Korrien koulutus vol2

Liesjärveltä matkattiin viime viikonloppuna Helsinkiin Korrien koulutukseen. Mietin jo etukäteen, että kannattaakohan tätä vaellusreissua nyt välttämättä yhdistää tähän koulutukseen, mutta totesin että katsotaan. Noh, kyllähän väsytti, tuntui ettei ihan ollut ajatus mukana ja ei jaksanut niin seurata muiden tekemistä samalla intensiteetillä mitä viimeksi. Sen takia en nyt yhtä kattavaa tiivistelmää taida saada aikaiseksi. Mutta eipä silti kaduta tuo Liesjärven reissu ja saatiin me koulutuksesta irti se mitä haettiin.

Jos minä tunsin oloni nuutuneeksi huonosti nukutun yön jälkeen niin nuutunut tuntui olevan kyllä koirakin. Jali oli ensimmäisellä kierroksella kovin poissaolevan oloinen, haisteli ja vilkuili ympärilleen. Sellainen se ei ole ollut treenatessa aikoihin. Kyllä se teki, mutta sitä sai kalastella ja palkan jälkeen palasi taas omiin ajatuksiinsa. En saanut sitä normaalia treenifiilistä ja kuplaa aikaiseksi. Jali oli tosiaan erityisen häiriöherkkänä ja bongasikin kentän toisesta päästä luoksaria (tai jotain muuta vauhtijuttua) tekevän toisen ryhmän koiran, jonka luo juoksi innoissaan. Mitään ei sattunut, mutta ai miten teki mieli taas vajota maan alle. Saatiin kyllä jatkettua treenailuja tämänkin jälkeen ihan onnistuneesti vaikka vähän tahtoi hermoja kiristää.

Ekalla setillä taidettiin katsoa peruutusta ja ruutua. Peruutusta ollaan tehty jonkun verran minun edessä peruuttaen vahvoilla avuilla (käskysana, käsimerkki ja oma liike). Riitta neuvoi vähentämään nyt vain niitä apuja rohkeasti ja kyllä Jalilla jotain ajatusta taaksepäin on jo ehkä jopa sillä pelkällä käskysanalla. "Ei se mikään tyhmä ole." Sitten perusasentoon seinän tai vastaavan viereen ja siitä peruuttamaan, palkka koiran jalkojen väliin. Jali vastasi kivasti näihin peruutusharjoituksiin vaikkei tosiaan olla juuri tehty ja tekniikka oli kuulemma hyvä.

Musta on vähän tuntunut, että peruuttaminen vähän paineistaa Jalia (aika jännä ottaen huomioon mun avut), mutta mitä nyt ollaan keretty kotona tehdä olohuonetreeniä niin se on alkanut olla peruuttamisesta jopa aika innoissaan ja tekee sitä vähäiseen treeniin nähden aika päheesti. Pitääkin muistaa ottaa videolle joku päivä.

Ruutuun ohjeeksi näyttöruutua. Eli paikkaa vahvistetaan menemällä itse ruutuun taputtelemaan, palataan koiran luo ja lähetetään. Ruudussa voi hyvin käyttää eri tekniikoita hyödyksi eli tehdä sekaisin pallolla, näyttöruudulla, kosketusalustalla... Eri keinot vahvistaa vain ruutua. Vastasi hyvin näyttöruutuun, olen tehnyt sitä itse väärällä tavalla ja vähän epäilin aluksi että näinköhän toimii. Mutta hyvin tosiaan pelitti. Näyttöruudut ensin lyhyellä matkalla kun on uusi juttu ja matkaa tehdään pallon kanssa. Erikseen sitten vahvistetaan ruutuun seisahtamista ja siellä pysymistä. Riitta suositteli sitä kosketusalustaakin vaikka aika vähän ollaan Jalin kanssa sitä ylipäänsä treenattu. Katsotaan.

Toisessa setissä merkin kiertoa ja kaukoja. Otin itse vähän tiukemman asenteen haistelulle ja saatiin lopulta huomattavasti parempi fiilis tekemiseen ja koirakin hommiin. Merkin kierrossa ongelmana on ollut juuttuminen minun apuihin ja ilman kehuja on jäänyt jumittamaan merkin luokse. Neuvoksi koiran lähtiessä kiertämään laskee palkkapallon viereensä. Kun koira on kiertänyt merkin, osoittaa koiralle hiljaa palkkaa ja koiran ollessa lähempänä palkkasana. Toimi tosi hyvin! Tästä sitten hiljalleen häivyttää palkkaa, kunhan koiralle jää mieleen, että omistajan luo kannattaa palata äkkiä. Palkan voi esimerkiksi tiputtaa myös kädestä. Olipas yksinkertaista. Tähän oli vielä jotain muutakin huomiota, mutta en nyt mitenkään saa päähäni mitä.

Olen tehnyt kyllä pallon heittoa taakse, mutta siinä on ollut sama juttu että jos pallo ei lennä ei koirakaan liiku. Katsotaan tapahtuuko tässä sama jumittaminen kun palloa ei olekaan, mutta jotenkin jo lähtökohtasesti tuntuu paremmalta ettei koira lähde tulemaan luokse liikkeen perässä ja luulisin että tällainen paikalla oleva palkka on helpompi häivyttää.

Kaukoissa ongelma edelleen vajaa istuma-asento. Oltiin kyllä tehty Riitan edelliskerran ohjeilla olohuone treenejä, mutta jotenkin tuntui ettei vain onnistu edelleenkään. Mä en edes tiedä missä vaiheessa maasta istumaannousu on mennyt näin huonoksi. Riittakaan ei oikein osannut sanoa mistä johtui. Arveli että olen palkannut vajaista istuma-asennoista niin kauan että koiralle jäänyt mieleen että tämä riittää. Ei osaa enää korjata kun ei tiedä mitä haetaan eikä avustamisen tai huonoista vaihdoista palkkaamatta jättämisenkään jälkeen osaa itse korjata.

Olen itse miettinyt käskysanan vaihtoa ja Riitta kyllä ihan kannatti ajatusta. Minullekin helppo määrittää ne kriteerit uuden käskyn kanssa uudestaan. Neuvoi treenaamaan niin, että namit on pöydällä ja tekemään vaihtoja ensin sivulla ja siitä siirtymään sitten koiran eteen seisomaan. Ja vaatia aina sen kunnollisen vaihdon. En kuollaksenikaan muista mikä oli peruste namien pöydällä pitämiseen. Olisiko liittynyt siihen kun Riitan mielestä ongelma osin voi johtua siitä, että Jali jää kiinni palkkaan (oli se nami tai lelu tai takapalkka) ja tekee sen takia vaihdot vajaasti ja huonosti. Olohuonetreenit jatkukoon.

Jossain vaiheessa toisen setin aikana testattiin muuten pojan laukauspelottomuus. En tiedä mikä se oikeasti oli, mutta kuulosti aivan siltä kuin olisi kaksi laukausta ammuttu jossain lähellä. Jali säikähti ja hätkähteli, mutta palautui tosi kivasti ja nopeaa kun siinä heitin ja annoin sen saalistaa namin. Ei ollut mitään ongelmaa palata takaisin treenaamaan eikä koirassa säikkymiset näkyneet tapahtuman jälkeen millään tavalla. Laukausalttiiksi se luultavasti luonnetestissä määritettäisiin. Ehkä jopa laukausaraksi kun en ole varma kuinka Jali selvittäisi luonnetestin laukaukset itse kun en saisi tukea sitä millään tavalla.

Tämä olikin vika kerta näitä koulutuksia, kiitokset ilmaisista (tai "ilmaisista" kun Jyväskylästä asti matkasin :D) treeneistä kuulu Dalmatiankoirat-yhdistykselle!

Muut teki mm. tunnaria ja uuteen kiertonoutohässäkkäänkin tuli vinkkiä. Siitä nyt lyhyesti vaan, että kiertoon häiriöt mahdollisimman aikaisin mukaan ja ketjuttamalla palasissa sitten kootaan liikettä kasaan. Musta tuntuu, että saatan jopa tykätä tästä liikkeestä. Saa nähdä onko toinen ääni kellossa jos oikeasti aletaan tätä joskus treenaamaan.

Kun takaisin Jyväskylään päästiin niin suunnattiin molemmat suoraan nukkumaan univelkoja pois. Nukuttiinkin ihan kunnon "päikkärit". Nukkukaapa yö kovalla alustalla niin osaatte arvostaa sen jälkeen pehmeää sänkyä.