koira tai sen ominaisuudet eivät ole olleet kyllä este vielä tähän mennessä vaan lähinnä oma aika ja sen riittämättömyys. ei olla todella treenattu paljoa, eikä kovinkaan tavoitteellisesti. Ja silti ollaan minusta aika hyvällä mallilla. Sitten joskus kun lopetetaan agility niin tarkoitus olisi alkaa panostamaan oikeasti tuohon PK-puoleen ja uskaltautua sinne kokeeseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Te ootte kans huikeita! Tuollaisia dalmisten pitäisikin olla ja jos tuossa ei kuvattu hyvää harrastuskoiraa niin sellaista ei ole olemassakaan :D On se kumma kun kaikki ei näissä sitä potentiaalia näe.

      Toivottavasti dalluilla on vielä ne pk-oikeudet kun te lähdette sinne pk puolelle! ;)

      Poista
    2. Minusta dalmisryhmän keskustelu pk-oikeuksista oli surullista luettavaa 😐 ei tarkoita sitä että dalmista pitäisi alkaa jalostaa pk-koiraksi, vaan tarjota mahdollisuus harrastaa ja kisata niille joita kiinnostaa. Eikä minusta "hyvien harrastusominaisuuksien" jalostaminen tee dalmiksesta yhtään huonompaa näyttely tai kotikoiraa, päinvastoin. Se mikä on mukavaa tässä rodussa niin harva tästä mitään hirveätä harrastustykkiä toivookaan, koira on varmasti otettu ihan kaveriksi, mikä on hienoa :) ihmiset kokeilevat mikä sopii koiralle ja harrastavat sitä. Ja kaikki onnistumiset ovat plussaa, vaikkei koskaan kisaisikaan 😊 käväisepä joskus katsomassa joku pk-koe, ei ne kaikki mitään viettipommeja ole sielläkään ;)

      itse olen saanut meidän agiharrastuksen alkuaikana kuulla kaikennäköistä kommenttia, joille pitää vaan osata sulkea korvansa. Mm. "Namipalkalla ei kouluteta hyvää agilitykoiraa" , " koiraa ei saa nostatettua ruokapalkalla,,koska nami vaan rauhoittaa koiraa ja "jos haluat koiran joka kestää loputtomiin toistoja vaihda rotua.." minusta kyse on vain siitä, että tuntee koiran ja tietää miten sitä kouluttaa. Ja tämmöisen koiran kanssa kyllä kehittyy kouluttajana ja oppii koiran motivoinnista hyvin paljon :) ja tosiaankin jokainen onnistuminen saa aidosti iloiseksi. Ja kyllä, paimenkoirien kanssa on aivan erilaiset ongelmat ;)

      Tsemppiä Jalin kanssa, rohkeasti vaan kuokkimaan muitakin lajeja. Siitä tulee hieno aksakoira, lujaa menette jo nyt :) muista pysyä kriteereissä, pääsette helpommalla myöhemmin.

      Poista
    3. Niinpä! Päinvastoin niiden "harrastusominaisuuksien" miettiminen voisi tehdä rodulle tosiaan ehkä jopa hyvääkin. Minun on pitänyt käydä katsomassa joku pk-koe, mutta ei ole vielä tullut tilaisuutta! Mielenkiintoista olisi nähdä ja varmasti antaisi paremman kun pk-maailmasta kun näkisi livenä mitä se touho oikeasti onkaan.

      Olen minäkin kuullut näitä "kun se on dalmatialainen" (ja vieläpä uros!) kommentteja, jotka onneksi ovat saaneet vain sisuuntumaan entisestään. Eikai se harrastaminen sujukaan jos jo heti ajatellaan "ei se kuitenkaan kun se on dalmatialainen".

      " minusta kyse on vain siitä, että tuntee koiran ja tietää miten sitä kouluttaa. Ja tämmöisen koiran kanssa kyllä kehittyy kouluttajana ja oppii koiran motivoinnista hyvin paljon :)" Juuri näin! Minulla on vielä tämän kanssa paljonkin opittavaa, mutta paaaaaaljon olen jo tähän mennessä oppinut.

      Heh, kyllähän se vielä ykkösluokan menee, mutta ei meistä koskaan kolmosluokan koiria tule kun on tuo sen verran kankea kääntymään. Mutta riittää minulle oikein hyvin ja on se minulle hieno aksakoira :)

      Poista
  4. Omasta mielestäni omistajan innostus harrastamista kohtaa on kaiken A ja O. Toki koirallakin on väliä, mutta ei niinkään rodulla vaan luonteella, minkälainen treenaaja se on. Nimim. kahden cavalierin kanssa pk-hakua harrastanut ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet. Ne innokkaat harrastajat vain tuppaavat suuntaamaan katseensa ihan muihin rotuihin. Minusta on kovin hienoa että seurakoirarotuisten kanssa puuhataan ja harrastetaan. Ja miksei tosiaan haku onnistu rodulta kuin rodulta :D Mä ajattelin että otan sitten eläkkeellä jonkun seurakoirafifin jonka kanssa tehdään mummotokoa ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!