Leivotaanko dalmatialaisesta pk-koira?

Olen hitusen innostunut. Nimittäin pk-lajeista ja tottiksessa. Osa syynä ehkä dalmatiankoirat ryhmässä käyty keskustelu dalmatialaisten pk-oikeuksista. Tai lähinnä oikeuksien maksamisestahan siellä keskusteltiin, mutta kuitenkin. Oltiin me jo ennen sitä keskusteluakin kasteltu vähän varpaita pk-maailmaan, mutta jotenkin tuo keskustelu oli se viimeinen sykäys. Minua hieman ärsyttää "koska se on dalmatialainen" perustelut ja iski pieni into näyttää, että kyllä näistä pk-lajeihinkin olisi. Eikä ehkä edes niin suurella vaivalla kuin monet ajattelevat?

Minusta pk-oikeudet pitäisi nähdä rodulle mahdollisuutena. Ei dalmatialaista tarvitse alkaa erityisesti mainostamaan THE pk-rotuna, mutta minusta se on hyvä vaihtoehto ihmiselle, jolle riittää tarpeeksi. Jonka koko maailma ei kaadu siihen menestyykö se koira siellä kokeissa vai ei vaan joka haluaa puuhailla (tavoitteilla tai ilman) koiransa kanssa. Miksi kaikkeen harrastamiseen tarvitaan se tykki? Tai toisaalta, kun kerta rodulla ne oikeudet ovat, voitaisiinko niitä pk-oikeuksia edes jonkun verran mainostaa, että ihmiset tästä mahdollisuudesta tietäisivät? Parasta mainostahan olisi ne dalmatialaiset siellä kokeissa.

Kävin nimittäin joku aika sitten kutakuinkin tällaisen keskustelun:
- Niin noitten kanssa täytyykin tehdä sitten jotain peko-haku tyyppistä.
- Eikun kyllä näillä on pk-oikeudet- ainakin vielä.
- Aaa no sitten. Kyllä rodusta potentiaalia varmaan löytyisi.

Keskustelu jatkui siihen kuinka rotu on lähinnä edustettuna näyttelykehissä. Ei dalmatialaisesta tarvitse alkaa tekemällä tekemään pk-koiraa, mutta entä jos se olisikin sellainen jo valmiiksi? Eikä vain pk-koira vaan harrastuskoira ylipäänsä. Sitä potentiaalia ei vain hyödynnetä? Ei minulla ole vuosien kokemusta rodusta ja edelleen mietin kuinka rodunomainen yksilö itseltäni löytyy, mutta kyllä minulla on sellainen ajatus kuitenkin, että rodusta olisi enempäänkin kuin niitä näyttelykehiä pyörimään. Halusin monipuolisen (seura)koiran ja sellaisen sainkin. Ja kovasti haluaisin, että dalmatialainen sellaisena säilyisi. Minun on pitänyt jo iät ja ajat kirjoittaa dalmatialaisesta harrastuskoirana, mutta en ole saanut ajatuksia ylös. Ehkä tästä nyt jotain saa irti.

Noniin eli lyhyen johdannon, joka venyikin vähän ajateltua pidemmäksi, jälkeen asiaan. Tämä talmaatti on siis opiskellut mm. eteenmenoa ja eteentuloa ja leikkinyt esineruutua. Koska nouto ylipäänsä on käsitteenä pilkulliselle hankala niin esineen palautus on kovin vaiheessa, mutta esineisiin se kyllä reagoi ja lähtee niitä innolla etsimään. Ei se vielä taida tietää ihan tarkkaan mitä se tekee, eikä voikaan tietää kun treenikertoja on yhden käden sormilla laskettava määrä takana. Mutta yritystä kyllä on ja tekee hyvin itsenäisesti. On se joskus jälkeäkin mennyt, mutta tarvitsisin jonkun ohjeistamaan kun tuo on mallia höyryveturi enkä tiedä mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Toisekseen jäljen tekeminen on minusta äärimmäisen tylsää ja aikaavievää puuhaa eikä siis välttämättä sen takia "my cup of tea".

Käytiin paikallisissa tottistreeneissä ja vaikka odotin pahinta (uusi kenttä, uudet ihmiset, haukkuvat koirat autoissa) niin Jali näytti siellä belgien joukossa kyllä parastaan ja on kuulema ihan hyvällä mallilla. Hienon hieno pilkku. Harmittaa vaan kun ulkokentälle ei päästä jos oikein lunta tulee, eikä treenejä siis silloin ole kun tuota kenttää ei aurata. Että nyt kun innostusta löytyisi niin päästäänkö kuitenkaan treenaamaan? En nyt kuvittelekaan, että tästä saisi näin 3v iän jälkeen mitään pk-koiraa saatikka että lähdettäisiin oikeasti koskaan kisaamaan (koskaan ei saa sanoa ei koskaan), mutta hauska oppia itsekin taas uutta. Sitten seuraavan koiran kanssa ;)

Ja koska koiraansa ei voi koskaan kehua liikaa niin kehumpa kuitenkin. Jali on niin kiva kun siinä on (minulle) tarpeeksi kaikkea. Tarpeeksi ahne, saalisviettinen, vilkas, pehmeä, röyhkeä... Se tekee ihan hyvällä vireellä, muttei vuoda, oppii nopeasti, tarjoaa ja yrittää muttei ole kuitenkaan mikään "ihanaaparastamitäsittenläähpuuhtekemistänytäkkiämitäsitten" häslääjä. Onhan siinä omat virheensä, mutta missä koirassa ei olisi? Tykkään!

Monitoimitalmaatti käy kokeilemassa viikonloppuna onneaan rally-kisoissa. Saa nähdä, vain lahjattomat treenaa, eikös? Kai minun pitää vähän kylttejä muistella ennen kisoja.