Mitähän vattua?

Pakko päästä vähän pitkästä aikaa purkamaan...

Olin ilmoittanut Jalin kennelkerhon järkkäämiin bh-treeneihin. Treenit oli Kauhavalla vanhan koulun parkkiksella (hiekkakenttä). Ei mulla suurempia ajatuksia ollut, mutta ajattelin että ilmotaan nyt kun kerta järjestetään. Mutta kyllä tympäsi. Jali oli ihan hirveä! Sen mielestä maassa haisi vähintään kymmenen juoksunartun hajut, se nyysäsi siis maata, lussutteli hajuja eikä mitään käsitystä siitä että nyt jotain tehtäis. Ja jos paikoitellen teki ja yritin palkata niin vapautti itsensä hajulle... Se jopa hylkäsi THE pallon ja lähti etsimään hajuja. Kuka on vaihtanut minun koirani ja kuka tää oikein on??Tuli vaan sellainen dejavu olo, että eikö me tämän kanssa olla jo aikaisemmin väännetty ihan tarpeeksi, en käsitä. Kun se oikeasti ei ole ikiaikoihin reagoinut hajuihin noin eikä ole ollut noin muissa maailmoissa. Eikä kenelläkään edes ollut juoksunarttua. Yhdellä tosin ilmeisesti valeraskaus, mutta eikai sekään noin haise? Ihmetytti. Eipä hirveästi jäänyt tästä mitään käteen, lähinnä vaan mietitytti, että mitä ihmettä täällä tapahtuu. Sen lisäks oli ihan sikakylmä ja mulla oli aivan liian vähän vaatetta päällä ja ihme jos en saa keuhkokuumetta ja sikainfluenssaa ja maksahaavaa.

Kyllä se ihan paikoin keskittyikin kun siirryttiin sivummalle (siis oikeesti jopa unohti ne hajut) ja teki sinäänsä ihan ok paikkamakuun (kyynärät nousi toisen koiran luoksetulossa ja alotti vinkumisen), mutta jäi kyllä päälimmäiseksi paha mieli. En ymmärrä mikä pakko mun oli yrittää sen kanssa vääntää kun koiran ajatukset kulki ihan toisella planeetalla. Ärsyttää lähinnä se kun en tajunnut lopettaa kun "kyllä sen nyt pitäis"... Kouluttaja ei puuttunut meidän menoon millään tavalla, mitä vähän harmittelin. Siis me ollaan treenattu juoksunartunkin kanssa ihan onnistuneesti, mutta silloin se vain oli mun kanssa samassa kuplassa. Nyt ei kyllä mistään kuplasta voinut mitenkään päin puhua. Mitä enemmän me nyt ollaan treenattu muiden kanssa niin sitä enemmän tuntuu, että meidän kupla hajoilee. Kun sä tiedät, että koira pystyy niiiiiiiiiiin paljon parempaan niin tällaiset ihme taantumat pistää harmittamaan.

Äh, en tiedä. Jotenkin taas sellainen olo että kaivaudutaan sohvan perälle ja pysytään siellä. Treenimasis vol 500 000. Tekis oikeasti mieli perua ensi kuun rallykisat ja jättää kaikki mahdolliset treenit väliin ja olla tekemättä mitään. Ehkä korkeintaan käydä leikkimässä jossain kentällä tai jotain. Jotenkin tuntuu, että nää yhteistreenit vaan tekee hallaa ja kyllä mä itsessänikin tunnistan, että olen erilainen kun treenaan muiden seurassa. Nimenomaan huonolla tavalla. Mikä on ihan hölmöä. Seliseli valivali ja sillee kun ihan itteensä vaan saa syyttää.

Mulla on jotenkin myös ikävä Jyväskylään. Ihan supermälsää kattella kun Jyväskylässä on tarjolla miljoona eri kivaa koulutusta supereilla kouluttajilla. Ja siel on nii hienot treenihallit ja puitteet. Ja jotenkin se koirakulttuuri kokonaisuudessaan on ihan eri maata. Oli niin kiva ajaa Killerille treenaamaan. Vaikkei ollut sopinut treeniseuraa niin yleensä siellä aina oli joku treenaamassa ja oli tilaa ottaa tarvittaessa etäisyyttä ja treenata häiriötä sillä tasolla millä halusi. Ja vieressä ihan superit lämppämaastot. Halli ja kentät ja koulutukset viiden minuutin ajomatkan päässä. KAIKKI viiden minuutin ajomatkan päässä. Välillä sitä vaan jotenkin kaipaa suurempaan kaupunkiin.

Noin, olikohan siinä kaikki. Onhan näitä. Huonoja päiviä itse kullakin. Kuulunee asiaan.