Hallikausi on ohi, joten treenattiin uudessa paikassa nurmialueella. Kaikki yhtä aikaa kentällä. Pilkullisellekin alkoi pienen vääntämisen jälkeen aivot palautua kutakuinkin oikeaan osoitteeseen (asiaa ei auttanut, että pääsi ennen treenejä hihnassa vähän peuhaamaan Nialan kanssa) ja kun tuntui keskittyvän ihan kivasti ajattelin haastaa itseäni (ja koiraa) ja oltiin hihnatta. Kolmisen kertaa taisi lähteä livohkaan. Ensinnäkin pallopalkkailua joudun harkitsemaan, oli ihan pakko käydä näyttämässä muille, että kato mitä mulla on. On se pallon kans treenannu aiemminkin koiraseurassa, mutta etäisyydet oli ehkä silloin suuremmat ja häiriönä ei ollut muita pilkullisia. Ei oikein päästy treenikuplaan kunnolla, ajattelin liikaa itse mitä ympärillä tapahtui enkä keskittynyt 100% koiraan. Vois ehkä ensi kerralla laittaa liinaan. Vaikka itse olenkin varmempi liinan kanssa eli toisaalta jos haluan treenata sitä irtioloa niin se liinakin on vähän välttelyä...
Samaten huomaan Jalin keskittymisessä heti aukkoa kun testataan jotain mitä ei vielä täysin osaa. Testattiin kiertämistä lyhyellä etäisyydellä, mutta kun Jali ei ihan ollut kartalla, että mitä tehdään niin katsoi parhaaksi käydä moikkaan muita (huooohh). Saatiin me onnistuneitakin, mutta oli koko ajan vähän vaikeeta ja selkeesti muut häiritsi ja veti kaarrokset suht suuriksi. Se meidän hallinta ei oikein tahdo aina riittää kun "napanuoraa" venytetään pidemmälle ja sitten kun se jotain päättää niin en vain yksinkertaisesti saa sitä enää kääntymään takaisin... Mikä on äärimmäisen turhauttavaa, mutta en vaan osaa. Ja sekin kun välillä se saattaa vain vilkaista pahaakin häiriötä, että jaa tommonen ja välillä kärjistäen tuntuu että riittää kun joku vähän vilkaiseekin meitä kohti.
Otettiin alkuun ja loppuun paikkikset. Alussa istuen, lopussa ALO-paikkis maahanmeno käskytyksineen. Istumisessa oli yllättävänkin rauhallinen vaikka vierustoveri nousi. Maahanmenossa taisi kerran nytkähtää toisen käskytyksellä ja kerran taisi lyödä maahan ennen aikojaan, mutta treenimäärään nähden ihan kivasti. Maapaikkis oli vähän levottomampi. Otettiin vielä niin, että vierustoveri tahtoi koiran luo. Helpotin ja olin varuilta hihnan päässä, mutta ei se tainnut nytkähtääkään perään. Kiinnosti kyllä, mutta ei tuntunut siltä että olisi siitä lähtenyt minnekään. Näitä pitäisi tehdä kyllä enemmän kun niin helposti "unohtaa" mitä pitää tehdä. Hengaili "paikkamakuussa" myös treenien aikana sen aikaa kun vähän seurailin muita, siinähän se pönötti.
Tuli taas vähän sellainen olo, että mitenkähän ulkokisoihin uskaltaa. Toisaalta mun mielestä me molemmat petrataan tosi paljon kisatilanteessa, jotenkin keskitytään paremmin. Kai se pieni jännitys tekee jopa hyvää.
Kuvat meidän yhdeltä vakilenkkireitiltä kun ei tullut otettua kameraa mukaan treeneihin. Näitä kuvia on enemmänkin kun innostuin kun kuviin saa pitkästä aikaa muutakin väriä kuin valkoista! Mutta täytyy säästellä myöhempiin postauksiin kuvitukseksi :)
Vika kuva *muah*
VastaaPoistaMii laik it tuuu veriveri mycket and tänk juuu veriveri mats! :)
PoistaTokassa kuvassa on tosi kivat sävyt :)
VastaaPoistaHei kiitos! ^-^
Poista