Itsenäisyyspäivän rallyt ja muuta treenailua

Hypättiin Jalin kanssa itsenäisyyspäivänä autoon ja suunnattiin kohti Kannuksen rally-tokokisoja. Tai no, Jalin kanssa keskusteltiin hetken siitä autoon hyppäämisestä, sanonpa vaan, että älkää jättäkö koiran häntää auton oven väliin. Varsinkaan jos koira on vähääkään pehmeä. Pilkullinen on sitä mieltä että auton takaluukku pahoinpitelee eikä jostain kumman syystä nykyään tahdo hypätä peräkonttiin. Hirveä ristiriita käy pilkun päässä kun tietää, että autolla pääsee aina kivaan paikkaan, mutta pelkää peräluukun sulkemista. Aina on kuitenkin koira autoon itse hypännyt hetken empimisen jälkeen.

Kisat käytiin Kannuksen Dogness-hallilla joka oli ihan uusi tuttavuus minulle. Hallissa ei ollut vikaa, mutta sijainti oli mielestäni huono. Se kun oli ihan keskellä keskustaa (ainakin oletin että oltiin Kannuksen keskustassa). Ikävä oli käydä koiran kanssa lenkki ennen kisaa kun joutui asfalttia kulkemaan ja lisäksi tuntui, että joka puolella oli lasinsiruja rikottu kävelyteiden varsille. Hallin kanssa samassa pihassa oli vilkas huoltoasema ja parkkipaikka oli ilmeisesti yhteinen ja parkkitilaa oli näin ollen huonosti. Pieni pilkkuraukka ei arvostanut ollenkaan vilkasta huoltsikan pihaa ja melua. Anteeksi Kannus, mutta et vakuuttanut minua.

Tuomarina toimi Tytti Lintenhofer ja rata oli yllä olevan kuvan mukainen. Tuloshan me sieltä kotiinviemiseksi haettiin eli ALOHYV pisteillä 88/100p. Vaikka pisteet paremmat olivatkin kuin viime kisoissa niin en ollut oikein tyytyväinen menoon. Kisakehässä minulla oli paineistuneena(?) läähättävä koira, joka teki ihan nollavireellä. "Seuraaminen" oli ihan järkyttävää eikä koira käyttänyt ollenkaan takapäätään, mistä johtuen pujottelut ja käännökset oli hirveitä. Ihan eri koira kuin treeneissä, joissa minun ei vireen eteen tarvitse nähdä yleensä pätkääkään vaivaa. Täytyy siis katsoa miten koiran vireen saan samallaiseksi myös kisoissa kuitenkaan paineistamatta koiraa. Luulen, että hallissa oman vuoron odottaminen ei tehnyt koiralle hyvää vaikka siinä sivussa harjoiteltiinkin onnistuneesti mm. kivoja käännöksiä. En oikein tiedä mitä tapahtui kun meidän suoritus alkoi?

Uusin kahdesti kyltin 5 kun koira ei vaan tullut kunnolla eteen. En tiedä olisiko ollut uusimisen arvoinen eteenmeno enää toisella kerralla, voi olla että oltaisiin selvitty esimerkiksi -1p puutteellinen yhteistyö virhepisteelläkin, mutta tuntui siltä että pakko tämä on uusia kun koira kyllä osaa ja meno oli ihan järkyttävää. Ajattelin josko koiraakin saisin vähän mukaan. Otin toisella uusimisella koiran ihan rauhassa sivulle ennenkuin lähdettiin ja oli se ehkä aavistuksen parempi? Tai siis eteenmeno oli kyllä hyvä, mutta en tiedä heräsikö koira näin muuten. Pitäisi olla sitä videota. Tuomari oli kommentoinut meidän kisalappuun "Uusiminen kannatti", joten ehkä se ei ihan tyhmä idea ollut. Näistä uusimisista siis yhteensä -6p.

Loput virhepisteet tuli mm. puutteellisesta yhteistyöstä, taluttimesta ja ohjaajavirheistä ihan ansaitusti. Kun koiralle ei ollut minkäänlaista intoa ja virettä tehdä eikä tosiaan käännökset onnistuneet niin talutinhan siinä välillä kiristyi ja kävelin käännöksissä kutakuinkin koiran päälle. Pujottelussa jouduin pysähtyä kun koira ei ollut yhtään mukana eikä väistänyt takapäällään kun ei kerta kunnolla seurannut. Siinä kerkesin vilkaista jo tuomaria ja miettiä, että mitäs sitten. Kävi ajatus uusimisestakin mielessä, mutta muistin kuinka tuomari oli alussa sanonut että uusia saa kahdesti, joten annoin olla. Kuvittelin koko radan olevan jo hylky, joten hiukan yllätys oli kun 88 pistettä kuitenkin saatiin. Tuomari mainitsi kommenteissa myös iloisesta suorituksesta (niin no, hihkuin kyllä iloisesti mitä sattui kun yritin nostaa koiraa (mitä en tämän koiran kanssa saisi tehdä!!), Jali minun mielestäni oli kaukana iloisesta) ja hyvästä ohjauksesta.

Mieluummin olisin ottanut sen hylyn vaikka ylivireisestä suorituksesta kuin hyväksytyn tällaisesta. Noh, lisää kisakokemusta koiralle ja ohjaajalle ja tarkemmin siihen vireeseen huomion kiinnittämistä.

Tänään ajeltiin sitten kentälle treenaamaan. Arvelinkin ettei kentälle ketään muita tule ja yksinhän me siellä saatiin olla. Pidettiin "palauttavat" treenit eikä koskettukaan mihinkään seuraamiseen vaan ajattelin että tehdään jotain ihan muuta ja käytettiinkin hyödyksi kentän tarvikkeita ja treenattiin ruutua. Sen ruutu on kyllä näinkin vähäisellä treenaamisella jo ihan mielettömän hyvä. Tehtiin parit ekat toistot niin, että vein koiralle lelun ruutuun ja lähetin, sen jälkeen annoin koiran itse hakea ruutuun eri puolilta ruutua ja hain oikeaa paikkaa heittämällä namin aina keskelle ruutua jos ajautui liian sivuun. Tahtoi tarjota merkkiä, mutta hyvin haki aina kuitenkin sinne ruutuun ilman apuja. Parit toistot tehtiin myös maahanmenoilla ja hienosti meni. Pidin matkan lyhyenä. Teki hyvällä vireellä eikä häiriintynyt edes vieressä lepattavasta pressukankaasta. Ota tuosta koirasta nyt selvää :D

Ruututreenin jälkeen mentiin vielä tekemään vähän erilaista ruutua. Nimittäin esineruutua. Talloin kapean ruudun (ehkä 2m leveä?) jonne tiputin eri puolille aluetta koiran nähden 4 esinettä (hanskat, pallo, patukka). En osaa tästä sen kummempaa sanoa kuin että hienosti haki nenä auki, löysi kaikki esineet ja toi kauimmaista esinettä (hanska) jopa pitkän matkaa minua kohti. Pitäisi vaan malttaa pitää oma suu kiinni kun tuo tiputtaa esineen heti kun kehun.

Noh, tämän viikonlopun jälkeen ollaan siis yhtä tulosta vaille RTK1 ja yhtä kokemusta rikkaampana muutenkin. Arvoin kauan lähdenkö itsenäisyyspäivänä rallykisoihin vai aksakisoihin niin ehkä se oli ihan mukava sitten tulla sieltä rallykisoista tuloksen kanssa kotiin. Agilitystä pidetään nyt loppuvuosi taukoa ja katsotaan sitten mitä ensi vuosi tuo tullessaan.