Viikonlopun aktiviteetit

Kuvituksena randomeja vanhoja kuvia. Eipä sitä pimeällä kannata kameraa mukana raahata ja toisekseen tämä lumettomuus tympii.

Lauantaina toista kertaa hakuilemassa. Ja menipä hyvin! Alussa oli taas vähän "en tiedä mitä täällä tapahtuu ja luuletko tosiaan että teen tuon vieraan kanssa jotain" mutta lopulta parin piston jälkeen lähti oikeasti innoissaan maalimiehelle hakemaan namia ja meinasi ihan karata toiselle puolelle linjaa kun hokasi idean. Otettiin vaan keskilinjalta lähetystä vuoroin toiselle puolelle ja vuoroin toiselle niin että maalimiehet aina siirtyivät vähän kauemmaksi. Etäisyyttä maksimissaan oli ehkä 25m keskilinjalta. Ottaen huomioon, ettei ensimmäisellä kerralla tahtonut lähteä edes ~5m päästä hakemaan maalimieheltä namia niin oli kyllä ihan superedistystä tällä kertaa. Ja tosiaan, ei leikkinyt, ei sitten ollenkaan (edes minun kanssani), namit oli tällä kertaa se juttu.

Ekalla kiekalla koira kävi syömässä yhdet namit ja sen jälkeen viiletti minun luokse kehujen saattelemalla, josta lähetys taas toiselle puolelle. Toisella kiekalla maalimieheltä saikin jo sitten kaksi namia, että kestäisi edes hetken olla siellä maalimiehellä, olin hiljaa ja kehuin koiraa vasta kun oli takaisin maalilinjalla. Sillä on kovin kiire aina takaisin minun luo, mutta kyllä se taisi melko hyvin malttaa jäädä sen toisenkin namin syömään. Mutta ei ollut tosiaan sellainen "onks sul vielä mulle jotain?!" vaan kävi lähinnä vaan kääntymässä maalimiehellä.

Jalille ihan hirveän hieno saavutus, oli kiva nähdä miten tuo viiletti innoissaan häntä heiluen maalimiehen luo ja otti namit oikeinkin reippaasti. Oikein pätevästi pieneltä herkkikseltä. Kyyyyllä siitä jonkunlainen hakukoira vielä saadaan ;) Tai vaikkei saataisikaan niin tämä tekee Jalille kyllä muutenkin äärimmäisen hyvää!
Kootut ajatukset
  • Koira edes jollainlailla hallinnassa metsään. Ei se ala töihin jos se saa haahuilla ympäriinsä. Se että sille jo alussa kerron että nyt tehdään hommia auttaa sekä minua, että koiraa. Kun lähtökohtaisesti koira ei yhdistä metsään menemistä milläänlailla vielä työntekoon.
  • Nokka umpeen ja anna maalimiehien hoitaa palkitseminen. 

Tänään tokoa. Ei ollut ihan parhaassa vireessä, mutta ihan kivasti. Ei ollut tänäänkään lelupäivä vaan namit vei voiton. Otettiin liikkeelle lähtöjä, luoksaria, jääviä ja vähän kapulaa. Seuraamisen paikka on vähän hajoillut kun olen (syystä x) alkanut kovasti paljon tuijottamaan koiraa ja kumartumaan koiran päälle. Monesti sai muistutella, että se katse eteen. Ja toisekseen olen juuttunut palkkaamaan koiran oikeasta kädestä jolloinka koira aukeaa yhä enemmän takaa vinoon. Pitäisi pitää tekniikkahinkutukset seuraamiseen, muttakun ei huvittaisi.
Saatiin hyviä vinkkejä vasemmalle käännökseen. Se osaa käyttää takapäätään, mutta minun pitää kääntyä niin, että se myös kääntää takapäällä eikä etujaloilla. Tehtiin paikalla käännöksiä niin, että keskityin kääntämään kantapäitä (hyvinkin pieni liike) enkä astumaan koiran eteen. Kääntyi hienosti! Seuraamisesta sama, mutta pieni hidastus merkkinä koiralle käännöksestä. Kyllä se tosiaan takapäätään käyttää osaa kun laitetaan käyttämään, astui kuulema ihan kivasti ristiin. Tähän on hyvä olla kyllä joku katsomassa kun alussa kun tein itse ja tuntui käännös hyvältä niin ei kuulema ollutkaan käyttänyt juuri takapäätään.
Muutamat vauhtiluoksarit niin että lähdin karkuun tai heitin pallon taakse. Yksi otettiin kisamaisesti. Jäi aika kauas perusasentoon, mikä on Jalille hyvinkin erikoista kun ennemminkin tahtoo törmätä. Palkkasin kuitenkin.

Pilkku autoon. Auton ovet pilkun toimesta lukkoon ja avaimet ja kännykkä  auton sisällä. Noh, puhelin lainaan ja vara-avainten soitto paikalle... Josko jatkossa pitäisin ne avaimet vaikka taskussa!

Tauon jälkeen (kun ovetkin oltiin saatu auki) otin sivussa kapulaa kun toinen oli kentällä ihan vain kokeilumielessä. Ei ihan tehnyt samalla sykkeellä kuin häiriöttä, mutta ihan kivasti kuitenkin. Se osaa nykyään jopa melkeinpä noutaa ilman luovutusta, vielä kun sen luovutuksen sille opettaisin niin ollaan kyllä hyvällä mallilla. Ja koska minulla on välillä vähän hidas sytytys niin hoksasin joku aika sitten, että voin treenata luovutusta sisällä muullakin kuin kapulalla. Kun kapula on aika ikävä kolahdellessaan sisällä maahan, mutta esim patukka ajaisi ihan saman asian. Viisas olen, oikeasti. 

Niin ja pieni sivuseikkahan on toki se, että tahtoo mälvätä. Jos sille muuten saan kokonaisen noudon rakennettua niin sanonpa melkein että mälvätköön.

Ja lopuksi vielä jääviä. Aloitettiin maahanmenolla, siinä ei mitään ihmeellistä. Siitä perään seisomiseen ja ihan odotetusti paukautti maahan ensimmäisellä toistolla. Höpöhöpöt ja uudestaan ja jäi ilman apuja. Maahanmenoissa on vähän ongelmia kyynäreitten kanssa kun tahtovat jäädä ilmaan. Varsinkin jos on epävarma tekikö oikein. Ja ehkä kylmä maakin ällötti. Erottelua pitäisi tehdä kovastikin paljon kun lähes poikkeuksetta maahanmenon jälkeen lysähtää seisomisenkin maahan, mikä tottakai tietää kokeissa ongelmia. 

Kommentit