Heeeei, me treenataan!

Yritän vähän herätellä treeni-innostusta ja sainkin facebookissa Etelä-Pohjanmaan dalmatiankoiraporukkaa innostumaan vuokraamaan yhdessä viikottaisen vuoron Lapualta Lakken Agilasta. Seuraavat kaksi kuukautta meillä on siis tunnin vuoro varattuna viikottain sunnuntaille! Vakitreeniporukkana meitä on kolme dalmistia plus vaihtuvat vierailevat tähdet, jotka eivät halunneet sitoutua kahteen kuukauteen. Kiva kun porukka innostui :) Treenit hakevat vielä vähän muotoaan, sillä meitä on hyyyyvin laajalla skaalalla osaajia ihan alkeista jo vähän harrastaneisiin. Tarkoitus kokeilla eri lajeja vähän sillä periaatteella mikä porukkaa kiinnostaa, katsotaan mitä saadaan aikaiseksi.

Sen lisäksi ilmottauduin Kauhavan kennelkerhon kuukausittaiseen ohjattuihin tokotreeneihin. Tämän kuun treeni jäi välistä, joten mitään käsitystä ei vielä ole minkälaista ohjausta luvassa. Mutta ei se mitään, johan Jali on tarpeeksi metsittynyt eli kunhan päästään ns. ihmisten ilmoille niin enemmän kuin jees! Se on taas ihan höpö kun näkee lenkeillä toisia koiria *OMG!! Tuolla on koira! Katso, toinen koira! Mennään leikkimään!! Mutta KOIRA!!! SE ON MUN UUS KAVERI!!!* Huoh. Ikinä ei ole toisia koiria ennen nähnyt! En ainakaan treenannut koirahäiriössä! Aivot, mitkä ne on? Mihin niitä muka tarvitsee? Putkiaivo Jalille ei ollenkaan tee hyvää tallaiset "näen muita koiria lenkillä joskus ja jouluna". Pilkulla on myös perinteinen "kevättä rinnassa" kausi menossa...

Noh, me ei siis oikein oltu (kumpikaan) treeneissä treenimoodissa vaan vähän hurlumhei ja sinne päin. Jalia olisi kiinnostanut haistella maata ja kun huomasi, että täällähän on tyttöjä ja ne tytöt oli pilkullisia oli vielä hankalampi asennoitua treenaamaan. Ja kun agility vielä jokseenkin nostattaa pientä pilkullista vielä lisää... Nooo, kyllä se siitä alkukankeuden jälkeen, mutta allekirjoittaneen olisi pitänyt olla vähän jämäkämpi heti alusta asti eikä katsoa sormien välistä kuuroutta ja hidastelua. Kun treenataan niin ei pitäisi tehdä muuta. Uuden treeniryhmän syndrooma ja sillee.

Meillä meni treenin alussa vähän aikaa siihen, että mietittiin mitä tällä kertaa tehtäisiin. Päädyttiin lopulta tekemään agilitya ja kyhättiin kentällä jo olevien esteiden avustuksella vähän omaa rataa. Kutakuinkin jotain tuohon suuntaan mitä alla ratapiirroksessa.

Agility on ainoa laji, jossa Jalilla "keittää yli" ja lähtöluvan kuultuaan saattaa kuulua HAU. Voi vitjat, kyllä olikin energiaa, ehkä enemmän kuin ajatusta. Ensimmäisellä kerralla vedettiin onnellisesti keppien ohi (ai tässä oli kepit?!), mutta uusinnalla ei ongelmaa. Ja mitkä kepit! Se niitä mitenkään unohtanut ollut kun vähän muistutteli, että tarkoitus olisi tosiaan ne kaikki välit tehdä. Onko se aina tehnyt noin nopeat kepit?! Onko se aina ollut muutenkin noin nopea!?!

Vähän oli ohjaus ja käännökset hukassa näin pitkän tauon jälkeen. Kentän pohja oli harmillisen liukas ja varsinkin käännökset kolmosen ja kutosen jälkeen oli hankalia Jalille kun pohja ei tahtonut pitää. Voi olla, että me jätetään ratajutut tuolla kentällä kokonaan väliin ja tehdään vaikka kontakteja (keinu) ja keppejä, jos agilityä vielä tuolla jatkossa tehdään. Tai sitten jotain suoraviivaista pätkää ilman käännöksiä. Jali kun ei osaa liukkaalla pohjalla  yhtään varoa itseään vaan asetus on joko "kovaa" tai "täysillä". Mutta tosi kivasti Jali irtosi ja kepit ja kontaktit oli tosiaan hyvin vielä muistissa. Notta vois sitä käydä jonkun hyppärin huvikseen juoksemassa jos lisenssit viitsisi maksaa.

Kyllä se vaan tykkää agilitystä.