Sairaspäivän treenailua

Yhdistelmä sairas omistaja ja levoton koira mm. naapuruston juoksuisen nartun takia ei ole mikään hirvittävän mukava. Viriili dallupoika on käyttänyt energiaansa porukoitten leikatun mäykkyvanhuksen liehakointiin, siinä onnistumatta. Ei onneksi ole mikään ihan mahdoton kuitenkaan. Minun kanssani pysyy hallinnassa pihalla vapaanakin, mutta muitten kanssa on tehnyt lyhyitä karkuureissuja naapuriin (mistä ansaitsi oikeutetusti hihnatuomion).

Koitettiin purkaa sitä energiaa eilen johonkin järkevään ja ruutu tuntui sopivalta idealta. Omistajan kun ei tarvitse juurikaan tikkua laittaa ristiin ja koira saa hoitaa kaiken työn. Ei minulla mitään suurempaa ajatusta ollut treenatessa, kunhan vain tosiaan koiralle jotain tekemistä ja aivotyötä.

Joitain huomioita

• Hakeutuu ehkä liian sivuun/eteen merkkejä kohti, oikean paikan hakua palkkauksen avulla?
• Palkkaukseen pitäisi kiinnittää huomiota, nyt heitin palkkaa välillä vähän minne sattuu ja olin usein auttamattomasti myöhässä (annettakoon anteeksi kun pää oli täynnä höttöä)
• Näkyvämpi palkka. Pallo?
• Joku muu heittämään palkan, alkaa kyttäämään ja ennakoimaan helposti palkkaa minulta.
• Vauhtia saisi olla enemmänkin, mutta en usko että tulee olemaan ongelma kun koira saa varmuutta. Ja kun tehtiin niin lyhyellä matkaakin, että ei siinä hirveästi kerennyt kiihdytellä.

Kyllä tuosta ruutu rakennetaan :)

Koiranko tahdot, yhdenkö vain?

Koiranko tahdot, yhdenkö vain?

Helpolla pääset, ei vaivaa oo lain.

Käy tokoon, käy agiin

käy rallyyn ja sohvalle.

Vieläkö kaipaat sä jotakin muuta?

Koirako vain, riittääkö yksi?

Yhdestä seuraa, kuten on kahdest.

Ruokaa ei kulu, ei hihnat oo solmus

ja viisas on yksin vaan tyhmä on joukos.

Koirapiireissä useamman koiran omistaminen on lähestulkoon itsestäänselvyys. Siinä vaiheessa kun ensimmäinen koira alkaa lähestyä sanotaanko että noin parin vuoden ikää, kuuluu asiaan, että aletaan miettiä toista koiraa.

Syitä toisen koiran hankintaanhan toki löytyy. Koirista on seuraa toisilleen, ovathan ne laumaeläimiä. Ensimmäisestä koirasta ei tullutkaan (kahden vuoden rajapyykkiin mennessä) kunnon harrastuskoiraa. Innostutaan jostain harrastuksesta, eikä ensimmäinen koira siihen sovikaan. Halutaan päivittää siihen tykkiin. Tai ensimmäinen koira on jo ns. valmis. Ja kun ensimmäinen koira on jo kerta niinkin vanha, katsotaan olevan jo valmis kenties vaikeammalle rodulle sillä onhan sitä kokemusta jo kertynyt.

Miksi ihmiset ylipäätään hankkivat toisen koiran? Tai sen kolmannen? Miksi sinulla on yksi tai useampi koira?

Koirattomat ihmiset pyörittelevät kenties useammalle koiralle silmiään, mutta koiraihmiset ymmärtävät. Oli syy mikä tahansa, toisen koiran hankkiminen on "normaalia". Yhden koiran laumat varsinkin harrastuspiireissä alkavat olla jo vähemmistöä.

Miksi siis tyytyä yhteen? Minulle toisen koiran hankkiminen ei ole milläänlailla ajankohtaista, enkä oikeastaan ole Jalin tulon jälkeen potenut kertaakaan kunnon pentukuumetta. En tarvitse toista koiraa, eikä elämäntilanne ole toiselle koiralle milläänlailla otollinen. Ja vaikka kuviteltaisiin, että asuisinkin suuressa omakotitalossa, hehtaarien kokoisella aidatulla alueella, hyväpalkkaisessa työssä, niin silti, en näe välttämättä itseäni useamman koiran omistajana.

Yhden koiran kanssa kaikki on niin helppoa. Hihnakävelyllä sinun ei tarvitse tapella sotkussa olevien hihnojen kanssa.  Kulkeminen julkisilla yhden koiran kanssa ei tuota ongelmaa. Ruokaan ei kulu järjettömiä määriä rahaa, saatikka eläinlääkärikuluihin. Harrastukset ovat toinen rahareikä, useamman koiran kanssa harrastaessa sitä rahaa menee tuplasti myös erilaisiin kurssipaikkoihin. Ja aikaa. Kuinka kukaan kerkeää harrastaa useamman koiran kanssa kun jo yhdenkin kanssa ei tahdo aika aina riittää?

Yhden remmirähjän kanssa vielä pärjää, mutta ajattele jos niitä onkin kohta kaksi. "Teen sitten tämän seuraavan kanssa eri tavalla". Mutta voi kuule, voisiko sen tämän hetkisen koiran kanssa jo tehdä ne muutokset? Vanhakin koira oppii uusia temppuja, ei sinun tarvitse ottaa uutta koiraa vain kouluttaaksesi sen sitten paremmille tavoille. Sillä totuushan on, että se uusi koira tulee melko varmasti oppimaan vanhalta ne pahat tavat, halusitpa tai et. Tai, ainahan voit lenkittää koirat erikseenkin. Ja jos et osaa kouluttaa ensimmäistä koiraasi, kuinka teet sen uuden koiran kanssa?

Monilla tuntuu ehkä olevan ajatus, että tämä ensimmäinen koira on jo "piloilla" ja sen takia halutaan uusi koira, josta tehdään sitten parempi. Toki, varsinkin jos harrastuskoirasta puhutaan, moni aloitteleva harrastaja tekee varmasti ensimmäisen koiransa kanssa paljon virheitä. Mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että ne virheet ovat kyllä usein korjattavissa. Vaan kun sen pennun kanssa pääsee helpommalla kun saa aloittaa tyhjältä pöydältä?

Minä itse pidän siitä, että voin keskittyä vain yhteen koiraan. Ja vaikka koira onkin jo(?) yli kolme vuotta, se ei ole milläänlailla valmis. En tarvitse siis uutta projektia kun vanhassakin on vielä tekemistä. Enkä tarkoita nyt sitä, että arjessa olisi jotain suuria ongelmia vaan lähinnä harrastuspuolella koira (ja minäkin) on vielä kovin kesken ja minulle riittää kyllä tehtävää ja opittavaa tämänkin koiran kanssa.

En jaksa uskoa, että koira menettää mitään ilman lajitoveria. Tai että koira jotenkin osaisi kaivata laumaansa toista koiraa? Se, että koiralla ei ole kotona kaveria ei tarkoita sitä, että koira eläisi täysin eristyksissä lajitovereistaan. Jali on saanut elellä nyt puoli vuotta "laumassa", enkä koe, että pilkullinen olisi nyt mitenkään onnellisempi.

Yhden koiran kanssa elämä on niin paljon helpompaa. Kun kerran on olemassa yhden ihmisen koiria niin ehkä on myös yhden koiran ihmisiä?

Kyllä, luultavasti tulen hankkimaan jossain vaiheessa toisen koiran. Luulen kuitenkin, että kaksi (isoa) koiraa on minulle ehdoton maksimi ja toisen koiran aika alkaa olla ehkä siinä vaiheessa kun elämäntilanne sallii ja nykyinen on kenties lähempänä eläkeikää. Ellei kohtalo puutu asiaan. Toinen koira saa tulla kuvioihin kun aika on oikea. Nyt se ei ole.

Katsotaan ensin mitä tästä koirasta tulee, onhan tämä vasta kolme vuotias.

RTK1 Marnellin Keep On Running

Otsikko jo spoilaa, mutta eipä mitiä. Kisaraporttia kehiin joka tapauksessa.

Eilen suunnattiin siis Seinäjoelle rallytoko kisoihin. Tuomarina Minna Hillebrand. Seinäjoen Hurtta-Halli oli oikeinkin kiva paikka. Vaikka halli olikin iso niin sisällä ei ollut "hallimaista" eli äänet ei kaikuneet ikävästi. Tilaa oli hallissa kivasti eikä tuntunut ahtaalta vaikka hallissa järjestettiin yhtä aikaa tokokisat (jossa EVL luokassa kisasi iiiiiihana nöffi!). Sijainti oli hyvä ja ympäristössä oli hyvää maastoa lenkkeillä. Varmasti tullaan tänne kisaamaan uudelleenkin.

Oltiin luokkamme viimeisiä, joten ratatutustumisen jälkeen jäi kivasti aikaa ennen omaa vuoroa. Käytin koiran lämppälenkillä, jonka jälkeen mentiin hengailemaan ja totuttelemaan halliin. Otin jotain pientä seuraamista ja muuta helppoa ja palkkailin pallolla. Lopetettiin superkehuihin ja koira sai juosta autolle pallo suussa.

Hain koiran autosta kun meitä ennen oli kaksi koirakkoa enää. Sain Jalin hyvin kuulolle ennen omaa vuoroa kun olin normaali, en alkanut kummallisesti hihkumaan ja hetsaamaan koiraa vaan käskytin. Kerran kun annoin pienen palautteen korvattomuudesta niin johan alkoi hommat sujua. Näinhän minä treeneissäkin. Eikä minulla mitään paineistunutta koiraa ollut kun ei ollut syytä ihmetellä omituisesti käyttäytyvää ohjaajaa.

Jouduttiin hetki odotella ennenkuin päästiin radalle kun siinä edellisen pisteitä tuomari vielä mietti, joten poika sai hyvää sivulla odottelutreeniäkin ja pätevä olikin! Palkkailin siinä odotellessa kehän ulkopuolella vielä kontaktista ja perusasennosta silloin tällöin pallolla, oman vuoron alkaessa pieni turhauma/painostus pallon avulla, pallo taskuun (varmistin vielä että saan sen taskuun jättää) ja seurauttamalla radalle. Oli oikeastaan hyvä kun jouduttiin odotella sillä sain itsekin nollattua jännityksen siinä koiran kanssa riehuessa. Ja kun koira oli mukana ihan täysillä niin luottavaisin mielin sai lähteä radalle.

Tiina kuvasi, jeeeee!

Pistevähennyksiä tuli: 

1 kyltiltä puutteellinen yhteystyö -1p (ei näy videolla enkä kyllä yhtään muista mistä tämä tuli)

2 kyltiltä uusiminen -3p

4, 6, 11 ja 12 kylteiltä taluttimen kiristymisistä yhteensä -4p

6 kyltiltä kontrollin puute -1p

9 kyltiltä -10p eli tehtävä väärin suoritettu

10 kyltiltä ohjaajavirhe -1p 

11 kyltiltä uusiminen -3p

Eli yhteensä virhepisteitä 23 ja tulos siis 77p/100p eli ALOHYV ja RTK1. Hirrrveesti tommosia pikkuvirheitä, tuomari vaikutti aika tarkalta verrattuna edellisiin. Eteentuloissa hihna ja osaamattomuus taisi häiritä. Se pitäisi treenata oikeasti kuntoon. Ja juosten pujottelu on hankalaa kun eihän me sitäkään treenattu olla. En muuten radalla huomannut ollenkaan tuota 9 kyltin virhettä :D Tehtiin ihan tasomme mukaisesti ja erityisen tyytyväinen olin kun maltoin käskyttää kunnolla. Jätetään ne kehässä hihkumiset/kehumiset/innostamiset niille keillä se toimii.

Tuomari oli kirjoitellut kommenttina "Hieman pidempi talutin estäisi tal virheet. Kokonaisuudessaan hienoa yhteistyötä" ja vielä palkintojen jaossakin mainitsi, miten kivaa yhteistyötä meillä oli. Ja kivaahan meillä olikin! Onneksi ylemmissä luokissa sitä talutinta ei tarvita, en tykkää yhtään ohjata/treenata taluttimen kanssa.

Väsynyt kisaaja ei olisi oikein jaksannut enää poseerata.

Kolme koetta, kolme hyväksyttyä tulosta. Pisteillä 85, 88 ja 77. Eihän me pisteillä koreilla, mutta hyväksytty mikä hyväksytty eikä ne pisteet ole tässä mitenkään pääasia. Mun mielestä on jotenkin hauskaa, että me saatiin mun mielestä meidän parhaasta radasta (eli tänään) huonoimmat pisteet ja meidän huonoimmasta radasta (edellinen koe) parhaat pisteet.

Rallytoko on jotenkin mystisesti ja yllättäin hiipinyt meidän harrastusrepertuaariin. Eikä siinä, rallysta saa kivaa vaihtelua treeneihin kun ei niitä tokonkaan liikkeitä maailman tappiin jaksa treenata. Kiva ottaa esimerkiksi seuraamiseen mukaan erilaisia rallytoko käännöksiä, tukevat ihan kivasti toisiaan. Ja kyllä kynnys osallistua toko-kisoihin on madaltunut huomattavasti, voitais osallistua vaikka heti huomenna jos vaan koiralla olisi liikkeet hallussa. Mietin jo, että kuinkakohan vaikeata olisi saada ykköstulos jos skippaisi paikkamakuun, mutta ehkä me nyt kuitenkin treenataan se makuu kuntoon (sitten joskus) ja muutenkin ehkä odotellaan ne uudet säännöt.

Katsoo miten sitten rallyn AVO luokka, liikkeet eivät itseasiassa ole mitenkään mahdottomia kun noita käännös-pysähdys tehtäviä ollaan treenattu kyllä tokoa ajatellen eli ne on aika hyvin hallussa. Täyskäännökset on hankalimpia ja nuo 360 asteen käännökset, pitäisi sitä takapäätä saada enemmän käyttöön. Hyppy voi olla myös mielenkiintoinen agikoiralle kun hypyn jälkeen pitäisikin keskittyä taas seuraamiseen. AVO luokassa ollaan vissiin tarkempia sen takapään käytön kanssa ja eteentulo pitäisi saada treenattua oikeasti niin, että koira tietää mitä käskysana tarkoittaa, kun nyt osaa vain käsiohjauksella. Kohti uusia haasteita siis.

Paikalla oli Berran koju, josta napattiin lopuksi (vihdoin) mukaan tötsät ja ruutunauha. Päästään nyt vihdoin treenaamaan ruutua, pujottelua ja vaikka merkkiä! Jostain syystä minulle muuten kummasti kertyy oranssia tavaraa vaikken tietoisesti sävysävyyn niitä valitsekaan...

Aksaa ja yllätyskisakutsu

Jassoos, aksatreenien mietelmät tuttuun tapaan (itselleni ainakin) ylös.

Kivan simppeli rata taas kerran, mutta kuitenkin löytyi meillekin haasteita. Nämä on niitä meidän tasoisia ratoja. Välillä tuntuu, että treeneissä on ollut meille hankalahkoja pyöritysratoja niin kiva mennä välillä tämmöisiä helpompia ratoja joissa ei tarvitse ihan joka kohdassa olla superskarppina.

Siellähän on radalla keinu. Ja puomi. Iiiiiiikk. Aloitettiin tuttuun tapaan keinun paukuttelulla eli "hei huomaathan, tämä tässä on keinu". Ei ongelmaa. Siitä sitten hihnassa varmuuden vuoksi muutamat toistot. Ei ongelmaa. Koira oikeasti hinkui keinulle, teki mukavan vauhdikkaasti ja jäi superhyvin kontakteille. Hyvä! Pitäisi uskaltaa ottaa vain se seuraava askel elikkä ei esitellä keinua alussa vaan se vaan tulee vastaan radalla. Treeneissä uskaltaisi kyllä kun mahdollisen epäonnistumisen voi heti korjata, kisoihin ei viitsi mennä kokeilemaan onneaan. Seuraavan kerran kun treeneissä on radalla keinu!

Siitä sitten rataa aloittamaan. Keinu oli läpi treenin ihan loistava ja siis kepit! Taas! Ihan superhienot! Ainoa vaan, että testasin "käskytän vain alussa keppikäskyn ja olen muuten hiljaa" mikä sai pojan jättämään toisiksi viimeisen välin pujottelematta. Tarvitsee vielä ainakin loppuun muistutuksen, että keskity, kaikki välit pitää pujoitella. Mutta muuten kovin hienosti. En tiedä missä vaiheessa jumituin tuohon "kepkepkep" käskyttelyyn kun en sitä mielestäni aina ole käyttänyt. Hmph.

Team yellow

Seiska-kasi väliä vähän jumpattiin kun aluksi oli lähinnä siksakkia. Sitten alkoi kieltäytyä kasin hyppäämisestä, mikä ei ole ollenkaan Jalin tapaista. Mutta saatiin me sieltä tosi hienoilla linjoillakin tuo väli mentyä.

Puomille ilman minkäänlaista epäröintiä! Jes! Jäin jälkeen jatkoa ajatellen, mutta ei kestänytkään ja pysähtyi alastulon keskivaiheille. Niiiin, tätä on tullut treenattua enemmän niin että kirmaan vauhdilla ohi ja koiran pitää jäädä kontaktille (minkä se ihan pätevästi osaa) ja tämä vaihtoehto on jäänyt vähän huomiotta. Treenin puutetta, pitäisi treenata esim palkkakupilla/lelulla edessä vetämässä.

Tuossa lopussa ei ollut ihmeempää. Haki hienon hienosti renkaan ja ohjautui joka kerta putken oikeaan päähän. Ei ihan ollut supervireessä vaan oli jotenkin tahmeaa, mutta kokonaisuudessaan ihan kivat treenit. Kovin tyytyväinen olin keinuun ja keppeihin!

Ja niin, saatiin eilen tietää, että mahduttiin Seinäjoen rally-tokokisoihin varasijalta mukaan! Laitoin ilmottautumisen menemään vaikka tiesin kisan olevan jo täynnä, ajatuksella "ei me kuitenkaan varasijoilta päästä". Noh, näköjään päästiinkin ja nyt mietin että pitäisikö tässä jotain vielä paniikkitreenailla. Luulen vähän, ettei se treenaaminen tässä vaiheessa muuta asioita suuntaan tai toiseen. Jotain kivaa höpöhöpöfiilistelyä voisi ajatella ottavansa huomenna. Ei pitäis ottaa paineita, mutta onhan se tietyllä tapaa jotenkin erityisjännää kun se ensimmäinen koulutustunnus voitaisiin saada näistä kisoista. Mutta jos pidettäisiin tavoitteena sitä, että koiralla on radalla hauskaa, se tekisi sillä vireellä mihin olen tottunut ja ohjaaja yrittäisi pysyä normaalina! Tuloksella ei niin väliä.

Se on aikainen herätys tiedossa lauantaina kun viimeistään yhdeksältä pitäisi olla jo Seinäjoella. Saattaa aamulla tulla taas "onko tässä nyt mitään järkeä"-fiilis.

Arvonnan voittaja

Arvonnan virallinen valvoja: nenä.

Sähköthän ne on täällä pätkinyt oikein urakalla, mikä on myös sekoittanut langattoman yhteyden eikä netti siis ole tahtonut toimia. Mutta käyhän tämä näinkin, puhelimen nettiyhteyden jakamalla niin saadan arvonnan voittajakin selville.

Arvontaan osallistui 25 henkilöä, joista perinteisellä lappuarvonnalla voittajaksi selviytyi nimimerkki Jolana. Käyhän katsomassa sähköpostisi, pistin viestiä tulemaan.

Onnea voittajalle ja kiitos kaikille osallistujille! Parempi onni ensi kerralla ;)

Aksaa aksaa, pitkästä aikaa!

Ajelin eilen lumipyryssä pimeällä pitkästä aikaa agitreeneihin ja mietin, että onko tässä nyt mitään järkeä. Ajaa tunti suuntaansa, että pääsee hetkeksi pyörähtämään kentällä? Mutta voi, kyllä siinä on järkeä sillä oli taas niiiiiiiin kivaa!

Jali oli treeneissä törkeän hyvällä tuulella koko ajan. Tai hyvästä vireestä varmaan pitäisi puhua oikea oppisesti, muttakun se vaan oli niin iloinen. Se niin tykkää agilitystä! Oli (meille) uusi kouluttaja, joka oli taas kiva lyödä ällikältä ("sehän on nopea!") ja ratakin tuntui meille kivalta takaakiertoineen. Ei mitään monimutkaisia ihmeohjauskuvioita vaan selvisi tosiaan ihan tutuilla. Tuntui (kerrankin) siltä, että ihan niinkuin olisin itsekin jotain osannut. Tai ainakaan en jäänyt murehtimaan virheitä (joita kyllä tuli) vaan jatkettiin hyvällä fiiliksellä.

Harmaat numerot: Aiaiai miten Jalmar kääntyikin hienosti! Omaan tasoonsa nähden siis. Pystyin heittään sen vaan neloselle ja lähteä pinkomaan etumatkaa seiskan takaakiertoon ja kerkesin hienosti, sillä koirahan irtosi! Parit kerrat reagoi kyllä turhan herkästi minun liikkeeseen kun ei ollutkaan lukinnut estettä, mutta tosi hyvin muuten. Takaakierrot sujui pääasiassa ihan kivasti ja kepit! Olisitte nähnyt sen kepit! Ajattelin jo etukäteen, että ei tule onnistumaan, liian vaikea kulma meille, mutta poikahan veti heti ensimmäisellä ihan täydelliset kepit. Ihhihhihihiii.

Testasin uutta ratapiirrosohjelmaa ja tässä vaiheessa (beta-versio) tykkään ehkä enemmän flexitrackistä. Mitat ei ole kohdillaan enkä muista ihan kaikkien hyppyjen kulmia enää.

Mustat numerot: En muista enää miten rata jatkui keppien jälkeen, joten aloitin numerot alusta kun tehtiin kuitenkin oikeastaan näin kahdessa osassa. Sielläkin treenattiin tuota kolmoselle heittoa tai lähinnä sitä, että maltan olla saattelematta koiraa liikaa. Sillä mitä vähemmän saatan koiraa, sitä paremmin se kääntyy sillä minun pysähtymiseni on koiralle kovin selkeä suunnanmuuttumisärsyke. Ja kun se irtoaa kyllä, luota koiraan! Sain hyvin etumatkaa taas nelosen takaakierrolle eikä tullut edes kiirettä. En ole ihan varma oliko tuossa 3 ja 5 välissä hyppyä vai ei, ei mukamas enää muista.

Jihaa!

Vaikken oikeastaan taukojen aikana ihan hirveästi agilityä kaipaakaan niin se kun pääsee radalle (varsinkin) tauon jälkeen on kyllä ihan supersiistiä! Meil ol nii kivaa ettei tosika!

Se olisi arvonnan paikka

ARVONTA ON JO SUORITETTU

Blogi on saanut viime postauksen jälkeen yhden uuden lukijan, mutta samalla ilmeisesti yksi lukija poistui valitettavasti keskuudestamme ja lukijamäärä jäi siis 39 lukijaan. Hetken lukijoita oli kuitenkin se 40, joten olkoon. Se on siis blogin ensimmäinen arvonta! 

Koska minun on jo hetken aikaa tehnyt mieli piirustella jotain niin yhdistän kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja arvonnan palkintona voittajalle lähtee minun tekemä pieni (noin kokoa A5/A4) piirustus (tai maalaus, jos innostun) valitsemastaan kuvasta. Tarkemmin työstä voidaan keskustella sitten voittajan kanssa sähköpostitse.

Osallistumisohjeet lyhykäisyydessään:

• Mainosta jos haluat. 
• Lisää kommenttiin palautetta/postausideoita/parannusehdotuksia jos haluat.
• Liity blogin lukijaksi jos haluat.
• Ainoa mikä on pakollista (tai ainakin suotavaa) on kommentin jättäminen, johon lisäät yhteystietona sähköpostiosoitteen, jotta saan voittajan kiinni.

En halua lisää lukijoita vain sen takia, että liityt lukijaksi saadaksesi osallistua arvontaan tai saadaksesi useamman arvan, sen takia arvonta on nyt avoin ihan jokaiselle. Kiitoksia kuitenkin jokaiselle lukijaksi liittyneelle! 

Osallistumisaikaa on 10.1.2015 asti. Arpaonnea!

Ystävämme kapula

Jali on ilmeisesti käynyt lukemassa meidän tavoitteet sillä niin hyvin lähti käyntiin meidän vuoden ensimmäiset kapulatreenit.

Mä en ehkä kestä. Kuka on vaihtanut minun koirani? Miksei uudet alo-säännöt voi tulla voimaan jo aikaisemmin?!

Way to go Jali!

ps. Tervetuloa kaikille uusille lukijoille! 
pps. Jos saatais kiva tasaluku täyteen (eli 40 lukijaa) niin vois keksiä jotain kivaa...