Kevättä, juoksuja ja uusia temppuja

Päätin joku päivä sitten, että tykkään keväästä. Sukset alla, metsä, aurinko, hankikanto, vapaana kirmaava koira. Tarviiko sitä muuta? Ilman takkia hiihdellessä tuntui melkein kesältä. Hetkittäin vähän ennemmänkin kun "hiihdin" sulien metsäkohtien ohitse. Jalikin on saanut parit kerrat minua vetää suksilla lyhyitä matkoja, kivaa!

Kesä tulee!

Pikku-Alma tuli kylään ja aloitti juoksunsa. Pari päivää pilkullinen oli hieman sekaisin ja paikallaolo käskyä oli välillä vähän hankala noudattaa. Yllättäin korvat olivat kuitenkin melkolailla päässä eli käskyt eivät ihan kuuroille korville kaikuneet. Viettivät kuitenkin suurimman osan ajasta oven eri puolilla tai jos olivat samassa tilassa niin pilkullinen oli tiukasti käskyn alla.

Frodo ei tajua nartusta pätkän vertaa. Noo, toinen onkin vasta vähän päälle vuoden, ehkä sekin aika vielä tulee.

Eilen ja tänään Jali onkin sitten ollut ihan normaali! Toki peräpää kiinnostaa normaalia enemmän, mutta ei ole samallalailla fanaattinen kuin ensimmäisinä päivinä. Siedätyshoitoa? Pystyvät hyvin olla samassa tilassa eikä Jalikaan läähättele stressaantuneena tai ole koko ajan Alman kimpussa. Valvomatta nuo eivät kuitenkaan ole samassa tilassa kun mistäs sitä koskaan tietää. Odotin jotain ihan muuta, joten tällainen fiksu käytös on ennemmän kuin positiivista.

Ehkä tämä on tyyntä myrskyn edellä? Tärppipäiviä odotellessa?

Opetin kookeille uutena temppuna "väsyn". Jalihan tuon jo osaa niin ajattelin, että olisi hauska kun kaikki sen osaisivat. Kun hetken sheippaili ja poimi toimintoa niin kookit alkoivat tarjota pään laskemista maahan koko ajan. Nopeaa hoksasivat mistä on kyse. Siinä missä vasta nyt olen saanut Jalille rakennettua kestoa pään alhaalla pitämiseen niin kookeille moinen näyttää olevan aika luonnollista. Lyhyempi matka maahan :)

Jali ei mahtunut kuvaan kun käskyn noudattaminen kauempana oli kookeille liian hankalaa enkä millään jaksanut vaihtaa linssiäkään.

On ne hassuja.